perjantai 14. toukokuuta 2010

Kun kaveri vie liikaa tilaa...


Kalle Güettler, Rakel Helmsdal, Áslaug Jónsdottir & Sari Peltonen: Ei! sanoi pieni hirviö. Suomennos Sari Peltonen. 32 sivua. Pieni Karhu 2010. Graafinen suunnittelu Áslaug Jónsdottir.











Voi olla, että Rouva Huu syyllistyy nyt ylitulkintaan, mutta tätä kuvakirjaa voi aikuinenkin lukea vaikkapa tulehtuneen työilmapiirin ja ihmissuhdeongelmien kuvauksena.

Pieni hirviö kuulee jonkun koputtavan oveen. Se pelästyy ja kieltäytyy ensin avaamasta ovea. Tärinän jälkeen se kuitenkin alistuu jälleen kerran kohtaamaan ison hirviön, vaikka tietääkin joutuvansa taas alistumaan ja nöyrtymään sen mielivallan edessä.



... Kunnes nujerretusta itsetunnostaan huolimatta se saa jostain uutta voimaa ja asettuu poikkiteloin ison hirviön henkistä terroria vastaan ja uskaltaa kyseenalaistaa sen teot. Ja kuvassa pieni hirviö kuvataankin nyt ison hirviön näkökulmasta uhkaavana ja itsetietoisena!

Mitä tekee iso hirviö? Se näyttää hämmästyvän pikku hirviön reaktioita, sehän olisi vain pyytänyt pikku hirviötä kalaan kanssaan!

Kirjan voi tulkita kuvaavan monenlaisia ihmissuhteiden hiertymäkohtia: ystävyydessä toinen voi olla niskan päällä, isompi sisarus voi pomottaa häikäilemättömästi pienempää sisarustaan, parisuhteessa toinen vie ja heikompi vikisee - ja työelämässä on ne omat virtaheponsa.



Ensilukemalta kuvakirja tuntuu vähättelevän pienen ja päähänpotkitun yksilön tunteita: eiväthän asiat noin helposti voi tosielämässä ratketa.

Kirjan voima ja kiehtovuus onkin nimenomaan siinä, että sivujen kääntämisen välille mahtuu isoja prosesseja, suuria tunteita, jotka kuitenkin vähäeleinen teksti malttaa jättää purkamatta kokonaan auki, ja niin lukija/ kirjan kuulija voi itse tykönään kuvitella, mitä on oikeasti tapahtunut. Tekstin ja kuvan yhteispeli on tältä osin saumatonta ja ihailtavan ytimekästä.

Áslaug Jónsdottirin kuvitus hyödyntää kollaasitekniikkaa hauskasti ja omintakeisesti. Pastelliliitu pehmentää tummaa yleisvaikutelmaa. Kirjan esilehdellä kolmihenkinen työryhmä kiittää Biskop-Arnössä vuonna 2001 järjestettyä pohjoismaista lastenkirjailijoiden ja –kuvittajien työpajaa. Kirja on ilmestynyt alunperin Islannissa vuonna 2003.

Lisää tällaista kuvakirjaherkkua, pyytää Rouva Huu!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä kirja kuitenkin on minun mielestä omassa yksinkertaisuudessaan monessa mielessä luontevampi kuin useimmat kuvakirjat, jotka pyrkivät selittämään jotain ongelmaa lapselle. Ja usein se vaan on niin, ettei se kanssaeläjä tule ajatelleeksikaan pomottavansa. Omien tunteiden tunnistaminen ja niiden sanominen ääneen vahvistaa ketä vain. Olet aivan oikeassa Rouva H, kirjan voi lukea monella tapaa! Airi