3. luukku: Petteri Kaniinin joulu on aina yhtä ihana

 

Katie Woolley & Neil Faulkner: Hyvää joulua Petteri! Suomentanut Kirsi Sinko. 12 s. Otava 2023. 

 

 

Kartonkinen Petteri Kaniini -kirja on jälleen hyvä esimerkki siitä, kuinka vanhojen lastenkirjaklassikkojen lumoa hyödynnetään uusien tekijöiden ja kirjaformaattien kautta.

 

Ilmiö on toki tuttu myös Suomessa. Viime aikoina on julkaistu paljon Tove Janssonin muumihahmoihin perustuvia mutta kuvitukseltaan ja tekstiltään täysin uusia ns. uusmuumikirjoja.

 

Alkuperäisten Petteri Kaniini -kirjojen huoliteltu 
miljöö on kohdillaan. Neil Faulknerin kuvitusta
Katie Woolleyn tekstiin kartonkikirjassa
Hyvää joulua Petteri! (Otava 2023).

Joulukirjan kannesta on alkuperäisen Petteri Kaniini -hahmon luonut Beatrix Potter häivytetty kokonaan. Takakannesta löytyy kirjoittajan ja kuvittajan nimet sekä tavaramerkkisymboli, jossa on Beatrix Potterin nimi ja todennäköisesti myös Potterin piirtämä kaniinin mustavalkoinen kuvituskuva.

 

Neil Faulknerin kuvitus jäljittelee ällistyttävän tarkasti Potterin vesivärikuvitusten nyansseja.

 

Joulunvietto huipentuu yhteiseen juhlaan 
joulukuusen äärellä. Neil Faulknerin kuvitusta 
Katie Woolleyn tekstiin kartonkirjassa 
Hyvää joulua Petteri! (Otava 2023).

Herttaiseen kartonkikirjaan tuovat toiminnallisuutta avattavat luukut. Viimeisellä aukeamalla joulukuusi levittäytyy kolmiulotteiseksi.

 

 

8. luukku: Tonttu hukassa

 

Sam Taplin & Emmi Kimpimäki: Missä olet pikku tonttu? Kurkista kirjan koloihin. Suunnittelu Nicola Butler. Suomentanut Mika Siimes. Nemo 2022. 

 

 

Missä olet -sarjan uusimmassa kartonkisessa katselukirjassa etsitään hukassa olevaa tonttua.

 

Kirjan jujuna ovat reiät ja pyöreät ”upokkeet”, joita lapsi voi tunnustella.

Jouluisessa satumetsässä on paljon pyöreitä
muotoja ja houkuttelevia värejä. Emmi Kimpimäen
kuvitusta Sam Taplinin tekstiin kartonkirjassa
Missä olet tonttu? (Nemo 2022).

 

Kartonkisivujen reiät antavat lupaavia kuvallisia vihjeitä tontusta, mutta sivua kääntämällä paljastuu, että tonttu jatkaakin piileskelyään… 

 

Kirjan tekstin tontun puhuttelu tuntuu hieman kömpelöltä ajatellen pienen taaperon hahmotustaitoja.

 

Missä olet pikku tonttu? 

Näen sinut puiden välissä.

Et se ollutkaan sinä, vaan valoja ripustava keiju. 

 

 

Viimeisellä aukeamalla ruskeaihoinen ja suippokorvainen tonttu – tietenkin – löytyy.

Se on ollut koko ajan ahkeroimassa lahjapakettien kanssa! 

 

Ja vihdoin tonttu löytyy! Emmi Kimpimäen 
kuvitusta Sam Taplinin tekstiin kartonkirjassa 
Missä olet tonttu? (Nemo 2022).

 

 

Brittiläisen kartonkikirjasarjan muutamia uusimpia osia on kuvittanut digitaalisesti aiempien osien visuaalisen formaatin mukaisesti Emmi Kimpimäki, josta ei kuitenkaan löydy verkosta mitään lisätietoa. 

Karjuvia isiä ja hoivaavia vaareja

Charles Ballesteros: Osaako isäsi karjua? Suom. Päivi Lehtinen, WSOY 2020.

 

Anna Krogerus & Erika Kallasmaa: Muttinen ja vaari, WSOY 2020.

 

 

 

 

Charles Ballesterosin kartonkisessa katselukirjassa pieni sammakko on todennäköisesti hukannut isänsä. 

Se kohtaa monia eläimiä, jotka haluavat auttaa sitä ja kysyvät kuinka isällä on tapana äännellä. 

Lastenkirjallisuuden faunassa on ihan mahdollista, että samassa elinympäristössä asuu leijonia, apinoita, papukaijoja ja karhuja.

 

Kirjan jippona ovat keskeisen kuva-aiheen pystysuorat säleiköt. 

Aina uuden aukeaman avautuessa kuva-aihe muuttuu toiseksi, eli tässä tapauksessa eläinten ilmeisiin tulee eloa.

Hölmistyneen karhun ilme muuttuu räyhäkämmäksi,
kun aukeama avataan. Charles Ballesterosin kuvitusta
katselukirjaan Osaako isäsi karjua! (WSOY 2020).

Kirjan takakannessa vinkataan aikuiselle, että ”lempeä pieni pahvikirja opettaa lapselle tunnetaitoja” ja ”tukee myös mielikuvituksen kehitystä ja luovuutta”.

Kertooko tämä alleviivaus nykyaikuisten vajavaisen tiedostuksen tasosta? 

Mielestäni kaikki lastenkirjat opettavat lapselle tunnetaitoja ja tukevat mielikuvitusta ja luovuutta!

Tunnekasvatus on todellakin tullut rytinällä lastenkirjallisuuteen!

Äiti lähtee ja Muttinen itkee. Vaarin selkä
taitaa olla vähän kipeä. Erika Kallasmaan
kuvitusta Anna Krogeruksen tekstiin kuvakirjassa
Muttinen ja vaari (WSOY 2020).

 

Anna Krogeruksen ja Erika Kallasmaan Muttinen-sarjan toinen osa on aiheensa puolesta pienoinen aluevaltaus.

 

Taaperoikäinen Muttinen saa nimittäin lastenvahdiksi vaarin, kun äiti lähtee seminaariin. 

Muttiselle – ja varmasti myös suurelle osalla sarjan potentiaalisesta kohderyhmästä – seminaari on sanana tuiki tuntematon.  

Muttinen luulee, että äiti on mennyt lavuaarin kautta hukkaan.

 

 

Eerika Kallasmaa rajaa rohkeasti vaarista
vain jalat kuvaan ja näin korostetaan Muttisen
pienuutta. Erika Kallasmaan kuvitusta
Anna Krogeruksen tekstiin kuvakirjassa
Muttinen ja vaari (WSOY 2020).

Vaari on selvästi äitiä hövelimpi, ja Muttinen käyttää tilaisuutta hyväkseen ja piiloutuu roskakaappiin ja äidin vaatekaappiin sekä yllyttää vaaria antamaan paljon kovemmat vauhdit kuin äiti koskaan uskaltaisi… 

 

Muttinen ja vaari on Anna Krogeruksen kerronnan ja Eerika Kallasmaan kuvituksen osalta vähän erilainen taaperoikäisten kuvakirja. 

Perinteisen kuvakirjan kuvakerrontaa rikotaan
tietoisesti aukemalla, jolla näytetään leikkipuistoon saapuminen
 Muttisen ja vaarin vinkkelistä (Muttisen punainen pipo
vasemmalla). Erika Kallasmaan kuvitusta Anna Krogeruksen  
tekstiin kuvakirjassa Muttinen ja vaari (WSOY 2020).

Ensimmäisessä osassa Muttinen ja äiti (WSOY 2019) lapsi ja vanhempi vaihtavat osia ja äiti meneekin Muttisen sijasta päiväunille. Muttinen siivoaa ja lähtee pian myös ulko-ovesta pihalle. Onneksi nokosilta herännyt äiti ehtii hätiin juuri sopivasti.

Muttinen-kirjat sopivat siirtymävaiheen ensimmäisiksi kuvakirjoiksi, kun katselukirjat eivät enää tarjoa riittävästi haastetta. 

Niistä löytyy sopivasti nimettäviä yksityiskohtia ja tarina sisältää paljon taaperoikäiselle tuttuja tilanteita ja tunteita. 

Huojennus näkyy sekä vaarin että Muttisen olemuksesta,
kun äiti palaa iloisena seminaarista. Erika Kallasmaan
kuvitusta Anna Krogeruksen tekstiin kuvakirjassa
Muttinen ja vaari (WSOY 2020).

20. luukku: Joulukuusi ei tuo joulurauhaa

Soiva joulukuusi, kuvitus Patricia Regan, 15 sivua, Tammi 2017.

Kartonkisivuisissa lastenkirjoissa riittää nykyisin valinnan varaa.

Yhdenlaisesta nykyajan  joulukirjahybridistä on kyse tässä amerikkalaisessa soivassa joulukuusikirjassa, joka oikeastaan kiteyttää itseensä paljon joulun kaupallista humua ja hössötystä.

Kirjassa on toki perinteinen etsi ja löydä -toiminto: jokaisella aukeamalla pyydetään etsimään kuviin piilotettuja yksityiskohtia. Tällaisenaan se soveltuu siis taaperoikäisen ensimmäiseksi joulukuvakirjaksi. 

Aukeamilla koristellaan joulukuusta, tehdään jouluherkkuja yhdessä joulupukin ja -muorin kanssa ja pakataan joulupukin verstaalla viimeisiä joulupaketteja.

Patricia Reganin kuvittaman Soivan joulukuusen (Tammi 2017) voi
pystyttää pöydälle kolmiulotteiseksi joulukuuseksi. 

Lukemisen ja tutkimisen jälkeen kuusen voi laittaa pöydälle kolmiulotteiseksi joulukuuseksi. 

Mitään kiinnitysmekanismia kirjassa ei ole, mutta pyykkipoika ajaa asiansa. 

Näiden toimintojen kautta kirja on ”ihan kiva”, mutta miksi ihmeessä se on pitänyt vielä viimeistellä aivan mauttomalla ja kovaäänisellä joululaulurenkutuksella?

Näissä äänitoimintoja sisältävissä kirjoissa olisi – koko perheen joulurauhan takaamiseksi – hyvä olla myös äänenvoimakkuutta säätelevä nappi!

7. luukku: Joulu on hulinaa ja vilinää!

Kristina Schafer & Outi Kaden: Tonttujen talvitouhut, suomentanut Elina Vuori, 13 sivua, Tactic 2017. 










Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta tässä kartonkikirjassa tempautuu ihan väkisinkin tonttujen kiireisiin jouluvalmisteluihin, vilinään ja hulinaan.

Joulumarkkinoilla on tunnelmaa. Outi Kadenin kuvitusta Kristina Schaferin
kartonkikirjaan Tonttujen talvitouhut (Tactic 2017).   

Joka paikkaan ehtiväinen ja kepposteleva Matti-tonttu ei tee aina asioita ihan samalla tavalla kuin muut tontut,  ja jokaisella aukeamalla kehotetaan etsimään kuvista Matti.

Onpa vilinä ja vilske! Kohta on joulu, ja tontuilla on paljon puuhaa. Mmmm, mikä tuoksu! Mutta kuka pelleilee ja napostelee taikinaa? Mattihan se, raidallisessa piippolakissaan. Löydätkö Matin?

Pipaerinpaisto sujuu joutuisasti,  kun leipojia on paljon Outi Kadenin kuvitusta
 Kristina Schaferin kartonkikirjaan Tonttujen talvitouhut (Tactic 2017).   

Richard Scarrya voi hyvällä syyllä pitää tällaisten tapahtumien  ja yksityiskohtien täyteisten lastenkirjojen luojana.

Lapsi voi jumpata tarkkaavaisuuttaan ja saa tyydytystä, kun löytää aukeamille piilotettuja asioita ja esineitä. 

Nyttemmin näitä hulina-vilinä-kirjoja julkaisevat monet suositut lastenkirjailijat, esimerkiksi Vallu-kirjoista tuttu Martin Handford ja suomalaisista Mauri Kunnas sekä Aino Havukainen ja Sami Toivonen. 

3. luukku: Joulukin on oppimisen aikaa

Peter Curry: Lotta rakastaa joulua, Ensimmäinen joulukirjani -sarja, 11 sivua, suom. Terhi Leskinen, Kustannus-Mäkelä 2017.

Peter Curry: Kymmenen pientä jouluhiirtä, Ensimmäinen joulukirjani –sarja, suom. Terhi Leskinen, 11 sivua, Kustannus-Mäkelä 2017.

Joulu on kirjamyyntisesongin huippuaikaa ja siksi tuotetaan jatkuvasti yhä enemmän eri ikäisille lapsille suunnattua jouluaiheista kirjallisuutta.

Brittiläisen Peter Curryn Ensimmäinen joulukirjani –sarja osoittaa, että nykyisin kannattaa satsasta jopa  taaperoikäisten  omaan kartonkilehtiseen joulukirjavalikoimaan, joka yhdistää joulun odotuksen täpinän sekä oppimisen ilon.

Joulukirjoissa keksitään toinen toistaan erikoisempia tapoja matkustaa nopeasti paikasta toiseen. Tässä hiiret lentävät joulupukin hahmon saaneella ilmapallolla!  Peter Curryn 
kuvitusta kartonkiseen katselukirjaan Kymmenen pientä jouluhiirtä 
(Kustannus-Mäkelä 2017). 

Kymmenen pientä jouluhiirtä -kirjan avulla opetellaan laskemaan yhdestä kymmeneen ja Lotta-jäniksen kanssa otetaan haltuun talveen, jouluun ja lapsen arkiseen kotimiljööseen liittyvää perussanastoa.

Brittiläisittäin Lotan sängynpäätyä koristaa joulusukka. Peter Curryn kuvitusta
kartonkiseen katselukirjaan Lotta rakastaa joulua  (Kustannus-Mäkelä 2017). 

Juhliminen ei Lotan kotona lopu jouluun, sillä juhliminen jatkuu vielä vuoden vaihtumisen ylikin. 

2. luukku: Joulu on ääniä täynnä

Mauri Kunnas: Kling! Hauskaa joulua, 14 sivua, Otava 2017.

Erilaisia äänitoimintoja sisältävät lastenkirjat ovat olleet viime vuosien ilmiö ja pienimuotoinen hittituote. Kirjat innostavat lasta interaktiiviseen vuorovaikutukseen kirjan kanssa. 

Nähtäväksi jää, kuinka pian erilaiset  äänitoimintoja sisältävät lastenkirjat jäävät  tablettien interaktiivisten sovellusten jalkoihin. 

Mauri Kunnaksen rakastetuista lastenkirjahahmoista on yhtä kaikki tehty tänä vuonna Paina ja kuuntele –toimintoja sisältävä katselu- ja kuuntelukirjasarja perheen pienimmille.

Sarjaan kuuluvat  tämän jouluteemaisen kirjan lisäksi Tööt! Äänekkäät autot, Tsirp, kesän äänet ja Herää, herra Hakkarainen.

Kartonkikirjan kuudella aukeamalla voi katsella Korvatunturin jouluisia valmisteluja ja äänitoimintonapista painaen saada taustalle myös äänimaisemat piparin rouskutuksesta, joululauluista, kulkusen kilinästä, lumen narskumisesta, poronkellon kalkatukseta ja hyvän joulun toivotuksesta.

Taapero ottaa maailmaa haltuun värien ja muotojen kautta

Aino-Maija Metsola: Tärkeitä sanoja: Pienen oppijan kirja, 14 sivua, Nemo 2017.

Aino-Maija Metsola: Ensimmäiset eläimet. Pienen oppijan kirja, 14 sivua, Nemo 2017.

Ensimmäiset katselukirjat käsittelevät perinteisesti lapsen arkea ja kodin tuttuja esineitä.

Yksinkertaisimmat katselukirjatkin ovat siis lapselle tietokirjoja, joilla otetaan maailmaa haltuun – tuttujen asioiden tunnistamisen ja nimeämisen kautta.  Katselukirjat virittävät usein myös lapsen kiinnostusta väreihin, muotoihin ja numeroihin. 

Tähän taaperon tärkeään kehitysvaiheeseen ovat onnen omiaan Marimekon suunnittelijanakin tunnetun Aino-Maija Metsolan uudet kartonkisivuiset kirjat. 

Tärkeitä sanoja -kirjassa otetaan haltuun omilla aukeamillaan vuorokauden kierron mukaan väljästi etenevästi pukeutuminen, liikennevälineet, leikki, välipalat, ulkoilu, ruokailu ja  iltatoimet.

Ensimmäiset eläimet -kirjassa opitaan tunnistamaan eläimiä niiden luonnollisissa elinympäristöissä puutarhassa, lammella, valtameressä, viidakossa, maatilalla, napapiirillä ja savannilla.

Kirkkaista, energisistä väripinnoista tuttu Metsola pelkistää eläimiä taidokkaasti, mutta silti niin, että lajit ovat tunnistettavia.

Molemmissa kirjoissa on jokaisella aukeamalla jokin teemaan liittyvä kysymys, joka innostaa vuorovaikutteiseen, keskustelevaan lukemiseen.

Nykyisin entistä isompi osa pienten lasten katselukirjoista on kotimaista alkuperää.

Nämä Metsolan kaksi kirjaa ovat kuitenkin ilmestyneet alunperin Lontooossa ja New Yorkissa toimivan Wide-Eyed Editions -kustantamon Wide-Eyed Editions -kustantamon kautta.  

Suomalainen lastenkirja valloittaa siis jo suvereenisti maailmaa!

Lastenkirja liikkeessä, brum-brum!

Nina Pirhonen: Brum brum, 20 sivua, Otava 2016.

Brummeriana. Lasten- ja nuortenkirjoja läheltä ja kaukaa. Kansalliskirjaston galleria 4.11.2016–25.2.2017, Unioninkatu 36, Helsinki. Avoinna ma-pe klo 10–17, parittomien viikkojen lauantai klo 9–16. Vapaa pääsy.

Pikkulasten kotimaisten katselukirjojen skaala on nyt laveampi kuin koskaan aikaisemmin.

Kirkkaat, räväkät värit ja pelkistetyt muodot ovat Nina Pirhosen Brum Brum –kirjan juju. Aukeamilla eri eläimet ohjaavat kulkuneuvojaan.

Kiinnostavaa tämän katselukirjan liikedramaturgiassa  on se, että perinteisen vasemmalta oikealle -kulkusuunnan vastaisesti ajoneuvot ajavat myös vastakkaiseen suuntaan, oikealta vasemmalle.

Kuvan kulkusuunnalla on merkitystä. Tässä Papu-kissa ja Herra Hylje
puksuttavat ajoneuvoillaan "väärään suuntaan", jos ajatellaan kuvakirjan
perinteistä liikerataa, jossa edetään vasemmalta oikealle. Nina Pirhosen kuvitusta katselukirjaan Brum Brum (Otava 2016). 

Ja samalla aukeamalla olevat ajokit ovat periaatteessa myös vaarassa törmätä toisiinsa vastakkaisten kulkusuuntien takia!

Liikenneturvallisuus vaarassa, varsinkin kun Molli-koira on nukahtanut
rattiin eikähavahdu edes Bobo-norsun trukin vilkkuvaloon.
Nina Pirhosen kuvitusta katselukirjaan Brum Brum (Otava 2016).  

Yhä useammin pientenkin lasten kirjoissa jätetään selkeyttä ja hahmottamista helpottavat ääriviivat kokonaan pois. Muutamin kohdin joutuu tämän katselukirjan äärellä toden teolla pinnistelemään  hahmottaessaan toisiaan lähellä olevia väripintoja, esimerkiksi vaaleanpunaista ja oranssia.

Digikuvitus on yleistynyt rytinällä, ja näen tässä myös uhkan kotimaisen, omavaloisen kuvitustyylin näkökulmasta. Kun kuvitustyylit yhdenmukaistuvat, onko kotimaisella kuvituksella kirjamarkkinoilla pian enää mitään itseisarvoa?

Brum Brum –kirjan isoin plussa on sen valmistusasteen sataprosenttinen kotimaisuus.   Otavan kirjapainossa Keuruulla painetun kirjan sivut ovat tanakkaa ja kiiltokäsiteltyä paperia, joka kestää  kovakouraistakin käsittelyä. 

Pirhosen edellinen kartonkinen katselukirja Pompom ja kotipuuhat  on lajissaan harvinaisuus, sillä sen painotyö on tehty Suomessa Kansioaitassa. Jos tahtoa löytyy, kartonkikirjoja siis voidaan painaa myös kotimaassa! Valtaosa katselukirjoista painetaan nimittäin yhä Aasiassa, jossa tuotantokustannukset ovat alhaisemmat. 

Tänään avautuu Kansalliskirjastossa Brummeriana-lastenkirjanäyttely, jonka näyttelytyöryhmään minulla on ollut ilo ja etuoikeus kuulua jo yli kahden vuoden ajan.  

Kirjanäyttelyn aarteet ovat peräisin bibliofiili Markus Brummer-Korvenkontion Brummeriana-kokoelmasta, joka on sijoitettu Kansalliskirjastoon – tosin tällä hetkellä yleisöltä suljettuun varastotilaan. 

Näyttely läpivalaisee lastenkirjallisuuden pitkää historiaa muun muassa aatehistorian, kuvitustaiteen, lapsikuvan ja kulttuuristen ominaispiirteiden näkökulmasta.

Jokaisen lastenkirjaentusiastin soisi tutustuvan tähän näyttelyyn. 

Vanhojen lastenkirjaharvinaisuuksien henkeäsalpaavan hienosti sidotut korulaitospainokset ja käsin väritetyt kuvat muistuttavat meitä nykylastenkirjan suurkuluttajia siitä, kuinka monin eri tavoin lastenkirjaa on arvostettu ja kunnioitettu jo satojen vuosien ajan.

Rouva Huun luupin alla olivat näyttelytyöryhmässä monimuotoiset, kirjan perusmuotoa eri tavoin esimerkiksi liiketoimintojen tai kolmiulotteisuuden kautta varioivat kirjat. 

Näyttelyyn liittyy myös ensi tiistaina järjestettävä Brummeriana-seminaari, jossa me näyttelytyöryhmän tutkijajäsenet –  Anna Perälä, Maria Ihonen, Sisko Ylimartimo, Tuija Laine, Maria Laukka ja minä –  esittelemme omia osa-alueitamme näyttelystä. 

Lasketaan yhdessä seitsemän veljeksen kanssa

Jukolan seitsemän poikaa. Luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan. Kuvittanut Anne Vasko. Toimittanut Katariina Heilala, 19 sivua, Tammi 2016.

Tänään vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää ja Aleksis Kiven päivää. 

Ensireaktioni Tammen vast ikään ilmestyneen Jukolan seitsemän poikaa -kartonkikirjan äärellä oli riemastus ja ihastus.

Näinkin kekseliäästi voi – no, ainakin yrittää – madaltaa vasta taaperoikästen kynnystä tarttua kansallisiin klassikoihin!  

Kartonkikirjassa otetaan haltuun numeroita yhdestä seitsemään Aleksis Kiven seitsemän veljeksen arkisten sattumusten kautta.

Anne Vaskon kirkasväriset ja sopivasti kansanomaiset hahmot innostavat
laskemaan ja tarkkaamaan yksityiskohtia. Anne Vaskon kuvitusta Kaarina Heilalan toimittamaan kartonkikirjaan Jukolan seitsemän poikaa. Luvunlaskua
Aleksis Kiven tapaan (Tammi 2016). 

Anne Vaskon kuvitus säestää tekstiä, mutta tarjoilee myös paljon yksityiskohtia tarkkaavaisen lapsen itse löydettäväksi.

Vuorovaikutteisuuteen yllyttävät myös kullakin aukeamalla esitetyt kysymykset, joissa lapsi voi harjoittaa laskutaitoaan.

Ja tämän lisäksi kullakin aukeamalla on vielä asiayhteyteen sopivia lainauksia Kiven alkuperäisestä romaanista, joita tarvittaessa (vihta vai vasta –murreilmaisujen osalta) vielä höystetään sanaselityksillä.

Tämä Anne Vaskon kuvituskuva sopisi mainiosti myös poikien lukuintoa nostattavaan hankkeeseen! Anne Vaskon kuvitusta Kaarina Heilalan toimittamaan kartonkikirjaan Jukolan seitsemän poikaa. Luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan (Tammi 2016). 

Lopuksi on vielä naseva tietoisku Aleksis Kivestä, jonka kohdeyleisönä on varmasti ensisijassa ajateltu kirjaa lapselle lukevaa aikuista.

Kirjan on taiten toimittanut kustannustoimittaja Katariina Heilala, jonka suvereeni asiantuntemus ja kiteyttämisen taito näkyy monissa lastenkirjoissa, mm. Tiernapojat. Soiva joulukirja koko perheelle  (Tammi 2015) sekä Päivä Linnanmäellä ja Päivä Korkeasaaressa -kuvatietokirjoissa (Tammi 2015).

Maailmalla on jo tovin verran ihmetelty tällaisia maailmankirjallisuuden klassikoista lapsille tehtyjä kartonkikirjoja.

 The New York Times kirjoitti aiheesta kolme vuotta sitten. 

BabyLit -kustantamon klassikoissa on varaa valita!
Kuvan copyright BabyLit.

BabyLit- kustantamo lanseerasi tuolloin markkinoille maailmankirjallisuuden klassikoiden inspiroiman sarjan, jossa taaperoita tutustutetaan mm. William Shakespearen Romeon ja Julian rakkaustarinaan, Leo Tolstoin Anna Kareninaan, Homeroksen Odysseiaan sekä Jane Austenin romaaniin Ylpeys ja ennakkoluulo.

Tällaisten "taaperoklassikkojen" buumi kertoo omaa havainnollista kieltään paitsi nykyvanhempien hanakasta halusta sivistää jälkikasvuaan tehokkaasti ja vaivattomasti niin myös kustantajien kekseliäisyydestä hyödyntää tekijänoikeuksiltaan vapaita klassikkoja. 

Suomessa on viime vuosina ilahduttavasti kartutettu kotimaisten ja muutamien ulkomaistenkin klassikoiden lasten ja nuorten laitoksia.

Tässä rouva Huun suosikkeja:

Mauri Kunnas: Koirien Kalevala, Otava 1992, up. 2015

Mauri Kunnas: Seitsemän koiraveljestä, Otava 2002, up. 2016

Timo Parvela: Sammon vartijat -trilogia: Tuliterä; Tiera; Louhi, Tammi 2007–2009

Kirsti Mäkinen: Suomen lasten Kalevala, kuv. Pirkko-Liisa Surojegin, Otava 2002, up. 2007

Kirsti Mäkinen: Topeliuksen lukemisia lapsille, kuv. Risto Salmi, WSOY 2013

Zacharias Topelius & Lena Frölander-Ulf: Adalmiinan helmi, suom. Asko Sahlberg, Teos 2012

Zacharias Topelius & Aleksander Lindeberg: Muurahainen, joka lähti lääkäriin, suom. Pirkko Harainen, WSOY 2011

Zacharias Topelius & Kristina Segergrantz: Muurahainen lääkärissä, suom. Viljo Tarkiainen, Valter Juva ja Ilmari Jäämaa, WSOY 2005

Zacharias Topelius: Vattumato, kuv. Maija Karma, Otava 1985, up. 2002

Arto Kivimäki: Antiikin taruja lapsille 1–3: Aikojen alussa; Sankarien aika; Merenkulkijat, kuv. Camilla Pentti, Teos 2008, 2010 ja 2014

Arto Kivimäki: Odysseia lapsille, kuv. Mika Launis, Teos 2005

Nicola Cinquetti & Octavio Monaco: Romeo ja Julia, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, Lasten Keskus 2003