Liuskakirja yllättää, aina uudelleen!

Axel Scheffler: Vinksin vonksin lemmikit, 24 sivua, suomeksi riimitellyt Maisa Tonteri, Lasten Keskus 2021.

 

Axel Scheffler: Vinksin vonksin viidakko, 24 sivua, suomentanut Maisa Tonteri, Lasten Keskus 2021.

 

Lastenkirjatarjonnasta löytyy lukuisia kirjan perinteistä muotoa eri tavoin varioivia toteutuksia. 

 

Liuskakirjat leikittelevät muodonmuutoksilla.

 

Näissä kahdessa uudessa liuskakirjassa on selvästi kiinnitetty huomioita siihen, että lapsi viihtyy kirjan jujun hoksattuaan  sen äärellä pitkään myös omin päin.  

Vinksin vonksin lemmikit- ja Vinksin vonksin viidakko -liuskakirjat ovat todellinen runsaudensarvi myös visuaalisen suunnittelulun ja oivaltavan "lapsipedagogian" osalta.

Niiden tekijä Axel Scheffler tunnetaan muun muassa Julia Donaldsonin kanssa tekemistään hurmaavista Mörkyli-kirjoista.

 

Lemmikkien ja viidakon eläinten ylä- ja alaruumiit on sivun pitkittäissuunnassa leikattu kahtia, ja niitä voi villisti yhdistellä toisiinsa, esim. tähän tapaan:

 

Suomunahka keltainen

peitossa on pilkkujen.

Kahteen suuntaan yhtä aikaa

näen – se on melkein taikaa!

 

Lemmikkiä ei hauskempaa,

minusta juttukumppanin saa. 

Olen leikkikaveri loistavin,

tai ainakin toistavin! 

Aukeaman vasemmassa laidassa pikkuötökkä kysyy: Mikä se on?

Ja tällä aukeamalla vastaukseksi tulee LISKAIJA, eli liskon ja papukaijan risteytys.

Liskaija on tietysti linnun ja liskon yhdistelmä. 
Axel Schefflerin kuvitusta liuskakirjassa 
Vinksin vonksin viidakko (Lasten Keskus 2021).

Kuvien taustavärit auttavat lasta löytämään ”oikean eläimen”, mutta

jujuna on tietysti luoda toinen toistaan kummallisempia uusia eläinlajeja. 

Tämä liuskakirja ei ihan hetkessä tyhjene, sillä eriskummallisia variantteja voi tehdä lukemattomia.

Tukaanin ja kameleontin yhdistelmä on
tietysti tuleleontti! Axel Schefflerin kuvitusta
liuskakirjassa Vinksin vonksin viidakko
(Lasten Keskus 2021). 

 

Jo taaperoikäinen innostuu  matkimaan eläinten ääniä.

 

Maisa Tonteri on riimitellyt eläinten esittelyt napakasti ja sisällyttänyt

lyhyisiin säkeisiin myös paljon kiinnostavaa tietoa eri eläinten käyttäytymisestä ja lajiominaisuuksistakin.

 

 

 

Lisää  liuskakirjoja:

 

 

Laura Ruohonen & Erika Kallasmaa: Merimonsterit, Into 2019

Tuula Kallioniemi & Jii Roikonen: Reuhurinne: Hassut hahmot, Otava 2013

 

Julia Gukova: Sikin sokin epäjärjestyskirja, suom. Arja Kanerva, Lasten Keskus 2000

 

Kveta Pacovska: Keskiyön teatteri, suom. Ilpo Tiihonen, Lasten Keskus 1993 

 

Józef Wilkón: Kuka minä olen? Suom. Maisa Savolainen, Lasten Keskus 1989

 

Wilfried Blecher & Wilfried Schröder: Hokkuspokkkus filiokkus. ”Onpa ihme kirja tää, yhtä mittaa yllättää!”, suomeksi riimitellyt Elvi Sinervo, Weilin+Göös 1971

 

Reuhurinne- ja Hokkuspokkus filiokkus -kirjojen arvio julkaistu Lastenkirjahyllyssä elokuussa 2013.

Muodonmuutosten lumoa

Tuula Kallioniemi & Jii Roikonen: Reuhurinne: Hassut hahmot. 7 sivua. Otava 2013.

Wilfried Blecher & Wilfried Schröder: Hokkuspokkus filiokkus. Suomeksi riimitellyt Elvi Sinervo. 41 sivua. Weilin+Göös 1971.

Joskus uusi kirja nostaa yht äkkiä elävän  muiston vanhasta lapsuuden kirjasta.Näin kävi rouva Huulle, kun posti toi Reuhurinne-tuoteperheen uuden julkaisun.

Hyvällä lapsuuden leikkikaverillani, naapurissa asuneella Jannella, oli kotinsa kirjahyllyssä hauska kirja Hokkuspokkus filiokkus. Kirjan kannessa jo annetaan lupaus tulevasta huvista: "Onpas ihme kirja tää, yhtä mittaa yllättää!"

Hakeuduin usein kirjan ääreen ja hauskutin itseäni liuskakirjan lystikkäillä hahmoilla, jotka minun mielivaltaisten toimieni seurauksena vaihtuivat toisiksi, absurdeiksi ja lystikkäiksi metamorfooseiksi.

Kirja on alusta loppuun tehty kokonaistaideteos, jonka suomennoksen kruunaavat vielä Elvi Sinervon riimittelyt. 

Kirja saikin ilmestyessään palkinnon parhaasta saksalaisesta lastenkirjasta sekä kunniamaininnan Bolognan lastenkirjamessuilla 1971.

Ohessa muutamia makupaloja kirjan omituisesta hahmokavalkadista.

Hahmojen värimaailma sointuu toisiinsa ja liuskojen kuva-aiheet jatkuvat luontevasti. Wilfried Schöderin kuvitusta Wilfried Blecherin liuskakuvakirjaan Hokkuspokkus filiokkus, Weilin+Göös 1971.

Elvi Sinervon napakka ja eloisa suomennos antaa saksalaiselle kirjalle oman säväyksensä. Ja kyllä, tämä kirja on taas hyvä aikansa kuva liittyen nykyisin epäsovinnaisina pidettyihin ilmauksiin. Wilfried Schöderin kuvitusta Wilfried Blecherin liuskakuvakirjaan Hokkuspokkus filiokkus, Weilin+Göös 1971.

... ja tahtoessaan kuvissa voi myös ilakoida anarkistisesti virkavallan auktoriteettia vastaan! Wilfried Schöderin kuvitusta Wilfried Blecherin liuskakuvakirjaan Hokkuspokkus filiokkus, Weilin+Göös 1971. 

Tuula Kallioniemen jo vuonna 1997 aloittamasta Reuhurinne-sarjasta  on viime vuonna lanseerattu todellinen tuoteperhe, johon mahtuu ainakin aapinen, muistipeli, englannin kielen ensikirja, erilaisia puuhakirjoja, liikennekirja ja seinäkalenteri. Konseptin takana lienee ennen muuta kustantajien kiihtynyt kilpailu päiväkoti- ja esikouluikäisten lasten kiinnostuksesta. WSOY:n Oppi ja Ilo -sarjalla on jo vankka asema, ja nyt Reuhurinne tuo sille haastajaa.

Reuhurinne-liuskakirjassa sivu on lohkottu vain kahteen osaan ja kuvat on myös selkeästi erillään toisistaan, joten samanlaista yhtenevää illuusiota ei saksalaisen liuskakirjan tapaan synny. Jii Roikosen kuvitusta Tuula Kallioniemen Reuhurinne: Hassut hahmot -kirjaan, Otava 2013.

Jii Roikosen kuvittamat Reuhurinteen alakoululaiset sekä koira Pöntinen ja Musti-kissa on liuskoitettu vain kahteen osaan, päähän ja muuhun vartaloon. Eriväriset sivut antavat vinkin siitä, että hahmojen kokoaminen  on mennyt ”pieleen” . 

Niinpä Reuhurinteen hahmoista ei synny samanlaista hupia kuin saksalaisesta riimitellystä liuskakirjasta ja kirjan viehätys perustuu enemmän värien hahmottamiseen, yksityiskohtien nimeämiseen ja sarjan päähenkilöiden nimien opetteluun. Ikäsuositus 3+ onkin paikallaan, vaikka tämän ikäiset ovat ehkä vielä hiukan liian nuoria pysymään vauhdikkaiden Reuhurinne-romaanien kyydissä, siitäkin huolimatta, että luvut rakentuvat usein erillisistä episodeista.

Huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että tämä kartonkinen kirja on painettu Suomessa, Kansio-Aitta Oy:ssä. Toivoa sopii, että vauvojen pahvikirjojen painotekniikassa kehitytään Suomessakin jo siinä määrin, että paino voidaan siirtää Kiinasta kotomaahan!