Ei saa esimerkiksi pitää lukemisesta ja fantasiasta. Ei saa olla liikaa mitään mieltä.
Kyseisen luokan mielipiteet olivat muutenkin järkiään melko viistoja. Ne kielivät ikäpolvensa nurkkakuntaisuudesta, konservatiivisuudesta ja heikosta riskinhallinnasta.
Hesarin jutusta ei ilmennyt, kuinka mielipiteet oli kerätty: intiimein lappuviestein vai suullisena ja avoimena joukkokeruuna. Keräystapa vaikuttaa tietysti tuon ikäisten mielipiteisiin mitä suurimmassa määrin.
Kaiken "erilaisen" ja "oudon" harrastaminen tuomittiin niin ikään samassa jutussa.
Jos Pohjois-Tapiolan 9-luokkalaisten mielipiteet katsotaan yleiseksi totuudeksi, on kotimainen nuortenkirjallisuus pahasti hakoteillä.
Seita Parkkolan Usva, Sari Peltoniemen Hämärän renki ja Tuomo Kuitusen Kaakkurin huuto – vain muutamia mainitakseni – esittelevät hyvin omavaloisia, omilla aivoillaan virkeästi ajattelevia nuoria, jotka viis veisaavat ympäristönsä mielipiteistä.
3 kommenttia:
Sanottiinhan jutussa näin:
"Yksi haastateltavista selventää: Meidät käskettiin kirjoittamaan paperille erilaisten kohtien alle kuten vaatteet, musiikki, harrastukset, asioita jotka voivat aiheuttaa epäsuosiota tai suosiota. Emme listanneet siihen asioita, jotka MEIDÄN MIELESTÄMME tekevät ihmisistä huonoja ja epäsuosittuja."
Eli enemmän nuoret ovat siis listanneet pelkojaan ja syitä, joiden arvelevat johtavan syrjimiseen. Ihan arkikokemuksen perusteella minusta vaikuttaa, että nuoret ovat usein paljon suvaitsevaisempia kuin me aikuiset.
Tuo selvennys löytyy kuitenkin vain Hesarin nettisivuilta, ei itse lehdestä!
En oikein usko, että lehtijuttua lukevat nuoret – saati aikuiset ! – ymmärtävät jutun perusteella, että ysiluokkalaiset ovat listanneet ikäluokkansa kliseitä, joihin he itse kuitenkin suhtautuvat todellisuudessa kyseenalaistaen.
Jokin toinen tulokulma koko aiheeseen olisi toiminut paljon paremmin, ja miksi ihmeessä jutun kuvitukseksi on otettu puolen sivun potretti haastatelluista, joiden mielipiteitä mielestäni on käytetty jutussa väärin hyväksi?
Oma kokemukseni nykynuorten suvaitsevaisuudessta on kyllä samansuuntainen kuin Marikalla. Siihen nähden viime vuosien kotimaisen nuortenkirjallisuuden suvaitsevaisuus-buumi tuntuu välillä jopa hieman yliampuvalta...
Enpä itsekään sitä juttua aivan purematta niellyt. Olen seurannut muutaman vuoden kuudesluokkalaisten elämää, ja huomannut juuri sen seikan, että joukosta ei haluta erottua. Esimerkiksi hyvä koulumenestys on noloa. Kokeiden seiskat huudellaan ääneen kaikille, mutta ysit ja kympit salaillaan. Taidan palata tuohon lehtijuttuun omien oppilaideni kanssa lomien jälkeen.
Suurkiitos blogistasi. Tykkään! Löysin sen vasta hiljaittain.
Lähetä kommentti