Kaksi lastenkirjaa lapsen lojaalista rakkaudesta isäänsä kohtaan

Lena Frölander-Ulf: Rapsu metsäläinen. Kamppailu kivikosta 2. 179 sivua. Teos 2024. 

 

Elina Komulainen: Jeppe ja viisas vihreäsulkainen lintu. Kuvittanut Anu-Riikka Lampinen. 37 sivua. Enostone 2024.

 

Lasten- ja nuortenkirjoissa on työstetty jo useamman vuoden ajan perheenjäsenten välistä dynamiikkaa. 

Uusissa lastenkirjoissa kuvataan nyt myös pettymystä, kun vanhempi ei eri syistä kykene vastaamaan lapsen odotuksiin tai ottamaan huomioon lapsen tarvetta hoivaan ja huolenpitoon. 

 

Lena Frölander-Ulfin Kamppailu kivikosta -murmelitrilogian  toinen osa Rapsu Metsäläinen keskittyy ensimmäistä seikkailupitoista Rapsu Huiskahäntää enemmän murmelityttö Rapsun ja hänen isänsä suhteen kuvaukseen. 

Juoni jatkuu suoraan edellisen osan päätöskohtauksesta, jossa Rapsu jäi piilottelemaan uskollisten ystäviensä, Käpy-murmelin ja kyykäärme Siksakin, kanssa takaa-ajajia.

 

Rapsun isä elää uuden perheensä kanssa kaukana Kivikosta. 

Rapsu luottaa silti sumeilematta ”ison ja hurjan” isänsä rahkeisiin ja haluun pelastaa Kivikon asukkaat hirmuhallinnon ikeestä. 

 

– – Hän muistaa miten tapasi istua isän sylissä siihen aikaan, kun tämä vielä toisinaan käväisi kotona. Silloin isä leikkikin hänen kanssaan. Rapsu muistaa myös suuttuneensa äidille, joka oli aina niin ankara ja ikävä. Äiti kehotti isää hoitamaan pikku askareita, keräämään heiniä vuoteiksi ja muuta, vaikka onhan selvää, että sankarin pitää saada levätä. Jos on kohdannut kaikenlaisia vaaroja, tarvitsee kai vähän omaa aikaa. Ei mikään ihme, ettei isä välittänyt enää tulla käymään, Rapsu ajattelee. Mutta minä noudan hänet kotiin ja kun olemme voittaneet taistelun kivikosta, selitän äidille, miten erikoislaatuinen meidän isämme on, villi ja vapaa, ja hänen on saatava olla sellainen, jotta hän voisi ylipäänsä asua meidän kanssamme. Äidin on pakko kuunnella, koska isästä tulee koko kivikon suurin sankari. – – 

 

Yhdessä Kävyn ja Siksakin kanssa Rapsu  lähtee vaaralliselle matkalle. Kolmikko saa kiperissä käänteissä myös apua Kirikiriltä, palokärjeltä. 

Rapsu-seikkailun uusin tuttavuus on Kirikiri-niminen 
palokärki. Lena Frölander-Ulfin kuvitusta lastenromaaniin 
Rapsu Metsäläinen (Teos 2024). 

 

Rapsu luottaa järkähtämättä isänsä kykyyn ja haluun pelastaa Kivikon väki. 

 

Käpy ja Siksak ovat kuitenkin realisteja ja yrittävät hillitä Rapsun suuria toiveita. Rapsu haluaa uskoa, että isä voi olla samaan aikaan "sekä kiltti että karski".  

 

Isän luotsaama murmeliyhdyskunta ”kuuluu niille, jotka haluavat viettää vapaata elämää oman päänsä mukaan. Ei sääntöjä eikä valvontaa, mitään ei ole pakko tehdä”. 

Frölander-Ulfin lastenromaanissa vieraan pelko ja ennakkoluulot saavat painotuksia, jotka ovat hätkähdyttävän tuttuja myös meidän ihmisten maailmasta. 

 

Paju-isän ja tämän klaanin väsähtänyt ja ryvettynyt olemus
puhuu puolestaan. Lena Frölander-Ulfin kuvitusta lastenromaaniin 
Rapsu Metsäläinen (Teos 2024).   

Isä on erityisen perso tammenterhoille, jotka päihdyttävät ja sumentavat ajatusta.

 

Lena Frölander-Ulfin eläinfantasiassa on edellistä osaa tummempia juonteita, kun Rapsu joutuu karvaasti pettymään isänsä suhteen. Ystävyyden ja yhteistyön avulla vastukset kuitenkin selätetään. 

 

Elina Komulaisen ja Anu-Riikka Lampisen kuvakirja sijoittuu Afrikan savannille. Sarvikuono Jeppe pääsee isänsä kanssa kaksin retkelle kauemmas kotikulmilta:

 

Isän kanssa kulkiessa mikään ei pelota Jeppeä. Ei tippaakaan. Isä on niin suuri ja vahva. 

 

Isä neuvoo välttämään ihmisiä, jotka ovat sarvikuonojen pahimpia vihollisia. Isä tietää, mistä puhuu, sillä sen paksussa nahkassa törröttää kipeää tekevä myrkkynuoli salametsästäjien jäljiltä. 

Jeppe yrittää lohduttaa tuskaista emoaan. Anu-Riikka Lampisen
kuvitusta Elina Komulaisen tekstiin kuvakirjassa 
Jeppe ja viisas vihreäsulkainen lintu (Enostone 2024). 

Seuraavana aamuna Jeppe havahtuu pikkuveljensä kanssa kovaan huutoon:

 

Ääni on pelottavin, minkä Jeppe ja Jippu ovat koskaan kuulleet. Se tulee kohti kuin terävin nuoli tai kiitävin luoti. Jeppe nousee nukkumapaikaltaan. Kun hän kurkistaa tutun kotipuun takaa, hän näkee äidin maassa. Jeppe kiiruhtaa äidin luo. Äiti katsahtaa Jeppeen silmät täynnä kipua. Hätääntyneet ajatukset täyttävät Jepen mielen. Mitä ihmettä? Missä isä on? Miksei isä suojellut äitiä? Tekikö tämän ihminen? Onko äitiinkin osunut myrkkypiikki?

 

Äiti kertoo, että isä on suutuspäissään puskenut sitä sarvellaan. 

Jeppe-sarvikuonon hämmennys näkyy aukeaman
vasemmalla puolella, kun sen pää menee aivan pyörälle
erilaisista vaikeista kysymyksistä. Anu-Riikka Lampisen
kuvitusta Elina Komulaisen tekstiin kuvakirjassa
Jeppe ja viisas vihreäsulkainen lintu (Enostone 2024). 

 

Jeppe kohtaa Säihky-linnun, joka kertoo, että ”suuren vihanpuuskan vallassa on joskus vaikea hallita itseään”. 

Säihky poistaa isän selästä myrkkynuolen. Kahdella viimeisellä aukeamalla harmaa yleisväritys muuntuu lämpimän punaiseksi. Äiti uskoo, että ”kaikki kääntyy vielä hyväksi”.

 

Toiveikkaaksi kiertyvässä lopussa myös kuvakirjan
värisävyt muuttuvat lämpimiksi. Anu-Riikka Lampisen
kuvitusta Elina Komulaisen tekstiin kuvakirjassa 
Jeppe ja viisas vihreäsulkainen lintu (Enostone 2024). 

Sadunomaisen eläintarinan kupeeseen Elina Komulainen on nivonut myös luonnontieteellistä faktaa, sillä sarvikuonot hyötyvät tietystä lintulajista, joka syö niiden paksun nahkan pinnalla eläviä loisia. 

Myrkkynuoli toimii hyvänä vertauskuvana pitkäkestoisille traumoille, jotka saattavat vaikuttaa jopa ylisukupolvisesti perheiden elämään. 

 

Elina Komulainen on koulutukseltaan psykologi  ja hän on tehnyt pitkään töitä Mieli ry:ssä. Kuvakirjan tarina on syntynyt yhteistyössä Kuopion ensikotiyhdistyksen kanssa.

 

 

Lisää lastenkirjoja perhesuhteiden kipupisteistä:

 

Ilja Karsikas: Yksisarvinen, S&S 2022 

 

Salla Kurkela: Pikkuketun salaisuus, A-klinikkasäätiö 2018 

 

Pirkko Sipilä-Lähdekorpi & Johanna Sipilä: Lassin suuri salaisuus. Lapsi alkoholiperheessä. Mediapinta 2017

 

Lina Stolz: Huomenna ei tarvitse pelätä. Suom. Kirsti Johansson, Överkalix 2016

Azeb Hailu & Anita Polkutie: Punakorvan kaksi kotia, Pesäpuu 2009

Pija Lindenbaum: Kun Ollin äiti unohti, suom. Päivö Taubert, WSOY 2006

 

Maarit Soilunen, Tanja Risti, Kaisa Nyberg & Maarit Virtanen: Millan päiväkirja: Näpit irti!Omaiset mielenterveystyön tukena 2005

 

Saara Laiho & Johanna Moisio: Et ole yksin, pikku Kurre, Lasten Keskus 2003

 

Saara Laiho & Johanna Moisio: Urhea Pikku-Nalle, Lasten Keskus 2000  

Klara tuo lisää näkyvyyttä lasten ja nuorten selkokirjoille

Päivi Lukkarila: Kuinka saavutetaan zanshin. Selkomukautus. Kuvittanut Oona Liukkonen. 153 sivua. Nokkahiiri 2023.

 

 

Tällaisena taloudellisen kurimuksen ja kulttuurin alasajon aikana on hienoa, että perustetaan uusia palkintoja sellaiselle kirjallisuudelle, joka jää eri syistä ja ilman omaa ansiotaan katveeseen.

 

Tänään ensimmäistä kertaa Porvoossa jaettu Klara-palkinto on Seinäjoen kaupunginkirjaston lasten ja nuorten lukemista edistävien kirjastopalvelujen valtakunnallisen erityistehtävän (ERTE) jakama tunnustus monipuolisesta ja ansiokkaasta suomen- tai ruotsinkielisestä lasten tai nuorten selkokirjasta.  

 

Palkinnon avulla halutaan muistuttaa siitä, että lasten ja nuorten selkokirjojen tarve kasvaa jatkuvasti. Palkintoa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.  

Ensimmäinen Klara-palkinto myönnettiin Päivi Lukkarilalle varhaisnuortenkirjasta Kuinka saavutetaan zanshin. 

 

Se pohjautuu Lukkarilan samannimiseen, vuonna 2020 ilmestyneeseen varhaisnuortenkirjaan, jonka arvio löytyy  Lastenkirjahyllystä.  

Lukkarila on tehnyt selkomukautuksen itse. Sekä alkuteos että selkomukautus on julkaistu hänen oman Nokkahiiri-kustantamonsa kautta.  

 

Raati (Meri Markus, Päivi Joentausta, Mari Karvonen, Viivi Kilpeläinen, Heidi Jägerskiöld ja Riikka Törnroos) sai luettavakseen 45 selkokirjaa parin viime vuoden aikana ilmestynyttä teosta.  

Viiden kirjan finaalissa olivat mukana myös Marja-Leena Tiaisen Gangsterin poika (Avain 2023, kuv. Anne Muhonen), Tuomas Kilven Inka (Oppian 2023), Nora Lehtisen Ainon ja Matiaksen talvipuuhat (Pieni Karhu 2023, kuv. Anne Muhonen) sekä Magdalena Hain Kuolleiden kirja (Avain 2022, selkomukautus Riikka Tuohimetsä).  

Finaaliin yltäneiden teosten kohdalla näkyy myös se, kuinka moni kustantamo julkaisee nykyisin lasten ja nuorten selkokirjoja. 

 

Raati arvosti muun muassa Lukkarilan selkomukautuksen samastuttavia päähenkilöitä, selkeää selkokieltä ja selkomukautuksen kantta, joka oli jopa alkuteosta parempi. 

Erityiskiitosta raati antoi siitä, että selkomukautuksen juoni ja sisältö vastaavat alkuteosta, joten niitä voi luetuttaa kouluissa rinnakkain.  

 

Yleisöäänestyksessä suosikiksi nousi Marja-LeenaTiaisen Gangsterin poika. 

Lukkarilan palkitsemisesta on syytä olla hyvillään monestakin eri syystä.  

 

Lastenkirjainstituutin ja Suomen Kulttuurirahaston Selkopolku-hankkeen käynnistämisvaiheessa tehtiin yläkoululaisille suunnattu kysely aiheista, joista nuoret toivoivat lisää selkokirjoja. Selvästi eniten he kaipasivat tavallisesta arjesta kertovia kirjoja, joissa on myös huumoria. Lisäksi nuoret toivoivat myös tv-sarjoihin ja elokuviin liittyviä selkokirjoja sekä eri genreistä erityisesti fantasiaa, kauhua ja seikkailua sisältäviä kirjoja.  

 

Lukkarilan selkomukautus tavoittaa varmasti lukijansa, sillä paukut laitetaan jo ensimmäisiin virkkeisiin: 

 

 

Minulla oli onnea.
Terroristi juoksi ihan edestäni.
Hän ei huomannut minua,
koska olin piilossa.
Vaihdoin veitsen kivääriin 
ja lähdin seuraamaan terroristia.
Halusin näyttää tiimini jäsenille,
Että olin joukkueen tärkein pelaaja. 

 

 

Oona Liukkosen kuvituksessa keskushenkilöiden
eleet ja ilmeet ovat luontevalla tavalla selkeitä.
Oona Liukkosen kuvitusta Päivi Lukkarilan selkomukautukseen
Kuinka kesytetään zanshin (Nokkahiiri 2023).  

13-vuotias Arsi asuu kaksi äitinsä Anskun kanssa. Äiti motkottaa jatkuvasti liiallisesta tietokonepelaamisesta. 

 

Arsi aloittaa yläkoulun uudella luokalla ja joutuu nopeasti Korston silmätikuksi ja jäynän kohteeksi. Karatea aiemmin harrastaneen äitinsä kannustamana Arsi hakeutuu kurssille ja toivoo löytävänsä harrastuksen kautta myös isänsä. Karate opettaa Arsille mielenhallintaa ja itsetuntemusta. 

 

 

  Uuden harrastuksen alkuvaiheessa Arsin olemus on vielä hieman
varautunut. Oona Liukkosen kuvitusta Päivi Lukkarilan
selkomukautukseen Kuinka kesytetään zanshin (Nokkahiiri 2023).  

Päivi Lukkarila on tehnyt pitkään töitä suomi toisena kielenä -opettajana, joten hänellä on myös tätä kuatta vahva tuntuma selkokielen tarpeeseen. 

 

Hänen kotisivuiltaan löytyy myös kirjaan liittyvä selkokielinen tehtäväpaketti.

 

   

 

  

 

Klassinen keppostelu muuttaa lastenkirjoissa muotoaan

Kaisa Paasto: Prankenstein. Kuvitus Mari Ahokoivu. 109 sivua. Tammi 2024. 

 

 

Tuntuu, että kukaan luokassa ei tajua, miten hyvää läppää minä heitän. Mutta sitten Leo tekee noin idioottimaisen prankin – kepposen, niin kuin fossiilit sitä kutsuvat –  ja kaikki nauravat ihan valtoimenaan. Jotenkin tosi epistä.

 

Astrid Lindgrenin klassinen lastenkirjahahmo Vaahteramäen Eemeli täytti viime vuonna 50 vuotta. 

Kepposteleva lastenkirjasankari näyttää nyt inspiroivan myös suomalaisia lastenkirjailijoita, jotka ovat selvästi halunneet päivittää Eemelin katu-uskottavan version uudelle vuosituhannelle. 

 

Erilaisten pränkkien (engl. prank) eli pilojen, jekkujen, jäynien tai kepposten tekeminen on nimittäin lastenkirjoissa nyt aiempaa suositumpaa.  

 

Petra Lillsund Botéuksen esikoislastenkirjassa Mitt idiotiska liv (Schildts & Söderströms 2023) Julia tekee erilaisia pränkkejä pikkusiskonsa Jossanin kanssa. 

 

Tiina Kristofferssonin ja Vesa-Matti Toivosen Listamestari-sarjan uusimmassa osassa Elias kertoo, kuinka hänen ja talonmies-Petterin yhteisellä JeeTuubi-kanavalla erityisen paljon suosiota ovat saaneet erilaiset pränkkivideot.  

 

Mari Ahokoivun kuvitus ei tyydy vain toistamaan
tekstin kertomaa: Ahokoivu kuvaa Elmerin olemusta ja mielialoja sekä
karikatyyrisen kuvituksen että sanallisten luonnehdintojen avulla.
Mari Ahokoivun kuvitusta Kaisa Paaston lastenkirjaan
  Prankenstein (Tammi 2024). 

Kolmen Anni kaverinkesyttäjä -kirjan jälkeen Kaisa Paasto aloittaa Prankenstein-sarjan, jossa päähenkilönä on Elmeri. Myös tätä uutta sarjaa kuvittaa Mari Ahokoivu. 

 

Viidesluokkalaista Elmeriä suivaannuttaa luokkakaveri Leon koulukiusaamisen kriteerit täyttävä käytös. Hän ryhtyy yhdessä serkkunsa Robinin ja siskonsa Idan kanssa kurmuuttamaan huomionhakuista ja itserakasta Leoa lähettämällä hänelle jekkukirjeitä erilaisten viranomaisten nimissä. 

 

Tosin jekuista ensimmäinen on hieman viallisesta kopiokoneesta johtuva onnenkantamoinen, kun tiedotteet 3D-tulostuskurssista muuttavat hieman muotoaan…

 

Robin lupaa kouluttaa Elmerin niin hyväksi jekuttajaksi, että hänestä tulee koulun kovin prankkimestari. 

 

Elmeri on kahden vaiheilla:

 

Minähän olin enemmän verbaalisen komiikan ystävä. Prankkien tekijät ehkä saivat statusta, ihailijoita ja muita etuja, mutta elämäntapaan sisältyi myös riskejä. Pitää haluta elää vaarallisesti.

 

Hermione-koira seuraa herkeämättä presidentilinnan itsenäisyydenpäivän
juhlintaa. Mari Ahokoivun kuvitusta Kaisa Paaston lastenkirjaan
  Prankenstein (Tammi 2024). 

Kirjan tihentyvä juoni rakentuu presidentin ja taikurin lähestyvän kouluvierailun odottamiseen. 

Elmeri kehittelee ystäviensä kanssa tapahtumaan liittyvää jekkua, mutta lopputuloksena onkin kutsu presidentin itsenäisyydenpäivän vastaanotolle! 

 

 Isosisko on sinut jalkaproteesinsa kanssa, vaikka äiti välillä
asiasta hössöttääkin. Mari Ahokoivun kuvitusta Kaisa Paaston
lastenkirjaan  Prankenstein (Tammi 2024). 

Anni kaverinkesyttäjä -sarjan tapaan myös Prankensteinin vahvuutena on tuikitavallisen perheen konstailematon kuvaus. 

Elmerin ja Idan vanhemmat ovat aidosti kiinostuneita lastensa edesottamuksista. Idan vammautuminen auto-onnettomuudessa ja toisen jalan amputointi polven alapuolelta tosin nostaa välillä äidin huolikertoimia. Keskeinen toimija on myös perheen koira Hermione. 

Raffi ja rouhea nuoruus

 

Tapani Bagge: Julma rakkaus. Novelleja nuorille. 118 sivua. Aviador 2024. Kansikuva Jussi Kaakinen. 

 

 

Taivas oli pilvessä, leikkikenttä lumen peitossa, kerrostalot päiväunilla. Aikuiset töissä tai Lehtotuvassa tai töissä Lehtotuvassa. Rane veti röökiä rengaskeinussa, upouuden talvifarkkurotsin valkoinen karvakaulus pystyssä. Niskassa oli peukalonmentävä reikä sillä kohtaa, missä hälytinnappi oli ollut. Siwan kassissa kilisi keppanaa, toistakymmentä Karhua. – – 

 

 

Tapani Baggen tuotteliaisuutta ei voi kuin ällistellä. Hän kirjoittaa jatkuvasti kolmelle eri kohderyhmälle: lapsille, nuorille ja aikuisille. Seurantani mukaan hänen kirjojaan ovat viime aikoina julkaisseet Karisto, Kvaliti, Aviador, Helmivyö, Crime Time, Tammi ja Warelia. Viimeisin aluevaltaus on yhdessä Jari Eklundin kanssa   tehty elämäkerta Teddy, Aikka ja Alpo Teddy and the Tigers -yhtyeen keulahahmosta Alpo Hakalasta.   

 

Kokoelman alaotsikko nimeää tarinat novelleiksi, mikä voi pahimmillaan jopa pelästyttää potentiaaliset lukijat kirjan äärestä. 

 

Ensimmäisessä ”Ei kommentteja”-sikermässä ääneen pääsee nuorisorikollinen, joka yrittää puhelahjoillaan ja kootuilla selityksillään puhua poliisit pyörryksiin ja selvitä ilman rangaistusta näpistyksestä, lähikauppaan tehdystä murrosta ja puukotuksesta. Lakoninen tyyli ja lyhyt mitta muistuttavat Kari Hotakaisen Näytän hyvältä ilman paitaa -kokoelman viistoa kerrontaa, joskin dramaattinen ote jääkin vaisummaksi.   

 

Räyhäkkä gangsterielämän ihannointi jatkuu tarinassa ”Perjantai”, jossa alaikäinen poika ryöstää Siwan kassan. ”Kännykkä”-tarinassa on Baggen kerronnalle ominaista velmua kierrettä: Jenni löytää kauppakeskuksen edustalta kännykän, ja puheluun vastaaminen johtaa hänet vanhan naisen asunnolle. Reppana vanhus jekuttaa Jennin tekemään kädenkäänteessä mittavan suursiivouksen. 

 

”Tatuointi”-tarinassa Irina jäljittää Tatua, joka on ilmoittanut ottavansa tatuoinnin. Tyttöä kiinnostaa, minkä nimen poika aikoo sydämen muotoiseen tatuointiin ikuistaa. 

 

Baggen tarinoiden sielunmaisema on raffi ja ronski: usein liikutaan rasvankäryisten nakkikioskien liepeillä, epämääräisissä autiotaloissa tai pienteollisuusalueilla, joiden ruosteiset verkkoaidat, piikkilangat ja autonromut toimivat vertauskuvana enemmän tai vähemmän tuuliajolla oleville nuorille keskushenkilöille.  

 

Tarinat ”Polttava rakkaus” ja ”Julma rakkaus” kertovat bändihaaveista ja seurustelun haparoinnista saman päähenkilön, Elviksen, näkökulmasta. Poika teloo jalkansa ja joutuu bändiharkoista sivuun. Viimeisenä niittinä vanhemmat vielä ilmoittavat, että putkiremontin alta muutetaan koko kesäksi äidin lapsuudenkotiin maalle.  Ajankulukseen Elvis sepittää kirjoituskilpailuun tekstin, ja se sijoittuu kakkoseksi. Kirjailijahaaveet kuitenkin loppuvat siihen, että kustantaja edellyttää Elviksen osallistuvan kirjan painokuluihin tuhannella eurolla. 

 

 

Voiko joukkovoima selättää koulukiusaamisen?

Aino Leppänen: Luk(i)ossa. 237 sivua. Myllylahti 2024. Kansikuva Karin Niemi.

 

Aino Leppäsen ensimmäinen nuortenkirja on kiinnostava kokeilu monessakin mielessä. Sitä markkinoidaan takakannessa säeromaanina, ja sitä se enimmiltään onkin, joskin formaattia rikkovat keskushenkilöiden taustoista kertovat suorasanaiset jaksot. Niissä lukija saa tietää nuorten elämään liittyvistä hankauskohdista ja psyykkisestä oireilusta, jotka usein liittyvät joko suoraan tai välillisesti koulukiusaamiseen.

 

Joose muuttaa jatkuvasti rakennusalalla vastuullisissa suunnittelutehtävissä olevan isänsä työkomennusten perässä paikkakunnalta toiselle. Isän ja pojan välillä ei juurikaan ole keskusteluyhteyttä ja isä tuskin edes huomaa, että Joose tekee suuren osan kotitöistä. 

 

Toistuvat muutot ovat tehneet Joosesta sosiaalisesti vetäytyvän. Niinpä hänellä ei ole suuria odotuksia myöskään lukion aloittamisen suhteen. Osa luokan oppilaista tunnistaa Joosen juron olemuksen ja hänet kutsutaan mukaan erityiseen Stinson-ryhmään.

 

Joosen uudet luokkatoverit ovat nimittäin keksineet luovan ongelmanratkaisun kokemaansa koulukiusaamiseen. He pukeutuvat tavallisina koulupäivinäkin mustiin pukuihin! Inspiraatiota he ovat saaneet amerikkalaisesta sitcom-sarjasta How I met your mother.

 

– – ”Siinä puhutaan cheerleader-efektistä”,
nimetön poika jatkoi,
”kuinka ihmiset on porukassa viehättävämpiä 
kuin yksittäin arvioituna.”
Otto nappasi maitopurkin pöydältä.
”Ei meistä viehättävämpiä tullut,
mutta koulukiusaaminen loppui, 
kun alettiin kulkea porukassa.”

 

Joosen elämään tulee vähitellen enemmän kiintopisteitä. Yksi tärkeimmistä on  aikuinen naapuri, Tiina, joka kaipaa koiralleen ulkoiluttajaa. Romaanin lopussa poika voimaantuu ja rohkaistuu kyseenalaistamaan isälleen jatkuvan muuttorumban.

 

Leppäsen ratkaisu paljastaa suorasanaisissa proosajaksoissa koulukiusatuiksi tulleiden nuorten keskushenkilöiden psyykkisten traumojen lisäksi myös kolmen aikuisen (Joosen luokanvalvojan, naapurin ja isän) on kiinnostava. 

Todennäköisesti hän haluaa näin viestiä lukijalleen, että meistä jokaisella on omia henkilökohtaisia haasteita, jotka eivät välttämättä näy päällepäin. 

Koulukiusatut nuoret ovat saaneet paniikki- ahdistuneisuushäiriöihin ja traumaperäisiin stressihäiriöihin apua (esim. ratsastusterapiaa, masennuslääkityksen ja ymmärrystä omilta vanhemmiltaan).  

 

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana työskentelevä Aino Leppänen kertoo jälkisanoissa, että kipeät nuoruuden muistot luokkatoverin kokemasta rajusta kiusaamisesta ajoivat hänet kirjoittamaan kirjan nuorille. Hän kertoo ihmetelleensä, että opettajat eivät tuolloin puuttuneet asiaan. 

 

Kun minusta tuli opettaja, ymmärsin hyvin miksi. Opettajat ja oppilaat ovat kyllä samassa koulussa mutta elävät täysin eri maailmoissa. Oppilaat näkevät paljon sellaista, mistä opettajilla ei ole mitään havaintoja. 

 

Leppänen kertoo tehneensä taustahaastatteluja, joista osa on julkaistu Terveisiä koulukiusatuille -osiossa kirjan lopussa. Haastateltavat ovat jo aikuisiksi varttuneita entisiä koulukiusattuja tai koulukiusaamisen kohteeksi joutuneiden nuorten äitejä. Heidän tarinansa eivät tuo sinällään ratkaisua, mutta viestivät avoimen puhumisen puolesta. 

 

Kaarin Niemen kansikuva on hieman liiankin siloiteltu kirjan rankkaan aiheeseen nähden. Helppolukuisia, aiheiltaan myös poikia kiinnostavia  säeromaaneja ei ole vielä kovinkaan paljon tarjolla, joten hieman toisentyyppinen kansikuva olisi toiminut paremmin. 

Leppäsen esikoisromaani Positiviinen yllätys ilmestyi Docendolta ja opettajan arkea kuvaavat viihderomaanit Terkuin ope ja Tujuin terkuin ope Myllylahden kautta 2022 ja 2023. Kolmas osa Odottamattomin terkuin ope  ilmestyy pian.