keskiviikko 1. joulukuuta 2010

1. luukku: Retrotonttuja


Oili Tanninen: Nappi ja Neppari. Satukirja. 32 sivua. Otava 1964.















Lastenkirjahyllyn perinteisen Joulukirjakalenterin ensimmäinen luukku avautuu tänään.

Rouva Huu ei ole vielä ihan tavoittanut joulumieltä… johtuen varmasti myös siitä, että hän on viimeisen viikon huhkinut töitä Rankat aiheet kuvakirjoissa –tutkimuksen vedosten kanssa. Mutta tänään koko paketti lähtee niine hyvineen painoon. Hip hei!

Niinpä Oili Tannisen Nappi ja Neppari –kirjakaan ei ole ihan varsinainen joulukirja, vaikka se tontuista kertookin.


Tonttuperheeseen kuuluu äiti ja isä ja peräti 12 tonttulasta. Tonttujen kesäasunto omenapuussa alkaa olla jo vähän kalsa, ja perhe etsii uutta talviasuntoa. Toimeliaat tonttukaksoset Nappi ja Neppari ryhtyvät tuumasta toimeen ja lähtevät asunnon hakuun.

Tanninen viljelee kirjassa viehättävää sointuvaa satukieltään: sivuhenkilöinä vilahtelevat Etananeiti Eulaalia, herra Salakka, rouva Piooni, Professori Prilli.

Tontut joutuvat asunnonhakuseikkailullaan pieneen kiipeliin, kun Prillin ja Pioonin laukut vaihtuvat, mutta onneksi kömmähdys selviää onnellisesti.

Tässä kuvassa Nappi ja Neppari piileskelevät laukun sisällä:



Tannisen kollaasikuvitus istuu kuin nenä päähän nykyiseen sisustus- ja kierrätyshenkiseen retrotyyliin. Räväkkä keltainen ja oranssi saavat lisävoimaa mustasta ja valkoisesta. Ajan henkeen Tanninen koristelee kuviaan maltillisesti yksinkertaisilla ornamenteilla. Lähes poikkeuksetta hahmot on kuvattu suoraan edestä päin, mutta siitä huolimatta kuvissa on eloa ja liikettä.

Ja tietysti tässä nidotussa satukuvakirjassa on onnellinen loppu. Professori Prilli on lähdössä tutkimusmatkalle Etelänavalle ja hänen talonsa jää seuraavaan kesään saakka aivan tyhjilleen.

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Nyt tämä kirja näyttää upealta, mutta muistan hyvin kuinka inhosin juuri tämän näköistä kuvitusta lapsena. Pidin vakavana epäkohtana sitä, että kirjoja saavat kuvittaa ihmiset, jotka eivät osaa piirtää edes silmiä. Hm. Sellainen pikku konservatiivi.
Onneksi kaikki lapset eivät silloinkaan olleet samanlaisia.

Sari P.