Laura Lähteenmäki: North
End: Kaiken peittävä tulva. 301 sivua. WSOY 2013. Kansikuva Pietari Posti.
Huomenna
selviää, kuka tai ketkä saavat vuotuisen Suomen Kirjasäätiön Finlandia Junior
-palkinnon. Kiinnostusta tämän vuoden uutuuksiin ei silti kannata
herpaannuttaa: vielä on monta hyvää ja lukemisen arvoista lasten- ja
nuortenkirjauutuutta Lastenkirjahyllyssäkin esittelemättä!
Laura
Lähteenmäen trilogiaksi ensi vuonna täydentyvän North End –sarjan konsepti on toimiva ja todistaa taas osaltaan
nuortenkirjailijoiden kekseliäisyyttä varioida sarjaformaattia ja uudistaa
genreä yli lajirajojen. Trilogian tyttöpäähenkilöt vaihtuvat jokaisessa
kirjassa: Niskaan putoavan taivaan
keskiössä oli Teklan tarina, tässä toisessa osassa paneudutaan 16-vuotiaan
Lunan oman tien löytymiseen. Viimeisessä, ensi kesänä ilmestyvässä osassa vuoron saa Aasa, joka tässä
uutuudessa joutuu pitkäksi aikaa sairasvuoteelle kylmettyessään
hengenvaarallisesti huomiohakuisen käytöksensä vuoksi.
Luna
on kavereidensa silmissä hyväosainen ”kermaperse”. Isän johtama suklaatehdas on
ollut paikkakunnan keskeinen työnantaja, mutta taloudelliset vaikeudet ja
säännöstely ovat ajaneet isänkin yritystoiminnan ahtaalle. Lunan äiti on
kuollut dramaattisesti Eurovisionin laulukilpailuiden jälkeen puhjenneissa
levottomuuksissa.
Lunan isälle muistot ovat edelleen kipeitä, vaikka Luna saatiinkin pelastettua
äidin kohdusta elämälle. Luna on perinyt äitinsä lauluäänen, ja hän päättää
osallistua uuteen laulukilpailuun. Luovan kutsumuksen lisäksi tyttöä houkuttaa
myös mahdollisuus saada kilpailun jälkeen itselleen ilmainen opiskelupaikka.
North
End on suljettu ja sijainniltaan syrjäinen yhteisö valtakeskusten reunamila.
Energiakriisi on pakottanut säännöstelyyn kaikilla elämän osa-alueilla. Lunan
vanhempien ikäpolvi on elänyt historiallisen muutoksen aikaa, jolloin oli
loppunut paitsi ruoka, niin myös lämpö ja yhteisymmärrys:
Muutos
oli ollut kiivaimmillaan, kun Lunan äiti ja isä olivat olleet lapsia. Yhtäkkiä,
alle kymmenessä vuodessa ilmastonmuutos oli kiihtynyt ennakoimattomalla
vauhdilla ja raju energiakriisi oli iskenyt. Yhdessä ne olivat lamauttaneet
maiden taloudet ja yhteiskunnalliset järjestelmät.
Romaanissa
viitataan kevyesti edellisiin, 200 vuotta sitten Suomea koetelleisiin
nälkävuosiin, ja tämän vinkin kautta voi päätellä, että kirjassa eletään 2060-lukua. Edellisessä osassa
kerrottiin Ruotsin kuningatar Viktorian ikääntyneen.
Turistimatkailu
on tehty myös mahdottomaksi: monia keskeisiä matkailukohteita on ajettu
yhteisen edun ja polttoaineiden säästön takia maan tasalle: ”Miksi lähteä liikkeelle,
kun ei ollut mitään nähtävää, kun kaikkialla oli samanlaista?”
Esimerkiksi
Pariisin keskeinen turistikohde, Eiffelin torni, on purettu Ranskan valtion
määräyksestä: näin saatiin tornissa rakennusaineena käytetty rauta hyödyttävään
käyttöön.
Lähteenmäki
ei monien muiden dystopioiden tavoin sorru kuvaamaan mitä
mielikuvituksekkaampia teknisiä keksintöjä, ja ne harvat, joita hän kuvaa, ovat
nekin poikkeuksellisen
luonnonläheisiä, kuten tiedonvälityksen ja kontrolloinnin kannalta keskeiset
robottivarpuset !
Yhtenä
sivujuonteena käsitellään ravistelevasti Lunan vaikeaa asemaa kouluyhteisössä.
Isän aiempi taloudellisesti turvattu asema suklaatehtaan johtajana on
heijastunut myös Lunan sosiaaliseen asemaan kaveripiirissä. Luokkatoverit
nöyryyttävät häntä julmasti ja häikäilemättömästi. Aiemmissa realistisissa
nuortenromaaneissaankin Lähteenmäki on kuvannut tarkkanäköisesti nuorten
välisiä konflikteja, luottamusta ja lojaalisuutta.
--
ei hän onnistunut eikä hän voinut mitään sille, että hän itki. Itki ja nyki
kangasta, joka repeili hänen sormissaan lisää. Se oli ohutta, ikkunoissa
haalistunutta verhoa vain! Hän katsoi epätoivoissaan muita: lopettakaa jo,
hänen silmänsä anelivat. Hän vilkuili heidän naamojaan, joissa silmät
välähtelivät, välttivät katsomasta kohti. He näkivät, he kuulivat, eikä kukaan
auttanut häntä. Kukaan ei astunut hänen tuekseen vaan he kaikki olivat samaa
mieltä, ja sitten hän näki.
Että
Eevin kädessä vilahti jotakin, joka kiilsi ja jonka hän piilotti kämmeneensä ja
siitä olallaan keikkuvaan laukkuun.
Hän
säpsähti kauhusta. Mikä se oli ollut? Veitsi? – -
Kiinnostavasti
nuorten älyllinen valveutuneisuus ympäröivästä todellisuudesta ja
kiinnostuminen myös politiikasta
on dystopioiden kautta lanseerattu uudelleen nuortenromaaneihin. Luna
kyseenalaistaa rehtorin näkemyksen siitä, että vanhempien työttömyys ei
heijastuisi koulun arkeen.
Lunan
ikätoveri Kutri osallistuu uuden puolueen nuorisotoimintaan ja agiteeraa
puolueen tavoitteita:
Luna
ei ehtinyt kysyä tarkennusta, kun Kentän nuorisojärjestöläinen työnsi heidän
käsiinsä puolueen esitteet. Vaalit lähestyivät, ja puolueiden edustajat olivat
aloittaneet vaalityönsä. Walli sykki puolueiden nimiä ja näiden ajamia asioita
– vaalit kiinnostivat jokaista, eikä kukaan lätissyt wallin mukaan nyt mistään
trviaalista tai syyttänyt tehdasta.
Kentän
esitteissä luki, että Kenttä vaalii ympäristöarvoja ja kojraa sen, mitä aiemmat
sukupolvet tuhosivat. Kenttä sallii turvapaikan hakijoiden maahanpääsyn ja
ihmisten vapaan liikkuvuuden. Kenttä palauttaa kouluihin taideaineet, vähentää
kuria ja valvontaa, vapauttaa verkon!
Kaiken peittävän tulvan teemat eivät juurikaan poikkea perinteisen
realistisen nuortenkirjan painotuksista: perheen ja ystävien merkitys ja oman
taiteellisen kutsumuksen löytyminen ovat Lunalle tärkeitä.
Ajallinen
etäännytys auttaa lukijaa tarkkailemaan kriittisesti oman arkensa eettisiä ja
moraalisia ratkaisuja.