Astrid Lindgren & Ilon Wikland: Taina Tomera auttaa mummia. Suomentanut Marja Makkonen. WSOY 1963. Taikalyhty-sarja.
Ilmestynyt myös Katrin Engelkingin kuvittamana laitoksena Luen jo itse –sarjassa. WSOY 2. painos 2002.
Tässä taas taattua ruotsalaista joulunostalgiaa. Vuotuisjuhlien perinteet ja joulun rekvisiitta lienevät Suomen ja Ruotsin kesken sen verran samanlaisia, että aikojen saatossa on ollut luontevinta kääntää jouluaiheista lastenkirjallisuutta nimenomaan Ruotsista.
Kuvakirjan kotoinen tunnelma syntyy Astrid Lindgrenille niin tyypillisestä jutustelevasta sävystä, joka auttaa lapsen samaistumista tarinaan.
Taina on pieni terhakka tyttö, joka on tuotu vanhan naisen, jota kirjassa mummiksi kutsutaan, porraspieleen pienenä vauvana ja kehotettu ”pitämään huolta tästä tytöstä, sillä ketään muuta hänellä ei ole”.
Tainasta varttuu tomera tyttö, joka auttaa parhaansa mukaan kasvattiäitiään arjen askareissa. Ilon Wiklandin kuvitus antaa vakuuttavan hahmon sirpakalle tytölle. 
Juuri kun on enää viikko jouluun, mummi liukastuu keittiön lattialla ja loukkaa jalkansa. Ja kaikki jouluvalmistelut ovat tekemättä!
Taina tarttuu toimeen, mutta saa totuuden nimessä vähän apua myös naapurista, Larssonin tädiltä. Ja mummin on pakko puuskahtaa sänkynsä uumenista: ”Siunattu lapsi, miten minä tulisin toimeen ilman sinua!”
Mummi hankkii elantonsa myymällä piparkakkutankoja torilla, ja tottahan Taina toimertuu tähänkin työhön turhia siekailematta.
Kaiken tohotuksen keskellä Taina kyllä hiukan huolestuu joululahjojen hankinnasta. Taina haaveilee vähän salaa itseltäänkin neiti Lehtosen myymälän ikkunassa näkemästään nukesta, jota hän on useasti käynyt mummin kanssa ihailemassa. Mummin ja neiti Lehtosen juonikkuuden ansiosta Tainan unelma tietenkin toteutuu. 
Ja kun vihdoin tulee jouluaatto, Tainan unelma toteutuu yltäkylläisesti:
Etkö usko, että Taina Tomeralla ja mummilla oli oikea joulu sinä vuonna? Olisitpa kurkistanut pikku ikkunasta sisään jouluaattona. Olisit nähnyt puhtaat ikkunaverhot ja riepumatot lattialla ja hienon joulukuusen, joka oli ihan mummin sängyn vieressä.
Olisit nähnyt myös joululahjat mummin vihreällä peitolla. Ja miten Taina istui sängyn laidalla mummin vieressä ja miten hänen silmänsä tuikkivat, kun hän avasi paketin ja näki nuken. Mutta ehkä ne tuikkivat vielä kirkkaammin silloin, kun mummi avasi oman pakettinsa.
Ja isolla pyöreällä pöydällä loistivat kynttilät punaisessa kynttilänjalassa, ja pöydälle oli katettu kaikki jouluruoat, jotka Taina oli valmistanut. Mummi oli tietysti neuvonut, mitä piti tehdä.
Ja Taina lauloi mummille monta joululaulua, ja mummi huojutti vähän väliä päätään ja sanoi:
– Onpa siunattu joulu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti