Lastenkirjahyllyn varjolistalla kuvituksen voimaan uskovia lastenkirjoja ja ajassa vahvasti kiinni olevia nuortenromaaneja

 

Olen yleensä pyrkinyt nostamaan Lastenkirjahyllyn varjolistalle monipuolisen kattauksen eri lajityyppien uutuuksista.

Tänä vuonna huomaan liputtavani aiempaa selkeämmin ja siekailemattomasti kuvakirjojen ja nuortenromaanien puolesta.  

Kuvakirjoista ja nuortenromaaneista löytyy nyt uudistushenkisyyttä, rohkeutta kokeilla ja haastaa hyvin eri ikäisiä lapsia ja nuoria nauttimaan korkeatasoisesta ja tarpeen mukaan myös yhteiskunnallista todellisuutta heijastavista teoksista.

Maija Hurme: Mistä kaikki päivät tulevat? S&S 2025.

Maija Hurme: Var kommer alla dagar ifrån? Schildts & Söderströms 2025.

Lapsilähtöinen lähestymistapa näkyy nyt monin tavoin sekä lastenkasvatuksessa että lastenkirjoissa. 

Maija Hurmeen kuvakirjassa kaksi leikki-ikäistä lasta ihmettelee, ällistelee, kummastelee arkisia ilmiöitä ja asioita. Kuvakirjan lapsentahtinen filosofia muistuttaa lähtökohdiltaan  Hurmeen edellistä kuvakirjaa Kaikki löytämäni viimeiset / Alla minä sista (Etana Editions ja Schildts & Söderströms 2022), jonka aiheena olivat viimeiset asiat, jostakin luopuminen ja uuteen tilanteeseen totutteleminen. 

Uusi kuvakirja menee jos mahdollista vielä syvempiin vesiin entistäkin kiperämpien ja filosofisten kysymysten takia. 

Kuvitus kutsuu lasta vuorovaikutukseen, se havainnollistaa ja asettaa kysymykset kehyksiin, olipa kyse maailmankaikkeudesta tai huomattavasti käytännöllisemmistä kysymyksistä, kuten kurahousujen tai sukkahousujen tarpeellisuudesta.

Kuvakirja on ilmestynyt samanaikaisesti suomeksi ja ruotsiksi, mutta niiden kansikuvat poikkeavat toisistaan, viehättävä anekdootti tämäkin!

Kuvakirjaan viittaava kolumni on julkaistu Helsingin Sanomien digilehdessä  31.8.2025.

Eveliina Talvitie & Jani Ikonen: Kukas muu kuin Lii, Enostone 2025.
 
Näkökulmatekniikka on sekä lasten- että nuortenkirjoissa tyypillinen tapa havainnollistaa paitsi moninaisuutta niin myös keskushenkilöiden persoonallisuutta.
Kukas muu kuin Lii antaa sananmukaisesti äänen ja huomion Talvitien ja Ikosen edellisessä lastenkirjassa (Ai niin, minä olen muuten Lee, 2023) sivuhenkilönä esiintyneelle lapselle, joka viestii mieluummin ilman sanoja. 

Talvitie ja Ikonen tuntuvat kumpikin ruokkivan toistensa luovuutta: se näkyy tarinan ja kuvituksen  tasapainossa siten, että kumpikin antaa  vuorollaan täkyjä lukijalle ja kuvan katsojalle. 

Kuvakirjamaisesta formaatista huolimatta kirjan voi ajatella runsaasti kuvitetuksi pienoisromaaniksi. Tätä määritelmää tukee myös kerronnan episodimaiset ja erikseen nimetyt luvut.

 Arvio julkaistu Lastenkirjahyllyssä  heinäkuussa 2025.

Elina Warsta & Jukka Laajarinne: Tuuliajolla, eli kuinka pilvien kiertolaiset eksyivät maan alle ja kohtasivat siellä jotakin hyvin kummallista, Otava 2025.

Tuuliajolla on klassinen seikkailutarina, joka ei tarjoa vain yhtä oikeaa tulkintaa. Eri ikäiset lukijat pystyvät peilaamaan ällistyttävän tarinan käänteitä omista lähtökohdistaan. 

Itse luin kirjan hyvinkin painokkaana yhteiskunnallisena manifestina yhteisöllisyyden, rauhanomaisen rinnakkainelon ja lähimmäisenrakkauden puolesta.

Kirjan alkuidea perustuu Warstan luomiin hahmoihin, ja ansaitusti hänen nimensä on myös nostettu kanteen ensimmäiseksi. 

Viime vuosina suomalainen lastenkirjakuvitus on pelkistynyt ja virtaviivaistunut: värien ja tyylitellyn visuaalisen muotokielen ajatellaan kiinnostavan lapsia enemmän pikkkutarkkaa kuvitustyyliä enemmän. 

Warsta luo aukeamille huimia ja yksityiskohtaisia maisemia ja mielenmaisemia sellaisella intensiteetillä jota ei ole hetkeen kotimaisissa kuvakirjoissa nähty. 

Kuvakirjaan viittaava kolumni julkaistu Helsingin Sanomien digilehdessä  31.8.2025.

Satu Erra: Tällainen tunne, Tammi 2025.

Vielä muutama vuosi sitten näytti siltä, että kotimainen realistinen nuortenkirjallisuus olisi katoava laji. Tämän vuoden tarjonta ja uudet tekijät valavat uskoa siihen, että nuortenromaanin kerronta löytää myös aivan uusia uomia, vaikka nuoruuden perustunnot säilyvätkin muuttumattomina.  

Laura Lyytisen suunnitteleman pastellisen kansikuvan ei kannata antaa hämätä, sillä abivuottaan elävän Emman toimet ja ajatukset resonoivat sukupuoleen katsomatta.    

Erra onnistuu kuvaamaan yhteiskuntaluokkia, seurustelun haparoivuutta ja ystävien merkitystä aidosti ja kiinnostavasti.

Arvio julkaistu Helsingin Sanomissa 10.9.2025.

Heidi Nummi: Petovala, WSOY 2025.

Heidi Nummen esikoisromaanin Petovalan voi ajatella päivittävän 25 vuotta sitten ilmestyneen Ville Suhosen Poika ja ilves -lastenromaanin viestin nykyhetkeen. 

Petovala sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään tulevaisuuteen, aikaan jolloin on juuri selvitty aiemmasta ekokriisistä. Esimerkiksi metästys on kielletty kokonaan ja  siirrytty suosimaan vain luontoa säästäviä energian lähteitä. Romaanin keskushenkilöllä Laikalla on oma suojeluseläin, ilves, joka on Suomen viimeisiä uhanalaisia petoeläimiä. 

Tapa, jolla Nummi törmäyttää romaanissaan äärimmäiset näkökannat keskenään, on tavattoman tehokas ja jopa hätkähdyttävän ajankohtainen. Lukan ja hänen ystäviensä pitkäjänteistä työtä uhkaa nimittäin poliittinen ääriliike, joka ajaa vain ihmisten oikeuksia. 

Kirjan arvio ilmestyy myöhemmin marraskuussa Suomen Kuvalehdessä.

Stefanie Tuurna: Maamaa, Otava 2025.

Säeromaani näyttää jo vakiintuneen osaksi kotimaista nuortenkirjallisuutta. 

Stefanie Tuurna  on asettanut esikoisromaanissaan riman korkealle sekä itselleen että lukijalle. Päähenkilön Akiran änkytys on nimittäin olennainen osa säeromaanin rytmiä mutta samalla se ilmentää myös pojan nykivää ja tempoilevaa suhdetta itseensä ja läheisiinsä.   

Kieli on Akiralle supervoima siitäkin huolimatta, että sen tuottaminen on hänelle fyysisesti ja psyykkisesti raskasta. 

Maamaan arvio on julkaistu Helsingin Sanomissa helmikuussa 2025.

* * * * * 

Suomen Kirjasäätiön jakaman Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaat julkistetaan huomenna keskiviikkona.

Esivalintaraatiin kuuluvat puheenjohtajana pääsihteeri Eero Rämö, ja jäseninä HS Lasten uutisten esihenkilö Fanny Fröman, kasvatustieteilijä, professori Arniika Kuusisto, muusikko Joel Melasniemi, Pikku-Finlandian voittaja 2024 Senja Ollikainen sekä myymäläpäällikkö Aino Torttila.

Palkinnon saajan valitsee urheilija Mustafe Muuse. 

Tietopöllö-palkittujen tekijöiden uutuudessa työnnetään sormet multaan

Kerttu Rahikka & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri puutarhureina. 32 sivua. Mäkelä 2023.

 

 

Kotimainen lasten tietokirjallisuus ei ole enää aikoihin aliarvioinut

kohderyhmäänsä. Arvostus näkyy esimerkiksi siinä, että lasten tietokirjallisuutta ei enää kohdenneta yksinomaan kouluikäisille lapsille. 

Lasten tietokirjat myös sarjoittuvat, mistä voi päätellä, että ne ovat suosittuja ja  kustantajallekin aiempaa kannattavampia kirjahankkeita. 

 

Jo taaperoilla ja  leikki-ikäisillä on alituinen tiedonjano ja sen tyydyttämiseen on tarjolla laaja valikoima kirjoja erilaisista aihepiireistä. Kiinnostava uusi ilmiö on sekin, että aikuisten ja lasten tietokirjojen aihevalinnoissa on  entistä enemmän yhtäläisyyksiä. 

 

Kerttu Rahikan ja Nadja Sarellin Elsa ja Lauri -tietokuvakirjasarja on hyvä esimerkki pikkulasten tietokirjabuumista. Ensimmäisissä kirjoissa päähenkilönä oli sisaruksista vain Elsa (Elsa luistelemassa ja Elsa uimahallissa, SanomaPro 2014 / Oppi & Ilo -tuoteperhe).  Elsa ja Lauri matkustavat ja Elsa ja Lauri juhlissa ilmestyivät vielä SanomaPro:n kautta, mutta myöhemmät osat ovat tulleet Kustannus-Mäkelän kautta.   

 

Elsa ja Lauri ovat päiväkoti-ikäisiä sisaruksia. Perheen yhteisellä aterialla keskustellaan, mitä päiväkodissa on päivän mittaan puuhattu.

 

Kiireetön keskustelu ruokapöydän ääressä virittää kirjan aiheeseen.
Nadja Sarellin kuvitusta Kerttu Rahikan tekstiin tietokuvakirjassa 
Elsa ja Lauri puutarhureina (Mäkelä 2023).

Lapset kertovat, että päiväkodissa puhuttiin ruuasta ja lempikasviksista. Lauri kertoo pitävänsä kyllä tomaateista mutta ei porkkanoista. Elsa taas pitää porkkanoiden lisäksi herneistä. Ja näin päästään itse aiheeseen. 

 

Vanhemmat ovat jo pitkään haaveilleet kerrostalon pihaan rakennettavista viljelylaatikoista. 

 

Perhe lähtee siemenostoksille ja lapset istuttavat ystäviensä kanssa siemenet esikasvatukseen pieniin pahviruukkuihin.

 

Lapsille mieluisa ja intensiivinen puuhastelu kiteytyy
hyvin tähän kuvituskuvaan. Nadja Sarellin kuvitusta
Kerttu Rahikan tekstiin tietokuvakirjassa 
Elsa ja Lauri puutarhureina (Mäkelä 2023).

Yhteisöllisyys ja yhdessä puuhaaminen on tietokuvakirjan keskiössä.  Kerttu Rahikan kokemus varhaiskasvatuksessa näkyykin erityisesti siinä, että  lapset esitetään aktiivisina toimijoina: aikuiset auttavat tarvittaessa, mutta pysyttelevät myös viisaasti loitommalla, jotta lapsille syntyy osaamisen, pystyvyyden ja onnistumisen kokemuksia myös keskenään.

 

Elsan ja Laurin perheen kasvilavaviljely innostaa
mys muita talon asukkaita. Nadja Sarellin kuvitusta Kerttu
Rahikan tekstiin tietokuvakirjassa 
Elsa ja Lauri puutarhureina (Mäkelä 2023).

Siementen istuttaminen ja sadon odottaminen ei ole hätähousujen hommaa, sen saavat Elsa ja Laurikin huomata. Ja niin vain itse kasvatettu porkkanakin maistuu Laurille. Isä toteaa, että "Rakkaudella kasvatettu maistuu aina hyvältä". 

 

Nadja Sarellin hahmot ovat ilmeikkäitä ja samastumiseen houkuttelevia. Aukeamilla on riittävästi yksityiskohtia mielenkiinnon herättämiseen, mutta silti sen verran hallitusti, että keskittymisen fokus ei turhaan hajaannu. 

Elsa ja Lauri -sarjan formaattiin kuuluu tarinaosuuden jälkeen vielä useamman aukeaman mittainen faktaosuus.  Uusimmassa osassa kerrataan esimerkiksi kasvun vaiheet, esitellään puutarhan ahkerat apulaiset ja kerrotaan kasvisten syönnin hyödyistä. 

 

 

                                                * * * * * * 

 

Suomen tietokirjailijat ry on hetki sitten jakanut vuotuisen lasten ja nuorten tietokirjapalkinnon, Tietopöllön, Kerttu Rahikalle ja Nadja Sarellille Elsa ja Lauri -tietokuvakirjasarjasta. Palkinto jaettiin Helsingissä Tieteiden talolla  Tietokirjafestivaalien avajaistilaisuudessa.   

 

 

Raati perusteli valintaansa seuraavasti:

Helsinkiläisen työparin tausta ja tiivis yhteistyö tulevat hienosti esiin suurikokoisissa Elsa ja Lauri -kuvakirjoissa (Kustannus-Mäkelä). Nyt kahdeksanosaisen sarjan aiheet vaihtelevat matkustamisesta uimiseen, luistelemisesta kierrätykseen. Tapakulttuuri tulee tutuksi, kun tutustutaan esimerkiksi juhlaetikettiin tai opitaan keinoja riehakkaan olon purkamiseen.

Elsan ja Laurin elämänpiiri on monipuolinen. Päiväkodissa korostuvat niin oppimisen kuin ryhmän käyttäytymisen erilaiset vaiheet, suhteet aikuisiin ja erilaiseen kulttuuritaustaan. Isovanhempien mukanaolo antaa luontevan mahdollisuuden käsitellä sukua ja ikääntymistä. Tarinoiden tapahtumista pienet lukijat saavat vinkkejä omiin toiminnallisiin leikkeihinsä.

Lapsen arkipäivään liittyvät elämänhallinnan keinot käsitellään vetävän tarinan ja huomaamattoman toiston avulla. Tässä tärkeässä osassa on myös Nadja Sarellin kuvitus. Selkeiltä, liikkeiltään harkituilta ja värikylläisiltä hahmoilta voi oppia toimintatapoja erilaisiin tilanteisiin. Näissä faktiotyyppisissä kuvakirjoissa tarinan jälkeen tuleva tietopaketti houkuttelee jatkamaan yhteisiä keskusteluja.

Elsa ja Lauri ovat kirjastojen ja kirjakauppojen asiakkaiden suosikkeja. Koko perheen kirjoina ja päiväkotien käytössä ne lisäävät lukemisen intoa. Teokset korostavat omalta osaltaan turvallisia ihmissuhteita ja kykyä tulla toimeen muiden kanssa. Hyvä kasvuympäristö on Elsan ja Laurin maailman tapaan yhteisöllinen.

Lastenkirjahylly onnittelee Tietopöllö-palkittuja! 

 

 

 

Aikamatka kesään 1941

 

Maami Snellman: Merena ja lumottu peili. 140 sivua. Kvaliti 2021. 

 

 

Olen jo monesti ihmetellyt sitä, että Varkauden lapset osaavat tehdä

niin fiksuja päätöksiä paikallisen LukuVarkaus -palkinnon jaossa. 

 

LukuVarkaus -palkinto jaettiin kesäkuun puolivälissä jo 22. kerran ja valinta osui kuuden ehdokkaan joukosta Maami Snellmanin aikamatkustusta hyödyntävään lastenromaaniin Merena ja lumottu peili.

Esivalintaraati teki tänä vuonna nähdäkseni myös tietoista kirjallisuuspolitiikkaa: kuudesta ehdokkaasta vain yksi oli suuren yleiskustantamon julkaisema lastenkirja! 

Tämän voi tulkita ottavan kantaa kapeutuneeseen eri medioissa näkyvään lastenkirjajulkisuuteen. 

Isojen kustannustalojen lastenkirjatarjonnan kupeessa versoo pienten ja jopa omakustanteisten kirjojen rikas valikoima. Kuudesta ehdokkaasta peräti kolme oli VaLas-kollektiivin kirjailijoiden julkaisemia kirjoja. 

Erityistä kiitosta aikuisista koostunut esiraati ansaitsee myös siitä, että he ovat nähneet vaivaa ja tiivistäneet noin 50 lukemansa lastenromaanin teemoja lyhyeen yhteenvetoon. 

Merena ja lumottu peili hyödyntää aikamatkustusta hieman tavanomaista omintakeisemmin. 

Merena kantoi perunavadin keittiöön ja nosti sen pöydälle. Hän pohti, sanoisiko Finan äidille jotakin siitä, että hän oli Merena eikä Fina ja hän oli sujahtanut tänne peilin lävitse. Ja kyllä vain, sellaista tosiaan saattoi tapahtua. Se oli ihan normaalia. Ihmiset vaihtoivat maisemaa tuon tuosta. Että Fina oli oikeastaan hänen isoisomumminsa, joka oli juuri kuollut. Mutta sitä ei tarvinnut murehtia, koska Fina oli jo melkein satavuotias. Että hän ei voinut jäädä päivälliselle, koska tahtoisi mennä kotiin. Äiti ja isä odottaisivat jo. Merena nielaisi. Ehkä oli parempi olla ihan hiljaa, ettei kuulostaisi pähkähullulta. 

12-vuotias Merena siirtyy kesäloman alkaessa isoisoäitinsä Finan lapsuuteen välirauhan kesään vuoteen 1941. 

Käyty sota on jo muisto vain, mutta tytöt osallistuvat kuitenkin pikkulottatapaamisiiin, joissa opetellaan käytännön taitoja. 

Valistunut lukija tietää, että jatkosota kolkuttelee jo nurkan takana.

 

Aikamatkan tekee mahdolliseksi isoisoäidin vanha ovaalinmuotoinen peili, jonka äiti löytää hoitokodissa viimeiset vuotensa olleen isoisoäidin henkilökohtaisista tavaroista tämän kuoleman jälkeen. 

Peilin on alun perin omistanut Merenan perheen etäinen sukulainen kreivitär Fredrika Adolfina Mullesvärld ja se on peräisin 1700-luvulta.

Merena mukautuu yllättävän nopeasti maatalon tyttäreksi ja toteaa itsekin, että ”joskus asiat loksahtivat paikalleen kuin palapelin palaset”. 

Finlandia-raati arvosti kuvan ja sanan yhteispeliä, lastenrunoutta ja nuortenkirjojen ajankohtaisia teemoja

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden julkistustilaisuuden aluksi raadin puheenjohtaja Petri Kemppinen luki Kirsi Kunnaksen runon Tunteelllinen siili kokoelmasta Tiitiäisen satupuu. 

Kemppinen kiitti koko raadin puolesta monipuolista tarjontaa: aihepiirit, ikäryhmät ja kerrontatavat olivat moninaiset. Silti raati kaipasi enemmän tarjontaa 10–12-vuotiaille.

"Tuntui, että emme oikein saaneet näkymää, miten tässä ihanassa välitilassa olevat varhaisnuoret elävät ja mitä kokevat".

Tätä havaintoa olisi ollut kiinnostavaa avata hieman seikkaperäisemmin!

Petri Kemppisen, Emmi Jäkön ja Päivi Jokitalon kolmihenkinen raati sai luettavakseen yli 150 teosta. 

Raati nosti Finlandia-palkinnon ehdokkaiksi kuusi teosta, joista lopullisen valinnan tekee futuristi, tietokirjailija Perttu Pölönen.

Ohessa ehdokkaat ja perustelut:

Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään, Otava.

Romaani kuvaa taitavasti ihmisyyttä, oli kyse sitten yksilön halusta hallita, alistaa ja olla välittämättä, tai paosta keinotodellisuuteen. Perusta nuoren päähenkilön vähittäiselle muutokselle rakentuu pala palalta, koettujen tapahtumien mutta myös vanhempien ratkaisujen ymmärtämisen kautta. Niin kauan kuin muistot elvät ja vaikuttavat, löytyy suunta kohti uutta. 

Laura Ertimo & Mari Ahokoivu Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus, Into kustannus.

Matka luontokadon arvoitukseen sujuu jouhevasti kuvan ja sanan yhteispelillä. Teksti polveilee pienen pienistä valtavan suuriin asioihin, eri ikäisten tiedonjanoa tyydyttäen. Ilmeikäs kuvitus kulkee tekstin rinnalla, intoutuen välllä omaksi, itsenäiseksi kuvaseikkailukseen, jossa tulevaisuus, nykyisyys ja historia yhdistyvät. Kokonaisuus on eloisa runsaudensarvi, joka houkuttelee tutkimaan, palaamaan ja vaikuttamaan.  

Malin Kivelä, Martin Glaz Serup & Linda Bondestam: Om du möter en björn, Förlaget.

Jos kohtaat karhun, suom. Malin Kivelä, Teos.

Taidokkaasti kuvitetun ja kerrotun kirjan jokainen aukeama on itsenäinen elämys. Tekstin leikkisyys ja jännittävyys sekä kuvien vaihteleva koko tuovat teokseen dynamiikkaa. Kuvitus kulkee kekseliäästi tekstin rinnalla, mutta tuo tarinaan myös uutta. Vaikka kirja opastaakin lasta luonnon kohtaamisessa, tarina ei kaipaa ulkoisia motiiveja, vaan riittää mainiosti sellaisenaan. 

Pia Krutsin & Jani Ikonen: Kaupunki Kukaties, WSOY.

Runojen kaupunki on raikas ja yllätyksiä täynnä. Nykyilmiöt on riimitelty tekstiin riemastuttavalla tavalla ja kirja päivittää muutenkin lastenrunoperinteitä. Kuva ja teksti kasvavat saumattomasti yhteen ja synnyttävät teokseen yhteisen rytmin. Teos houkuttaa leikittelemään kielellä, lukemaan ääneen. 

Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 Terra: Kloonit, WSOY.

Vauhdikas lukukokemus perustuu tekstin ja kuvan mestarilliseen yhteispeliin. Ainutlaatuinen kuvitusmaailma ja  vahva, taidolla rakennettu tarina luovat yhdessä takuuvarman kokonaisuuden. Pelimaailmasta inspiroituva kerrontatapa imaisee lukijan nopeasti mukaansa. Osaavien tekijöiden kyky löytää sarjaan uusia kierteitä ilahdutti raatia. 

 

Dess Terentjeva: Ihana: WSOY.

Valloittava ja koskettava Ihana on lukukokemuksena eheä ja kaunis. Teoksen kiihkeärytminen kieli onnistuu tavoittamaan tarkasti ja uskottavasti nuorten kokemukset ja tunteet. Tulla hyväksytyksi omana itsenään, tulla nähdyksi ja rakastetuksi, on suuri teema, jota käsitellään herkästi ja taitavasti säeromaanin keinoin. 

                                             * * * * * * * *

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokasasettelu sysäsi minut miettimään ehdolle asettamisen perusteita yleisellä tasolla. 

Samoja teemoja olen pohtinut aiemminkin. 

 

Ehdolle nostettiin nimittäin jo toistamiseen teos, jonka ideoinnissa ja kirjoittamisessa on ollut mukana muualla kuin Suomessa asuva, kansalaisuudeltaan ei-suomalainen kirjailija. 

 

Tanskalainen Martin Glaz Serup on tehnyt yhdessä suomenruotsalaisen Malin Kivelän kanssa tarinan Linda Bondestamin kuvittamaan kuvakirjaan Om du möter en björn. Pohjoismainen yhteistyö on tuottanut briljantin helmen, jossa niukkaakin niukempi teksti antaa ruhtinaallisesti tilaa Bondestamin kuvitukselle.

 

Myös vuonna 2014 Finlandia-ehdokkaaksi nostettiin ruotsalaisen Ulf Starkin ja Bondestamin yhteinen kuvakirja Min egen lilla liten (Schildts & Söderströms, suom. Oma pieni pikkuruinen, Teos). 

 

Kirjasäätiön hallitus keskusteli tuolloin ruotsalais-suomalaisen yhteistyön tuloksena syntyneen teoksen ehdolle asettamisesta, mutta vetosi vuoden 2010 ennakkotapaukseen, jolloin Alexandra Salmelan romaani oli aikuistenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Palkinnon sääntöjä muutettiin siten, että palkinto voidaan myöntää ansiokkaalle suomalaiselle romaanille riippumatta kirjoittajan kansalaisuudesta.

 

Pohjoismaisesta yhteistyöstä on karhukirjan lisäksi kyse myös nyt ehdolle asetetussa Timo Parvelan ja Pasi Pitkäsen Kepler62-sarjan kolmannen tuotantokauden ensimmäisessä osassa Terra: Kloonit, sillä Parvela on suunnitellut sarjan tarinamaailman yhdessä norjalaisen Bjørn Sortlandin kanssa ja he kirjoittavat sarjan osia vuorotellen.

 

Merkkejä maa- ja kielirajojen hälvenemisestä lastenkirjallisuuden palkintopolitikassa on näkynyt jo jonkin aikaa:  esimerkkejä löytyy Runeberg Junior -palkinnon ja Pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon ehdokasasetteluista. Pohjoismaisen palkinnon yhteydessä yli eri maiden rajojen menevän yhteistyön huomiointi on toki luontevaakin. 

 

Suomenruotsalaisen kuvakirjallisuuden uusi suosio Ruotsissa selittyy ennen kaikkea sillä, että suomenruotsalainen kustantamo Förlaget on tehnyt useasta kuvakirjasta yhteispainoksia ruotsalaisten kustantajien kanssa ja kirjat ovat näin ilmestyneet samanaikaisesti sekä Suomessa että Ruotsissa. 

 

Linda Bondestamin kuvittamat teokset onkin noteerattu viime vuosina kolmesti myös Ruotsin omassa Finlandia-kisassa eli lasten- ja nuortenkirjallisuuden August-palkinnon ehdokasasettelussa: 2016 Bondestam oli ehdolla Ulf Starkin kanssa kuvakirjasta Djur som ingen ser utom vi (Förlaget/ Berghs). Kuvakirja sai myös Snöbollen-palkinnon parhaasta ruotsalaisesta kuvakirjasta. Viime vuonna ehdolla oli Bondestamin oma kuvakirja Mitt bottenliv (Förlaget / Berghs) ja tänä vuonna Om du möter en björn on ehdolla myös August-palkinnolle. Merkillepantavaa on, että karhukuvakirjan kolmesta tekijästä kenelläkään ei ole kytköstä Ruotsiin. 

 

Ruotsalaiset ovat historian saatossa aiemminkin kelpuuttaneet suomalaista lastenkirjallisuutta omaan lastenkirjakaanoniinsa: Tove Janssonin lisäksi Zacharias Topelius on olennainen osa ruotsalaista kirjallisuudenhistoriaa. Janssonin merkitys lastenkirjallisuuden uudistajana tunnustettiin Ruotsissa paljon aiemmin kuin Suomessa. Hänen uniikille fantasiamaailmalleen ei löytynyt Suomessa vertailukohtaa, mikä johti meillä muumien hitaaseen liikkeelle lähtöön ja suomennosten viipeeseen.

 

Kansalliset ominaispiirteet ovat viime sotien jälkeen vähin erin hävinneet länsimaisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Eri maissa ilmestyvien lasten- ja nuortenkirjojen aiheet, kerronnan tyylikeinot ja yhä enenevässä määrin kuvitustyylit muistuttavat jo toisiaan.  

 

Vielä muutama kymmenen vuotta sitten suomenruotsalaiset lastenkirjailijat kokivat jäävänsä vielä katveeseen, ”ei kenenkään maalle”: historiallisia lasten- ja nuortenkirjoja kirjoittanut Yvonne Hoffman on kertonut, kuinka hänen alun perin ruotsiksi kirjoittamiensa kirjojen suomentamiseen suhtauduttiin Suomessa nihkeästi ja Ruotsissakaan niistä ei innostuttu:

 

”Ruotsissa kirjamme eivät kiinnosta, koska miljöö ja ongelmat eivät ole ruotsalaisia. Suomessa miljöiden ja ongelmien pitäisi olla tuttuja, mutta täällä käännetään mieluummin englanninkielisiä kirjoja” (Teoksessa Luovuuden lähteillä. Lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat, suom. Marja Kyrö, Avain 2010). 

 

Kirjallisuusinstituution eri toimijat eivät enää katso aiheelliseksi korostaa teoksen tekijän kotimaata tai kieltä, jolla teos on alun perin kirjoitettu. 

Tekijyyden taustat ovat ikään kuin liudentumassa: teos puhuu puolestaan ilman tietoa tekijän kansallisuudestakin. Uusi ilmiö liittyy mielestäni myös nykyiseen yhdenvertaisuuden ideaan. 

 

Erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana suomenruotsalainen kuvakirjallisuus on herättänyt Ruotsissa yhä enenevää kiinnostusta. 

Kun otetaan huomioon ruotsalaisen lastenkirjallisuuden monipuolisuus, suomalaisten tekijöiden noteerausta Ruotsissa voikin pitää huomattavana ansiona ja jopa suoranaisen ylpeyden aiheena.  

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden saama mediahuomio on entisestäänkin supistunut. 

Aiheesta ovat kirjoittaneet viime aikoina kiinnostavasti Venla Rossi Imagessa  ja Magdalena Hai  Sivupiiri-sivustolla.

 

Aikuisten tietämys Suomessa ilmestyvästä lasten- ja nuortenkirjallisuudesta on niukkaa, koska yhä harvempi media seuraa aluetta systemaattisesti ja esittelee tarjontaa koko leveydeltä. 

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-kattaus onkin yksi harvoista mediapiikeistä, jonka lasten- ja nuortenkirjauutuudet Suomessa enää isoimmissa viestimissä saa. 

Siksi pidän jopa vielä entistäkin tärkeämpänä, että fokus maltettaisiin pitää kotimaisen kirjallisuuden esiin nostamisessa.  

Topelius esikoiselle ja Lydecken konkarille

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n vuotuiset palkinnot, lastenkirjallisuuden Arvid Lydecken- ja nuortenkirjallisuuden Topelius-palkinnot, on juuri julkistettu.

 

Lydecken-palkinnon sai Sari Peltoniemen lastenromaani Täältä minä karkaan (RanRan 2020).

 

Ohessa raadin perustelut:

 

Leopolda päätyy Aamuruskon lastenkotiin sodan ja vallankaappauksen runtelemassa Dyniassa. Nälkä raadanta ja rangaistukset kuuluvat lasten arkeen. Leopolda karkaa ja huomaa yhteistyön merkityksen vasta apua saadessaan. 

 

Kirjasta löytyy yhtymäkohtia nykypäivän pakolaisten kohtaloihin, lasten oikeuksiin ja eriarvoisuuteen. Joskus on tarpeen uskaltaa kyseenalaistaa aikuisten määräämiä sääntöjä ja ehtoja. 

 

Topelius-palkinnon sai Meri Luttisen esikoisromaani Myrskynsilmä (WSOY 2020). 

 

Muinaissuomalaiseen fantasiamaailmaan sijoittuva esikoisromaani on hieno kasvukertomus, joka käsittelee erilaisuutta, yksinäisyyttä ja omien pelkojen voittamista. 

 

Ikiaikaisessa riitissä nuoret tytöt löytävät elämäntehtävänsä kehien kautta. Kainun kohtaloksi osoittautuu olla keskimmäisen kehän tietiä, mikä tuo mukanaan suuren vastuun. Hänen on ratkaistava Myrskynsilmä-riipuksen arvoitus löytääkseen itsensä ja oman paikkansa yhteisössä. 

 

 

Palkintoraatiin kuuluivat tutkija, tietokirjailija Sara Kokkonen (puheenjohtaja) sekä kirjatovirkailija Marjo Hämäläinen ja luokanopettaja Matias Laivamaa. 

 

Molemmat palkitut teokset on arvioitu Lastenkirjahyllyssä, Peltoniemen Täältä minä karkaan toukokuussa  ja Luttisen Myrskynsilmä syyskuussa.

 

Kumpikin tekijä on pirkanmaalainen. Peltoniemi asuu Lempäälässä ja Luttinen Tampereella.

Peltoniemen romaani on osa VaLas-kollektiivin tuotantoa. 

 

Palkintoa rahoittaa Kopiosto. 

Lastenkirjahylly onnittelee palkinnon saajia lämpimästi.

Topelius- ja Lydecken -ehdokkaissa monipuolinen kattaus

J. Takalan kipsipatsas Zacharias
Topeliuksesta vuodelta 1908.
Kuva PHH. 

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n vuotuisten Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintojen kymmenen ehdokasta on julkistettu. 

 

Arvid Lydecken -palkinto jaetaan ansiokkaalle tänä vuonna ilmestyneelle lastenkirjalle. Ohessa viisi ehdokasta raadin perusteluineen:

 

Hannele Lampela: Talventaian tarinoita: Lumikuningattaren lumous, Otava 2020

Gretan pikkuveli Kai katoaa, eikä kukaan muista hänen olemassaoloaan Gretaa lukuun ottamatta. Lumikuningatar on vienyt Kain Talventaikaan, jonne Greta suuntaa pelastamaan veljeään. 

H. C. Andersenin Lumikuningatar-sadusta ammentava jännittävä teos kertoo tarinoiden voimasta ja vaikuttavuudesta. Rohkeus uskoa omaan itseensä vaikeuksista huolimatta nousee kirjan kantavaksi teemaksi. 

Talventaian tarinoita: Lumikuningattaren lumous on arvioitu Lastenkirjahyllyssä lokakuussa.

Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan, RanRan kustannus 2020.

Leopolda päätyy Aamuruskon lastenkotiin sodan ja vallankaappauksen runtelemassa Dyniassa. Nälkä, raadanta ja rangaistukset kuuluvat lasten arkeen. Leopolda karkaa ja huomaa yhteistyön merkityksen vasta apua saadessaan. 

Kirjasta löytyy yhtymäkohtia nykypäivän pakolaisten kohtaloihin, lasten oikeuksiin ja eriarvoisuuteen. Joskus on tarpeen uskaltaa kyseenalaistaa aikuisten määräämiä sääntöjä ja ehtoja. 

Täältä minä karkaan on arvioitu Lastenkirjahyllyssä toukokuussa. 

Miikka Pörsti: Gorilla, S&S 2020, kuvittanut Anne Vasko.

Kohdatessaan tunteita Eino menee palasiksi. Aikuisten mielestä hänen ei pitäisi eläytyä kaikkeen niin voimakkaasti. He turhautuvat Einon korjaamiseen, mutta hän ei voi hajoamisilleen mitään. Päiväkodissa olevan gorillan kohtaaminen on erityisen vaikeaa,  mutta uusi ystävyys Einon kanssa kääntää Einon haasteet vahvuudeksi. 

Monitasoinen kirja antaa lapselle työkaluja tunteiden käsittelyyn ja sivuaa tärkeitä aiheita, kuten kiusaamista ja erilaisuuden hyväksymistä. 

Gorilla on arvioitu Lastenkirjahyllyssä lokakuussa.

Cristal Snow: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku, Tammi 2020, kuvittanut Kati Vuorento. 

Pennin pähkinänkokoinen sydän särkyy helposti. Keijupojan ilmaantuminen naapuriin saa Pennin tolaltaan. Hän päättää hankkiutua pojasta eroon Henrietta-mummon kadotuskakun avulla. 

Upeasti kielellä leikittelevä teos saa lukijan pohtimaan itsekkyyden, kateuden ja ennakkoluulojen seurauksia. Hurmaava ja humoristinen esikoiskirja vie keijujen mielikuvitukselliseen maailmaan

 

Penni Pähkinäsydän on arvioitu Lastenkirjahyllyssä marraskuussa.

Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain, WSOY 2020, kuvittanut Kati Vuorento.

Agnes muuttaa äitinsä kanssa Harmalan kylään vanhempien erottua. Vanhan hautausmaan kivessä on Agnesin nimi ja sama syntymäpäivä. Agnes alkaa nähdä unia vanhan huvilan puutarhasta ja siellä kulkevasta tytöstä. Hän tempautuu mukaan mystiseen tapahtumaketjuun ja huomaa olevansa osa uniensa tarinaa. 

Kiehtovasti kirjoitettu kertomus liikkuu sujuvasti nykypäivän ja menneen välillä. 

Agnes ja unien avain on arvioitu Lastenkirjahyllyssä maaliskuussa.

 

Topelius-palkinto jaetaan ansiokkaalle nuortenromaanille ja ehdolla on kuusi teosta.

Anne-Maija Aalto: Korento, Otava 2020. 

Korento on dystopia lähitulevaisuuden maailmasta vedennousun jälkeen. Satomi on ulkokansalainen, joka on syntynyt rajan väärälle puolelle ja elää ilman vaihtoehtoja. Kun hänen ystävänsä Mai pakotetaan Nymfiksi valtaapitävien joukkoon, Satomi päättää pelastaa hänet toteuttaakseen heidän unelmansa vapaudesta. 

Vaikuttava kirja kertoo kauniilla kielellä vahvan tarinan ystävyydestä, luopumisesta sekä yhteiskunnan ja sukupuolten eriarvoisuudesta. 

Meri Luttinen: Myrskynsilmä, WSOY 2020.

Ikiaikaisessa riitissä nuoret tytöt löytävät elämäntehtävänsä kehien kautta. Kainun kohtaloksi osoittautuu olla keskimmäisen kehän tietiä, mikä tuo mukanaan suuren vastuun. Hänen on ratkaistava Myrskynsilmä-riipuksen arvoitus löytääkseen itsensä ja oman paikkansa yhteisössä. 

Muinaissuomalaiseen fantasiamaailmaan sijoittuva esikoisromaani on hieno kasvukertomus, joka käsittelee erilaisuutta, yksinäisyyttä ja omien pelkojen voittamista. 

Myrkynsilmä on arvioitu Lastenkirjahyllyssä syyskuussa.

 

J. S. Meresmaa: Dodo, Myllylahti 2020.

Säeromaanin päähenkilö Iina tekee töitä parantaakseen koulun arvosanoja. Omat haasteensa tuovat masennuksesta kärsivä poikaystävä Tuukka ja vanhasta kaivoksesta löytynyt merkillinen olento, jonka Iina nimittää Dodoksi. Onko kyseessä sukupuuttoon kuollut lintu vai onko Dodo olemassa ainoastaan Iinan mielessä? 

Kirjailija käsittelee aidosti oman identiteetin ja seksuaalisuuden etsimistä, pelkojen kohtaamista ja niistä irrottautumista. Rankoista aiheistaan huolimatta teksti on kevyen ilmavaa ja runollista. 

Dodo on arvioitu Lastenkirjahyllyssä huhtikuussa.

Elina Pitkäkangas: Hukan perimät, Myllylahti 2020.

Maailmaa runtelee virus, joka muuttaa sairastuneen ihmissudeksi. Alex ja Väinö toimivat tartunnan saaneita metsästävässä sotilasjärjestö Jahdissa. Elämänsä muuttuessa he joutuvat huomaamaan, että saaliin ja saalistajan ero ei ole helposti määriteltävissä. 

Urbaani fantasiaromaani käsittelee valtaa, sen jakautumista ja syrjäytymistä. Ahdistavista tapahtumistaan ja raakuudestaan huolimatta kirja on toiveikas ja koskettava. Kuvaileva kerronta saa tapahtumat elämään lukijan silmien edessä. 

 

Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla, Otava 2020.

Marokkolaistaustainen Isra ja sijaisperheestä toiseen palloteltu Leo kokevat olevansa umpikujassa. Heillä on yksi tavoite: nähdä Ähtärin pandat ja kuolla. Road trip -henkinen kirja kuvaa realistisesti ja uskottavasti nuorten elämää tilanteissa, joista ei tunnu olevan ulospääsyä. 

Teos haastaa ajattelemaan lähtökohtien merkitystä elämälle ja sen suunnalle. Samalla se kertoo vavahduttavasti valintojen vaikeudesta, itseensä tutustumisesta ja vastuun ottamisesta. 

Kaunis ilma kuolla on arvioitu Lastenkirjahyllyssä syyskuussa.

Voittajat julkistetaan tammikuussa 2021. 

Molempien palkintojen arvo on 2021 euroa, ja palkintoja tukee Kopiosto. 

Palkintoraatiin kuuluvat tutkija, tietokirjailija ja raadin puheenjohtaja Sara Kokkonen, kirjastovirkailija Marjo Hämäläinen sekä luokanopettaja Matias Laivamaa. 

 

                                                                * * * * * * *

Topelius- ja Arvid Lydecken -raati nimeää ehdokkaat näille kahdelle vanhimmalle suomalaiselle lasten- ja nuortenkirjallsuuden palkinnolle yleensä viisaasti vasta Finlandia-palkintojen jakamisen jälkeen. 

Usein pidemmäksi määräajaksi valittu lasten- ja nuortenkirja-alan asiantuntijoista koottu raati pystyy jopa perkaamaan tarjontaa Finlandia-raatilaisisa avarakatseisemmin.

Tosin on otettava huomioon, että eri raadeilla ei välttämättä ole arvioitavanaan samaa kattausta vuoden tarjonnasta.

Ehdokaslistauksessa miellyttää kustantajien monipuolisuus: raati on tehnyt virkeitä nostoja tuttujen, suurten yleiskustantajien tarjonnan lisäksi lasten- ja nuortenkirjatarjontaansa viime vuosina ansiokkaasti kasvattaneen Myllylahden valikoimista sekä nostanut ehdolle  VaLas-kollektiivin perustajan Sari Peltoniemen omakustanteena ilmestyneen lastenromaanin Täältä minä karkaan. 

Nykytilanteessa, kun lasten- ja nuortenkirjallisuuden mediahuomio on vähentynyt ja sattumanvaraistunut, olisi hienoa, että tällaiset koko vuoden tarjontaa luotaavat raadit julkistaisivat myös jonkinlaisen koonnin vuoden kirjoista: siihen voisi sisällyttää havaintoja, tiivistyksiä kiinnostavista teemoista tai jopa havaituista tyyliin ja kerrontaan liittyvistä yksityiskohdista.