tiistai 7. joulukuuta 2010

9. luukku: Joulupukki rentoutuu aattoiltana


Walt Disney: Joulupukin lelupaja. Suomentanut Marjatta Kurenniemi. Tammen kultaiset kirjat 28. 24 sivua. Tammi 1954. 4. painos 1973.
















Joulupukin lelupaja on Rouva Huun lapsuuden rakkain jouluaiheinen kuvakirja.

1960–1970-luvulla ei ollut nykyisenkaltaista trendiä julkaista paljon jouluaiheisia kuvakirjoja. Tämän kuvakirjan joulunviettokulttuuri oli monine amerikkalaisine vivahteineen täysin erilainen kuin pohjoismainen, kotoinen jouluperinne. Siitä huolimatta kirjassa oli salaperäistä lumoa.

Luultavasti minuun vetosi nimenomaan kuvituksen yltäkylläisyys ja disneymäisyys: väriä, toimintaa ja hienoja leluja on kirjan aukeamilla ruhtinaallisesti.

Marjatta Kurenniemi suomensi paljon Tammen kultaisia kirjoja. Voi olla, että hän on tässäkin kirjassa käyttänyt kääntäjän vapauttaan, sillä kirjassa kerrotaan kuinka

Kaukana Lapinmaassa on sievä pieni talo. Oven pielessä on soma nimikilpi, jossa lukee: HERRA JOULUPUKKI. Sillä joulupukki asuu juuri siinä talossa.


Tosi asiassa joulupukki on ilmiasultaan se perinteinen amerikkalainen Coca Cola -mainoksesta tuttu, piipun kautta koteihin kulkeva joulupukki pyöreine vatsoineen ja ilmassa liitävine porovaljakkoineen.

Kesken jouluvalmistelukiireiden joulupukki äityy murehtimaan, ettei koskaan ole ennättänyt leikkiä valmistamillaan ja lapsille lahjoittamillaan leluilla. Joulupukin muori kuitenkin kuiskaa jotain tämän korvaan ennen lähtöä jouluaattona. Ja kerrankin joulupukki leikkii sydämensä kyllyydestä leluilla erään perheen kotona muiden vielä nukkuessa…


4 kommenttia:

kirsti k kirjoitti...

Tämän muistan! Ne kaikki ihanat ja värikkäät lelut. Itselläni ei kirjaa ollut, mutta katselin sitä usein kaverin luona.
Luultavasti alkuperäisessä versiossa on kerrottu joulupukin majailevan pohjoisnavalla, kuten amerikkalaiset kuvittelevat, kun eivät tiedä totuutta.

Anonyymi kirjoitti...

Oi, ihana kirja! Muistan tämän hyvin.
Tästä, sekä Aku Ankan jokavuotisesta Joulumantelista lähti veljieni ja minun yhteinen kiihko saada "aito Ankkalinnan joulukuusi" - eli leveä tuuhea kuusi täpötäynnä värikkäitä palloja. Sellaista ei kotona eikä kenelläkään ollut täällä. (Nyt taas katselen haikeasti ihaillen valokuvista sen aikaisen kotini tummia joulukuusia, joissa nauhat valuvat kimallellen pystysuoraan alas ja kynttilöissä palaa oikea tuli. Jne.)

Anonyymi kirjoitti...

Tämä joulukalenteri-idea on kiva! Sopii lapselliselle aikuiselle...
Odotan jännittyneenä mahtaako oma ja lasten (silloisten, nykyisten nuorten) lemmikkikirja päästä esille. Meillä luettiin jouluna ja juhannuksena Mauri Kunnaksen suloista kirjaa 12 lahjaa joulupukille. Se oli niin mieleenpainuva eepos, että poika teki kirjasta esitelmän vielä yläasteella!
Annelil

Anonyymi kirjoitti...

Hei, tämä on vanha tuttu! Voi ei. Eipä ole tullut vastaan enää omien lapsien aikaan nyt 200-luvulla kirjastostakaan. Minä luin tätä aina perhepäivähoitopaikassani, ja hyvin tarkkaan kuvat tutkien.

Ihan nostalgisissa fiiliksissä

naapurin Tiina