Harvinaisuus lajissaan: konstailematon lastennäytelmä, jossa ei ole lainkaan alapään eritteitä!

Tavallinen supersankari. Lastennäytelmä alakoululaisille. Käsikirjoitus ja ohjaus Tuomas Rinta-Panttila. Näyttelijät Oskar Hartman (Vahtimestari 1 / Superkorva, Teemu Mäkinen (Vahtimestari 2 / Sylkky), Essi Särkijärvi (Vahtimestari 3 / Ei-tyttö ja Sonja Salminen (Vahtimestari 4 / tavallinen supersankari). Skenografia Paula Varis, äänisuunnittelu Ilkka Tolonen, videosuunnittelu Ville Hyvönen ja valosuunnittelu Antti Kauppi. Kantaesitys Ahaa Teatterissa 10.9.2024. Kiertue-esitystä voi tilata kouluihin, kulttuuritaloihin sekä teattereihin ympäri Suomen. Kesto noin 60 min. 

Tavallinen supersankari -näytelmän alkua voi pitää suorastaan rohkeana: ensimmäisessä kohtauksessa neljästä näyttelijästä kolme astuu yksi kerrallaan verkkaisesti lavan etuosaan ja tutkailee ihmetellen ja vaiti katsomoon päin. 

Hiljaisuus on käsinkosketeltavaa ja luultavasti lapsikatsojat saattavat  aluksi jopa hämmentyä. Viime viikon ensi-illassa enemmistö katsojista oli aikuisia.

Tapahtumat näyttäisivät kilpistyvän koulun kellariin ja siellä
sijaitsevaan sähköpääkeskukseen. © Jari Kivelä / Ahaa Teatteri. 

 
Kyse on kolmesta koulun vahtimestarista, jotka  ihmettelevät koulun liikuntasalin lapsimäärää, näyttämön sekasotkua ja sen omituisia sähköviritelmiä.

Vähitellen he  keksivät toinen toistaan hullumpia selityksiä asioiden tolalle. 

Luvassa on vahtimestarien omia ilmauksia lainatakseni ”sekoilutornadoa” ja ”himmeitä virityksiä”, mutta niitäkin tärkeämmäksi nousee arkijärjen ja tavallisuuden korostaminen. 

Tietokonepelit ja älypuhelimen viestiketjut otetaan osaksi juonenkuljetusta.
 
Kukin vuorollaan kuoriutuu ankean harmaasta työasustaan, jonka alta paljastuu supersankarin räväkkä vaatekerta. 

Jokaisella heistä on jokin supervoima: Sylkky osaa sylkäistä todella pitkälle, Superkorva kuulee kaiken ja Ei-tyttö on negatiivisuuden mestari. 

Kaikkien kolmen taitoja todellakin tullaan tarvitsemaan, mutta näytelmän todellinen moottori  on kuitenkin neljäs vahtimestari, jolta löytyy kolmen kollegan sijaan rohkeutta ja alttiutta tarttua toimeen. 

Kiperän asian ratkaisemisessa ratkaisevassa roolissa
on ihan tavallinen vahtimestari (Sonja Salminen), joka uhmaa
vaaroja ja asettaa itsensä alttiiksi. © Jari Kivelä / Ahaa Teatteri.

 
Ahaa Teatterin neljän näyttelijän ensemblen ei tarvitse tässä näytelmässä vaihtaa lennosta rooleja ja asuja. Paula Varis on suunnitellut todella sujuvan rooliasun vaihdon taviksesta supersankariksi!  
 
Tavallinen supersankari työstää oivaltavasti mutta ilman kliseisimmälle lastenteatterille tyypillistä pakkohauskuttamista ja alapäähuumoria miettimään, mikä on oikeasti tärkeää. Se korostaa yhteisöllisyyttä, yhteistyötä ja joukkovoimaa sekä mielikuvituksen tärkeyttä. 

Teemu Mäkinen, Essi Särkijärvi, Oskar Hartman ja Sonja Salminen tekevät kukin sankariroolinsa ilman lastennäytelmien maneereja,  ylinäyttelemistä tai koheltamista.  
 
 

Sylkky (vas. Teemu Mäkinen), Ei-tyttö (Essi Särkijärvi) ja
Superkorva (Oskar Hartman) ovat hellyttäviä mutta silti
uskottavia supersankareita. © Jari Kivelä / Ahaa Teatteri.

 
 
Tamperelainen vuonna 1970 perustettu Ahaa Teatteri on toiminut jo yli puoli vuosisataa kiertävänä ammattilaisteatterina. 

Neljä vuotta sitten se julkaisi yhdessä muiden tamperelaisten teatterien ja pirkanmaalaisten opettajien kanssa kannanoton. Siinä  ilmaistiin huoli perusopetuksen maksuttomuuden aiheuttamasta uudesta ja teatterien talouttakin huojuttavasta tilanteesta, jossa oppilailta ei enää ole lupa kerätä rahaa teatterivierailuihin. 

Monelle koululaiselle teatterivierailut ovat voineet olla ensimmäinen mahdollisuus päästä teatteriin. 
 
Moni laitosteatteri suunnittelee nyt lapsille ja nuorille suunnatut teatteriesitykset varman päälle. Usein ohjelmistovalinnoissa vedotaan lasten ja nuorten vanhempien ja isovanhempien nostalgian nälkään. 

Esimerkiksi Astrid Lindgrenin tai Mauri Kunnaksen lastenkirjaklassikot ovat viime aikoina päätyneet jopa samanaikaisesti useammankin teatterin ohjelmistoon. 

Kouvolan Teatteri on pyrkinyt pitämään ohjelmistossaan suurella näyttämöllä aina yhtä lapsille suunnattua teatteriesitystä. 

Timo Parvelan lastenromaaniin perustuva näytelmä Ella ja kaverit – Paterock ei kuitenkaan palaa syksyn ohjelmistoon, sillä päiväkoti- ja koululaisryhmille sekä koko perheelle suunnatun näytelmän syyskauden myynti ei ole noussut tasolle, jolla on järkevää palauttaa keväällä 2024 ensi-iltansa saanut esitys ohjelmistoon.  
 
Kouvolan Teatterin teatterinjohtaja Tiina Luhtaniemi on huolissaan lastenteatterin tulevaisuudesta. Valtiovarainministeriön kaavailemat leikkaukset kulttuurin rahoitukseen luovat myös taloudellista epävarmuutta, jolloin ennakoiva reagointi on välttämätöntä.
 
Myös suomalaisen lasten ja nuorten teatterin pelastamiseen tarvittaisiin tavallisia supersankareita, joiden erityisvahvuutena olisi taito ennakoida ja halukkuus turvata toimintaedellytysten lisäksi myös lasten ja nuorten teatterikasvatuksen jatkuvuus. 
 
Näinä epävarmoina (lasten)kulttuurin aikoina jokainen uuden lasten- tai nuortennäytelmän kotimainen kantaesitys on itsessään kulttuuriteko, jolle toivoisin paljon näkyvyyttä ja arvostusta.     

 

 

Ikikäärmeet, kalmarit ja maneetit viekoittelevat sekä lapset että aikuiset Tampereella

  

Merimonsterit. 

Koko perheen musiikkinäytelmä. 

Käsikirjoitus ja ohjaus Laura Ruohonen. Musiikki Markus Fagerudd. Lavastussuunnittelu Ksenia Peretrukhina. Pukusuunnittelu ja monsterien rakennus Erika Kallasmaa. Valosuunnittelu Jaakko Sirainen. Videosuunnittelu Matias Ojanen. Ääni-suunnittelu Niklas Vainio. Koreografia ja 

pääroolit: Marc Gassot (professori Emeritus), Anna Kuusamo (professori Pii) ja Aino Rättyä (musikaalinen yksisoluinen). Sivurooleissa liikuteltavina merimonstereina näyttämö-henkilökuntaa. Kantaesitys 19.10.2023 Tampereen Työväen teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä. Ikäsuositus +5. Kesto 1 h 50 min, sis. väliajan. 

Laura Ruohonen & Erika Kallasmaa: Merimonsterit. Kun maailma oli litteä ja meri kuhisi hirviöitä… 21 sivua. Into 2019. 

 

 

Musiikkinäytelmä Merimonsterit on jälleen hieno esimerkki siitä, kuinka taitavan ja asiaansa uskovan tekijätiimin avulla lastenkirjallisuus siirtyy jouhevasti esittävän taiteen muotokielelle. 

 

Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan kartonki-sivuinen, isokokoinen liuskakirja Merimonsterit ilmestyi Into kustannuksen kautta vuonna 2019. 

 

Kartonkiset sivut on leikattu pystysuunnassa kolmeen osaan, jolloin lapsi voi tehdä liuskoja ja merihirviöitä keskenään sekoittamalla aivan uusiakin lajeja. 

Ruohosen kielellä ilakoivat riimirunot kannustavat lasta sepittämään myös itse uusia variaatioita myyttisistä meren otuksista.

Esimerkki liuskakirjan mahdollisuuksista varioida erilaisia uusia monstereita. Horribulli brutalix muuntuu hybridiksi, jolla on Muusa-meduusan keskiosa ja Kiltin kalmarin peräpää. Erika Kovasen kuvitusta Laura Ruohosen runoihin kartonkiseen runokuvakirjaan 

Merimonsterit (Into 2019).

Tekijäkaksikko Ruohonen & Kallasmaa suunnitteli elämyksellisen Merimonsterit-näyttelyn Kotkan merimuseo Wellamoon, missä se oli esillä keväästä 2019 alkuvuoteen 2022. Sen jälkeen näyttely siirtyi Ahvenanmaan Sjöfartsmuseumiin ja ensi vuoden helmikuussa se nähdään Turun Forum Marinumissa.

 

Lapsille suunnatun teatterin ei tarvitse olla koheltamista ja kohderyhmän mielistelyä: se tulee toteen näytetyksi Tampereen Työväen teatterin kantaesityksessä.

 

Professori Emeritus (oik. Marc Gassot) on joutunut seireenien
lumoamaksi merenpohjaan, mistä professori Pii (Anna Kuusamo)
hänet vaaroja uhmaten pelastaa. Valokuva © Kari Sunnari / TTT.

Kolme elekieleltään tavattoman monipuolista näyttelijää, Marc Gassot, Anna Kuusamo ja Aino Rättyä, pystyvät vangitsemaan lasten ja aikuisten mielenkiinnon ilman ulkotaiteellisia vippaskonsteja. 

 

Ruohosen tarinassa ei ole turhaa koukeroisuutta: professorit Emeritus ja Pii lähtevät jäljittämään muinaisia merihirviöitä. Kummallakin on omat vaikuttimensa ja tieteen nimissä  kilvoitellaan myös uusista innovaatioista. Kukapa ei haluaisi olla kuolematon ja saada nimensä maineikkaimpien tieteenharjoittajien historiaan.  

 

Merimonsterit loksauttaa aikuisenkin leuat sijoiltaan upean visuaalisuutensa ansiosta. Erika Kallasmaa on suunnitellut ja toteuttanut suurikokoiset, hurjat, räyhäkät ja väliin jopa hellyttävät merimonsterit, jotka saavat elämyksellisen taustan Ksenia Peretrukhinan lavastuksesta. 

Jättiläishydra kasvaa suorastaan silmissä: hellyttävästä sukkakäsinukesta monipäiseksi hurjimukseksi. Kohtaus, jossa Jättiläishydra laskeutuu näyttämön katosta ja samaan aikaan sen pyrstöt luikertavat näyttämön molemmin puolin videoprojisoinneissa, on erityisen vaikuttava. 

Krakenin klaania valtameren pohjassa.
Valokuva © Kari Sunnari / TTT

Myös ”suuri aalto” on toteutettu hätkähdyttävän hienosti: tuulettimet nostattavat seitinohuen kankaan liikkeeseen, ja pian aalto pyyhkäisee – ihan oikeasti ! – myös katsomon yli. Sekä lapsi- että aikuisyleisö on yhtä haltioitunut nerokkaan yksinkertaisesta mutta konkreettisesta tehokeinosta.

Ensi-iltaa edeltävässä ennakossa ihastuin aivan erityisesti meduusojen viehkeän keveään olemukseen. Tamperelaisten riemuksi verimerimakkaran,  Bloodius Metwurzchiun, kerrotaan opiskeleen aikoinaan Tampereen klassillisessa lyseossa.  

Lasten teatterissa on tapana osallistaa lapsia eri tavoin. 

Merimonsterit tekee tämänkin kliseen tyylikkäästi ja pakottomasti. Lapsiyleisö tempautuu hurmaavasti neuvomaan, kommentoimaan ja filosofoimaan kesken esityksen, ja pääseepä kaksi yleisöstä valittua lasta jopa pieniin rooleihin näyttämöllekin. 

Ennakkomaistiaisen Merimonstereista voi nauttia tästä trailerista. Markus Fageruddin sävellykset ja laulut svengaavat. 

 

 

Pieni on aina kaunista

Sinä olet kaunis. Musiikkisatu. Sävellys Timo Klemettinen. Teksti Eppu Nuotio. Kuvitus Kristiina Louhi. Esiintyjät TampereRaw (musiikki), Johanna Elovaara (tanssi ja koreografia), Eppu Nuotio (lukija). Kantaesitys Tampere-talossa 27.9.2020, Pieni Sali. 40 min. 

 

Eppu Nuotio & Kristiina Louhi: Sinä olet kaunis, WSOY 2020. 

 

Ahaa-oivallus Tampere-talon Pienessä salissa, rivillä 3. 

 

Paikalla ilahduttavan paljon lapsiperheitä, jotka noudattavat kuuliaisesti koronaan liittyviä turvavälejä. 

Näkymä näyttämölle hieman ennen
Sinä olet kaunis -musiikkisatuesityksen
alkua. Kuva © PHH. 

 

Takanani nainen kyselee seuralaiseltaan, leikki-ikäiseltä lapselta, muistaako tämä, mihin kohtaan eri soittimien soittajat asettuvat pian lavalle. 

Ja lapsi tietää tarkalleen oikeat vastaukset. Ja nainen kehuu lasta vuolaasti.

 

 

Tiedän tarinan ennalta. Arvioin kuvakirjan Kuvittaja-lehteen 3/2020. 

Aikataulujen vuoksi jouduin tekemään arvion pdf:n perusteella, ja kun kirja alkusyksystä ilmestyi, hämmästyin, kuinka pieni lopullinen kirja oli kooltaan, kunnes oivalsin, että näin iso ja tärkeä aihe sopii erityisen hyvin pienempään kuvakirjaformaattiin.

 

 

Kun Kristiina Louhen akvarellit levittäytyvät valkokankaalle, näen niistä paljon ihan uusia yksityiskohtia. 

Ja Eppu Nuotion ääneen lukemana tekstikin saa yht äkkiä ihan uusia painotuksia.

 

Sinä olet kaunis -musiikkisatu yhdistää neljä  eri taiteen lajia: musiikin, kuvitustaiteen, kirjallisuuden ja tanssin. 

 

Ei vähä mitään. 

 

Johanna Elovaaran myönteisellä tavalla lapsekas liikekieli tavoittaa  Myrri-tytön olemuksen konstailemattomasti ja siksi samastuttavasti.

 

Kuvakirjassa peili on tärkeässä osassa, ja niinpä se on myös näkyvästi esillä musiikkisadun lavastuksessa. 

 

Timo Klemettisen sävellykset lähtivät Kristiina Louhen kuvitusten mielenmaisemista: 

 

”Kaikki lähti kuvista. Otin kuvan kerrallaan, katselin sitä ja pohdin mitä tunteita se herättää ja mihin suuntaan se vie musiikkia. Esimerkkinä on vaikka kuva, jossa lapsi kuvittelee kylpyhuoneessa olevansa meren rannalla valtavien simpukoiden kanssa. Se alkoi heti soida mielessäni Karibianmeren calypsona", Klemettinen kertoo Aamulehden haastattelussa.

Tällä erää kantaesityksen jälkeen ei ole luvassa muita,mutta toivon mukaan myöhemmin sen voi kokea uudelleen, ehkä jopa eri puolella Suomea tai maailmaa…

 

 

Charles Perrault´n sadusta ”Posliininukkien keisarinna” inspiraatiota ammentanut Eppu Nuotion tarina puhuu kauniisti omanarvontunnosta ja rakkauden vahvistavasta voimasta.

 

Pihaleikeissä Myrriä haukutaan rumaksi. Tyttö pahoittaa mielensä ja peittää kasvonsa hiuksillaan. Hän lähtee vaarinsa luokse ja vaeltaa hajamielisenä tyhjässä huoneistossa. 

 

Isoäiti on kuollut, mutta teksti ei viittaa siihen lainkaan. Kaipaus, muistot ja eletyn elämän kaikki kerrokset tihentyvät ainoastaan kuvitukseen. 

 

Mielipahan takia Myrri haluaa piiloutua, jopa itseltään.
Kristiina Louhen kuvitusta Eppu Nuotion tekstiin kuvakirjassa
Sinä olet kaunis (WSOY 2020).

Kristiina Louhi luo lukuisista kiehtovista esineistä ja kirkkaista väreistä ällistyttävän tasapainoisia sommitelmia, joissa silmä lepää. Monissa kuvituskuvissaan hän kuvaa mielellään keskushenkilöitä peilin edessä. Usein katse näyttää kysyvän: minäkö se todella olen? 

 

Vaari herää päivänokosiltaan ja ilahtuu yllätysvieraasta. Vaarin mielestä Myrri on kaunein tyttö päällä maan.

 

Vaarin hyväksyvä ja rakastava katse muuttaa tytön olemuksen.
Kristiina Louhen kuvitusta Eppu Nuotion tekstiin kuvakirjassa
Sinä olet kaunis (WSOY 2020).

Kuvakirja ja musiikkisatu ottavat, ilman huutomerkkejä, kantaa jokaisen tarpeeseen tulla nähdyksi ja arvostetuksi. 

Lapset valtasivat Kansallisteatterin

Tippukivitapaus, lasten musikaali. Ohjaus ja käsikirjoitus Laura Ruohonen, dramaturgi Pipsa Lonka, musiikki Anna-Mari Kähärä, lavastus Antti Mattila, hahmot ja puvut Erika Kallasmaa. Rooleissa: Markku Haussila, Vuokko Hovatta, Jani Karvinen, Katja Kortström, Markku Maalismaa, Pihla Maalismaa, Meri Nenonen, Sari Puumalainen, Marja Salo, Seela Sella sekä Martti Suosalo (videolla). Kantaesitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 22.11.2017. Ikäsuositus +5. Kesto 2 h 10 min.  

Lastenlyriikkaa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä?

Pitihän tämä ihme mennä kokemaan paikan päälle.

Laura Ruohosen edelliset lastenrunokokoelmat Allakka Pullakka ja Yökyöpelit (Otava 2004 ja 2008) päätyivät esitykseksi vuonna 2011 Helsingin kaupunginteatterin pienelle näyttämölle. Lastenrunojen hahmogalleria on tuttu myös Pikku Kakkosen lastenohjelmista.  

Nyt teatteri on vaihtunut toiseksi ja näyttämö entistä isommaksi. 

Juuri näin pitää tuleville aikuisille teatterin potentiaalisille suurkuluttajille esitellä ne isommatkin kulttuuritilat, eikä aina sysätä lasten näytöksiä pieniin sopukoihin ja loukkoihin!

Lauantain iltapäivänäytöksen lapsiyleisö ihmetteli Kansallisteatterin suuren näyttämön hulppeita puitteita. Suomen leijonavaakunalla varustettu presidentin aitio herätti hämmästystä: pääseeköhän presidentti ilmaiseksi teatteriin? 

Tippukivitapaus -musikaalin dynaaminen mutta käänteissään arvaamaton 
kolmikko: Seija Soija (Vuokko Hovatta),  ujo Hujoppi (Jani Karvinen) ja 
Mahtimummeli Päätätäi Väätäinen (Seela Sella). 
Kuvan copyright Kansallisteatteri. 

Laura Ruohosen & Erika Kallasmaan runokuvakirja Tippukivitapaus  oli viime vuoden lastenrunotapaus. 

Ruohonen ottaa runoissaan koko suomen kielen rikkaan ilmaisurekisterin käyttöön kansanrunoudesta yhteiskunnallisesti kantaa ottavaan runouteen asti. 

Kallasmaan visuaalisissa runokuvissa on jylhyyttä ja kerroksellisuutta.  

Kallasmaa on suunnitellut myös musikaalin puvustuksen. Antti Mattilan lavastus on loihtinut monia kirjasta tuttuja näkymiä ja maisemia näyttämölle. 

Tippukivitapaukseen kirjaan tutustunut lapsi tai aikuinen solahtaa siis vaivatta musikaalin maailmaan.

Agenttipuhelimen yhteys särisee ja pätkii.  Agenttinero
(Martti Suosalo) yrittää ohjeistaa hajamielistä Mummelixia.
Kuvan copyright Kansallisteatteri. 

Laura Ruohonen on käsikirjoittanut löyhästi Tippukivitapauksen runojen ympärille juonellisen tarinan, jossa seikkailevat monet jo Allakka Pullakasta tutut hahmot, muiden muassa Seija Soija, Mahtimummeli ja Päätäi Väätäinen.

Terhakka pikkupapu Seija Soija (Vuokko Hovatta) lähtee seikkailulle yhdessä ujon ja estoisen hujopin (Jani Karvinen)  ja Tukaanin (Katja Korström)  kanssa.  

Kolmikko kohtaa tietysti vaaroja ja vastuksia ja toinen toistaan omituisempia otuksia. Ystävyyttä ja pelkokerrointakin koetellaan moneen otteeseen. 

Mahtimummelin ja Päätäi Väätäisen hahmot nielaissut Seela Sella on soheltava turbomummo Mummelix, joka ei ole ihan kartalla agenttineron (videolla Martti Suosalo) tehtävän annossa jäljittää Seija Soijaa. 

Yksittäisistä runoista on tehty hienoja tulkintoja näyttämölle: vaikutuksen tekivät esimerkiksi  Rämeämmä (Markku Maalismaa) sekä surkuhupaisa Kalmo (Markku Haussila), jonka uho ja yksisilmäinen olemus pelotti pienimpiä katsojia. 

Rämeämmän (Markku Maalismaa) huokaileva tilitys oli myös visuaalisesti 
upeaa katsottavaa . Taustalla liitelee Tukaani (Katja Korström). 
Kuvan copyright Kansallisteatteri. 

Laura Ruohosen runojen kielileikit jäivät  Anna-Mari Kähärän sovituksissa usein kuulematta.  Mahtoiko laulujen puuroutuminen johtua myös nelosrivin laitapaikasta? 

Kielen nyansseille ja oivaltavalle riimittelylle olisi pitänyt jättää vähän enemmän tilaa ja seesteisempiäkin kohtia. Jos on hanskat -ketjuruno esitettiin vielä loppukumarrusten ohessa toiseen kertaan, ja se kyllä iskostui kaikkien mieliin, mutta muut runot ja laulut jäivät enemmän katveeseen. 

Sirkuksesta tutut välineet,  vaijerin varassa lentävä Tukaani sekä keinu-, nauha- ja liinanumerot niveltyivät hyvin kokonaisuuteen. Iso näyttämö oli sananmukaisesti otettu jokaista senttimetriä myöten haltuun. 

Otavalla taitaa olla  Kansallisteatteriin erityisiä suhdeverkostoja. 

Sen verran runsaasti teatterissa on viime vuosina hyödynnetty uusimman suomalaisen lastenkirjallisuuden mahdollisuuksia. Kevään ohjelmistossa on Tippukivitapauksen lisäksi myös Veera Salmen Mauri ja mini-isoveli ja  Hannele Lampelan & Ninka Reitun Prinsessa Pikkiriikki. Keväällä 2019 saa ensi-iltansa  Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia.

Omituinen ilmiö: Unikudelmia-näyttelyssä virkistyy!

Unikudelmia. Elämyksellinen ja moniaistinen näyttely unista ja unelmista. Annantalon taide-galleria, Helsinki, os. Annantalo 30. Avoinna arkisin klo 10.15–20 ja la–su klo 10–16. Vapaa pääsy. Avoinna 17.12.2017 asti. Tuotanto Valveen sanataidekoulu/ Katri Tenetz,  alkuperäisidea, käskirjoitus, näyttelysuunnittelu ja sanataide- kasvatusmateriaalit Anna Anttonen & Kati Inkala. Näyttelysuunnittelu, visualisointi ja lavastus Heidi Kesti. Näyttelyjuliste Satu Kontinen.  ––>

Oululainen Valveen sanataidekoulu on jo pitkään oivaltanut, että nykylapset ja -nuoret innostuvat kirjoista myös elämyksellisyyden ja toiminnallisuuden kautta. 

Uusin näyttely Unikudelmia todistaa konkreettisesti, että Sanataidekoulu Valve on valveilla, mitä tulee lastenkirjallisuuden tunnetuksi tekemiseen! 

Sanataidekoulun näyttelyt ovat saaneet mainetta ja kunniaa. Erityisen hienoa on se, että niitä on saatu myös kiertueelle muualle Suomeen.

Yleisnäkymä Unikudlelmia-näyttelyn ensimmäisestä salista. Etuvasemmalla
kuvanveistäjä Jasmin Anoschkinin Hulahula Pandapupu. Valokuva PHH. 

Unikudelmia-näyttely on vielä vajaan kuukauden ajan nähtävillä Annantalolla Helsingissä.  Rouva Huu patistaa kaikkia kokemaan näyttelyn, se on mannaa marraskuun harmaaseen mielentilaan. 

Helsingistä näyttely lähtee kiertueelle ensi vuonna Kotkan Merikeskus Wellamoon.

Unikudelmia-näyttelyssä kehrätään tietysti myös unista
lankaa. Rukin takana Taruliisa Warstan kuvitusoriginaaleja kuvakirjaan Ruusunen. Kuva PHH. 

Sataidekasvattajat Anna Anttonen ja Kati Inkala ovat ansiokkaasti haravoineet suomalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mukana on kolmisenkymmentä uniteemaan eri tavoin sopivaa teosta – kuvakirjoja, satuja, kuvakertomuksia, novelleja, romaaneja ja tietokirjoja. Suurin osa on lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mutta mukana on myös pari aikuisille suunnattu teosta Emmi Itärannalta ja Leena Krohnilta. 

Oili Tannisen Nunnu-kirjojen kärpänen Santeri surina on saanut
oman ristipistoteoksen! Valokuva PHH. 

Mukana on  tuttuja suosikkeja (Mauri Kunnaksen Yökirja ja Aino Havukaisen & Sami Toivosen Tatun ja Patun outo unikirja), suotta unohtuneita vanhoja helmiä (Oili Tannisen Nunnu, Eira Stenbergin Ihmispuu ja Marjatta Kurenniemen Unikon satuja) ja uutuuksia vuoden-parin takaa (Kaisa Happosen  & Anne Vaskon Mur eli karhu, Ritva Toivolan Anni Unennäkijä ja Laura Ertimon & Satu Kontisen Yö, kirja unesta ja pimeän salaisuuksista). Äkkiseltään on vaikea sanoa, että joku olennainen kirja olisi jäänyt joukosta pois! 

Satu Kontisen ja Laura Ertimon tietokirja inspiroi näyttelytyöryhmää
erityisesti. Kontisen kuvituksia  tietokirjaan Yö, kirja unesta ja pimeän
 salaisuuksista (Myllylahti). Valokuva PHH.

Kirjoista on laadittu installaatioita, elämyskokonaisuuksia, joissa leikitellään valveen ja unen rajatilalla, uneen liittyvillä assosiaatioilla, tunteilla ja tunnelmilla.  

Sanna Tahvanaisen ja Jenny Lucanderin Lohikäärmeunia -kuvakirjasta
tehty kuvasuurennus imee näyttelyssäkävijän heti unenomaiseen
maailmaan. Valokuva PHH.

Näyttelyn visualisoinnissa on ollut mukana useita kuvataiteilijoita, kuvanveistäjiä, joista monella on myös oululainen tausta. Mukana on myös alueen käsityöläisiä ja alalle kouluttautuvia opiskelijoita.

Kuvataiteilija, lavastaja ja puvustaja Heidi Kestin Pehmoleluryijyssä olisi
ainesta laajempaankin tuotantoon!  Valokuva PHH. 

Päiväkodeille ja kouluille löytyy verkosta sanataideharjoitusmateriaalia.

Kirpputorilla vietetään lunkisti kesäpäivää

Eppu Nuotio & Aino Louhi: Tämä vai tuo: Toripäivä, 34 sivua, Bazar 2017.

Aino Louhi: Tämä vai tuo. Kuvitusoriginaaleja kolmesta Tämä vai tuo -sarjan kirjasta. Haiharan kartanon tallirakennus, os. Haiharankatu 30,

Tampere. Avoinna 30.7. asti ti–su klo 12–18, vapaa pääsy.

Kuvitustaiteen klassikot ja Tarinoiden puisto: 18 nykykuvittajaa, Haiharan taidekeskuksessa Tampereen Kaukajärvellä, os.  Haiharankatu 30. 

Kuvitusnäyttelyt ovat avoinna 30.7. asti ti–su klo 12–18, vapaa pääsy. 

Näyttelyt on toteutettu Lukukeskuksen, Lastenkirjainstituutin ja Kuvittajat ry:n yhteistyönä.  

Kirpputorit kuuluvat kesään. 

Niinpä Fiinukin lähtee kauniina kesäpäivänä äidin ja pikkusisaruksen kanssa kirpputorille Eppu Nuotion & Aino Louhen kuvakirjassa Tämä vai tuo. Toripäivä: 

He ovat varanneet kirpputoripöydän, sillä he aikovat myydä pois kaikki pieniksi tai suuriksi käyneet vaatteet ja kengät. Myyntiin menevät myös kaikki käyttämättä jäävät huivit, vyöt, laukut, pussukat ja korut, kaikki ylimääräiset astiat, pöytäliinat ja lakanat sekä kaikki lelut, joilla ei enää leikitä.

Väreillä on väliä, myös kirpputorilla! Aino Louhen kuvitusta Eppu Nuotion
tekstiin kuvakirjassa Tämä vai tuo: Toripäivä (Bazar 2017).

Sarjan ensimmäisessä osassa Tämä vai tuo: Syntymäpäivä Fiinun äidillä oli vielä iso vatsa, joka häivisi kakkososassa, jossa podettiin Matkakuumetta. Nyt pikkusisarus on jo taaperoiässä. Kuvituksessa pikkuveikka tai –sisko esiintyy lähes joka aukeamalla, mutta tekstissä ei häneen viitata lainkaan. 

Sarja keskittyykin äidin ja tyttären perhedynamiikkaan ja jättää uuden perheenjäsenen taustalle.

Aino Louhen tyyli on pelkistettyä ja huomio keskittyy usein ornamentiikkaan ja värileikittelyyn. 

Aukeamalla, jossa Fiinu tapaa vanhan sedän, näkyy kuitenkin Louhen hienopiirteisempi ja realistisempi viivankäyttö. 

Fiinu kysyy lempiväisiltä tietä kauppahallin vessaan. Aino Louhen kuvitusta Eppu Nuotion tekstiin kuvakirjassa Tämä vai tuo: Toripäivä (Bazar 2017).

Pienperheen elämä on mukavan rentoa. Äitikin osaa  tarttua hetkeen ja nauttia arjen pienistä asioista. Eppu Nuotion teksti ei selitä kaikkea puhki, ja paljon jätetään lukijan ja kuvan katsojan oman päättelynkin varaan. 

Tampereen Kaukajärvellä Haiharan kartanon taidekeskuksessa on heinäkuun loppuun asti esillä Suomi 100-juhlavuoden Suuren Lukuseikkailun kuvitusnäyttelyt Kuvitustaiteen klassikot (Rudolf Koivu, Tove Jansson, Maija Karma, Camilla Mickwitz, Hannu Taina ja Kristiina Louhi)  sekä Tarinoiden puisto, 18 nykykuvittajaa.

 Kartanon vieressä tallirakennuksessa on esillä Aino Louhen kuvitusoriginaaleja Tämä vai tuo –kuvakirjoista. 

Näyttelyssä on myös Fiinun ja äidin kirpputoripöytä esine-installaationa ja Fiinun kirpputorilta ostama virtahepo! 

Kuvitusoriginaalit on lapsiystävällisesti ripustettu matalalle.  

Leikisti vai oikeasti? Fiinun kirpputoripöydällä myytävien tavaroiden
installaatio Aino Louhen kuvitusoriginaalien näyttelystä Haiharan
tallirakennuksesssa. Valokuva PHH. 

Ylihuomenna keskiviikkona 19. heinäkuuta klo 17 minulla on iso ilo haastatella Haihraran kartanon päärakennuksessa Aino Louhea ja Kristiina Louhea heidän kuvakirjojensa maailmoista, otsikolla Tämä vai tuo äiti ja tytär? Kristiina ja Aino Louhen kuvakirjojen värikäs arki. 

Tervetuloa mukaan keskusteluun!