Letkeää varhaisnuoren arkidraamaa

 

Sabine Lemire & Rasmus Bregnhøi: Mira: Ystäviä, ihastuksia, elämää. Suomentanut Sirpa Alkunen. 95 sivua. Otava 2023. 

Sarjakuva voi hyvinkin olla yksi varteenotettava lukemaan innostaja sellaisille varhaisnuorille, jotka kokevat uupuvansa paksujen romaanien lukemisesta. 

 

Mira-sarjakuvan ensimmäinen osa ilmestyi Tanskassa jo kahdeksan vuotta sitten. Suomalaiseen silmään se vaikuttaa kuitenkin vallan freesiltä. Tosin kustantajan kuvaus, että sarja  ”kertoo teini-iästä kaikkine mutkineen ja suorineen” vie hieman harhaan. Tulkitsen Miran olevan käyttäytymisensä ja ulkonäkönsä puolesta vasta hädin tuskin lähestymässä teini-ikää. Toisaalta lukijat ovat aina kiinnostuneet itseään hieman vanhemmista kirjan sankareista.

 

Miran äidin ystävilleen järjestämissä uudenvuoden hipoissa on
tunnelma katossa. Rasmus Bregnhøin kuvitusta Sabine Lemiren
sarjakuvatarinaan Mira: Ystäviä, ihastuksia, elämää (Otava 2023). 

Ainakin tässä sarjan avausosassa seurataan Miran arkea yhden vuoden ajan.    

 

Ensimmäisellä aukeamalla esitellään lukijaystävällisesti kaikki sarjakuvan keskushenkilöt, lähisukulaiset eli äiti ja mummi sekä äidin taajaan vaihtuvat miesystävät sekä koulukaverit Naja, Beate ja Louis. 

Miran äiti on nuorekas ja hänellä on läheiset välit tyttäreensä, mutta kuten lähestyvään teini-ikään kuuluu, äidissä on Miran mielestä myös paljon noloja piirteitä ja tapoja. 

Mira ei tiedä biologisesta isästään paljoakaan, luultavasti isän mysteeri ratkeaa sarjan kuluessa. Kliseisesti, mutta herttaisesti Miran mummi on yksi tärkeä ymmärtäjä monissa kiperissäkin käänteissä. 

 

 

Hyvä esimerkkiaukeama siitä, kuinka kuvitus
"karkaa" välillä ruudutuksen ulkopuolelle. Rasmus Bregnhøin
kuvitusta Sabine Lemiren sarjakuvatarinaan 
Mira: Ystäviä, ihastuksia, elämää (Otava 2023). 

 

Mira on vielä sisimmältään hyvinkin lapsi, mutta kaverien joukkopaine tuo arkeen hankausta. 

Pitäisikö luopua jo kaikista leluista (eli Miran omien sanojen mukaan ”vähentää laspsellisuutta”) ja viestiä näin huoneen askeettisella sisustuksella coolia asennetta kavereiden suuntaan? Entä jos kaveripoika Louis suostuisikin vast´edes olemaan poikakaveri?

 

Näkymä kaupungille. Mira näkee yht´äkkiä kaikkialla
rakastuneita pareja.Rasmus Bregnhøin 
kuvitusta Sabine Lemiren sarjakuvatarinaan 
Mira: Ystäviä, ihastuksia, elämää (Otava 2023).  

Luokalle tuleva uusi tyttö säröttää Miran ja bestiksen Najan ystävyyttä. Tyttöjen väliset skismat ja ryhmäpaine saavat Miran myötäilemään väärissä kohdissa ja käyttäytymään luonteensa vastaisesti. Naja ja Beate perustavat esimerkiksi luokan tytöille rakkauskerhon, jossa puhutaan pojista.

 

Bregnhøin piirustustyyli on rouhea. Kuvia ei aina rajata aukeamalla ruutujen sisälle, mistä syntyy taittoon ja tarinan etenemiseen mukavasti väljyyttä. Toisinaan aukeamalle levittyy vain yksi tunnelmakuva, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa kaupunkimiljöön kuvauksessa.

 

Sabine Lemire ja Rasmus Bregnhøi ovat tehneet yhdessä myös Jørgen-nimisestä pingviinistä kertovaa lastenkirjasarjaa. 

Sabine Lemiren kotisivujen perusteella Mira-sarjaa on ilmestynyt jo seitsemän osaa ja Miran rinnakkaissarjana on alkanut myös Miran päiväkirjat -sarja. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sellisti vai pallisti? Ei mikään ongelma olla molempia

Pauli Kallio & Juliana Hyrri: Kalle, pallo ja sello, 64 sivua, Suuri Kurpitsa 2019.

Kotimainen lasten sarjakuva on vähäisen nimekemääränsä puolesta liki uhanalainen laji. 

Onneksi ne harvat asialle omistautuneet uskalikot eivät laita rimaa laadun tai liian itsestään selvien aiheiden puolesta alas.

Pauli Kallio tunnetaan sanoma- ja aikakauslehdissä julkaistun Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjakuvan kirjoittajana.  

Hän on tehnyt myös Lyhenevä kesä -sarjaa yhdessä Reetta Niemensivun kanssa. Niissä kuvataan nostalgisesti 1970-luvun lapsuuden auvoisia loma-aikoja lähinnä aikuista lukijaa puhuttelevin painotuksin.

Kalle on jo hyvin sisäistänyt sellonsoiton 
kehonkielen ja  eläytymisen.Juliana Hyrrin 
kuvitusta Pauli Kallion sarjakuvaan 
Kalle, pallo ja sello (Suuri Kurpitsa  2019). 

Kalle, pallo ja sello on sitä vastoin konstailematonta lasten sarjakuvaa, jonka  letkeä kerronta ja Juliana Hyrrin rouhea vesivärikuvitus puhuttelee niin ala- kuin yläkouluikäistäkin lasta. Hyrri on luonut Kallion tarinasta eloisia, karrikoituja tyyppejä ja sävykkään miljöön. 

Kalle fanittaa Apocalypticaa ja hän on aloittanut sellon soiton  paikallisessa musiikkiopistossa. 

Yhtä tärkeää pojalle on myös jalkapallon pelaaminen. 

Tiukan paikan tullen sellonsoiton opettaja
tarjoaa kyytiä jalkapalloharjoituksiin. 
Juliana Hyrrin kuvitusta Pauli Kallion sarjakuvaan
Kalle, pallo ja sello (Suuri Kurpitsa  2019). 

Kalle, pallo ja sello osallistuu hauskasti lasten ja nuorten harrastusrumbaan liittyvään keskusteluun. Kallenkin siirtymiset harrastuksesta toiseen ovat välillä niin rivakoita, että harrastusvälineet eivät aina pysy matkassa mukana.

Kalle kääntää ongelmat voitokseen, kun kahden harrastuksen treenit ovat peräkkäin: siirtyessään selloharkoista jalkapalloharkkoihin hän treenaa uusia harhautuksia ja tekee alkuverryttelyn juosten.  

Kaikkitietävä orava seuraa ja kommentoi tapahtumia
tarkkaavaisesti. Juliana Hyrrin kuvitusta Pauli Kallion 
sarjakuvaan Kalle, pallo ja sello (Suuri Kurpitsa  2019). 

Kallen jalkapallovalmentaja toivoo, että poika keskittyisi enemmän jalkapalloharjoituksiin. 

Vanhemmat sitä vastoin tukevat lapsensa erilaisia harrastuksia tasapuolisesti. 

Nykyiseen moniarvoiseen lastenkirja-ajatteluun kuuluu sekin, että Kallen kaveripiiri ei kyseenalaista pojan instrumenttivalintaa millään lailla.  

Samasta aiheesta lähes identtistä nimeä myöten on kirjoittanut myös Lauri Törhönen nuortenromaanissaan Sello & Pallo: vaaleansininen rakkauskertomus (Otava 2009), joka sai  tuolloin Topelius-palkinnon. 

Törhösen romaanissa tosin vastakkain ovat perinteisemmin selloa soittavan Ainon ja häntä hieman nuoremman jalkapalloilevan Mikaelin seurustelusuhteen haasteellisuus. 

23. luukku: Joulupukki kaipaa todellista ja syvää rauhaa

Ulla Etto & Jorma Etto: Joulupukin päiväkirja, Arktinen banaani 1998.



Ulla ja Jorma Eton sarjakuva on hauska kotimainen vastine Raymond Briggsin Joulupukki-sarjakuville. Joulupukin päiväkirja perustuu Jorma Eton jo vuonna 1963 kirjoittamaan samannimiseen pienoisromaaniin.

Etto (1931–2016) työskenteli muun muassa Rovaniemen kaupunginkirjaston johtajana 1961-1984 ja kulttuurilehti Kaltion päätoimittajana vuosina 1964–1965.  

Takakannessa mainostetaan kansien välistä löytyvän "intiimit paljstukset joulupukin hämärästä menneisyydestä, henkiökohtaisesta kriisista ja olemisen ongelmista.

Rubrecht kovistelee Joulupukkia: "Mitä joulu nykyään on? 
Ei mitään!" Ulla Eton kuvitusta Jorma Eton 
sarjakuvatarinaan Joulupukin
 päiväkirja (Arktinen banaani 1998).  

Joulupukki muistelee menneitä, yrittää kerrata oppi-isänsä Santa Nikolauksen viisauksia ja taivastelee tapain turmelusta ja perinteiden hapertumista. Hän tapaa barista Rubrechtin, jonka kanssa mietitään kaiken muun ohella myös joulun syvintä olemusta. 

Joulupukin uupumus pahenee.
Aaton velvollisuuksien jälkeen hän on nukkunut
tapaninpäivästä loppiaiseen, ja romahdus on lähellä,
kun radio soittaa vieläkin joululauluja. Ulla Eton kuvitusta
Jorma Eton sarjakuvatarinaan Joulupukin
 päiväkirja (Arktinen banaani 1998). 

Mikään lastenkirja tämä Joulupukin angstinen tilitys ei todellakaan ole. Joulupukin filmi pimenee ja hän on lepäämässä sairaalassa pitkään. Vaan kyllä siitä vielä elämä valostuu.

Kun seuraavaan jouluun on tasan puoli vuotta aikaa, Joulupukki kirjoittaa päiväkirjaansa: 

Minulla on täällä yksinäisyyteni, oma kämppäni, oma rakas puroni vilpoisine vesineen ja rauha, joka todellista ja syvää eikä mitään joulurauhaa.

Ulla Etto  on kuvittanut myös lastenkirjoja, Rovaniemelle sijoittuva Priitu Rovaniemen markkinoilla ilmestyi vuonna 2009 ja Eton kotisivuilla hän kertoo tekevänsä sille jatko-osaa sekä historiallista tietokirjaa Suomen itsenäistymisen ajasta, syksystä 1917 kevääseen 1918.

13. luukku: Lucia on valon ja hyvän tahdon lähettiläs

Kirsti Ellilä: Niilon joulukoulu, 76 sivua, Raakku kustannus 2018.

Jouluaiheinen sarjakuva onkin vähän harvinaisempi ilmiö.

Lasten- ja nuortenkirjoistaankin tunnettu turkulainen Kirsti Ellilä on toteuttanut joulun aate- ja kulttuurihistoriaa sisältävän tuhdin paketin sarjakuvana.

Kirja on saanut taakseen ikäsuosituksen 0–100 ja sitä suositellaan 

aikuisten ja lasten yhteisesti tutkittavaksi. 

Jouluaiheisessa kirjallisuudessa on tyypillistä, että pieni lapsi kokee joulun ensimmäistä kertaa, ja on siksi erityisen utelias joulun vieton yksityiskohdista.

Niilo oppii myös piparkakkujen muotoon liittyvää
symboliikkaa. Kirsti Ellilän sarjakuvakuvitusta kirjaan 
Niilon joulukoulu (Raakku kustannus 2018). 

Niilo-pojan taustoja ei juurikaan sarjakuvassa avata. 

Kenties hänet on adoptoitu Suomeen? Niilon mainitaan olevan katolilainen.   

Niilon kanssa tutustutaan vanhoihin kristillisiin joulutraditioihin sekä saadaan tietoa suomalaisten omista jouluperinteistä.  

Uudet ja vanhat jouluperinteet ottavat myös mittaa toisistaan esimerkiksi silloin, kun todetaan että Ruotsissa hermostuttiin hakaristin mallisista joulutortuista.

 

Lapsiperheen arjen haasteet tuodaan esille  humoristisesti.
Kirsti Ellilän sarjakuvakuvitusta kirjaan Niilon 
joulukoulu (Raakku kustannus 2018). 

Tänään vietetään Lucian päivää. 

Suomessa Lucia-pyhimyksen asema ei ole ollut kovin näkyvä. 

Niilo oppii, että kansanuskossa ajateltiin pimeyden voimien olevan liikkeellä Lucian päivänä. 

Anna-täti kertoo lapsille Luciasta ja tämän karusta kohtalosta.
Kirsti Ellilän sarjakuvakuvitusta kirjaan
Niilon joulukoulu (Raakku kustannus 2018).

Kirsti Ellilä on pakannut kirjan täyteen joulutietoutta. 

Raikas kertojan ote säilyy puhekuplissa yllättävän hyvin. 

Ellilä havahtui siihen, että joulua vietetään Suomessa perinteiseen tyyliin ilman että enää edes muistetaan perinteiden alkuperäisiä taustoja. Hän tunnustaa oppineensa itsekin paljon uutta kootessaan kirjan aineistoa yhteen. 

Sarjakuvakupliin ripoteltuna tiedosta ei kuitenkaan tule ähkyn tunnetta. 

Kirjan lopussa on vielä luettelo käytetyistä lähteistä.

Raakku kustannus on turkulainen pienkustantamo, jonka kirjoista osa on vapaasti ladattavissa kustantamon sivuilta. 

Niilon joulukoulua  on myynnissä Turun Pienessä kirjapuodissa, Turun Kansallisessa kirjakaupassa ja Turun sarjakuvakaupassa. 

Kirjaa voi tilata myös suoraan tekijältä. 

Sarjakuvaformaatti on Ellilälle tuttu myös Pyhän Birgitan perillisistä (julk. Birgittalaissisarten ystävät ry 2014), joka on sarjakuvamuotoon tehty elämäkerta ja historiallinen tietokirja Naantalin luostarissa vaikuttaneesta Pyhästä Birgitasta.