Kesänviettoa lepsujen ja lellivien isovanhempien kanssa

Hannele Lampela & Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikin kesä, 61 sivua, Otava 2020.

Hannele Lampelan ja Ninka Reitun luoma Prinsessa Pikkiriikki -sarja on on ilmestynyt vuodesta 2016 lähtien.

Räväkkä tyttösankari sonnustautuu prinsessamekkoihin ja riemastuu kakkajutuista ja on silti nykylasten mielestä uskottava. 

Näin ne roolit muuttuvat lastenkirjoissakin. 

Mummu ja pappa innostuvat muistelemaan elämäänsä
iltamyöhällä nuotion loisteessa. Ninka Reitun kuvitusta
Hannele Lampelan lastenkirjaan Prinsessa Pikkiriikin kesä (Otava 2020). 

Pikkiriikki kyllästyy vanhempiensa pahaan tuuleen ja karistaa kodin pölyt jaloistaan.

Ulkona oli lätynpaistopaikka ja pikkuinen pihasauna, jossa ei ollut suihkua ollenkaan. Jos halusi peseytyä, piti kaataa vettä vatiin ja nostaa siitä kauhalla pieni määrä pesuvettä kerrallaan Se oli kerrassaan hyvin jännittävää. Saunan takaovelta lähti pieni polku, josta pääsi rantaan. Siellä vesi oli niin kirkasta, että laiturilta saattoi nähdä kalojen porskuttelevan asioilleen. 

Tällaisessa mummolaidyllissä Pikkiriikki, paras kaveri Pöjöläinen ja Makkara- koira, saavat viettää kesäänsä. 

Pikkiriikki on perinyt huikean hurmaavuutensa suoraan omalta mummultaan. Pikkiriikin mummu on nimittäin kuningatar. Hän on kaikkien aikojen mahtavin mahtinaaras ja sielultansa tanssi-ihminen. 

Onneksi lastenkirjat uudistavat myös isovanhempien
käyttäytymiskoodeja. Pikkiriikin mummulla on vetreä askel ja
hurvitteluun taipuvainen luonteenlaatu... Ninka Reitun kuvitusta
Hannele Lampelan lastenkirjaan Prinsessa Pikkiriikin kesä (Otava 2020).

Lampelan karrikoiva kerronta hauskuttaa lasta ja osansa nautinnosta saavat myös kirjaa ääneen lukevat aikuiset, jotka armahdetaan neljännen luvun lopussa ja päästetään huilimaan, koska ”aikuisuus on välillä KAMALAN VÄSYTTÄVÄÄ PUUHAA. Usko tai älä”. 

Superihanat, ”lepsut ja lellivät” isovanhemmat saavat tietysti vastinparikseen herra Viivasuun ja rouva Vastarannan, jotka tuomitsevat jo pelkällä ynseällä olemuksellaan kaiken hauskanpidon.

Ninka Reitun kuvitus on sananmukaisesti vauhdissa mukana.

Muistojen äärellä, lapset, aikuiset ja ikäihmiset

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Eeva! Kirjailija Eeva kilven polut, muistot ja viisaat sanat, 37 sivua, Teos 2020.

Teini-iässä kirjoitin runovihkooni monia Eeva Kilven runoja. Niiden siekailematon elämänasenne ja naisen arjen kuvaus tekivät minuun vaikutuksen. 

Luin paljon runoja, laidasta laitaan, mutta Kilven vähäeleinen mutta silti hiljaa julistava ote oli jotakin sellaista, johon en ollut aiemmin törmännyt.

Jälkeen päin olen miettinyt, että Kilven runot maadoittivat minua suomalaiseen naiseuteen ja antoivat paremman samaistumispinnan kuin lukemani Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli tai Marilyn Frenchin Naistenhuone.

Muutaman hellepäivän aikana olen kuunnellut perä jälkeen äänikirjoina Eeva Kilven Punaisen muistikirjan, Sinisen muistikirjan ja Kuolinsiivouksen ja tunnistanut niistäkin nuoruudestani tutun kilpimäisen tavan puhutella naista. 

Kesämökin lähiluonto ja sen eläimet ovat tärkeässä osassa 

myös Eeva Kilven teoksissa Punainen muistikirja ja 

Sininen muistikirja. Sanna Pelliccionin kuvitusta 

Leena Virtasen tekstiin kuvatietokirjassa Eeva!

 (Teos 2020).

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin tietokuvakirja Eeva! todistaa ehkä Suomen supernaisia -sarjan kolmesta kirjasta parhaiten sen, kuinka henkilön elämään perustuva kuvakirja todellakin on monenikäisiä puhutteleva, ikärajaton teos.

Edelliset osat  jo edesmenneistä kirjailija ja kansalaisaktivisti Minna Canthista ja taiteilija Ellen Thesleffistä eivät välttämättä tämän uutuuden tavoin aiheensa tai kohdehenkilöiden elämänvaiheiden puolesta itsestään selvästi kiinnosta lasta. 

Leena Virtanen on kuitenkin löytänyt ällistyttävän paljon kuvaamiensa naisten elämästä yleisiä, vastaanottajan ikään sitoutumattomia huomioita tai tilanteita, jotka havahduttavat myös pienen lapsen. 

Lapsi on vain ensin jollakin konstilla viekoiteltava tietokuvakirjan äärelle. 

Kodin lämpö ja turva saa kontrastikseen pommikoneiden 

aikaansaaman tuhon.Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena Virtasen 

tekstiin kuvatietokirjassa Eeva! (Teos 2020).

Leena Virtanen on tiheällä kammalla seulonut aineistoaan, josta kuultaa hienosti Eeva Kilven oma humaani ääni. 

Vaikeat ja traumaattiset muistot, kuten lapsuuden perheen evakkomatka   Hiitolasta Karjalasta sodan jaloista on kuvattu pääosin Sanna Pelliccionin kuvituksen kautta – ikkunoista näkyvinä pommikoneina ja Viipurin evakkojunan saapumisena. 

Ulkopuolisuuden, vierauden ja surun tunnot aistii varmasti parhaiten se, joka on itse näitä suuria tunteita elämässään kokenut.

Sarjan kirjoista Eeva! koskettaa eittämättä ikäihmisiä. Kirja voisi toimia myös kannustimena muistella omaa elämäänsä erilaisissa ikäihmisten hoitolaitoksissa. 

Pelliccioni hyödyntää osittaisessa kollaasikuvituksessaan valokuvaa, päiväkirjan lehtiä ja kankaita. 

Väreillä on edellisten osien tapaan iso symbolinen merkitys. 

Vasemmalla Eeva Kilven runo "Lapseni pöydän ympärillä: nämä ovat
 niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu olemaan hyvä" Sanna Pelliccionin 

koskettavana tulkintana. Pelliccionin kuvitusta Leena 

Virtasen tekstiin kuvatietokirjassa Eeva! (Teos 2020).

Kirjassa on myös muutamia Kilven runoja. 

Erityisen koskettava on Pelliccionin kuvituskuva runoon ”Lapseni pöydän ympärillä” . Sen  äärellä jälleen esitän hartaan toiveen siitä, että runoutta ryhdyttäisiin paljon enemmän kuvittamaan myös aikuisille. 

Virpi Talvitien kuvitus aikuisten runokokoelmaan, Tittamari Marttisen Äidin karkkipäivään, on edelleen yksinäinen helmi kotimaisessa tarjonnassa. 

Leena Virtanen puhuttelee – ikään kuin Kilven suulla – sukupolvien ketjuun liittyviä  lapsilukijoita:

Te suloiset hurjat lapset. Jonakin päivänä te ymmärrätte paremmin, mitä tarkoittaa muistaminen ja ikävöiminen. Mutta ette ihan vielä. (Sitten te voitte lukea lisää minun sanojani.

Kirja huokuu kiireetöntä yhdessäoloa, kuten tässä isoäidin ja 

lastenlastenlasten yhteisessä pihakeinukuvassa. 

Sanna Pelliccionin kuvitusta Leena 

Virtasen tekstiin kuvatietokirjassa Eeva! (Teos 2020).

Nyt lapsiperheet reissaavat kotimaassa ja valinnan varaa riittää!

Tittamari Marttinen: Lasten matkaopas Suomeen, piirrokset Anne Stolt, 247 sivua, Avain 2019. 

Taas yksi todiste siitä, kuinka lastenkirjallisuus on ajan hermolla. 

Tittamari Marttinen kirjoitti ensin lasten tietokirjan Lasten matkaopas Eurooppaan (Avain 2018) ja sen luontevaksi jatkoksi ilmestyi viime vuonna Lasten matkaopas Suomeen, joka tänä kesänä tulee todelliseen tarpeeseen.

Miksi haikailla matkustusrajoitusten vuoksi myttyyn menneitä ulkomaan matkoja, kun kotimaassa on kävely-, pyöräily-, auto-, juna- tai laivamatkan päässä niin paljon kiinnostavia, koko perhettä kiinnostavia matkakohteita?

Ekologinen ajattelu tulee ilmi jo kirjan johdannossa:

Kun reissaat lähellä kotia, voit samalla ajatella ympäristöä ja toimia ystävällisesti sitä kohtaan. Vaikka matkustaminen on kivaa, se kuluttaa monesti luontoa. Siksi kannattaa miettiä, voisitko retkeillä ja lomailla tutkimalla tarkemmin paikkoja ihan kodin lähellä. Käveleminen, pyöräily ja junalla liikkuminen ovat kaikkein ympäristöystävällisempiä liikkumisen muotoja. – –  

Kirjaan vaadittua taustatyötä voin vain varovaisesti arvailla. 

Matkalle lähdetään Helsingistä ja sieltä edetään sitten ristiin rastiin liki 20:ssä kaupungissa päätyen lopulta pohjoiseen, Rovaniemelle ja Sodankylään ja Ivaloon asti. 

Tittamari Marttinen on syntynyt Kajaanissa, asunut pitkään Helsingissä ja muuttanut sittemmin Rovaniemelle.  

Matkaoppaina ja asiantuntijoina on Lenni-poika perheineen. 

Lennin ja pikkusikso Annin huomiot ja postikortit eri kohteita elävöittävät sopivasti listamaista esitystapaa. 

Verkko-osoitteiden avulla kohteista saa halutessaan lisätietoa. 

Kaupallisten yritysten rinnalle on löydetty kiitettävä määrä pienempiä kohteita ja tarjolla on paljon myös elämys- ja kokemustiloja, joihin ei ole lainkaan pääsymaksua, esimerkiksi lapsiystävälliset kirjastot, retkikohteet ja puistot.

Myös paikkakunnalle sijoittuvia lastenkirjoja mainitaan sopivissa yhteyksissä. Lenni kertoo lukeneensa Tapani Baggen ja Salla Savolaisen kuvatietokirjan Hämeenlinnan Janne (Tammi 2015) ja pyysi sen inspiroimana vanhemmiltaan, että lähdettäisiin kirjan tapahtumapaikoille.

Tamperelaisena ilahdun siitäkin, että Lastenkirjainstituutti on mainittu yhtenä tutustumisen arvoisena retkikohteena!

Toivoisin, että Lasten matkaopas Suomeen kuuluisi kaikkien lapsiperheiden matkakirjastoon tänä kesänä. Sieltä löytyy paljon kiinnostavia matkakohteita ja elämyksiä myös tarkan euron budjetilla koettavaksi.

Asiahakemisto olisi lisännyt vielä entisestään kirjan käytettävyyttä.

Kovakantisesta kirjasta kannattaisi varmasti tehdä myös nidottu rinnakkaispainos. 

Paikallisia ruokavinkkejä tuodaan myös kiinnostavasti, jopa reseptein, esille. Kasvisruokailijakin otetaan huomioon ja arvoa annetaan myös matkakohteiden etnisille ravintoloille. Tänä vuonna Marttiselta ilmestyykin Lasten vegekeittokirja. 

Pyydettäessä tein Iltalehdelle oman kesäkirjalistauksen lasten- ja nuortenkirjoista, joita aion lukea kesän mittaan. 

Lasten matkaopas Suomeen oli mukana listalla. 

Syntymän ihmeestä, arkisesti ja konstailematta

Marie Frensborg & Maija Hurme: Minä ja uusi vauva, suomentanut Tittamari Marttinen, 35 sivua, Lasten Keskus 2020.

Minä ja uusi vauva on jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka lastenkirjallisuudessa tehdään nykyisin yhteistyötä Pohjanlahden molemmin puolin. 

Kuvakirja on ilmestynyt myös ruotsiksi nimellä Boken om att få syskon Bonnier Carlsen -kustantamon kautta viime vuonna. 

Ruotsalaisen Marie Frensborgin ja suomalaisen Maija Hurmeen yhteinen tietokuvakirja kertoo modernisti ja konstailematta siitä, kuinka perheeseen syntyy uusi vauva.  

Misan uutinen innostaa päiväkodin lapsia leikkimään vauvan odotusta.
Maija Hurmeen kuvitusta Maria Frensborgin tekstiin kuvakirjassa
Minä ja uusi vauva (Lasten Keskus 2020).

Yhteiskunta ja perhemallit muuttuvat ja samaa tahtia lisääntyy myös ymmärrys siitä, kuinka jo aivan pienikin lapsi ansaitsee ikänsä ja kehitystasonsa ehdoilla mukautettua tietoa monista, edelleen usein aikuisen mielestä hämmentävistäkin asioista. 

Siksi on tärkeää, että uudet lapsisukupolvet saavat uusia, ajantasaisia kuvakirjoja.

Misa kertoo päiväkodissa innoissaan, että heidän perheeseensä syntyy vauva, loistovauva!

Misasta on kummallista, että kuninkaat ja presidentitkin
ovat joskus kasvaneet äitiensä vatsassa! Maija Hurmeen kuvitusta
Maria Frensborgin tekstiin kuvakirjassa
Minä ja uusi vauva (Lasten Keskus 2020).

Ydinperheen rinnalla tuodaan esille kansainvälinen adoptio, uusperheet ja kahden äidin ja lapsen perhevariantit.

Saunan pesuhuoneessa Misa keskustelee luontevasti vauva-asioista. 

Äiti kertoo, että osa vauvoista syntyy pimpin kautta ja joskus ”lääkäri leikkaa äidin vatsanahkaan luukun ja nostaa vauvan siitä ulos”.

Lapsen alkuun laittamista kuvattaessa peitto pysyy
häveliäästi  vanhempien suojana. Maija Hurmeen kuvitusta
Maria Frensborgin tekstiin kuvakirjassa
Minä ja uusi vauva (Lasten Keskus 2020).

Hedelmöittymisestä kerrotaan selkeästi ja Maija Hurmeen kuvituskuvassa näytetään vanhempien hellä hetki peiton alla, joskaan kiihkosta ja rakkauden tunteista ei tässä yhteydessä puhutakaan. Tämän kohdan voi aikuinen sepittää omin sanoin.

Misa pääsee mukaan myös äidin neuvolatarkastukseen ja saa kuulla vauvan sydämenlyönnit, jotka kuulostavat aivan laukkaavalta hevoselta.

Misan isä osallistuu – tietysti ! – monin tavoin vauvan hoitamiseen.
Maija Hurmeen kuvitusta Maria Frensborgin tekstiin kuvakirjassa
Minä ja uusi vauva (Lasten Keskus 2020).

Vauva syntyy ja Misa saa osallistua hoitamiseen. 

Nykyisen sukupuolineutraalin ajattelun mukaan Misan saati syntyvän pikkusisaruksen sukupuolta ei korosteta tekstissä lainkaan. 

Maija Hurmeen puuvärikuvitus on kotoista ja sävykästä. 

Hurme saa ihmishahmoihin eloisuutta ja ilmeitä, mutta eläimet jäävät luonnosmaisemmiksi. 

Kirjan lopusta löytyy havainnekuva sikiön kehityksestä. Maija Hurmeen kuvitusta Maria Frensborgin tekstiin kuvakirjassaMinä ja uusi vauva (Lasten Keskus 2020).

Juhannuksena voi halailla koivuja… tai muita puita!

Jenni Erkintalo & Réka Király: Ystäväni puu. Lasten oma tietokirja, Etana Editions 2019.

Nykyinen luonnon popularisointi on tuottanut monia kummallisia aikuisiin vetoavia testejä, jopa useampia,  joissa voi koettaa selvittää, minkä puun heimoon luonteensa ja ominaisuuksiensa puolesta kuuluisi. 

Onneksi lasten tietokirjoissa pysytään kuitenkin ”asiassa”.

Jenni Erkintalon ja Réka Királyn Ystäväni puu nimettiin keväällä Suomen kirjataiteen komitean viime vuoden kauneimpien kirjojen listalle, eikä syyttä.

Perusteluissa sanottiin seuraavaa:

Lasten tietokirjan kuvitus on lievästä kömpelyydestään huolimatta viehättävän rentoa, informatiivista ja modernia. Yksityiskohtia pursuavat tietosivut säilyttävät selkeytensä samalla kun leikkisät ladelmat lämmittävät kuvamaailman luomaa sadunomaista tunnelmaa. Tätä suloista tietokirjaa tutkii mielellään niin lapsi kuin aikuinenkin.

Tietokirjan alussa kerrotaan yleistä faktaa puista,
ekosysteemistä ja niiden syvälle maan alle ulottuvista
 juuristoista. Jenni Erkintalon ja Réka Kiralyn
kuvitusta tietokuvakirjaan Ystäväni puu (Etana Editions 2019).  

On hienoa, että nykyisin on saatavilla paljon kotimaisia lasten tietokirjoja. 

Tarjonnan monipuolisuus ei vielä parikymmentä vuotta sitten ollut mikään itsestäänselvyys! 

Tietokuvakirja esittelee 13 Suomessa ja Pohjolassa yleistä puulajia, kunkin omalla aukeamallaan. 

Jokaisesta puusta kerrotaan yleisen taustatiedon lisäksi kasvusta, ulkonäöstä ja puun ”supervoimasta”. 

Koivun supervoimana on ksylitoli... ja tietysti sopivuus
saunavihdan tekemiseen! Jenni Erkintalon ja
Réka Kiralyn kuvitusta tietokuvakirjaan Ystäväni puu (Etana Editions 2019).  

Jokaisella aukeamalla seikkailee myös Naava, joka esittää kysymyksiä tai omia havaintojaan.

Puut kuvataan niille ominaisessa maisemassa ja lisäksi aukeamilla on pieniä kuvituskuvia. 

Kokonaisuus on hallittu ja rauhallinen ilman että lukija tai kuvan katsoja saa tieto- tai kuvaähkyä.

Tietokirjojen kuvitusperinteessä on monta koulukuntaa. Oppikirjoista tuttu valokuvakuvitus voi sopia yhdelle lapselle ja toinen mieltyy enemmän tyylittelevään, mutta silti lajipiirteiltään tarkkaan kuvittamiseen.

Ystäväni puu -kirjan tietoaineksen on tarkistanut FM Jouni Annala. 

Lapsille(kaan) ei pidä kertoa suurin piirtein oikeaa tietoa, vaan faktan on oltava kohdallaan. 

Ystävyydessä ei aina tarvita lainkaan sanoja

Marjo Nygård: Lumi ja lunni. Pieni kirja ystävyydestä, 31 sivua, Lasten Keskus 2020. 

Monipuolisena ja tuotteliaana kuvittajana tunnettu Marjo Nygård on tehnyt  oman kuvakirjan. On hienoa, että kokeneet kuvittajat rohkaistuvat tarjoamaan kustantamoihin myös omia tekstejään. 

Nygårdin ensimmäinen tietokuvakirja Kaikessa on itua. Siilin puutarhakirja ilmestyi vuonna 2017.

Lumi ja lunni on sympaattisen pienikokoinen, mutta sisällöltään suuri ja monen ikäisiä puhutteleva ystävyyden kuvaus.

Ystävysten ensikohtaamisesta mummi on rajattu lähes
kokonaan pois, jotta kohtaus saa enemmän latausta.
Marjo Nygårdin kuvitusta kuvakirjaan Lumi ja lunni
 (Lasten Keskus 2020).

Lumi-tyttö asuu mumminsa kanssa saaressa. Yksinäisiin leikkeihin tulee vaihtelua, kun pihapiiriin ilmestyy lunni, joka tarkkailee uteliaasti tytön touhuja.

Nopeasti lintu ja tyttö löytävät yhteisen kielen ja yhteyden. 

Yhteys löytyy nopeasti. Etenevät kuvasarjat tuovat tempoltaan
muutoin verkkaiseen  tarinaan liikettä ja jännitettä.
Marjo Nygårdin kuvitusta kuvakirjaan Lumi ja lunni
 (Lasten Keskus 2020).

Mutta eräänä aamuna lunni on hävinnyt ja tyttö tulee surulliseksi. 

Tulee talvi, ja tyttö kaipaa yhä ystäväänsä. 

Talven selkä taittuu ja keväällä tuttu lunni tulee jälleen takaisin.

Marjo Nygård ei ole inhimillistänyt lunnia; se ääntelee lajilleen ominaisesti ja saa olla oma eläimellinen itsensä. 

Ystävyyden teema saa kirjassa jylhät puitteet karusta merimaisemasta ja pienen saaren niukasta kasvustosta. 

Karun merimaiseman vastapainona sisäkuvissa on
rakkaudentäyteistä valoa ja tunnelmointia.
 Marjo Nygårdin kuvitusta kuvakirjaan Lumi ja lunni
 (Lasten Keskus 2020).

Pienen mökin sisällä on valoa, lämpöä ja huolenpitoa, kun mummi katsoo rakastavasti lapsenlastaan.

Nygårdin vesivärikuvitus on sävykästä ja lunnin mustavalkoinen olemus ja rakennusten harmaantuneet laudoitukset tuovat heleään värimaailman vastapainoksi sopivasti kontrastia.

Hiljainen lukuhetki. Katsoja tunnistaa isosta kivestä lunnin
hahmon. Marjo Nygårdin kuvitusta kuvakirjaan
  Lumi ja lunni (Lasten Keskus 2020).

Niukan tekstinsä ja puhuttelevan tarinansa ansiosta kirja sopisi mainiosti lukutaidon alkuun, mutta siihen tarkoitukseen tekstin fontti on auttamatta liian pientä. 

Ruokkilintujen heimoon kuuluva lunni näyttää oranssin nokkansa räpyläjalkojensa takia sympaattiselta. 

Suomessa lunnihavaintoja on tehty satunnaisesti, kun linnut ovat myrskyssä harhautuneet Pohjois-Suomeen. Tutumpi näky ne ovat pesimisalueellaan Pohjois-Euroopassa Atlantin ja Jäämeren rannikolla, Islannissa ja Grönlannin rannikolla sekä Pohjois-Amerikan itärannikolla. 

Tarinan loppuun olisi voinut lisätä vielä pienen tietoiskun lunneista. 

Oikaisu: kyseessä on Marjo Nygårdin toinen oma kuvakirja. 

Lupa ja oikeus olla yksin

Minna Lindeberg & Malin Ahlsved: Tillsammans ska det vara vi två, 24 sivua, Förlaget 2020. Taitto Emma Strömberg. 

Tutustuin Malin Ahlsvedin (s. 1976) visuaaliseen maailmaan ensi kerran suomenruotsalaisten kuvittajien By-näyttelyssä Tammisaaressa kesällä 2014. 

Ihastuin hänen herkkiin ja samalla omituisella tavalla rujoihin pienikokoisiin akvarelleihinsa, joissa lasten – tai suuripäisten aikuisten – ilmeisiin ja eleisiin oli ladattu suuria ja hurjiakin tunteita.  

Toinen kohtaaminen Ahlsvedin töiden äärellä oli viime syksynä Helsingissä Galleria Huudossa. 

Ahlsvedin ensimmäinen lastenkirjakuvitus, Tillsammans ska de vara vi två, 

kertoo kauniisti aran, hiljaisen tai muutoin erityisen lapsen tunteista isossa lapsiryhmässä. 

Lapsen halu olla yksin kiteytyy hienosti tässä 
kuvituskuvassa. Puun oksat näyttävät suojelevan
 lasta. Malin Ahlsvedin kuvitusta Minna 
Lindebergin tekstiin kuvakirjassa Tlllsammans 
ska det vara vi två (Förlaget 2020). 

Minna Lindeberg ei koskaan sorru lapsen arjen kuvauksessa tavanomaisiin ratkaisuihin. Hänellä on poikkeuksellista psykologista herkkyyttä asettua lapsen asemaan.

Tarina tosin alkaa hyvin tyypillisesti: lapsi haaveilee omasta koirasta, mutta vanhemmat vastustavat sitä päättäväisesti. 

Jag önskar mig en hund. En som är min. 

Men min längtan sitter fast i de vuxnas nej.

Koko aukeamalle levittäytyvä kuva kertoo myös perhedynamiikasta 
ja lapsen kotonakin kokemasta erillisyyden tunteesta suhteessa 
vanhempiiinsa, kun nämä eivät innostu lapsen koirahaaveista. Malin 
Ahlsvedin kuvitusta Minna Lindebergin tekstiin kuvakirjassa Tlllsammans 
ska det vara vi två (Förlaget 2020). 

Päiväkodissa leikit eivät suju yhdessä muiden kanssa. Lapsi vetäytyy omiin oloihinsa. Hän puolustaa ”omaa reviiriään” ja joutuu muiden lasten pilkan kohteeksi.  

Aikuiset muistuttavat, että ihmisten pitäisi tulla toimeen keskenään ja että reviirit ovat tarpeen vain eläimille.

Epätavallinen ja juuri siksi niin hätkähdyttävä kuvan rajaus 
aukeaman vasemmalla sivulla. Malin Ahlsvedin kuvitusta 
Minna Lindebergin tekstiin kuvakirjassa Tlllsammans 
ska det vara vi två (Förlaget 2020). 

Ahlsved käyttää rohkeaa kuvan rajausta. Keskushenkilö on sysätty aivan kuvan vasempaan nurkkaan ja näin havainnollistetaan lapsen kokemaa ahdistusta ja vierauden tunnetta. 

Aikuisen auttavat kädet kurottuvat lasta kohti epätavallisen pitkinä. Aukeaman oikealla sivulla lapsi on noussut lattialta ja aikuisen käsi lepää lapsen harteilla viestien näin jopa tukea ja turvaa enemmän aikuisen auktoriteettia ja valtaa. 

Lapsen kehon kieli on rentoutunut koirien keskellä. Malin Ahlsvedin 
kuvitusta Minna Lindebergin tekstiin kuvakirjassa Tlllsammans 
ska det vara vi två (Förlaget 2020).  

Lapsi haaveilee pelastavansa viippurilaiset katukoirat: ne ymmärtäisivät häntä paljon paremmin kuin aikuiset ja päiväkodin lapset. 

I hundarnas ögon kan man se allt. Kölden och hungern och taggtråden. 

De längtar efter den som ska bli deras människa. De ser man i hela deras sätt att vänta vid grindarna till hudgården. 

  

Kuvakirja on sopusuhtainen kokonaistaideteos, jossa teksti ja kuvitus kulkevat samaa tahtia, kiirehtimättä. 

Lindebergin niukka teksti luottaa Ahlsvedin kuvien ilmaisuvoimaan.