Paperinukkeleikkejä eri vuosikymmeniltä

Hilda Milóche & Wilma Kane: Paperinuket. Suomentanut Marjatta Kurenniemi. 24 sivua. Tammen kultaiset kirjat 27. Tammi 1955. 7. painos 2010.

Ervo Vesterinen: Musette ja Arlette. Rudolf Koivun paperinukkien kertomaa. Päällyksen suunnittelu Kristina Segergrantz. 92 sivua. WSOY 1999.

Marianne Dupyy-Sauze ja työryhmä: Lili Chantilly: Pieni muotisuunnittelija. Suomentanut Lotta Heikkeri. 14 s. + 38 arkkia. Nemo 2010.

Marianne Dupyy-Sauze ja työryhmä: Lili Chantilly: Ihania iltapukuja. Suomentanut Lotta Heikkeri. 14 s. + 38 arkkia. Nemo 2010.

Paperinukkeleikit taitavat olla nykytyttöjen mielestä vähän vanhanaikaisia, mutta kustantajat ja nettimaailma keksivät jatkuvasti uusia täkyjä tämän perinteisen leluteollisuuden tiimoilta.

Rouva Huu kuuluu siihen ikäpolveen, joka odotti aina malttamattomasti Paraisten mummolaan menoa, jotta sai leikata Apu-lehdistä uusimmat Rauni Palosen piirtämät paperinuket. Kotona Juha Mieto, Tapani Kansa, Anne Pohtamo, Virve Rosti ja monet muut aikansa julkkikset leikkivät sitten sulassa sovussa keskenään.



Kaks plus –lehdessä joskus 1970-luvulla julkaistut paperinuket ydinperheestä, johon kuuluivat isä, äiti, kaksi lasta ja isoäiti sekä kotiapulainen ja eri maiden lapsia esittelevä paperinukkesarja oli myös tärkeä. Sen kuriositeettina oli, että nuket olivat alastomia! Yhdenlainen aikansa kuvastin tämäkin.

Muistaako kukaan näitä Kaks Plussan paperinukkeja? Rouva Huulla on hämärä aavistus, että niiden kuvittaja olisi ollut peräti Ilon Wikland tai joku muu tunnettu ruotsalainen lastenkirjakuvittaja. Tätä pitää joskus joutessaan selvittää lisää.




Tammen kultaiset kirjat –sarjassa ilmestynyt Paperinuket on alkuteoksen ilmestymisajankohtaan, vuoteen 1951, yllättävän moderni ja interaktiivinen kuvakirja.

Perustarinan lisäksi kirjassa on nimittäin pahvisella irtokartongilla tarinassa seikkailevat lapsihahmot paperinukkeina ja tarinan perässä on niille tehtyjä vaatteita, joiden erikoisuutena on, että ne ovat kaksipuolisia.




Paperinukkehahmot voi sijoittaa tarinan kuva-aukeamille niille varattuihin ja aukileikattaviin viilloksiin. Kirjassa on myös muutamia tekstittömiä kuva-aukeamia, jotka antavat lapselle mahdollisuuden kertoa itse tarinaa haluamallaan tavalla.

Ranskalaiset Lily Chantilly –kirjat hyödyntävät tyttöjen mieltymystä tarroihin ja kiinnostusta muotimaailmaan. Sabluunoita, tarroja ja eri tavoin kuvioituja papereita yhdistämällä voi näiden kierreselkäisten kirjasten sisällön avulla luoda omaleimaisia muotiunelmia paperinukkehamoille suuren maailman tyyliin. Ja itse asiassa tästä ideasta ei ole kuin pieni hyppäys klassisten paperinukkien ja niiden vaatteiden suunnitteluun.






Ervo Vesterisen Musette ja Arlette on huolella koottu kulttuurihistoriallinen katsaus kuvittaja Rudolf Koivun (1890–1946) tuotantoon.

Kirjan ensimmäisessä osuudessa kerrotaan viehättäviä pikkutarinoita Rudolf Koivun kummitätinsä tyttärelle Maikki Salmensaarelle piirtämistä paperinukeista. Moni paperinukke lainasi tunnistettavia piirteitä olemassaolevilta taiteilijapersoonallisuuksilta ja ajan viihdekirjallisuuden sankareilta: esimerkiksi tanssijatar Musette on syntynyt Koivun pariisilaisen ystävättären inspiroimana ja Philip Morrison nuoruuden rakastettunsa Rosen kera ovat vaikutevelassa brittiläisen P. G. Wodehousen humorististen tarinoiden sankareille.

Vesterinen sommittelee paperinukketarinoita mielikuvitusta kiihottavalla ja hyvin menneen maailman ajankuvaa nykylukijalle valottavalla tavalla.

Teoksen toinen osa käsittelee Rudolf Koivun elämää ja kuvitustuotantoa hänen kirjeenvaihtonsa ja kuvitustensa valossa. Aikalaisdokumentit avaavat kiinnostavia näköaloja aikakauden taiteilijaelämään – sen jatkuvaan vippien ja kaukokaipuun värittämään arkeen, johon juhlat, ulkomaanmatkat ja boheemi taiteilijan vapaus loivat vain aika ajoin pientä piristystä.

Koivun taiteilijatovereilleen lähettämissä kirjeissä korostuu usein sisäinen kamppailu hänen taidemaalarikutsumuksen ja kuvittajanuransa välillä. Koivun elinaikana kuvittamisen katsottiin nimittäin jopa turmelevan taiteilijan luovuutta!

Vesterisen teos tuo havainnollisesti esille Koivun tyylin yhteydet saman ajan ulkomaisten taiteilijakollegojen, esimerkiksi tanskalaisen Kay Nielsenin, brittiläisen Arthur Rackhamin ja ranskalaisen Edmund Dulacin, kanssa.

Musette ja Arlette. Rudolf Koivun paperinukkien kertomaa on ulkoasultaan ja taitoltaan kunnianhimoisesti toteutettu kirja, jonka asiantunteva ote tyydyttää Koivu-entusiastien vaatimukset, mutta innostaa myös kuvittajamestarin tuotantoon aiemmin perehtymättömiä paneutumaan Koivun monipuoliseen tuotantoon. Kirja on itsessään kuin taideteos: pieteetillä koottu ja kaunis kuin koru.

Tänään tulee muuten illalla Teemalta uusintana Juho Gartzin pienoisdokumentti Rudolf Koivusta, jonka syntymästä tuli jouluaattona kuluneeksi 120 vuotta.

Ervo Vesterisen kirjan arvio on muokattu versio alunperin Onnimannissa 1/2001 julkaistusta kritiikistä.