3. luukku: Pieni myyttinen tarina Joulupukista

Sari Peltoniemi: Arkkitontun tarinoita: Joulupukki ja riekko, kuvittanut Virpi Talvitie, 26 sivua, RanRan 2019. Graafinen suunnittelu Antti Tammela. 

Lastenkirjakenttä on ollut Suomessa jo monta vuotta melkoisessa myllerryksessä. On perustettu uusia pienkustantajia, osa on lopettanut tai yhdistynyt toiseen ja isot kustantajat keskittyvät aiempaa enemmän varmoihin myyntimenestyksiin. 

Hiljattain perustettu lasten- ja nuortenkirjailijakollektiivi VaLas ( = vapaat lasten- ja nuortenkirjailijat) on luonut uuden alustan, jonka kautta kollektiivin jäsenet voivat saada tekstejään julki.

Lisää VaLas-kollektiivista voi lukea ensi viikolla ilmestyvästä Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehdestä. 

Kirjailija Sari Peltoniemi on ollut lapsesta asti lumoutunut Joulupukista ja Korvatunturista ja haaveillut pääsevänsä vielä joskus töihin Joulupukin pajaan.

Virpi Talvitie piilottaa huurteista kuusimetsää
Joulupukin partaan. Virpi Talvitien
kuvitusta Sari Peltoniemen minikuvakirjaan
Joulupukki ja riekko (RanRan 2019). 

Jouluaiheiset lastenkirjat kuorrutetaan toisinaan hileisiin ja bling-blingiin.

Sari Peltoniemen ja Virpi Talvitien minikuvakirja luottaa siihen, että tarina itsessään säkenöi jokaiselle lukijalle ihan ilman ulkokirjallisia houkuttimiakin. 

Siinä on ääneen kerrottujen tarinoiden kotoista patinaa ja puhdasta fabuloinnin iloa.  

Joulupukki kulkee mielellään metsässä ja tunturissa, joskus pitkiäkin matkoja. Hän yöpyy mielellään ulkona, oli sitten kesä tai talvi. Jotkut väittävät, että Joulupukki saa nukkua karhun pesässä aina kun haluaa, – – 

Tällaisella metsäretkellään Joulupukki kuulee naisen itkua, mutta löytääkin männyn juurelta haavoittuneen riekon, jonka koppaa mukaan reppuunsa. 

Paljastamatta tämän enempää, niin Joulupukki ja riekko luo myös uusia myyttisiä tarinoita Joulupukista. 

Kirjanen sopii jutustelevan sävynsä ansiosta ääneen luettavaksi tai lapsen itse lukemaksi. 

Aikuinen viehättyy tarinan viitteellisyydestä. Rivien väleistä voi halutessaan löytää myös intohimoa. Joulupukki  paljastuu asemastaan huolimatta inhimilliseksi ihmiseksi, joka kaipaa muiden kuolevaisten tapaan paitsi rakkautta ja läsnäoloa niin myös lepoa ja rauhaa. 

Joulupukin hangesta pelastama riekko muuttuu
metamorfoosin kautta ihmiseksi. Kontrastia
taustamaisemaan tuovat nietokset ja
taivaalla kumottava kuu. Virpi Talvitien 
kuvitusta Sari Peltoniemen minikuvakirjaan 
Joulupukki ja riekko (RanRan 2019). 

Virpi Talvitien väriliitupiirroksissa on raapetekniikan ansiosta pakkasen hyhmää ja arktista tuntua. 

Kirjan lopusta löytyy alakouluun sopivia tehtäviä, joilla tarinaa voi työstää eteenpäin. 

Kirjaa voi tilata osoitteesta tilaus@ranran.fi.

Lastenkirja menossa mukana vauva-ajasta alkaen

Mauri Kunnas: Herra Hakkarainen menossa, 8 sivua, Otava 2015.





Jatketaan minikirjojen parissa.



Vauvojen elämäkin on nykyisin vauhdikasta ja äkkikäänteistä. Puolivuotiaasta on hauska pudotella tavaroita ja odottaa, että aikuinen ne lauhkeasti nostaa hänelle uudelleen pudotettavaksi.

Vuosituhannen taitteen jälkeen suomalaiset kustantajat ovat ryhtyneet julkaisemaan erityisiä vaunukirjoja, jotka voi klipsillä tai muulla mekanismilla kiinnittää vaunuihin, rattaisiin, syöttötuoliin tai turvaistuimeen.

Keksintö on nerokas ja samalla se muistuttaa aikuiselle, kuinka aina mukana kulkevasta lastenkirjasta on apua, iloa, hyötyä ja helpotusta monessa arkisessa tilanteessa.

Mauri Kunnaksen monista kirjoista tuttu unelias Herra Hakkarainen seikkailee nyt myös vaunukirjassa Herra Hakkarainen menossa.

Unissaan kulkeva Hakkarainen on tosin pienen vauva- ja taaperoikäisen lapsen katselukirjan sankarina hiukan haastava, sillä monien havaintopsykologisten tutkimusten mukaan vauva kiintyy nimenomaan suurisilmäisiin hahmoihin. Kaikissa vaunukirjan kuvissa herra Hakkarainen esiintyy silmät suljettuina!

Turvasäädökset kirjan takakannessa kehottavat irrottamaan hihnan ennen kuin kirjan antaa lapselle. Tämä turvasäädös romuttaa vaunukirjan nerokkaan käyttöidean täysin!

Niin ikään kielletään kiinnittämästä vihreää rinkulaa ranteeseen, mikä tosin tuntuu melko mahdottomalta toimenpiteeltä. 

Hihna suositellaan pestävän käsinpesuna, narukuivatuksena ja ilman silitystä...

Joskus kirjan koollakin on väliä

Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Pieni prinsessasatu, 31 sivua. Mirri creative 2015.

Katri Tapola & Sanna Pelliccioni: Pieni prinssisatu, 31 sivua. Mirri creative 2015.

Tanskassa kehitettiin 1970-luvulla rouva Huunkin hyvin omasta lapsuudestaan muistamien Pixi-kirjojen tuotekonsepti. Neliönmuotoiset pienet nidotut kirjaset viehättivät pienen kokonsa ja alhaisen ostohintansa takia. 

Nykyisen retrobuumin vanavedessä näitä minikirjoja on ilmaantunut jälleen kauppojen kassojen tuntumaan. Tammi on julkaissut  Pixi-sarjassa mm.  Tammen kultaisia kirjoja sekä alkuperältään kokonaan kotimaisia Pirkko Koskimiehen Pupu Tupuna- ja Kristiina Louhen Tomppa-kirjoja.

Pixi-sarjan rinnalle on tänä vuonna lanseerattu uuden Mirri Creativen kautta minikirjoina Katri Tapolan ja Sanna Pelliccionin Pieni prinsessasatu- ja Pieni prinssisatu -minikirjat. Kuvakirjat ilmestyivät alun perin vuosina 2011 ja 2012 Tammen kautta Tammenterho-sarjassa ja nyt niiden tekijänoikeudet ovat palautuneet tekijöille.

Mirri Creative on kolmen naisen yritys: Laura Rautkallio-Salminen, Viivi Lehto-Peltomäki ja lastenkirjailija-kuvittaja Sanna Pellliccioni tuottavat tapahtumia ja kirjoja mittatilauksesta ja kustantavat kotimaisia kuvitettuja kirjoja. Tässäkin taas yksi todiste siitä, kuinka lastenkirjankustantaminen etsii jatkuvasti uusia uomia!

Pieni prinsessasatu on arvioitu ilmestyessään Lastenkirjahyllyssä. Pieni prinssisatu kertoo samojen lasten arkisista leikeistä. Ovatko lasten vanhemmat oikeasti kuninkaallisia, vai onko kaikki vain lasten mielikuvituksen tuotetta, sen saa jokainen itse päättää.  Prinssi ja prinsessa leikkivät kuitenkin kaikkien lasten  rakastamia leikkejä, niin koti- kuin seikkailuleikkejäkin. 

Sukupuolisidonnaisista kirjan nimistä ja värikoodeista huolimatta molemmat kirjat kiinnostavat sekä tyttöjä että poikia. 

Pienen prinsessadun alkuidea on lähtöisin Emma Väänäseltä, joka sepitti seitsemänvuotiaana satua.

Tällaiset pikkuruiset kirjat ovat onnen omiaan kesälomamatkoilla, kun lapset tarvitsevat viihdykettä auton takapenkille, lentokoneeseen tai pitkälle laivamatkalle. Kevyet pikkiriikkiset kirjat eivät vie matkalaukussa paljon tilaa ja jos kirjojen juoni tulee matkan aikana jo tutuksi, kirjat voi huoletta jättää vaikka hotellin kirjastoon tai lasten leikkipaikkaan muiden matkalaisten iloksi.