Arkisia oodeja terveelliselle lähiruoalle

Helena Koch: Perunan kuningaskunta. Kuvittanut Anne Pikkov. Suomentanut Anja Salokannel. 44 sivua. Kumma 2021. 

Merja Koski: Ruualla saa leikkiä. Jänis Jästipään ja Vihku Vitamiinin seikkailut. Valokuvakuvitus ja virkatut hahmot Tiina Poimio ja Merja koski. 94 sivua. Taiten kustannus 2022. 

 

 

Ruoan alkuperä, terveellinen ruokavalio ja eri maiden ruokakulttuurit ovat näkyneet viime vuosina monin eri painotuksin lastenkirjoissa. 

 

Nämä kaksi kirjaa lähestyvät ruokateemaa hieman epätavallisemmista näkökulmista.

 

Perunan kuningaskunta on veikeä virolainen satukokoelma vihanneksista. Se antaa tunteet muun muassa perunalle, kurpitsalle, kurkulle ja retiisille ja tekee näin kunniaa erityisesti H. C. Andersenin elollistetuista esineistä kertoville saduille.   

 

Tahatonta tragikoomisuutta satuihin työntyy arkisesta asiasta: vihanneksia kasvatetaan siksi, että niitä voitaisiin syödä:   

”Miksi minun pitäisi haluta, että joku syö minut?” retiisi kysyi kaikilta pienestä pitäen.

 

”Niin ne asiat vain tässä maailmassa menevät, kultaseni. Sitä vartenhan me kasvammekin”, yrittivät vanhemmat selittää hänelle. 

 

Anne Pikkovin kuvituksesta löytyy myös kasvien herkkää
ornamentiikkaa. Pikkovin kuvitusta Helena Kochin
satukirjaan Perunan kuningaskunta (Kumma 2020).    

 

Herneen yksinäisyys -satu kertoo pienestä herneestä, jonka kohtalona on olla herneenpalkon ainokainen.   

Sen yksinäisyys kuitenkin helpottaa,  kun palkoon työntyy mato:

 

Herneestä ja madosta tuli hyvät ystävät, jotka keskustelivat kaiken maailman asioista ja jakoivat suuria salaisuuksia. Heidän vankka yhteiselonsa jatkui siihen päivään, jolloin pieni mato haukkasi herneestä viimeisen palan. Maha tuli mukavasti täyteen, mutta pian maistuvan suupalan jälkeen pienen madon mieleen nousi haikea kaipaus. 

 

Monissa saduissa on hieman nurjamielistäkin huumoria, jonka tulkitsen olevan yksi virolaisen lastenkirjallisuuden ominaispiirre ja juontuvan maan historiasta sekä poikkeusajoista, jolloin erilaisille asioille piti lastenkirjoissakin keskiä kiertoilmauksia.

Näin railakkaasti peruna löhtee mukuloineen
talvilomalle kellariin. Anne Pikkovin kuvitusta Helena Kochin 
satukirjaan Perunan kuningaskunta (Kumma 2020).    

 

Perunan talviloma -sadussa peruna päättää luopua kasvimaan kuninkaan virastaan, koska on suivaantunut vihannesten jatkuviin oikkuihin ja riitoihin, joiden selvittelemisen takia se ei ole aikoihin ennättänyt viettää aikaa 17  mukulansa kanssa. 

Diplomaattinen kurpitsa muistuttaa perunaa lähestyvästä syksystä ja perunoiden nostosta: 

 

Kurpitsa oli oikeassa. Jo seuraavana päivänä perunoita odotti uutena asuipaikkana mukavan viileä ja hiljainen kellari. Siellä peruna sai keskittyä perheeseensä, ja hän löysi yllin kyllin aikaa myös pohtia omia ajatuksiaan. 

Kirjan sisäkansista löytyy kokoelma satukirjan "sankareista".
Anne Pikkovin kuvitusta Helena Kochin satukirjaan 
Perunan kuningaskunta (Kumma 2020). 

  

Merja Kosken  Ruualla saa leikkiä. Jänis Jästipään ja Vihku Vitamiinin seikkailut on tarinallinen tietokuvakirja terveellisestä ruokavaliosta. 

Jästipäinen jänis on ruokatottumuksissaan nirso ja suosii kaikkea makeaa. 

Jänis saa Vihku Vitamiinilta tuhtia tietoa kotimaisista kasviksista, marjoista, hedelmistä, sienistä, kaloista, maitotuotteista niiden terveysvaikutuksista sekä luonnonmukaisesti tuotetusta lähiruoasta. 

Kirjan visuaalisena koukkuna ovat Tiina Poimion virkkaamat satuhahmot, jotka seikkailevat osana Poimion valokuvakuvitusta. 

Eri ruoka-aineista on myös rakennettu erilaisia eläinhahmoja ja terveellinen ruoka on aseteltu houkuttelevasti lautaselle sananmukaisesti myös silmänruoaksi. 

 

Sipi Siili innostuu ensin kuullessaan, että ruualla saa leikkiä, mutta muistaa samalla, että äiti on kieltänyt sen.

– Miten ruualla saa leikkiä? Kysyy Sipi? 

 

Vihku näyttää Sipille, kuinka kesäkurpitsasta voi muotoilla auton, jonka päälle hän laittaa istumaan retiisikuljettajan.  

– Näin kasviksilla voi leikkiä, ensin muotoilla niistä hauskoja juttuja ja sitten syödä ne.

Terveellinen ruoka kauniisti ja mielikuvituksellisesti tarjottuna
on myös silmänruokaa. Valokuvakuvitusta Merja Kosken
tietokuvakirjaan Ruualla saa leikkiä. Jänis Jästipään ja Vihku
Vitamiinin seikkailut (Taiten kustannus 2022).

Fiktiivisen tarinan lomaan on pakattu tuhti annos tietoa, joten se sopii erinomaisesti varhaiskasvatukseen ja alakouluun opetusmateriaaliksi. Nirsokin lapsi innostuu monista hänelle aiemmin vieraista vihanneksista hauskan tietotarinan ansiosta. 

Kirjan lopusta löytyy vielä terveellisten ruokien reseptejä. 

Merja Kosken tietokuvakirja palautti mieleeni Jukka Laajarinteen mainion novellikokoelman Ruoalla ei saa leikkiä (WSOY 2009, kuv. Martti Ruokonen), jonka arvio löytyy Lastenkirjahyllystä. 

 

 

 

Arkista draamaa aamupuuron äärellä

Saara Kekäläinen & Reetta Niemensivu: Valpuri ja vaarallinen aamupuuro, 48 sivua, Tammi 2022.

 

Vuokko Hurme & Noora Katto: Hirveä nälkä, 31 sivua, Into 2021.

 

 

Parin viime vuoden tarjonnan perusteella voi puhua jo todellisesta lastenkirjallisuuden ruokabuumista.

 

Lastenkirjahyllyssä ruokateemaiset lastenkirjat ovat reilun vuoden aikana olleet esillä jo kahdessa katsauksessa. 

Jo aiemmin ilmestynyt Pamela Tolan ja Manuela Boscon lastenromaani Pöytä joka tahtoi kodin  (Otava 2015, kuv. Anna Salmisalo) muistutti perheen yhteisten ruokahetkien tärkeydestä koko perheen hyvinvoinnille. 

 

Lastenkirjallisuuden klassisin nirson lapsen ruokailusta kertova varoitustarina löytyy Heinrich Hoffmanin Jörö-Jukasta: opettavainen kuvasarja ja runo "Pikku Lassi, joka ei soppaa syönyt" kertoo pojasta, joka jättää sopan syömättä ja päätyy hautuumaalle.

Omassa lapsuudessani vedottiin vielä Afrikan köyhiin lapsiin ja patistettiin syömään lautanen tyhjäksi. 

Nykyinen kasvatusmetodi on lastenkirjoissakin jo sallivampi. 

Erilaisia makuja ja ruokalajeja innostetaan maistamaan. 

Myös ruokalajien kirjosta löytyy enemmän eksoottisempia makuja. 

 

Äidin päänsärky ja ruoan kanssa nirsoileva Aino 
on huono yhdistelmä: Kristiina Louhen kuvitusta kuvakirjaan
  Ainon äiti on vihainen (Tammi 1986). 

Kristiina Louhen Ainon äiti on vihainen -kirjan (Tammi 1986) kohtaus, jossa Aino protestoi äidin keittolounasta puhutteli minua taannoin pienten lasten äitinä. 

Kuvakirja oli tuolloin vielä harvinainen sanoittaessaan lapsiperheen arjen monia tunteiden kyllästämiä kohtauksia.    

 

Vuokko Hurmeen ja Noora Katon Hirveä nälkä ja Saara Kekäläisen ja Reetta Niemensivun Valpuri ja vaarallinen aamupuuro muistuttavat lähtöasetelmiensa  ja ruskeaihoisten tyttöpäähenkilöidensä puolesta paljon toisiaan.  

 

Isä huhuilee Valpuria aamiaiselle. Tytöllä on tarjoilusta suuret odotukset:

 

Yksi erikoisaamiainen, kiitos. 

Croissanteja, vohveleita ja vadelmahilloa.

Maapähkinöitä, suklaatahnaa ja

kinuskia, Valpuri luetteli.  – Ja hiukan

strösseleitä päälle, hän lisäsi.

 

Tahtojen taistelua: Reetta Niemensivun kuvitusta 
Saara Kekäläisen tekstiin kuvakirjassa Valpuri ja
vaarallinen kaurapuuro (Tammi 2022). 

Isällä on kuitenkin tarjolla vain ravitsevaa puuroa. Ja kriisi on valmis. 

 

Valpurilla on hyvä mielikuvitus ja hän yrittää eri tavoin päästä voittajaksi kiperästä tilanteesta.  

Tyttö epäilee jopa puuron olevan vieraan kulttuurin lähettilään juoni ja sen syöminen saattaisi sen vuoksi aiheuttaa koko aurinkokunnan kokoisen selkkauksen.

 

Pitkällisen väsytystaistelun jälkeen isä lämmittää puuron uudelleen mikrossa. 

Valpuri ottaa lusikan käteensä ja syö puuron: 

Puuro oli hyvää. (tai ainakin ihan syötävää.) 

Reetta Niemensivun kuvituksen yksityiskohdista voi pongata tuttujen ruoka-aineiden ja maailmankirjallisuuden klassikoiden ruokateemaisia nimiväännöksiä, joita löytyy myös kirjan sisäkansista.

 

Maistiaisen kirjan aukeamista voi nauttia täältä. 

 

Kekäläinen on aiemmin debytoinut aikuistenromaanilla Munametsä (S&S 2019) Olga Kokon kirjailijanimellä. 

 

Vuokko Hurmeen ja Noora Katon viime vuonna ilmestyneessä kuvakirjassa on sama asetelma, mutta kuvakirjan sävy on hieman valistavampi. 

Lastenkirjojen sukupuoliroolit ovat jo väljentyneet kiitettävästi. 

Hurmeen ja Katon kuvakirjoissa isät osallistuvat päivän arkisiin toimiin ja huolehtivat jopa äitejä enemmän ruokailun sujuvuudesta. 

Vilma jättää aamupuuron syömättä ja nirsoilee myös lounaan ja välipalan kanssa.  

Nälkä yltyy ja se vaikuttaa jo Vilman käytökseenkin. 

Vanhemmat ovat kuitenkin ihailtavan kärsivällisiä. 

Koko perhe aamiaispöydän äärellä. Noora Katon
kuvitusta Vuokko Hurmeen tekstiin kuvakirjassa
Hirveä nälkä (Into 2021). 

Tämänkin kuvakirjan sisäkannet on otettu oivaltavasti käyttöön. 

Kirjan alussa lapsi voi tunnistaa maistamiaan ruokia ja erilaisia makuja ja lopussa näytetään Vilman ja hänen siskonsa Tintin terveelliset ateriat. 

Noora Katto tunnetaan entuudestaan Anneli Kannon Viisi villiä Virtasta -sarjan kuvittajana.  

Herneitä nenässä ja ruokalautasella… Lasten ravintokasvatuksessa kaikki keinot ovat sallittuja

Hannamari Ruohonen: Ei Rane, ei! 32 sivua, Etana Editions 2020.

 

Sanna Pelliccioni: Onni-poika keittiössä, 32 sivua, Etana Editions 2021.

 

Eppu Nuotio & Liisa Kallio: Oho, miten hyvää! 22 sivua, WSOY 2021.

 

Katri Kirkkopelto: Molli ja hirveä herne, 25 sivua,  Lasten Keskus 2021.

 

 

Ruokaan, ruokakulttuuriin ja terveelliseen ravitsemukseen liittyvät ilmiöt näkyvät nyt kaikkialla. 

 

Ei siis ihme, että ruokateemaisia lastenkirjojakin ilmestyy ihan ruuhkaksi asti. 

Aihe oli Lastenkirjahyllyssä esillä jo alkuvuodesta.

 

Ruokailuun liittyvät tilanteet ovat lapsiperheiden arjessa usein hyvin tunnepitoisia. 

Siksi monet ruokailusta kertovat lastenkirjat sopivat hyvin myös tunnetaitojen harjoitteluun.

 

Hannamari Ruohosen Ei, Rane, ei! aloittaa uuden sarjan, jonka sankarina on räyhäkkä gorilla. 

Ranella on vielä selvästi paljon opittavaa asiallisista ruokailutavoista.   

 

Uhmaikäinen Rane-gorilla ei ehkä aikuisen mielestä
ole paras ruokatapojen opettaja, mutta lapsella on sen
 kanssa taatusti hauskaa... Hannamari Ruohosen
kuvitusta kuvakirjaan Ei Rane, Ei! (Etana Editions 2020). 

Kuvakirjan jujuna ovat joka aukeamalla esitetyt kysymykset, joihin Ranea fiksumpi lapsi saa vastata aina lähes tulkoon samoin sanoin kieltävin sanoin… kunnes kirjan lopussa Rane yllättää: se työntääkin herneen suuhunsa! 

Hannamari Ruohosen pitkäraajainen, ilmeikäs ja ketterä Rane on hahmona veikeä uusi kuvakirjatuttavuus.  

 

Pienillä tehokeinoilla eli erivärisillä pystyviivoilla syntyy 
vaikutelma Ranen pehmeästä turkista.
Hannamari Ruohosen kuvitusta kuvakirjaan 
Ei Rane, Ei! (Etana Editions 2020).

Katri Kirkkopellon Molli ja tämän ystävä Sisu ovat tuttuja jo aiemmista tuoteperheen kuvakirjoista. 

Uudessa kooltaan pienemmässä kirjasarjassa Mollin kanssa harjoitellaan monia lapsiperheen pieniä pulmatilanteita. Aiemmin sarjassa on ilmestynyt Mollin  iltahepuli (Lasten Keskus 2020). 

 

Molln vatsa kurisee ja Sisu ryhtyy tekemään keittoa, johon tulee erivärisiä ja terveellisiä ruoka-aineita. 

Mutta ruokailusta ei tule mitään, kun Molli huomaa, että keitossa on myös inhottavia vihreitä herneitä. YÖK. 

Sisu kuitenkin lupaa, että herneitä syömällä tulee vahvaksi. 

 

Katrki Kirkkopelto onnistuu taltioimaan tunnistettavasti
erilaisia ilmeitä ja eleitä. Kirkkopellon kuvitusta kuvakirjaan
Molli ja hirveä herne (Lasten Keskus 2021). 

Sisun on maaniteltava kaikin mahdollisin keinoin Mollia edes maistamaan. 

 

Katri Kirkkopelto tavoittaa jälleen lukuisia eri ilmeitä, joihin lapsen on helppo samastua ja jopa jäljitellä niitä kirjan ääneen luvun aikana. 

Kirjassa on myös paljon interaktiivisia elementtejä, joilla lapsi voi omalla toiminnallaan osallistua tarinan eri käänteisiin.

 

Eppu Nuotion ja Liisa Kallion uuden Oho!-sarjan aloittava kartonkinen katselukirja Oho, miten hyvää! tarkastelee asioita ryömivän ja konttaavan vauvan näkökulmasta. 

Vauva ottaa suutuntumaa kaikkeen, mitä eteen sattuu: ruoan lisäksi vauva maistaa syöttötuolin jalkaa, mattoa, koiran turkkia, siivousharjaa… ja isän kenkää. 

 

Isä nostaa lapsen syliinsä ja vähin erin uni voittaa pienen tutkimusmatkailijan.

 

Vauva maistelee ilman nirsoilua kaikkea eteen tulevaa. Liisa Kallion kuvitusta Eppu Nuotion
tekstiin kuvakirjassa Oho miten hyvää! (WSOY 2021). 

 

Liisa Kallion ihmishahmoissa on sopivasti särmää, mutta selkeä rajaus tekee kuvista helposti hahmotettavia.

 

Sanna Pelliccionin uusimmassa Onni-poika -kirjassa Onni ja pikkuveli Olavi tekevät isälle syntymäpäiväksi aamiaisen ihan kahteen pekkaan. 

Veljekset loihtivat jääkaapista ja ruokakomeroista löytyvistä aineksista aamiaisen, jossa on monia isälle mieluisia asioita. 

Arkiset tutut asiat ovat kuvakirjassa lapselle usein tärkeitä.
Jääkaapista löytyy monta nimettävää yksityiskohtaa.
Sanna Pelliccionin kuvitusta kuvakirjaan Onni-poika 
keittiössä (Etana Editions 2021). 

Onni-poika -sarja on hyvä esimerkki pikkulasten kuvakirjasarjasta, jonka yksinkertaisesta arkitarinasta löytyy paljon tietoa: harvoin lastenkirjoissakaan kurkataan jääkaappiin tai nähdään kodin erilaisia kierrätysratkaisuita! 

 

Luontevasti kirjassa käsitellään myös ruokailuun liittyvää sosiaalisuutta ja eri maiden ruokakulttuureja: naapurit tulevat illalliselle nauttimaan Onnin italailaissyntyisen isän lempireseptillä valmistettua pizzaa. 

Tuoksuilla ja mausteillakin on kirjassa tärkeä rooli. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusi vuosi innostaa maistelemaan uutta – myös uusissa lastenkirjoissa

 

Veronica Lassenius: Makukamut, 32 sivua, Etana Editions 2020.

Pirjo ja Pekka Arvola & Ilona Partanen: Liikaa herkkuja Haukkumaassa, 24 sivua, Mini kustannus 2020.

 

Tiina Piekkari: Rusinatusina ja kaikki katastrofin ainekset, 32 sivua, Mini kustannus 2020.

 

Tittamari Marttinen: Lasten vegekeittokirja, kuv. Emmi Kyytsönen, 79 sivua, Avain 2020.

 

Lasten- ja nuortenromaaneista löytyy jo päähenkilöitä, jotka suosivat kasvisruokaa.

Viime vuonna ilmestyi näppituntumani mukaan aiempaa selvästi enemmän ruokaa, ruokailua ja terveellistä ravintoa eri tavoin käsitteleviä lastenkirjoja, joiden otollisin kohderyhmä on leikki-ikäisissä ja alakoululaisissa.

Ruokateeman runsastuminen on käsittääkseni yhteydessä aikuisten elämäntapakirjallisuuden suosioon: perinteisten reseptikirjojen lisäksi julkaistaan paljon tietokirjoja, joissa ravintoterapia ja elimistön kokonaisvaltainen hyvinvointi ovat keskiössä. 

Arkiset ruokailuhetket tarjoavat eri-ikäisille lapsille erinomaisia harjoittelun paikkoja liittyen myös itsesäätelyyn, tahtotilojen hallintaan ja ennakkoluulojen selättämseen. 

 

Tittamari Marttisen ja Emmi Kyytsösen Lasten vegekeittokirja on esitystavaltaan selkeä ja visuaalisesti houkutteleva johdatus kasvisruokaan. 

Kirjassa on runsaasti vähällä vaivalla toteutettavia ja turhaa konstailua ainesosiltaan karttavia reseptejä. Ne on ryhmitelty perinteiseen tapaan alku- ja välipaloihin, pääruokiin ja lisukkeisiin ja jälkiruokiin.

 

Ruoat on nimetty hauskasti: viheltelevät falafelit, kukkakaalikepponen, tomerat tortillat jne. 

 

Höysteenä on myös muutamia Marttisen ruokateemaisia loruja. 

Lasten vegekeittokirja kannustaa kokeilemaan kasvisruokia ”koko perheen voimin”, mutta se antaa inspiraatiota myös alakoulun kokkikerhoihin tai muihin harrasteryhmiin.

 

Emmi Kyytsösen kuvituskuvissa ruoka-ainekset toisinaan
elollistetaan, esimerkiksi kun kukkakaalit esitetään hattarapäinä.
Kyytsösen kuvitusta Tittamari Marttisen tekstiin lasten tietokirjassa 
Lasten vegekeittokirja (Avain 2020). 

 

Tiina Piekkarin Rusinatusina ja kaikki katastrofin ainekset -kuvakirjan sankarit ovat varmasti lastenkirjallisuuden erikoisimpia: Kaino Kääryleen ravintolan kuivamuonahyllyssä lymyilee nimittäin 12 rusinaa, jotka pelastavat tärkeän illallisen ripeällä ja siekailemattomalla toiminnallaan! 

Kaino Kääryleen ravintolan bravuuri on kasvispata. Hän on tohelo ja hajamielinen kokki, ja vaarallisia tilanteita riittää kosolti.

Illallinen on kääntymässä katastrofiksi, kun suolaa  päätyy  pataan roimasti suunniteltua enemmän. 

Kaino-kokin ravintolan keittiössä ei työergonomia ja
- ja turvallisuus ole ihan kohdillaan. Tiina Piekkarin kuvitusta 
kuvakirjaan Rusinatusina ja katastrofin ainekset
 (Mini kustannus 2020).

Rusinatusinan 11. rusina on lukenut kaupungin suosituimman ruokabloggarin Possu Bearnaisen nettisivuilta, että liian suolaisen ruoan voi pelastaa muutaman perunan avulla. Niksillä on oikeassa elämässäkin vannoutuneita kannattajia.   

 

Piekkarin pelkistetty, mutta paikoin koristeellisiakin elementtejä sisältävä kuvitus jää ”paperin pintaan”. 

 

Esikoiskirjan loppuun olisi voinut vielä lisätä kasvispadan reseptin. 

 

Liikaa herkkuja Haukkumaassa vetoaa varmasti Ilona Partasen tunnistettavien koirarotujenkin ansiosta erityisesti  koiraharrastajiin. 

 

Pirjo ja Pekka Arvolan tarina on sävyltään opettavainen. Viesti liiallisen herkun syömisen haitallisuudesta tulee selväksi niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin hyvinvonnille. 

Maalailevaa, rönsyilevää kerrontaa olisi voinut roimasti tiivistää. 

 

Haukkumaassa katoaa koiria ja mäyräkoira Väiski Mäyris päättää selvittää mysteerin. 

Se voittaa pelkonsa ja päätyy sen ansiosta lopulta koirayhteisön sankariksi. Ratkaisun avaimet löytyvät Ryökälerotkosta.

Manu-koira on hotkinut herkkuja ja juuttunut koloon.
Nolous ja ahdinko näkyvät  sen silmistä.
Ilona Partasen kuvitusta Pirjo ja Pekka Arvolan tekstiin
kuvakirjassa Liikaa herkkuja Haukkumaassa
(Mini kustannus 2020).
 

Ilona Partanen yhdistää  ronskia luonnosmaisuutta, yhtenäisiä kirkkaita väripintoja ja pikkutarkkoja yksityiskohtia.

Lopputulos on taiton osalta monin  paikoin levoton ja kirjan kansikuvaan on otettu turhan monia irrallisia kuvaelementtejä. 

 

Animaattorina sekä Suomessa että ulkomailla  tunnetun Veronica Lasseniuksen Makukamut nousee toteutukseltaan ja sisällöltään ruokateemaisten lastenkirjauutuuksien ykköseksi.

 

Formaatiltaan se muistuttaa kartonkikansineen ja tanakoine sisäsivuineen pikkulasten katselukirjaa, mutta se antaa kiinnostavan toteutuksensa ansiosta "pureskeltavaa" kiinnostavan käsittelytapansa ansiosta  vielä alakouluikäisillekin lapsille. 

Makuleikeissä yhdistetään rohkeasti hapan sitruuna,
karvas ruusukaali ja makea mansikka.
 Veronika Lasseniuksen kuvitusta kuvakirjaan
Makukamut (Etana Editions 2020). 

Makumatkalla käytät aistejasi,

jotka ovat sinun omia supervoimiasi.

Silmäsi iloitsevat ruuan väristä.

Nenäsi nuuhkii ruuan tuoksua.

Suusi haukkaa ruokaa…

Mitä silloin tapahtuu?

Havainnollinen aukeama viidestä perusmausta. 
Veronika Lasseniuksen kuvitusta kuvakirjaan 
Makukamut (Etana Editions 2020).   

 

Kerttu Karvas, Heta Hapan, Martta Makea, Seppo Suolainen ja Unto Umami tutustuttavat viiteen perusmakuun ja ne kertovat myös, mistä näitä makuja parhaiten löytää maisteltavakseen.

Kuten arkisessa elämässä yleensä, niin yhteistyö on voimaa, ja eri makujen yhdistelmistä syntyy paras lopputulos. 

 

Makukamut on hyvä esimerkki hyvin suunnitellusta  kuvatietokirjasta. 

Aihetta on rajattu ja sisäkansiinkin on riittänyt lapsen makunystyröitä treenaavia tehtäviä, jotka kannustavat maistamaan rohkeasti erilaisia makuyhdistelmiä.

Makukamut-kirjan avulla voi mainiosti herätellä keskustelua vaikkapa päiväkodissa   eri kulttuurien ruokaperinteistä tai lasten omista suosikkimauista  ja rohkaista  kokeilemaan uusia makuja ilman ennakkoluuloja.

 

 

 

 

Lisää lastenkirjoja ruoasta ja ruokailusta:

 

Pamela Tola & Manuela Bosco ja Anna Salmisalo: Pöytä joka tahtoi kodin, Otava 2015 / lastenromaani

 

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu, syömään!  Käsikirja kaikille niille, jotka ovat joskus syöneet, syövät juuri nyt tai suunnittelevat syövänsä, Otava 2014 / kuvatietokirja

 

Riina Katajavuori & Anne Vasko ja Erika Kallasmaa: Onerva kokkaa, Tammi 2012 / katselukirja

 

Sanna Vehviläinen & Niina Haiko: Ulriikka ja täti Massinen, Lasten Keskus 2006  / kuvakirja

 

Lauren Child: En kyllä ikinä syö tomaattia, suom. Riitta Oittinen, Pieni Karhu 2005 / kuvakirja

 

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Veeran keittiöpuuhat, Otava 2002 / kuvakirja

 

Jules Bass & Debbie Harter: Yrtti Yrjänän reseptit. Lasten kasviskeittokirja, suom. Riitta Oittinen, Pieni Karhu 2000 / lasten tietokirja

Terapiakirja lasten ruokailusta aikuiselle:

Adam Mansbach & Owen Brozman: Nyt vittu syö! Suom. Kaj Lipponen, Into 2014