18. luukku: Talven taika on alkanut

  

 

Nora Lehtinen & Anne Muhonen: Ainon ja Matiaksen talvipuuhat, 69 sivua, Pieni Karhu 2023

 

 

Selkokielisen Aino ja Matias -sarjan kirjoissa kerrotaan sisarusten arkisista puuhista. Sarjan  viidennessä osassa on neljä erillistä tarinaa. 

Ensimmäisessä ollaan syksyisellä sieniretkellä ja järjestetään taloyhtiön yhteiset talkoot, joiden myynnillä kerätään rahaa pihakeinujen hankintaan. 

Kolmessa muussa viritytään joulun odotukseen leipomalla pipareita, askartelemalla joulutähtiä sekä nautitaan vasta sataneesta lumesta hiihtäen, luistellen ja mäkeä laskien.   

 

 

Ennen joulua sisarukset leipovat piparkakkuja. Anne Muhosen
kuvitusta Nora Lehtisen tekstiin selkokielisessä lastenkirjassa
Ainon ja Matiaksen talvipuuhat (Pieni Karhu 2023). 

Iltapalan ja kylvyn jälkeen

Aino pukee yöpaidan ylleen.

Hän kurkistaa vielä ikkunasta ulos. 

Lumi kimaltelee,

ja lumiukko seisoo pihalla.

Aino haukottelee

ja on jo lähdössä nukkumaan,

Kun hän huomaa jotakin.

– Mikä tuolla vilahti? 

 

Matiaskin tulee katsomaan.

Puun takaa kurkistaa jotakin punaista,

ihan selvästi.

– Tonttuja? Aino kysyy innoissaan.

– Taitaa olla, Matias vastaa ja hymyilee leveästi.

Talven taika on alkanut. 

 

Jokaisen tarinan lopussa on aktivoivia kysymyksiä, joita aikuinen ääneenlukija voi esittää lapselle tarinan aikana tai lukemisen jälkeen.

 

 

Kuvakirjoissakin nautitaan nyt lumesta

Niillas A. Somby: & Sirpa Mänty: Nietos-ukko, suomentanut Kaija Anttonen. 40 sivua, Kieletär Inari 2021. Taitto Esther Berelowitch.

 

Elina Komulainen & Johanna Jasmine: Okko Ilmonen ja Ukkonen, 40 sivua. Pääjalkainen 2021. Taitto Satu Lusa. 

 

 

Nietos-ukko nauraa ja puistelee isoja lumihiutaleita Saamenmaahan. Hän on tehnyt niistä vaikka minkä muotoisia ja värisiä. Niissä ei ole kahta samanlaista. Hiutaleet välkehtivät väreissä, kun auringonsäteet osuvat niihin. Nietos-ukko on ravistellut lunta maan päälle ennenkin, mutta tietää, ettei silti ehkä miellytä puuhillaan kaikkia ihmisiä ja eläimiä.

 

Toisten mielestä on mukavaa että sataa lunta, toisia se taas suututtaa.

 

 

Viimeinkin on saatu myös eteläiseen Suomeen kunnon luminietokset. 

 

Tässä kaksi kuvakirjaa, joissa lumesta ei ole puutetta.

 

Norjalaisen Niillas A. Sombyn ja suomalaisen Sirpa Männyn kuvakirja on ilmestynyt alun perin kaksikielisenä laitoksena, pohjoissaameksi ja englanniksi, Norjassa vuonna 2002.  

Nyt tämä jo loppuunmyyty kuvakirja on ilmestynyt myös suomeksi. 

 

Sirpa Männyn nelivärinen akvarellikuvitus on taidokas ja korostaa kauniisti  saamelaista kulttuuriperinnettä ja Lapin jylhää luontoa. 

 

Kevään tullen Nietos-ukkokin ottaa rennosti. Kuvitukseen tallentuu
rakastava ja arvostava suhde Lapin jylhään luontoon. 
Sirpa Männyn kuvitusta Niillas A. Sombyn tekstiin kuvakirjassa
Nietos-ukko (Kieletär Inari 2021). 

Sirpa Mänty on koulutukseltaan etnologi ja muotoilija ja hän tehnyt kuvituksia myös muihin saamelaisiin kirjoihin, mm. lintukirjaan Lottit luonddus (kust. Davvi Girji, nimellä Sirpa Seppänen).  

 

 

Uusissa saamelaisessa lastenkirjoissa luonnonhengillä on edelleen näkyvä rooli.

 

Nietos-ukko on hyvä esimerkki modernisti vanhaa ja uutta saamelaista elämäntapaa yhdistävästä kuvakirjasta, joka kiinnostaa myös Saamenmaan ulkopuolella eläviä lapsia. 

 

Ukki innostuu tekemään lasten kanssa risuporoja. 
Sirpa Männyn kuvitusta Niillas A. Sombyn tekstiin kuvakirjassa 
Nietos-ukko (Kieletär Inari 2021). 

Serkukset Ivvár ja Elle ryntäävät ulos nauttimaan vastasataneesta lumesta ja tekevät viisi isoa lumiukkoa. 

Yöllä lumiukot heräävät henkiin. Nietos-ukon mielestä ei ole soveliasta, että lumiukot liikkuisivat ja puhuisivat ihmisten nähden! 

 

Ivvárin ja Ellen rakentamilla lumiukoilla on neljän tuulen lakit.
Sirpa Männyn kuvitusta Niillas A. Sombyn tekstiin kuvakirjassa 
Nietos-ukko (Kieletär Inari 2021). 

Johán-ukki muistelee lumikodassa serkuksille oman lapsuutensa leikkejä: 

 

– Entisajan lapset taittelivat risuista ajoporoja ja pororaitoja ja paimensivat risutokkaa. He jutasivat risuelon matkassa ja pitivät poroerotuksia ja elelivät porokylissään.

 

Johán-ukki innostuu tekemään risuporoja. Päivä vilahtaa nopeasti, eivätkä risutokkien paimentajat edes huomaa ajan kulumista.

 

Yöaikaan myös risuporoista tulee eläviä, ja lumiukoilla on täysi työ paimentaa niitä, sillä susi väijyy porotokkaa…

Lapsista on apua kun ukki laskee verkkoja vesille.
Sirpa Männyn kuvitusta Niillas A. Sombyn tekstiin kuvakirjassa 
Nietos-ukko (Kieletär Inari 2021). 

 

Kevään tullen lumiukot lähtevät ”jutaamaan kesälaitumille”.  Niinpä Ivvár ja Elle saavat uutta askaretta auttaessan ukkia pauloittamaan verkkoja. 

 

Kuvakirjan lopusta löytyy vielä sanaselityksiä pohjoisen sanoista, (mm. elo, jutaa, kopara, kurkaltaa ja saulakka). 

 

 

 

Huomenna vietetään saamelaisten kansallispäivää. 

Myös Elina Komulaisen ja Johanna  Jasminen kuvakirjassa Sakari-pojan tekemät lumiukot Okko Ilmonen ja Ilmari Ukkonen heräävät eloon. 

Ukoilla on kuitenkin vähän kärhämää keskenään: Ilmari kadehtii Okon parempaa varustusta, pipoa, kaulaliinaa ja hiilihampaita. 

Muutoinkin Okko on taidoiltaan ja tietämykseltään Ilmaria parempi. 

Okko tietää kertoa jopa eri vuodenaikojen erityispiirteistä, ukkosesta ja salamoinnista ja kesälläkin mahdollisista raekuuroista. 

 

Kuvakirja opettaa itsehillintää, tunnetaitoja ja ongelmien sanoittamista. 

Ilmari lupaa kerätä koko talven ajan lisää rohkeutta ja sen ponnistelut palkitaan.

 

Kuvakirjan taitto on miellyttävän rauhallinen.
Johanna Jasminen kuvitusta Elina Komulaisen 
tekstiin kuvakirjassa Okko Ilmonen ja Ukkonen 
(Pääjalkainen 2021). 

Ylä-Savossa asuva Komulainen työskentelee psykologina ja sanataideohjaajana sanataidekoulu Aapelissa. 

Kuvakirjan lopussa on eri vuorokauden aikoihin liittyviä lasta aktivoivia ksymyksiä. 

Lapsi voi myös värittää itse oman tunnesäätilansa eri viikonpäiville. 

 

Okko Ilmonen on aiemmin seikkaillut myös Komulaisen ja Jasminen  omakustannekirjoissa Okko Ilmosen ruokalista ja Okko Ilmonen unimatkoilla (2018 ja 2019). 

Komulaisen, Mirkka Tuovisen, Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvakirja Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020) on arvioitu Lastenkirjahyllyssä. 

 

Ilmari Ukkosen kateus ja huonommuudentunne
tiivistyy oivaltavasti. Johanna Jasminen kuvitusta Elina
Komulaisen tekstiin kuvakirjassa Okko Ilmonen ja Ukkonen (Pääjalkainen 2021). 

Johanna Jasmine on turkulainen sarjakuvataiteilija, -aktiivi ja kuvittaja, jonka esikoissarjakuva-albumi Kummitus ilmestyi 2018 (Zum Teufel). 

Lumiukkokuvakirjan graafisen pelkistetyt kuvituskuvat on rajattu veikeästi pyöreään muotoon ja niistä löytyy myös sarjakuvatehosteita. 

Niilo ottaa varaslähdön kohti kesää

Aira Savisaari & Hannamari Ruohonen: Niilo kylvää, 32 sivua, Karisto 2021.

 

 

Lapsen arjesta kertovia kuvakirjoja ei voi koskaan olla liikaa. 

 

Aira Savisaaren ja Hannamari Ruohosen Niilo-kuvakirjasarjan erityisansiona on keskittyminen lapsen tuiki tavalliseen mutta silti vivaihteikkaaseen arkeen.   

 

Niilo on vanhempiensa ainokainen. 

Äiti ja isä antavat poikansa osallistua laajasti arkisiin kodin askareisiin. 

 

Erityisen arvokasta on se, että Niilo-sarjassa kuvataan luontevasti myös lapsen ja vanhemman yhteistä ja molemmille yhtä mieluista leikkiä!

 

Nykyisin lasten harrastukset näkyvät jo monin tavoin lastenkirjoissa.  

Niilon ja perheen tapa viettää yhteistä aikaa ei vaadi kalliita erikoisvälineitä, vanhempien kyydityksiä harrastukseen saati erityistä harrastustilaa.

 

Kauppareissulla  lemmikkiosastolta 
löytyy ohran siemeniä. Hannamari Ruohosen
kuvitusta Aira Savisaaren tekstiin
kuvakirjassa Niilo kylvää (Karisto 2021). 

Sarjan juuri ilmestyneessä uusimmassa osassa Niilo kylvää Niilo ulkoilee yhdessä isän ja parhaan kaverinsa Hillan kanssa ja rakentaa lumihevosta. 

Äiti on mennyt yökylään toiselle paikkakunnalle hoitamaan mummia, joka on liukastunut kotipihallaan.

 

Niilo haluaisi keksiä äidille jonkun yllätyksen. 

 

Hän on huomannut, että äiti kaipaa jo kesälomalle.

 

Isä katselee ympärilleen. Pihalla on paljon lunta.

– Äiti tykkää juosta nurmikolla paljain jaloin pallon perässä! isä nauraa.

– Tehdään äidille oma nurmikko! Niilo keksii.

– Miten? isä ihmettelee.

 

 

Siementen kylvössä apukäsistä on hyötyä!
Hannamari Ruohosen kuvitusta Aira Savisaaren
tekstiin kuvakirjassa Niilo kylvää (Karisto 2021). 
 

Niilo, Hilla ja isä käyvät ostamassa kaupasta ohran siemeniä. Niistä tehdään kylvös laakealle isolle lautaselle. Siementen itämisen odottaminen kysyy kärsivällisyyttä.  

 

Mutta kun äiti vihdoin palaa kotiin, häntä toden totta odottaa yllätys: hän voi upottaa varpaansa tuuheaan ruohomattoon samalla, kun lukee Hillalle ja Niilolle kuvakirjaa!

Ja näin hieno toteutus syntyi Niilon ideasta!
Kuvakirjasarjan aiempien osien aiheet näkyvät 
kuvituksen pienissä yksityiskohdissa. Hannamari Ruohosen
kuvitusta Aira Savisaaren tekstiin kuvakirjassa 
Niilo kylvää (Karisto 2021). 

Hannamari Ruohosen kuvituksen kotoisuus syntyy puuvärikynien pehmestä viivasta ja selkeistä, mutta riittävän persoonallisista ihmishahmoista. 

Pääkuvien lisäksi aukeamalla on välillä pienempiä yksityiskohtia lasta kiinnostavista aiheista.

Niilo-sarjaa voi hyvin perustein nimittää myös lasten tietokuvakirjaksi: kirjan lopun sisäkansista löytyy tarkat ohjeet ja havainnolliset piirrokset siementen kylvämiseen.

Monimuotoiset perheet ja lapsiperheiden arkinen kotimiljöö näkyivät monin tavoin viime vuoden kotimaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. 

 

Kirjoitin Lastenkirjainstituutin Kirjakori 2020 -näyttelyn kupeeseen LKI:n verkkosivuille artikkelin Isän ikävää, kotoilua, perheen kriisejä ja yhteyden tunnetta: Perheen käsite laajenee uusissa kotimaisissa lasten- ja nuortenkirjoissa. 

 

 

 

Tutustu myös aiempiin Aira Savisaaren ja Hannamari Ruohonsen Niilo-sarjan osiin: 

Niilo ja supersynttärit, Karisto 2020

Niilo rakentaa pöntön, Karisto 2019

Niilo korjaa pyörää, Karisto 2018

Niilo ja villit kepparit, Karisto 2017

Niilo leipoo, Karisto 2016

Niilo nikkaroi, Karisto 2015

17. luukku: Pakkasen huurretta ja talviyön hämäränhyssyä

Sari Kanala & Daga Ulv: Lumihattaraa, Amusantti 2020.

Jouluaiheisia lastenrunokirjoja ei juurikaan ilmesty, vaikka jouluun liittyville runoille on tilausta myös käyttörunoina päiväkotien ja koulujen joulujuhlassa, kun kaivataan vakiintuneiden ohjelmanumeroiden rinnalle myös hieman uudempaa materiaalia. 

Monista lorukirjoista tutun Sari Kanalan Lumihattaraa-runokirjasta löytyy paitsi talveen myös joulunviettoon liittyviä runoja ja loruja.

Kanalan runoissa tiukkuu pakkanen, joka luo huurretta, hennon jään helinää ja sinisen hämärän utumaiseman.

Hiiritonttu kirjaa lasten toiveet vihkoonsa ja saunatonttu höyryää löylyssä. 
Daga Ulvin kuvitusta Sari Kanalan lastenrunokokoelmaan
 Lumihattaraa (Amusantti 2020). 

 

Aihepiiriltään ja riimitykseltään runot ovat hyvin perinteisiä.  

Useammassa runossa hellitään ajatusta rauhoittumisesta ja hiljentymisestä.

Harmipäivän karkoitukseen annetaan hyvät vinkit:

Näin häivytät hetkeksi 

arjen ankeen: 

heittäydy selällesi lumihankeen, 

tee lumienkeli, 

sulje silmät ja suu 

ja kuule, kuinka päällesi  

lumihiutaleet laskeutuu

 

ja kun lumienkeli 

sinua hiljaa halaa, 

pian hymyilet 

itseksesi salaa, 

kun jokin hauska juttu 

mieleesi jo palaa. 

Jäniksen mielikuvaharjoittelua valkoisista luminietoksista,
joihin voisi heittäytyä tekemään lumienkeleitä. Daga Ulvin kuvitusta
Sari Kanalan  lastenrunokokeolmaan Lumihattaraa (Amusantti 2020). 

Kirjan on kuvittanut Kanalan tytär Daga Ulv, joka on parhaimmillaan herkkien, samaan aikaan sadunomaisten ja silti tunnistettavien eläinhahmojen taltioijana. 

Sisäsivujen kuvitukset ovat kuitenkin pelkistetympiä piirroksia, jotka jäävät hieman ulkokohtaisiksi. 

Hiiret, nallet ja jänikset poseeraavat kuvissa hieman yksitotisina ja jopa apean oloisina.

Ulvin kuvituksina on ilmestynyt tänä vuonna myös kolme Sari Kanalan leikki-ikäisille sopivaa kuvatietokirjaa, Hisse ja talvi-linnut ja ilveksestä kertova Lynx lynx. 

Amusantti on Kanalan ja Ulvin yhteinen yritys, jonka valikoimiin kuuluu kirjojen lisäksi myös postikortteja,  keittiötekstiilejä ja muita lahjatuotteita.

Lisää jouluaiheisia runoja lapsille:

Tuula Korolainen (toim.): Ihan täysi tonttu. Runollinen joulukirjakalenteri. Kuv. Virpi Penna, Lasten Keskus 2015.

Ismo Loivamaa (toim.): Sitten leikitellään kuusen alla. Suomen lasten joulurunot, kuv. Rudolf Koivu, Minerva 2015.

Tuula Korolainen: Kuono kohti joulua, kuv. Marjo Nygård-Niemistö, Lasten Keskus 2006.

 

Leena Järvepää (toim.): Kolme yötä jouluun. Kokoelma lastenrunoja, kuv. Pirkko-Liisa Surojegin, Lasten Parhaat kirjat 1996.

Varokaa, lehtirosvoja liikkeellä!

Alice Hemming & Nicola Slater: Lehtirosvo, suomentanut Sinikka Sajama,  32 sivua., Mäkelä 2020. 

 

 

Monet arkiset asiat esitetään lastenkirjoissa pienen lapsen vielä suppeahkon elämysrekisterin näkökulmasta ikään kuin ensimmäistä kertaa tapahtuviksi. 

 

Brittiläinen kuvakirja Lehtirosvo on tästä hyvä esimerkki.

 

Orava on syksyn ystävä. 

Se nauttii hyvästä pähkinäsadosta vatsa pullollaan ja ihastelee syksyn lehtien värihehkua.

Orava on silminnähden hädissään ja se pyytää apua ystävältään 
linnulta. Nicola Slaterin kuvitusta Alice Hemmingin tekstiin 
kuvakirjassa Lehtirosvo (Mäkelä 2020). 

Mutta kuka ilkimys pihistää sen kotipuusta lehtiä?

 

Orava lähtee syyttelemään metsän eläimiä, mutta ne kaikki suhtautuvat asiaan melko suurpiirteisesti.

 

Tapahtumia havainnollistetaan sarjakuvakerronnan avulla.
Nicola Slaterin kuvitusta Alice Hemmingin tekstiin
 kuvakirjassa Lehtirosvo (Mäkelä 2020). 

Lintu kehottaa oravaa rauhoittumaan. 

Sama ilmiö toistui jo edellisenä syksynä, eli orava taitaa vain olla huonomuistinen. 

 

Kärsivällinen lintu kertoo oravalle, että todellinen ”lehtirosvo” on tuuli. 

 

Kunnes eräänä aamuna orava herää järkyttyneenä ja huomaa, että myös ruohikko on varastettu, sillä on satanut lunta! 

Orava joutuu vielä järkyttymään uudelleen, kun syksy vaihtuu talveksi.  Nicola Slaterin kuvitusta Alice Hemmingin tekstiin kuvakirjassa Lehtirosvo (Mäkelä 2020).  

 

Kirjan sisäkannessa on  tietoisku syksyn vaikutuksesta eri puulajeihin ja valon määrään.

 

Nicola Slaterin orava on äärimmäisen sympaattinen ja eloisa hahmo, jonka silmissä on ällistystä ja ihmetystä. 

Kuvitus hyödyntää sarjakuvamaista kerrontaa ja puhekuplia.

 

Lehtirosvo tuo oitis mieleen toisen hieman huonosti vuodenaikojen vaihtelusta perillä olleen lastenkirjasankarin. 

 

Hannu Mäkelän ensimmäisessä lastenkirjassa Herra Huu (Otava 1973) pieni musta mies uskoo puunsa sairastuneen, kun se pudottaa lehtiä. 

Herra Huu parantaa puun. Hannu Mäkelän kuvitusta
lastenromaaniin Herra Huu (Otava 1973).

 

Herra Huu haki tikapuut, asetti ne puun viereen pystyyn ja kiipesi varovasti tikkaille. Hän laastaroi, neuloi ja laastaroi, kunnes kaikki lehdet olivat taas kiinni oksissa. Lopuksi hän kaatoi yskänlääkettä omenapuun juurelle ja palasi takaisin sisälle. 

Tällaisten kirjojen viehätys lapsen näkökulmasta perustuu usein siihen, että lapsi kokee ylivertaisuutta kirjan sankariin nähden, koska hänellä on kenties jo enemmän tietoa käsiteltävästä asiasta. 

Nautitaan nyt, kun on kesä

Riikka Jäntti: Pikku hiiren hellekesä, 48 sivua, Tammi 2020.

Jos hiukan liioitellaan, niin ennen vanhaan lastenkirjoissa oli ainainen kesä.

Ajatellaan vaikka Enid Blytonin Viisikko-kirjoja, joista valtaosa keskittyy serkusten yhteiseen kesälomaan. 

Riikka Jäntin kuvakirjasarjan edellinen osa oli Pikku hiiri ja paukkupakkanen (Tammi 2019), joten nyt on myös vuodenaikojen kierron kannalta loogista, että uutuudessa vietetään kesää. 

Pikku hiiri -kirjoissa on maltillisesti yksityiskohtia, jotta
kerronta pysyy sopivan verkkaisena. Riikka Jäntin
kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pikku hiiri on oppinut kirjoittamaan ja se tekee merkinnän päiväkirjaansa:

MINULA

ALKOI

TÄNÄN

KESÄ

LOMA

Äiti haluaa juhlistaa kesää ja aamiainen nautitaan viltin päällä ulkona kerrostalon pihalla.

Päivä jatkuu huvipuistossa ja iltaruokakin syödään poikkeuksellisesti ravintolassa.

Pikku hiiren äiti pysyttelee lähellä rantavettä. Riikka Jäntin
kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pikku hiiri -sarjan konseptissa aikuista miellyttää hiiren emon kertakaikkinen keskittyminen pikku hiiren tunteisiin, toiveisiin ja havaintoihin.

Kesäkään ei silti ole yhtä idylliä. 

Lokki nappaa minttujäätelöpallon ennen kuin hiiri ennättää haukata siitä palastakaan. 

Sadepäivänä mennään taidemuseoon, jossa on esillä
myös hiirimäinen tulkinta Akseli Gallén-Kallelalta. Riikka
Jäntin kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pitkään jatkunut hellekin koettelee jo hiiren kärsivällisyyttä, mutta elokuvissa on liian viileää. 

Alati kärsivällinen ja viisas äiti muistuttaa, että 

– – kesästä pitää nauttia silloin kun se on. Vaikka olisi kuuma. Kohta 

on syksy,  ja sitten on taas kylmä. Ja arvaa mitä.

– No mitä? 

– On enää 156 päivää jouluun.

Syksyllä on lupa olla kaihomielinen

Mirkka Eskonen: Syksyn salaisuus, 25 sivua, Esa Books 2018. 

Lastenkirjallisuutta ilmestyy yhä enemmän omakustanteina.  

Mirkka Eskonen on julkaissut vasta kaksi kuvakirjaa, mutta kumpikin niistä on kokonaistaideteos, joka jättää jäljen lukijaan ja katsojaan. 

Esikoisteos Annan seitsemän elämää, kuvitus Kaarina Helakisan satuun, oli osa Eskosen taiteen maisterin opinnäytetyötä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa.

Mirkka Eskosen omintakeinen kuvitustyyli on saanut inspiraatiota vanhasta japanilaisesta puupiirrostekniikasta. Hän yhdistää sitä puuväreihin ja lopputulos on samanaikaisesti herkkä ja hauras ja raikas. 

Kuvittajana Eskonen ei päästä itseään helpolla: kuvakirjaa selailevalle lapselle haastava, työläs ja monivaiheinen kuvitustekniikka on yhdentekevä. Eskonen on silti valmis puurtamaan lopputuloksen eteen, jotta saavuttaa haluamansa visuaalisen latauksen!

Syksyn murretut värit ovat itseoikeutetusti pääosassa.
 Mirkka Eskosen kuvitusta kuvakirjaan Syksyn salaisuus
(Esa Books 2018). 

Suomen Kirjataiteen komitea nimesi Syksyn salaisuus -kuvakirjan kauneimpien lastenkirjojen joukkoon näillä perusteluilla: 

Sydämeenkäyvän suloinen kuvakirja, jonka sekatekniikalla toteutetut kuvitukset ja käsinkirjoitetut tekstit muodostavat ehyen kokonaisuuden ja lempein sävyin väreilevän tarinan. Pinnoittamaton lämpimän valkoinen paperi toistaa kuvitusten värimaailman hyvin, ja kluuttiselkä viimeistelee ulkoasun.

Syksyn salaisuus ammentaa luonnon ja vuodenaikojen ja metsän salaisen väen maailmasta samaan tapaan ruotsalaisen klassikkokuvittajan Elsa Beskowin kanssa: kasviaiheet ovat keskiössä, vuodenajat esitetään inhimillisinä olentoina, mittasuhteilla leikitellään ja luodaan näin sadun tuntua.

 Syystuulet puhuroivat. Kuvituksessa on päättäväistä liikettä.
Mirkka Eskosen kuvitusta kuvakirjaan Syksyn salaisuus 
(Esa Books 2018). 

Kuvakirjassa virittäydytään syksyyn metsätonttu Helkan kanssa. 

Helka valmistautuu Herra Hopean tuloon koristelemalla metsää. Tosin se suhtautuu Herra Hopean tuloon hieman ristiriitaisesti, sillä vuodenaikojen vaihtuminen merkitsee myös pitkäaikaista eroa hyvistä ystävistä, muurahaisesta ja etanasta.  

Helka yrittää ensin huijata Hopeaa jatkamaan matkaansa, mutta ymmärtää pian, että luonnon lainalaisuuksia on turha uhmata. 

Kuvituksen väriskaala vaihtelee harmaan ja ruskean sävyistä tehokkaisiin huomiovärehin – turkoosiin, violettiin  ja vaaleanpunaiseen.  

Tarinasta  voi löytää niin halutessaan myös tunnetaitoihin liittyvän opetuksen: vaikka muutokset jännittävät, ne voivat tuoda mukanaan myös jotakin uutta ja hyvää. 

Tekstiä on vähän ja se on kirjoitettu kaunokirjoituksella.  Tyyli sopii graafisesti viimeisteltyyn kokonaisuuteen, mutta nykylapsen itse luettavaksi se alkaa olla jo haastava.