Tilpehöörimiljardöörin tavaraähkystä eettiseen kuluttamiseen

 

Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Tavara-avaruus. 64 sivua. WSOY 2025

 

Kulutuskriittiset äänenpainot lisääntyvät jo lastenkirjallisuudessakin. 

 

Anna Elina Isoaron ja Mira Malliuksen Tavara-avaruus -runokuvakirjan punaisena lankana on kulutuskriittisyys sekä kaiken ylenpalttisuuden ja yltäkylläisyyden osoittaminen ja sen vaivihkainen vastustaminen.

 

Ensimmäiseen lapsille suunnattuun runokirjaansa Isoaro ammentaa aineksia lastenlyriikan pitkästä perinteestä. 

Monet runot varioivat kansanrunoistakin tuttua kaavaa, kun opetetaan runon avulla lukusanoja ja viikonpäiviä (”Tavaroiden talo” ja ”Himoharrastajan viikko”) tai tehdään ketjurunoja (esim.  ”Entisajan esineet”, joka alkaa ”Oli ennen esineitä / eri vänkiä vehkeitä: / Vesikelkka, kelamankka / kelamankasta mankeli – – ”).

 

Kokoelmassa on myös elollistetuista esineistä kertovia runoja, roolirunoja, kuulaita tunnelmarunoja, kysymyksen ja vastauksen kaavaan sommiteltuja runoja (”Kadonneet kamppeet”). Isoaro on inspiroitunut myös limerikeistä, haikuista ja brittiläisestä lastenrunoudesta.

 

Kirjan takasisäkannessa Isoaro sanallistaa tarkemmin muutamien runojen vaikutteita. Esimerkiksi ”Oodi esineille” on syntynyt Pablo Nerudan samannimisen runon pohjalta ja ”Fitness-lemmikki” on saanut innoitusta Louna-Tuuli Luukan samannimisestä DIY-performanssiohjeistuksesta.

Runoissa muistutetaan myös vastuullisesta kierrätyksestä.
Runo "Vanhasta uutta" muistuttaa, että vanhaa kannattaa korjata,
 viedä huonekalu uudelleen verhoiltavaksi ja kenkä suutarille
korjattavaksi. Mira Malliuksen kuvitusta Anna Elina Isoaron
lastenrunokokoelmaan Tavara-avaruus (WSOY 2025). 

 

Yhteiskunnallisesta sanomastaan huolimatta runot onnistuvat välttämään opettavaisen tendenssihakuisuuden. 

Lastenhuoneiden leluvyöryjä, lelukuvastojen houkutuksia ja lapsen alituista uuden tavaran hamuamista ei paheksuta saati tuomita. Lelukaaoksen keskellä elävät lapset osaavat myös mielikuvitella (runo ”Siivouspäivänä”) ja tempautuvat kuvaannollisen kielen vietäviksi (runo ”Pimeän tullen”). 

Kasvatuksellinen keskustelu on viisaasti siirretty kirjaa lapselle ääneen lukevan aikuisen ja lapsen kontolle. 

Esimerkiksi runo ”Lelukuvastoa selaillessa” on varmasti juuri nyt joulun alla erityisen ajankohtainen monessa lapsiperheessä. Tämän runon lukemisessa on hyötyä, jos aikuinen uskaltaa eläytyä voimakkaasti lelukuvaston äärellä kaiken kontrollinsa menettäneen lapsen tuntoihin. 

Mira Mallius kuvaa oivaltavasti lapsen villiintymistä lelukuvaston
tavarapaljouden keskellä. Malliuksen kuvitusta Anna Elina Isoaron
lastenrunokokoelmaan Tavara-avaruus (WSOY 2025). 

 

Suorituskeskeistä elämäntapaa ja älylaitteiden koukuttavuutta käsittelevät runot ”Sohvan salitreeni” ja ”Seitsemän nettiriippuvaista veljestä” puhuttelevat aidosti aikuistakin.   

 

Runojen rytmissä siirrytään vähitellen hektisestä suorittamisesta tyveneen iltaan, jolloin tunnelmoidaan ja yritetään rauhoittua. ”Uudet lahjatoiveet” -runossa lapsi on selvästi seestynyt todetessaan vaatimattomasti: ”En tarvitse tavarakekoja! / Toivon vain kivoja tekoja! – –” 

 

 

Seitsemästä veljeksestä nuorimmainen on fiksu ja onnistuu
irrottamaan muutkin sisaruksensa laitteiden pauloista metsäretkelle.
 Mira Malliuksen kuvitusta Anna Elina Isoaron lastenrunokokoelmaan 
Tavara-avaruus (WSOY 2025). 

Mira Malliuksen kuvitus sitoo tunnelmaltaan ja esinemaailmaltaan erilaiset runot yhteen. 

Yksityiskohtien ja tapahtumien täyteydestä huolimatta kuvitus on tasapainoinen. Vaikutelmaa lisää se, että aukeamalla on tavallisesti vain yhden runon kuvituskuvia.

 

 

 

 

Lisää kuvakirjoja, joissa kuluttaminen on eri tavoin esillä:

 

 

Minna Vaarma & Eveliina Netti: Lulan uusi lapio, Otava 2025  

 

Petra Heikkilä & Mirka Eskonen: Huolisyöppö, S&S 2024  

 

Anna Elina Isoraro & Mira Mallius: Aamun toiveet, WSOY 2024

 

Mikko Kunnas: Noksu kierrättää, Kvaliti 2023

 

Geneviève Côté: Herra Kunkun tavarat, suomentanut Marvi Jalo, Kvaliti 2022

 

 Marjo Nygård: Kaikki kiertoon. Siilin vihreä päivä, Lasten Keskus 2021

 

Johanna Venho & Annastiina Syväjärvi: Yllin kyllin, WSOY 2012

 

Salla Savolainen: Kirpputorikoira Napo, Tammi 2000

 

Leena Krohn: "Tavaran Taara", kertomus kokoelmassa Tyttö joka kasvoi ja muita kertomuksia, kuv. Inari Krohn, Tammi 1973

 

Kasvun ihmettä puiden katveessa

Kätlin Vainola & Meria Palin: Toivon puu, 56 sivua, vironkielinen käännös Hannu Oittinen. Enostone 2025.
 
Luke Adam Hawker: Viimeinen puu. Toivon siemen. Suomentanut Leena Ojalatva. 64 sivua. S&S 2024.

 

 

Meidän puistossa on paljon puita.
Yksi niistä on silti aivan erityinen. 
 
    / Vainola & Palin: Toivon puu.

 

 

Puuhun liitetään vahvaa symboliikkaa esimerkiksi eri uskonnoissa, kulttuureissa ja mytologioissa.  

 

Tässä kaksi hyvin erilaista kuvakirjaa, joissa puu on keskeinen vertauskuva. Kummassakin kirjassa puu on oikeastaan yksi tarinan päähenkilöistä.

 

 

Virolaisen Kätlin Vainolan ja suomalaisen Meria Palinin Toivon puu on syntynyt Lastenkirjainstituutin vuosina 2022–2024 toteuttamassa Lastenkirjasilta-hankkeessa. 

 

Lokakuussa 2023 Tartossa järjestettiin suomalaisten ja virolaisten lasten- ja nuortenkirjojen tekijöille yhteinen työpaja, jossa osallistujat pääsivät työpareina kehittelemään uusia kuvakirjaideoita.

 

Konsepti on nerokas erityisesti näinä aikoina, kun Suomeen käännetään entistä vähemmän kuvakirjoja pieniltä kielialueilta. 

Idylliseen leikkihetkeen on jo vasemmalta työntymässä harmaa pilvi.
Meria Palinin kuvitusta Kätlin Vainolan tekstiin kuvakirjassa
Toivon puu (Enostone 2025).

 

Toivon puu kertoo tytöstä ja Papu-koirasta. Kaksikko viettää mieluusti aikaa puistossa tietyn suuren puun luona. 

Puun lehdet ovat sydämen muotoisia.

 

Koiran voimat hiipuvat ja se kuolee. Tyttö on lohduton.

 

Hiljaisuutta. Vain hiljaisuutta.
Kaikki oli minusta jossain loitolla.
Tuntui siltä, että muut olivat kääntäneet 
minulle selkänsä ja että heidän puheensa kuului kuin sumun läpi.

 

Suru eristää tytön muista. Tytön suljetut silmät
tehostavat erillisyyden tunnetta. Meria Palinin
kuvitusta Kätlin Vainolan tekstiin kuvakirjassa 
Toivon puu (Enostone 2025).

Tyttö ryhtyy kirjoittamaan ajatuksiaan pienille sydämenmuotoisille paperilapuille.  Hän on huolissaan, kampaako kukaan enää koiran turkkia, saako se riittävästi rapsutuksia ja muuta huolenpitoa. Tyttö ymmärtää toki, että ei voi lähettää kirjeitä mihinkään tiettyyn osoitteeseen. 

 

Kevään ja kesän tullen tyttö tutustuu vähitellen luokalle tulleeseen uuteen poikaan. Lapset keksivät laittaa kaikki Papulle kirjoitetut kirjeet puun oksien väleihin.

Pakahduttavan kaunis aukeama huokuu toivoa ja uuden
ystävyyden alkua. Meria Palinin kuvitusta Kätlin Vainolan tekstiin
kuvakirjassa Toivon puu (Enostone 2025).

 

Kätlin Vainolan tarina kertoo lapsentajuisesti surusta ja kaipauksesta. 

Meria Palinin väriliitukuvitus havainnollistaa surutyön pitkää kestoa, kun vuodenajat vaihtuvat. 

Vaikka apeus, murhe ja lohduttomuus on tarinassa konkreettisesti läsnä, kuvitus ja tarina kurkottavat kauniisti kohti toipumista ja valoa.

 

Selkeän, sympaattisen tarinan, riittävän ison kirjasintyypin ja levollisen taiton ansiosta kirja kiinnostavaa varmasti myös hiljattain lukemaan oppinutta lasta.

 

 

 

Brittiläisen Luke Adam Hawkerin (s. 1988) Viimeinen puu, toivon siemen huokuu taidekirjan henkeä kluutti-selkämyksellään, laadukkaalla, paksulla paperillaan ja taidokkaalla mustavalkoisella kuvituksellaan. 

Hawker on opiskellut arkkitehtuuria ja muotoilua, mikä näkyy esimerkiksi kirjan silmiä hivelevissä kaupunkinäkymissä ja museoon siivilöityvän valon kuvauksessa. 
 

Myös tämä kirja on mainio esimerkki kuvakirjasta, joka sopii hyvin eri ikäisille lukijoille ja katsojille. 

Isän ja tyttären kiinteä suhde näyttäytyy kauniisti 
esimerkiksi yhteisissä lukuhetkissä. Luke Adam Hawkerin
kuvitusta kuvakirjaan Viimeinen puu: toivon siemen (S&S 2024).

 

Kirjan keskushenkilönä on pieni tyttö, Tuisku, joka asuu kaksin isänsä kanssa. 

He lähtevät yhdessä puumuseoon.

 

Tuisku on koko elämänsä toivonut,
että saisi tavata puun.
 
Mutta viimeinenkin puu 
oli kuollut kauan sitten. 

 

Sanaton kuvasarja havainnollistaa tytön tuntemuksia, kun
hän vaeltaa yhä syvemmälle metsän siimekseen. Luke Adam Hawkerin
kuvitusta kuvakirjaan Viimeinen puu: toivon siemen (S&S 2024).

 

Tuisku istuu ”Viimeinen puu” -nimisen maalauksen edessä mykistyneenä ja vähitellen hän työntyy sisälle maalaukseen ja pääsee vaeltamaan ”puumeren” keskelle. 
 
Hawkerin taidokas, hiuksenhieno tussiviiva saa katsojan pidättämään henkeään. 

Vaihtelevat kuvakulmat, tekstittömät aukeamat ja kuvasarjat nostavat ja laskevat kuvituksen katsojan sykettä.

Vaihtelevat perspektiivit havainnollistavat yltäkylläistä "puumerta",
joka jatkuu silmänkantamattomiin. Luke Adam Hawkerin
kuvitusta kuvakirjaan Viimeinen puu: toivon siemen (S&S 2024).

 

Kuten isoissa tarinoissa aina, kirjan sankari oppii matkansa aikana jotakin tärkeää itsestään:
 

On asioita joita ei voi paeta.
 
Mutta pelkojaan ei tarvitse kohdata yksin.

 

Tuisku tuo matkaltaan puun siemenen, jonka hän kylvää maahan yhdessä isänsä kanssa.

Kirjan voi lukea ekokriittisenä kannanottona ilmastonmuutokseen, mutta samalla se tulkintani mukaan puhuu kauniisti myös lapsen kasvurauhan puolesta. 
 

 

 

 

 

 

 

Elämän tili plussan puolelle

Arndís Þórarinsdóttir &  Hulda Sigrún Bjarnadóttir: Maailman lopun saari. Suomentanut Marjakaisa Matthíasson. 278 sivua. WSOY  2024.  

 

 

YLIMÄÄRÄINEN KESÄLOMAKO?
 
Sen jälkeen, kun koulu oli jo alkanut. Niin, että minä saisin ylimääräistä lomaa?
 
Se oli upein idea, jonka olin eläessäni kuullut!
 
Mahti oli myös tosi iloinen, kun kerroin sille lomasta. Se hyppeli ympärilläni ja haukkui riemuissaan, kun kerron, ettei sitä jätettäisi hotelli Tassu-Lissuun niin kuin tavallisesti, kun lähdimme lomalle. 

Mikä kaksinkertainen onni! 

Minun olisi varmaankin pitänyt aavistaa jotain jo silloin.

 

 

 

Olen usein harmitellut sitä, että näkymä muiden maiden lasten- ja nuortenkirjallisuuteen on kapeutunut, kun käännöspäätökset tehdään isoissa kustantamoissa usein pikemminkin trendien ja sosiaalisessa mediassa menestymisen perusteella laadun kustannuksella.
 
WSOY aloittaa nyt uuden sarjan, jossa julkaistaan palkittua lasten- ja nuortenkirjallisuutta maailmalta. 

Islantilaisen avauksen, Maailman lopun saaren,  jälkeen luvassa on esimerkiksi etelä-korealainen kuvakirja!
 
Arndís Þórarinsdóttirin ja  Hulda Sigrún Bjarnadóttirin yhdessä kirjoittama, vuonna 2020 alun perin ilmestynyt romaani on Islannissa saanut kaksi kirjallisuuspalkintoa ja se oli myös Pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon ehdokkaana. 

Marjakaisa Matthíassonin suomennoksen takakanteen on nostettu katkelma islantilaisen lehden arviosta, jossa teosta kuvataan tulevaisuuden klassikoksi ja kerrotaan sen muistuttavan ”Astrid Lindgrenin ja muiden Pohjolan lasten- ja nuortenkirjallisuuden suurnimien teoksia”.
 
Moiset vertailut eivät aina välttämättä osu maaliinsa, jos lukija fiksoituu jo valmiiksi odottamaan tietyntyyppistä tarinaa – sen sijaan, että nauttisi vain uuden teoksen omintakeisuudesta ja tenhosta, ilman turhaa painolastia edeltäviin suurnimiin ja mestareihin.
 
Maailman lopun saari on nimittäin ennen muuta tarkkanäköinen ja hyvin paineistettua nykytodellisuutta  havainnollistava kuvaus kriisiytyneestä perheestä. 
 
Björk lähtee vanhempiensa, murrosikäisen veljensä Ingon ja koiransa kanssa kaukaiselle pohjoiselle saarelle auttamaan isän äitiä , joka on kaatunut ja murtanut lantionsa. 

Isä ei ole juurikaan pitänyt äitiinsä yhteyttä, ja matkaan lähtemiseen liittyy erinäisiä jännitteitä, joiden syyt selviävät myöhemmin.
 
Björk odottaa kuitenkin malttamattomana "Saari-mummin" tapaamista, mutta perillä hän kohtaakin  ynseän, töykeän ja kipakkasanaisen isoäidin, joka ei edes ole lähisukulaistensa tulosta innostunut. 
 
Saaren noin parista sadasta asukkaasta valtaosa asuu Kerrostalossa. Kyse on käytännöllisestä ratkaisusta, jonka avulla voidaan hyödyntää energian järkiperäinen käyttö, ruokatalous ja pienen yhteisen asukkaiden erityisominaisuudet mahdollisimman tehokkaasti. 
 
Isoveli ja vanhemmat tuntuvat sopeutuvan saaren askeettisuuteen paljon nopeammin kuin Björk, joka kaipaa tietokonepelejään, YouTubea ja nettiyhteyttä.  

Klassisten lastenromaanien hengessä Björk joutuu moneen tulikokeeseen lunastaakseen vihdoin äkeän mumminsa luottamuksen. 
 
Mummi ripittää pojantytärtään ja korostaa, kuinka saarella oletetaan että ”kaikista on täällä enemmän hyötyä kuin haittaa” ja että Björkin pitäisi nyt saada tilinsä ”plussan puolelle”.
 
Vähitellen Björkille myös selviää, että työssään loppuun palaneet vanhemmat ovat lähteneet  saarelle myös perheen taloudellisten vaikeuksien takia. Fyysinen työ ja elämän yksinkertaiset pienet asiat tekevät vanhemmista onnellisia ja samalla perheen kadonnut yhteishenkikin löytää entiset uomansa.
 
Yksi islantilaisen lasten- ja varhaisnuortenromaanin suurimmista ansioista on havahduttaa lukijansa kyseenalaistamaan nykyistä kerskakulutusta. 

Vähemmän voikin olla lopulta enemmän, olipa kyse maallisesta mammonasta tai ihmissuhteiden kimuranteista sokkeloista.

 

 

Kun halu suojella ympäristöä kiilaa ohi perheen ja sukusiteiden

Leena Paasio: Bengtskär itä kahdeksan. 279 sivua. WSOY 2023. Kansikuva Riikka Turkulainen.

Pinnan alla. Nuortennäytelmä. Perustuu Leena Paasion nuortenromaaneihin Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan. Dramatisointi ja ohjaus Elina Izarra. Näyttelijät Teemu Mäkinen, Reetta Hyreen, Oskar Hartman ja Roosa Lehtinen. Lavastus- ja videosuunnittelu Alisha Davidow. Pukusuunnittelu Jenni Räsänen. Äänisuunnittelu Riku-Pekka Kellokoski ja valosuunnittelu Antti Kauppi. Kantaesitys Ahaa Teatterissa 5.2.2024. Kesto 75 minuuttia, ei väliaikaa. Kohderyhmä yläkoululaisista aikuisiin.

 

Leena Paasion Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan muodostavat teosparin, jotka ilmestyivät peräkkäisinä vuosina 2022 ja 2023. 

 

Ensimmäisen osan arviossani Lastenkirjahyllyssä harmittelin vähän sitä, että dekkarin intensiteetti katkaistaan ja jatkoa luvataan vasta seuraavana vuonna. 

 

Jatko-osassa Bengtskär itä kahdeksan keskushenkilönä on edellisestä osasta tuttu Rasmus, rikkaan perheen hemmoteltu ainokainen, joka on samassa purjehdusseurassa ja valmennusryhmässä Eetun kanssa. Eetun meribiologina työskentelevä äiti katosi edellisessä osassa hämärissä olosuhteissa päivittäisellä aamu-uinnillaan. 

 

Luonnontieteisiin painottuvaa lukiota käyvät Eetu, Rasmus, Hene ja Salla ryhtyvät biologiantunnin Itämeri-aiheista ryhmätyötä varten selvittämään purjeveneiden pohjan suojaukseen käytettäviä maaleja ja pääsevät näin Rasmuksen suvun kyseenalaisen yritystoiminnan lisäksi myös Eetun äidin katoamiseen liittyvien yksityiskohtien jäljille.

 

Nuorten välisissä keskustelussa viitataan luontevasti eettiseen, hiilijalanjäljeltään mahdollisimman pieneen ruoantuotantoon. Ja oman seurantani perusteella Paasion romaani saattaa jopa olla ensimmäisiä kotimaisia nuortenromaaneita, jossa ajetaan sähköautolla!  

 

Romaanin alussa kuvataan dekkarijuonen kuljetusta enemmän Rasmuksen kehnoja välejä isänsä kanssa ja Eetun elämänilon vähittäistä palautumista. Rasmuksen tunteet Eetua kohtaan ovat syventymässä pelkkää ystävyyttä isommiksi, vaikka Eetu ei juurikaan tunnu reagoivan Rasmuksen latautuneisiin katseisiin ja äänenpainoihin. 

 

Kotimaisissa nuortenromaaneissa on viime aikoina esiintynyt poikkeuksellisen paljon itsekeskeisiä ja jopa tunnekylmiä vanhempia, joilta ei riitä ymmärrystä nuoren kasvukivuille. Rasmuksen isä on tässä lajityypissä siitä kaikkein äärimmäisimmästä päästä.

 

"– – toisinaan minusta tuntui, että vanhempani olivat hankkineet minut pelkästä velvollisuudesta jatkaa Weckmanin sukua”, ajattelee Rasmus, joka näkee itsensä usein isän mielivaltaisesti liikuttelemana marionettinukkena.  Isä on purjehtinut  olympiatasolla ja suhtautuu Rasmuksen kilpailuihinkin hyvin voitontahtoisesti. 

 

Rasmuksen ahdinkoa lisää myös äidin työ Brysselissä. Kun tilanne isän kanssa kriisiytyy, asioista on vaikea puhua äidin kanssa lyhyissä puheluissa. Rasmus analysoi tarkasti myös äitisuhdettaan:

 

Niiden kolmen vuoden aikana, jotka hän oli työskennellyt Brysselissä, olin tottunut saamaan hänestä vain palasia silloin tällöin. Kenties juuri sen takia viihdyinkin äidin kanssa niin hyvin. Isompina annoksina hänen määrätietoisuutensa, uteliaisuutensa ja aktiivisuutensa olisivat luultavasti alkaneet käydä hermoilleni.

 

Sukuyrityksen perustanut Rasmuksen isoisä sairastuu vakavasti ja joutuu sairaalaan. Rasmus käy usein tervehtämässä isoisää ja saa kuulla suvun historiasta. Vähän ennen kuolemaansa isoisä haluaa keventää omatuntoaan ja tapahtumavyyhdit ratkeavat lopussa vauhdikkaasti ja Eetun äidin pelastumisen osalta vähän epäuskottavastikin.

 

Itämeren suojeluteeman ja ekokriittisen lähestymisotteen rinnalla Paasio käsittelee ystävyyden ja nuorten välisen lojaaliuden vivahteita kiinnostavasti ja uskottavasti. Teospari ansaitsee huomiota myös esittelemällä kiinnostavasti purjehdusta sekä harrastuksena että kilpaurheiluna. Kirjan lopussa selitetään purjehdukseen liittyvää erikoissanastoa. 

                                                * * * * *

Kotimainen uusi nuortenkirjallisuus päätyy harvoin ammattiteattereiden ohjelmistoon. Onneksi tamperelainen Ahaa Teatteri pitää ohjelmistossaan myös lasten- ja nuortenkirjoihin pohjautuvia esityksiä. Mila Teräksen samannimiseen nuortenromaaniin pohjautuva Amiraali kantaesitettiin  Ahaassa helmikuussa 2022. Viime syksynä sai ensi-iltansa Katri Kirkkopellon Molli-kuvakirjoihin pohjaava lastennäytelmä Molli ja ystävyyden talo. 

 

Pinnan alla -näytelmän lavastaja Alisha Davidow on päätynyt
toimivaan ratkaisuun, jossa purjeveneet ovat näyttämöllä pääosassa.
Etualalla Oskar Haartman (Rasmus), takana Roosa Lehtinen (Silja)
ja Teemu Mäkinen (Eetu). Valokuva © Jari Kivelä / Ahaa Teatteri.

Maanantaina sai Ahaa Teatterissa ensi-iltansa nuortennäytelmä Pinnan alla, joka perustuu Leena Paasion nuortenromaaneihin Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan. 

Dramaturgi-ohjaaja Elina Izarra on koostanut teoksista hyvin koossa pysyvän ja jännitteen säilyttävän esityksen. Näytelmää lähdettiin työstämään jo siinä vaiheessa, kun Paasio oli vasta kirjoittamassa jatko-osaa. 

 

Leena Paasion Itämeri-nuortenkirjojen ensimmäisessä osassa Eetu
ja pikkusisko Isla (Roosa Lehtinen) saavat pärjätä pitkälti omillaan
isän surressa kadonnutta vaimoaan. Myös näytelmässä
sisarusten side on vahva. Valokuva © Jari Kivelä/ Ahaa Teatteri. 

Ahaa Teatterin esitykset ovat tilattavissa kouluihin, kulttuuritaloihin sekä teattereihin ympäri Suomen ja siksi näyttelijöiden määräkin pidetään produktioissa käytännön syistä suppeana. Jälleen kerran Ahaan näyttelijät taipuvat moniin, keskenään hyvinkin erilaisiin roolisuorituksiin.  

 

Pinnan alla -esitykseen liittyy myös kouluille tarkoitettu ympäristönsuojelua käsittelevä oppimateriaalipaketti.

 

  

  

 

Lapsikin osaa kierrättää

Geneviéve Gôté: Herra Kunkun tavarat, suomentanut Marvi Jalo, 30 sivua, Kvaliti 2022

Salaado Qasim & Jennifer Hagan: Anisa tahtoo kierrättää, 32 sivua, BoD 2022

 

Marjo Nygård: Kaikki kiertoon. Siilin vihreä päivä, 29 sivua, Lasten Keskus 2021

 

Tracey Corderoy & Ton Neal: Yksi sinne tai tänne! Suom. Raija Rintamäki, 29 sivua, Mäkelä 2020

Kerttu Rahikka & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri kierrättävät, 31 sivua, Mäkelä 2020

 

Laura Tirkkonen & Kaisa Huotari: Fiian Kimpsut ja kampsut. Kuinka kasvaa kestäväksi kuluttajaksi, Cozy Publishing 2020.

 

 

Ekologinen, kestävä kuluttaminen näkyy jo entistä enemmän lastenkirjatarjonnassa.

Pienimpien lasten kirjoissa asioita havainnollistetaan eläinsankareiden kautta, kun taas esikoulu- ja alakouluikäiset samastuvat paremmin lapsisankareista kertoviin kirjoihin. 

Herra Kunkku on jo aiemmin seikkaillut suomennetussa kuvakirjassa Herra Kunkun palatsi ja hahmo tunnetaan myös Pikku Kakkosen animaatiosarjasta. 

Kunkun kuninkaallinen status ja olemus ovat veikeässä ristiriidassa: kissahahmo muistuttaa nimittäin enemmän lasta kuin arvovaltaista hallitsijaa. 

Huoleton, vastuuton kuluttaminen havainnollistuu, kun
herra Kunkku syytää lampeen kaikkea itselleen tarpeetonta.
Geneviéve Gôtén kuvitusta kuvakirjaan Herra Kunkun tavarat
(Kvaliti 2022).  

Kunkku suhtautuu kuluttamiseen hyvin yliolkaisesti: 

 

Heti jos jokin tavaroista hiukankin naarmuuntuu, hän heittää sen läheiseen lampeen ja ostaa tilalle uuden. Lampi on aika pieni, mutta sinne mahtuu paljon tavaraa. Eikä mitään jää näkyviin veden pinnalle paitsi vähäisiä väreitä. 

 

Kunkun asenne muuttuu, kun kalojen sijasta onkeen
tarttuukin jotain ihan muuta... Geneviéve Gôtén
kuvitusta kuvakirjaan Herra Kunkun tavarat (Kvaliti 2022).

Kunkku huomaa lopulta toimineensa pöhkösti, kun hänen onkeensa tarttuu se kaikki hänen lampeen pitkän ajan kuluessa syytämänsä ryönä. 

Kunkun ystävät ihmettelevät lammen rantaan päätynyttä tavarapaljoutta ja he laittavat tavarat kiertoon.

Kunkku jatkojalostaa hylätyistä tavaroista myös aivan uusia käyttö- tai taide-esineitä, eräänlaista ite-taidetta.

Kuvakirjan avulla voi keskustella hyvinkin pienten lasten kanssa kerskakulutuksen ja tavarapaljouden seuraamuksia.

 

 

Hieman samankaltainen idea on myös brittiläisessä Yksi sinne tai tänne -kuvakirjassa. 

Onnelan kaupungin harmoninen arki häiriintyy, kun sen asukkaat lakkaavat toimimasta yhteisvastuullisesti. 

Kun yksi näyttää esimerkkiä ja heittelee roskia maahan, nyppäisee julkisista istutuksista itselleen kukkia tai lakkaa piittaamasta muiden hyvinvoinnista, niin pöhköyden kierre leviää pian muihin asukkaisiin ja kaikilla on kurjaa. 

Lopulta kaupungin pienin asukas, hiiri, hoksaa, että asioihin pitää puuttua. 

 

Yksi sinne tai tänne havahduttaa yhteisölliseen toimintaan. 

Kirjan lopussa on vielä konkreettisia ohjeita kierrätykseen ja rauhanomaiseen, toiset huomioivaan rinnakkaineloon. 

Mainio kuvakirja siis näin vaalienkin alla yhdessä luettavaksi!

 

Marjo Nygårdin Kaikki kiertoon: Siilin vihreä päivä -tietokuvakirjassa siili saa kutsun vierailla uudessa jätekeskuksessa. 

Siili on itse perinpohjaisesti paneutunut kierrättämiseen ja mainostaa jätekeskuksen avajaisia kaikille ystävilleen. 

Oravan autolla kerätään kaikki kierrätettävä yhteiskuljetukseen. 

Jätekeskuksessa käynti havahduttaa metsän eläimet
miettimään kierrätystä ihan uudella tavalla. Marjo Nygårdin
kuvitusta tietokuvakirjaan Kaikki kiertoon: Siilin vihreä päivä
(Lasten Keskus 2021). 

Aukeamilta löytyy tietoiskuja erilaisten materiaalien kierrrättämisestä. 

Kuvakirja on hyvä esimerkki kuvakirjan ja tietokirjan toimivasta liitosta: faktan ja fiktion voi lukea erikseen tai yhdessä. Marjo Nygårdin eläinhahmot ovat kaikki omanlaisiaan persoonia, jotka luottavat yhteistyön voimaan. 

Yhteisten asioiden edistäminen aktivioi eläimiä
myös yhteiseen puuhasteluun. Marjo Nygårdin 
kuvitusta tietokuvakirjaan Kaikki kiertoon:
Siilin vihreä päivä (Lasten Keskus 2021). 

 

Teksti on ajan hermolla, kun kannustetaan käyttämään naapureiden kanssa yhteisiä kierrätysastioita, esitellään bokashi-kompostointia ja kerrotaan tuottajavastuusta: 

 

– Oletteko kuulleet tuottajavastuusta? Siili huikkaa katsellessaan kaivinkonetta, joka kiikuttaa kourassaan pesukonetta. – Tuottajavastuu on sitä, että kun ostaa vaikkapa sähkövispilän, niin sen hinnassa on jo mukana pieni kierrätysmaksu, Siili selittää. 

 

Kerttu Rahikan ja Nadja Sarellin Elsa ja Lauri kierrättävät -kuvakirjassa kierrätysteema tuodaan likemmäksi lasten omaa arkea. 

Sisarukset saavat omat huoneet, mutta sitä ennen pitää raivata yhteinen lastenhuone turhasta tavarasta ja miettiä, mitä huonekaluja voisi hankkia kierrätettynä. 

Perhe lähtee itsepalvelukirpputorille ja kierrätyskeskukseen tekemään tarpeellisia löytöjä. 

 

Näkymä itsepalvelukirpputorilta taitaa olla ensimmäinen
 laatuaan kuvakirjassa!  Nadja Sarellin kuvitusta
Kerttu Rahikan tekstiin kuvakirjassa
 Elsa ja Lauri kierrättävät (Mäkelä 2021).  

Aiempien Elsa ja Lauri -sarjan osien tapaan kirjan lopusta löytyy laajempi tieto-osuus. 

 

 

Laura Tirkkosen ja Kaisa Huotarin Fiian Kimpsut ja kampsut. Kuinka kasvaa kestäväksi kuluttajaksi alkaa hieman kaavamaisesti esittelemällä kuvakirjan keskushenkilöt. 

Sen jälkeen tarina jatkuu riimitettyjen runojen avulla: vuodenkierron mukaan etenevissä runoissa tuodaan esille erilaisia kestävää kehitystä tukevia kierrättämisen käytänteitä: jos hiihtää vain harvoin, voi lainata sukset kaverilta tai jos lempitakista putoaa nappi, sen voi korvata erivärisellä napilla sen sijaan että ostaisi uuden takin. Syntymäpäivälahjakksi voi antaa myös jonkun aineettoman elämyksen. 

 

Yhtenä arkisena vinkkinä kannustetaan kokeilemaan, jos levoton mieli rauhoittuisi siivoamalla ja tavaroita järjestämällä! 

 

Kaisa Huotarin kuvituskuvissa sekalainen tavaramääräkin
näyttää tyylikkäältä. Huotarin kuvitusta Laura Tirkkosen
tekstiin kuvakirjassa Fiian kimpsut ja kampsut
(Cozy Pulblishing 2020). 

Laura Tirkkonen on Homevialaura-blogia pitävä sisustusbloggaaja. 

Kuvittaja Kaisa Huotarin pelkistetty pastellinen kuvamaailma suitsii tehokkaasti vaikutelmaa tavarakaaoksesta. 

Salaado Qasimin ja Jennifer Haganin kuvakirja Anisa tahtoo kierrättää on hyvä esimerkki siitä, kuinka lastenkirjat nykyisin haluavat tarjota samastumispintaa kaikille lapsille. 

Tarvepainatuskustantamo Book on Demandin kautta ilmestyneen kirjan tavoitteena on selvästi havahduttaa myös maahanmuuttajaperheet kierrättämiseen.   

 Jennifer Haganin digitaalinen kuvitus on melko
jähmeää ja asetelmallista. Haganin kuvitusta  Salaado Qasimin  
kuvakirjaan Anisa tahtoo kierrättää (Book on Demand 2022). 

Kakkosluokkalainen Anisa kertoo vanhemmilleen ja pikkusiskolleen, mitä hän on oppinut koulussa jätteiden lajittelusta. Tyttö siivoaa ystävänsä kanssa kotipihan roskista ja keksii uuden leikin, roskajahdin, jossa opetellaan samalla lajittelemaan löydetyt roskat oikeisiin jäteastioihin. Hän osallistuu myös perheensä kanssa kotitalon pihakirppikselle. 

Qasim tuo konstailemattomasti esille,  että vaikka vastuu kierrätyksestä onkin aikuisella, niin lapsella on silti mahdollisuus osallistua oman arkensa pienillä valinnoilla ja ekoteoilla yhteisen tärkeän asian edistämiseen: 

Anisa tietää, että vastuu ympäristöongelmien ratkaisemisesta on aikuisilla, mutta hän haluaa siitä huolimatta ottaa vastuuta ympäristöstä. 

– – Anisan mielestä ympäristöstä huolehtiminen on kiva ja hyödyllinen harrastus. Pihakirpputorin jälkeen Anisa uskoo voivansa omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miltä ympäristö näyttää. 

Tässäkin kuvakirjassa yhdessä kierrättäminen näyttäytyy 
yhteisöllisenä toimintana. Jennifer Haganin kuvitusta Salaado Qasimin
kuvakirjaan Anisa tahtoo kierrättää (Book on Demand 2022). 

Kirjan lopussa on vielä infoa erilaisten jätteiden kierrätyksestä. 

Salaado Qasim on koulutuksen ja yhdenvertaisuuden puolestapuhuja, vapaa kirjoittaja ja opettaja. Hän on työskennellyt kääntäjänä ja on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti.

 

Qasim on julkaissut viime vuonna myös kirjan Suuria unelmia. Tarinoita suomalaisista, jotka muuttivat maailmaa. 20 uratarinaa (BoD 2022). Qasimin perhe on muuttanut  1990-luvun alussa Somaliasta, ja hän on syntynyt Suomessa.

Sisarensa Faisan kanssa hän järjesti kirjan kupeeseen myös valokuvanäyttelyn "Suuria unelmia – tarinoita suomalaisista, jotka muuttavat maailmaa", joka oli viime vuonna esillä keskuskirjasto Oodissa ja Hakunilan kirjastossa Vantaalla. 

Salaado Qasim on myös vapaaehtoisena mukana Mentoring for Future -hankkeessa, jossa kannustetaan eri taustoista tulevia nuoria tavoittelemaan omia unelmiaan.

Jennifer Hagan on Denverissä Yhdysvalloissa asuva kuvittaja

 

Lisää kierrättämään kannustavia lastenkirjoja:

 

Emilia Erfving: Roskakasa, Lasten Keskus 2021 

Elina Kynsijärvi & Heikki Takala: Herra Tömiläs ja aito aarre, Kumma 2021 

Katie Daynes & Marie-Eve Tremblay: Kysy ja kurkista! 

Hyvä vai paha muovi? Suom. Sari Kumpulainen, Tammi 2020

Elina Komulainen, Mirka Tuovinen & Kristiina Haapalainen: Mekon matka, Sitruuna 2020

Liisa Lauerma & Aija Saukkonen: Elinan ja mummin kierrätyspäivä. Tilkkutarinoita, Warelia 2020

Tiina Nopola & Mervi Lindman: Siiri ja nolo nalle, Tammi 2020

Metsämarja Aittokoski: Pidä metsä siistinä, Pikkuli, Mäkelä 2020

Marja-Riitta Kolari: Elma ja yökkäilevä Ylppö, Pieni Karhu 2020

Esko-Pekka Tiitinen & Nikolai Tiitinen: Hyvän tahdon tarina, Villitie 2020

Pirjo Havia & Viktor Amoussou: Meren maha on kipeä, Lasten Keskus 2020

Tiina Sarja, Mikko Posio & Henna Ryynänen: Kuka vei roskat? Mäkelä 2020

Jenni Erkintalo: Mato ja meri, Etana Editions 2020

Sanna Pellicioni: Onni-pojan kierrätyskirja, Minerva 2008

Tekstiilien kierrätyksestä aikuisille:

Eve Hamari & Elina Laitinen: Vaatetarinat. Omakustanne 2022 

Laura Friman: Tauko jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämän ehdoin tahdoin. Gummerus 2021 

Laura Pörsti: Viimeinen vuosi. Muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista. Gummerus 2021