Iloa uudesta kirjasta, osa 10: Lue lapselle kuvaa ja tarinaa

Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle kuvaa ja tarinaa. Kuvakirja lapsen ja aikuisen arjessa. Kuvitus Jenni Erkintalo.  248 sivua. Etana Editions 2025.  

Kuvakirjat ovat olleet minulle aina erityisen kiinnostuksen kohde. 

Olen kiteyttänyt useamman vuosikymmenen mittaan kertynyttä tietotaitoani kuvakirjoista Etana Editions- kustantamon kautta äskettäin ilmestyneeseen tietokirjaan Lue lapselle kuvaa ja tarinaa. Kuvakirja lapsen ja aikuisen arjessa.

Yksi keskeinen kimmoke kirjan kirjoittamiseen oli havaintoni siitä, että Suomessa ei ole ilmestynyt oikeastaan lainkaan kuvakirjoihin keskittyvää aikuisyleisölle suunnattua tietokirjaa.

Kirjan voi lukea myös eräänlaisena suomalaisen kuvakirjan manifestina. Monet korkeatasoiset kuvakirjat jäävät nykyisin ilman omaa ansiottaan kokonaan katveeseen kirjallisessa julkisuudessa. 

Toivon, että kirja antaa inspiraatiota lasten vanhempien lisäksi myös varhaiskasvattajille ja perusopetuksen opettajille sekä kirjailijoille ja kuvittajille, jotka tekevät kuvakirjoja. 

Suomessa olisi jo aika luopua piintyneestä ajatuksesta, että kuvakirjat kiinnostaisivat ainoastaan vielä lukutaidottomia leikki-ikäisiä.   

Lapset ja nuoret ottavat nykyisin lukutaidon haltuun hyvin eritahtisesti. Tietyt, tarkkaan valitut kuvakirjat hyödyttävät mielestäni jopa toisen asteen oppilaita.

Kuvan lukemisen merkitys huomioidaan jo monilukutaidossakin varhaiskasvatuksessa ja eri luokka-asteilla. Myös aikuisille tekee hyvää maadoittaa itsensä laadukkaan kuvakirjan kuva-aukeaman äärelle. 

Yksi keskeinen tavoitteeni kirjassa onkin lanseerata suomalaiseen kuvakirjallisuuteen uusi termi, riittoisat kuvakirjat. Nimityksellä tarkoitan kuvakirjoja, joiden syvällinen tarina ja vivahteikas, taidokas kuvitus antavat  ajattelemisen aihetta, löytämisen  riemua ja oivallusta useampiin ja perättäisiin lukuhetkiin yhdessä aikuisen kanssa. 

Usein tällaisten riittoisien kuvakirjojen jujuna on nimenomaan se, että ymmärrys kirjojen monikäyttöisyydestä syntyy lapsen ja aikuisen yhteisissä ja tasa-arvoisissa keskusteluissa.

Lue lapselle kuvaa ja tarinaa nostaa esille kymmenen viime vuoden aikana ilmestyneitä, valtaosin kotimaisia kuvakirjoja eri näkökulmista:  millaisia teemoja ja muita painotuksia kirjoista löytyy? Millainen on kuvakirjan dramaturgia? Mitä eroa on arkisilla kuvakirjahetkillä ja syventävillä kuvakirjakeskusteluilla? Entä kuinka kuvakirjoja voidaan hyödyntää osana keskustelevaa kuvantarkastelua (eng. visual thinking strategies)?

Jenni Erkintalo on tehnyt kirjaan näyttävän nelivärikuvituksen. Lisäksi kirjasta löytyy 12 suomalaisen kuvakirjan lähiluvut kirjan kansineen ja kuvitusaukeamineen.

Maistiaisia kirjasta löytyy Etana Editionsin verkkosivuilta.

”Jokaisessa sormenpäässä asuu satakieli”

 

Mirkka Auvinen: Tunnelintu. Elämyksellistä tunnekasvatusta lapsille. Kuvitus Susanna Sinivirta. 126 sivua. PS-kustannus 2023. 

 

 

Lastenkirjallisuus hyödyntää nykyisin entistä enemmän hybridistä, eri genrejä ja käyttötarkoituksiakin yhdistävää rakennetta. Mirkka Auvisen ja Susanna Sinivirran Tunnelintu. Elämyksellistä tunnekasvatusta lapsille on siitä hyvä esimerkki. 

 

 

Kirjaa voi halutessaan lukea ”vain” yhden teeman varaan sommiteltuna lastenrunokokoelmana, mutta samalla se on myös ammattikasvattajille suunnattu perusteellinen opaskirja toiminnalliseen tunnekasvatukseen ja lyriikan kokonaisvaltaiseen kokemiseen eri aistein.

 

Kokoelman punaisena lankana on siis tunnekasvatus, joka näkyy myös opetussuunnitelmissa.

 

Johdannossa Mirkka Auvinen pohjustaa kirjan monipuoliseen hyödyntämiseen. 

 

Kirjan aineisto, runot ja toimintatuokiot, antavat laajan kirjon erilaisia tunnesanoja sekä ideoita tunteiden tunnistamiseen, kohtaamiseen, käsittelyyn ja ilmaisuun. 

Tehtävät sopivat varhaiskasvatuksen ja esi- ja alkuopetuksen lisäksi myös lapsiperheiden omiin lorutteluhetkiin.

 

Toimintatuokioiden höysteeksi voi ottaa mukaan käsinukkeja, pehmoleluja tai roolivaatteita. Runoihin voi myös liittää kädentaitoja ja kehollista ilmaisua sekä musiikkia. Toimintatuokioiden oheen on liitetty ehdotuksia tiettyyn tunnetilaan sopivasta klassisesta musiikista.  

 

Alkukesän vehreys suorastaan vyöryy aukeamasta, jossa Riemulintu
laulaa iloaan. Susanna Sinivirran kuvitusta Mirkka Auvisen teokseen Tunnelintu.
Elämyksellistä tunnekasvatusta lapsille (PS-kustannus 2023). 

Erilaiset tunnetilat ottavat kirjassa usein linnun hahmon. Varis kokee tunteita räppäämällä ja riemulintu nauttii kesätuulesta ja lehvistöstä siilautuvasta auringonkajosta ja pesäpuun oksalle ripustetusta räsymatosta. Pöllö nielaisee vahingossa kiukkukarkin ja kurjen kokema kateus on kuin liian tiukkaan kaulan ympärille solmittu kaulahuivi. 

 

Auvinen kirjoittaa leppeän levollista aforismirunoutta loppusoinnuin:

 

Hellyys 

pehmeä kuin  

untuva jälkeen sulkasadon.

 

 

Hellyys 

heleä kuin 

sadetanssi yllä heinäladon. – – (runosta Hellitellen, lellitellen) 

 

 

Ajankohtaisesta  Rauhanriekko-runosta löytyy visuaalisen runouden tehokeinoja, kun siitä voi  nähdä lentävän linnun aihion. 

 

Lintujen valinta runojen ja tunteiden keskushenkilöiksi on hyvä valinta. Näin lapsi saa tunnerunojen vastaanottamiseen sopivasti etäisyyttä. 

 

Auvinen hyödyntää myös kansanrunoudesta tuttua ketjurunon kaavaa runossa Pelikaanin huolipussi, joka alkaa näin:

 

Oli kerran pelikaani, 

pelikaanilla leukapussi,

leukapussissa huolihiput, 

hippusissa huolimöykyt, 

möykkysistä painava olo, 

painavasta olosta kellahdus, – – 

 

 

Varpusen tylsyyteen tulee muutos, kun se katsoo ympäristöään yllätysten kiikarien läpi. Susanna Sinivirran kuvitusta Mirkka Auvisen teokseen Tunnelintu.
Elämyksellistä tunnekasvatusta lapsille (PS-kustannus 2023). 

Lintuaiheisten tunnerunojen jälkeen on yksittäisiin runoihin laadittuja virikkeitä ja toiminnallisia harjoitteita hyvinkin yksityiskohtaisesti sanallisesti ohjeistettuna.

 

Voi olla, että monelta aikuiselta on jo unohtunut spontaanin heittäytymisen taito, ja siksi ohjeet tulevat tarpeeseen. 

 

Auvisen toiminnalliset perusmetodit, joilla hän havahduttaa sekä lasta että aikuista sekä vastaanottamaan että nauttimaan moniaistisesti  lastenrunoudesta, voivat parhaimmillaan koitua  koko suomalaisen lastenrunouden pelastukseksi. 

Runo voi toimia hektisen arjen eri käänteiden tilkkeenä, siirtymähokuna tilanteesta toiseen tai tunteiden tasaamiseen tarvittavana maagisena loitsuna … ja ennen muuta lapsen kielentajun herättäjänä ja oman luovan ja pidäkkeettömän kielileikin siemenenä. 

Kooltaan pienenpienellä hippiäiselläkin on pelkopalleroita!
Susanna Sinivirran kuvitusta Mirkka Auvisen teokseen Tunnelintu.
Elämyksellistä tunnekasvatusta lapsille (PS-kustannus 2023). 

 

Toivon mukaa ammattikasvattajien lisäksi lasten vanhemmatkin havahtuvat kirjan avulla lastenrunon monikäyttöisyyteen. Toimintaohjeita ei ole pakko ”suorittaa”, vaan niistä voi vain ottaa valikoidusti ideoita omaan toteutukseen. 

 

Tunnelintu on hyvä esimerkki siitä, kuinka lastenkirjallisuuden välittämisestä kohdeyleisölle on tullut entistä elämyksellisempää. 

 

Susanna Sinivirran akvarellikuvituksessa on heleyttä ja lintuhahmoissa kuhunkin tunnetilaan sopivaa karakteristiikkaa. Sinivirta on selvästi enemmän omalla mukavuusalueellaan juuri eläinten kuvittajana.

Mirkka Auvinen asuu Mikkelissä. Asiantuntemuksessa näkyvät musiikkipedagogian ja kasvatustieteen opinnot. Puiseva asiantuntijuus ei kuitenkaan muodostu rasiteeksi runojen toiminnallisissa ohjeistuksissa: tähän Auvinen on varmasti saanut valmennusta myös omassa perhearjessaan useamman lapsen äitinä.