Ute Krause & Achim Bröger: Joulupukkien lakko. Suomentanut Marja Leena Laaksonen. 26 sivua. Kustannus-Mäkelä 1986.
Eletään jo aikoja, jolloin joulupukit liikkuvat tavarataloissa ja kauppakeskuksissa.
Uskottavuus joulupukin olemassaoloon on myös lastenkirjoissa entistä useammin koetuksella. Niinpä ei jouluaiheisissa lastenkirjoissakaan enää pidetä yllä uskomusta yhdestä ainutkertaisesta Suomen Korvatunturilla asuvasta Joulupukista, vaan hyväksytään tosiasiana, että joulupukkeja on monta, eri puolilla maailmaa.
Saksalaisessa Joulupukkien lakko -kuvakirjassa eri maiden joulupukit saavat järkytyksekseen lukea lehdestä, että heitä ei maailman lehdistön mukaan ole edes olemassa. Uutinen osoittautuu myöhemmin tekaistuksi: iltapäivälehdellä ei ollut sille päivälle mitään skandaaliotsikkoa, ja siksi sellainen piti nyhjäistä tyhjätä.
Uutisella on kuitenkin arvaamattoman isot seuraukset. Joulupukit eivät saa lahjatoiveita. Niinpä ne päättävät mennä lakkoon ja matkustavat Etelämeren hiekkarannoille puimaan asiaa ammatti-identiteetin ja jouluperinteiden säilymisen kannalta. 
Mutta onneksi pieni Kalle-poika kyseenalaistaa aikuisten sumeilematta hyväksymän uutisen sisällön. Hän saa selville, missä joulupukit lymyilevät, ja matkustaa Etelämerelle. Kalle saa joulupukit vakuuttuneeksi siitä, että lapset uskovat joulupukkien olemassaoloon ja odottavat pukin tuloa aattoiltana.
Kalle kiteyttää olennaisen loppulauseeseensa:
– Saattaa olla, etteivät vanhempani vieläkään usko joulupukkiin, mutta minäpä käsken heidän sulkea silmänsä.
Sitten heidän on kuviteltava, miltä joulupukki näyttää. Säkkeineen ja partoineen kaikkineen. Niin he näkevät pukin edessään. Ja se, minkä näkee, on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti