torstai 16. joulukuuta 2010

16. luukku: Joulupukkiusko koetuksella


Meri Savonen: Tonttulapset ja seikkailujen joulu. Kuvittanut Sirja Iisakka. 133 sivua. Saarni kirjat 2010.















Tänä vuonna on ilmestynyt moneen edellisvuoteen nähden yllättävän vähän jouluaiheisia lastenkirjoja.

Meri Savosen esikoisteos Tonttulapset ja seikkailujen joulu ammentaa klassisen saturomaanin perinteestä, mutta höystää tarinaa ripauksella tonttukoululaisten lentoharjoituksia porojen kanssa vähän J. K. Rowlingin Harry Potterin velhokoulumaiseenkin tapaan sekä kartuttaa tietämystä myös supisuomalaisten joulu-, sauna- ja maatonttujen tavoista ja tottumuksista.



Saturomaanin asetelma on samankaltainen kuin aiemmin Lastenkirjahyllyn joulukirjakalenterissa esitellyssä saksalaisessa Joulupukkien lakko -kuvakirjassa. Tontut ja joulupukki ovat vaipua epätoivoon, sillä lapset eivät lähetä enää edellisvuosien tapaan lahjatoivekirjeitä Korvatunturille:

... – Jolleivät lapset usko meihin, on kaikki turhaa. Emme me voi tehdä lapsille lahjoja, elleivät he toivo niitä. Emme me voi vastata kirjeisiin, ellemme ensin saa niitä. Ei, sanon minä. Jolleivät lapset usko Joulupukkiin, on meidän aherruksemme täysin turhaa. Koko Korvatunturi voisi saman tien luhistua tehtaineen, verstaineen, luolineen.


Terhakas Tiitu-tonttutyttö päättää yhdessä Timi-veljensä ja ystäviensä Tuiskun ja Vernen kanssa yrittää tehdä voitavansa tilanteen korjaamiseksi. Ne lähtevät uhkarohkealle ja vaaralliselle matkalle pelastaakseen joulun. Tonttulapset liikkuvat lentävillä poroillaan, mutta matka ei tietenkään suju aivan suunnitelmien mukaan.

Tyttö- ja poikatonttujen tiet erkanevat ja ne ovat vaarassa joutua ihmisten paljastamiksi. Onneksi ne päätyvät piileskelemään lapsenmielensä säilyttäneen Oskarin perheen latoon ja vähin erin poika vihitään luottamuksen osoituksena Korvatunturien salaisuuksien taikapiiriin. Lopulta kaikki kääntyy odotuksen mukaisesti parhain päin, ja aikuisetkin saavuttavat kauan kadoksissa olleen joulumielen.

Savosen tarina kulkee vetävästi ja kieli on selkeää ja viimeisteltyä. Sirja Iisakan harmaalla toonattu vesivärikuvitus on mustavalkokuvituksena melko staattista: toiminnallisempaa kuvitusta olisi voinut olla kosolti nykyistä enemmän. Tarkemmin harkitulla typografialla ja tekstin väljemmällä asettelulla olisi kokonaisuudesta saanut vielä nykyistä helppolukuisemman.

Kirja on ilmestynyt uuden vast ikään perustetun turkulaisen pienkustantamon, Saarni kirjojen , kautta. Kustantamo pitää yllä myös lastenkirjojen nettikirjakauppaa.

Ei kommentteja: