Lapsentajuisesti koronaviruksesta

Angela Meng, Alexander Friedman & Alvaro Gonzalez: The Big Thing, 29 sivua, omakustanne 2020. Vapaasti  ladattavissa. Vapaaehtoiset lahjoitukset osoitetaan koronaviruksen tutkimusta edistävään työhön. 

Eri tahot ovat nopeasti reagoineet tarpeeseen saada lapsille sopivaa tietoa koronapandemiasta. 

The Big Thing -kuvakirja on syntynyt amerikkalaisten  tekijöiden havainnosta, että  lapset ovat jääneet täysin paitsioon koronapandemiasta käytävässä keskustelussa ja tiedotuksessa.

Kuvakirja on tyyliltään kiihkoton ja puolueeton. Se tuo  monipuolisesti esiin maailmanlaajuisen poikkeustilan lapsessa herättämiä ajatuksia ja tuntemuksia. 

Koronaviruksesta kerrotaan viisivuotiaan Bea-tytön näkökulmasta ja hänen ikätasoonsa suhteutettuna.

Koronaviruksen etenemistä havainnollistetaan näin pelkistetysti.
Alvaro Conzalezin digikuvitusta Angelma Mengin ja Alexander
Friedmanin tekstiin kuvakirjassa The Big Thing (omakustanne 2020). 

On TV, adults talk about the virus turning the world into a scary place. At home, Bea´s mom and talk nervously about their jobs, supplies, and their family´s health. It is all very confusing.

Beaa harmittaa, kun etäyhteyden päästä ei voi nähdä kaikkia kavereita pieneltä näyttöruudulta. 

Bea kertoo suruistaan verkon kautta ”rouva Evalle”, joka lienee opettaja, lastenpsykologi tai joku muu välittävä aikuinen.  

Eva yrittää saada Bean löytämään poikkeusoloista myös jotain hyvää ja myönteistä käyttämällä vertausta ”silver lining”. 

Vapaasti suomentaen jokaisella uhkaavallakin pilvellä on aina hopeinen reunus, josta voi koitua ajan myötä myös jotain hyvää. 

Tätä kautta kirja kampanjoi myös ilmastonmuutoksen hidastamisen puolesta.    

 

Lapsen näkökulma poikkeukselliseen aikaan.
Alvaro Conzalezin digikuvitusta Angelma Mengin ja Alexander
Friedmanin tekstiin kuvakirjassa The Big Thing (omakustanne 2020). 

Kotiarjessa Bea  huomaa nauttivansa erityisesti  lisääntyneestä kiirettömästä ajasta vanhempiensa kanssa. 

Keskustelu auttaa tyttöä huomaamaan, kuinka paljon tärkeää työtä hoitohenkilökunta tekee hoitaessaan virukseen sairastuneita ja kuinka maanviljelijät ja kauppiaat huolehtivat elintaviketuotannon ja -jakelun jatkamisesta vaarojenkin keskellä sekä kuinka tutkijat yrittävät selvittää viruksen alkuperää. 

Kuvakirja onkin saanut omisteen "to the superheroes". 

The Big Thing -kuvakirjan viesti kurkottaa toiveikkaasti tulevaisuuteen:

People talk about what we can learn from the BIG THING, so the next time something similar happens, it might be just a SMALL THING.

Kirjan voi ladata ilmaiseksi verkosta ja sen voi lukea englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, italaiksi, ranskaksi tai portugaliksi. Sen  voi myös tilata perinteisenä painettuna kirjana Amazon-verkkokirjakaupan kautta. 

Kannattaa tutustua myös brittiläiseen kuvatietokirjaan Elizabeth Jennerin, Kate Wilsonin ja Nia Robertsin kirjoittama ja Axel Schefflerin kuvittama Coronavirus - A Book for Children (Nosy Crow 2020, joka on myös ladattavissa kustantajan sivuilta. Se on sekä tietoaineksensa että kuvituksensa puolesta edellä esiteltyä kuvakirjaa ammattimaisemmin toteutettu ja sen faktatietoihin on myös saatu apua tartuntauteihin perehtyneeltä professorilta Grahame Medleyltä. 

Kirja löytyy  ruotsalaisen Alfabeta-kustantamon sivuilta ruotsiksi käännettynä. 

The Big Thing ja Coronavirus – A Book for Children -kuvatietokirja ovat kumpikin ilmestyneet huhtikuussa. 








Muokattu 21.5. ja lisätty tieto brittiläisestä kuvatietokirjasta Coronavirus - A book for Children. 

Kirjakutsut, mikä mainio tilaisuus tutustua myös erikoisempiin kirjoihin!

Sipin päivän kirjakutsut Tampereen pääkirjasto Metson Lehmus-salissa keskiviikkona 15.2.2017. 

Vuoden 2016 lasten- ja nuortenkirjatarjontaa esittelivät pedagoginen informaatikko Mervi Hietanen (tietokirjat) sekä kirjastonhoitajat Katariina Ahtiainen (kuvakirjat, sadut lastenkertomukset, runokirjat), Elisa Marttinen (helppolukuiset, lastenromaanit, lastenkertomukset, sadut), Niina Salmenkangas (lastenmusiikki) ja Tuija Mäki (lastenkertomukset, sadut, fantasia, spekulatiivinen fiktio, nuortenkirjallisuus).

Tampereen pääkirjaston lasten- ja nuortenkirjaosaston kirjakutsuilla on jo 14 vuoden mittainen perinne. 

Maakuntakirjastokaupungeissa on eri puolilla Suomea pidetty jo pitkään tällaisia koko tarjontaa summaavia koulutustilaisuuksia.  

Edellisvuoden lasten- ja nuortentarjonnan esittelyillä on nykyisin entistä isompi merkitys lasten ja nuorten ja kirjojen kanssa eri tavoin työskenteleville. Ne auttavat  saamaan kokonaiskuvaa jatkuvasti rönsyilevästä ja runsastuvasta tarjonnasta. Pieniä kustannuskentän toimijoita ja omakustanteita tulee koko ajan lisää, ja niistä on vaikea pitää mitään lukua.

Kirjakutsujen ansio on juuri siinä, että isojen ja pienten kustantajien tarjontaa ei arvoteta suuntaan tai toiseen. Mutta täyden koulutuspäivän jälkeen hiipii kyllä mieleen epäilys,  löytävätkö kaikki kirjat edes uutterien kirjavinkkarien työn tuloksena lasten ja nuorten lukemiksi.

Kirjakutsuilla ei kuitenkaan kuultu huolipuhetta lasten ja nuorten lukemisen vähenemisestä. Kirjastoväki näkee onneksi yhä päivittäin onnellisia kohtaamisia, joissa oikea kirja löytää oikean lukijansa.

Kirjakutsuilla tärkein arvostuksen mittari on kirjan vinkattavuus: suuri osa Sipin päivän kirjakutsujen osallistujista oli kirjastoväkeä, mutta mukana oli myös ilahduttavan paljon päiväkoti- ja koulupuolen kasvattajia, myös aivan ensikertalaisia. Kirjakutsun osallistujat saivat kotiin ja työnpaikalle viemisiksi kattavan kirjalistan, jossa kukin esiintyjistä on nostanut kiinnostavimpia vuoden kirjoja eri otsakkeiden alle. 

Lastenkirjahyllyn perinteinen kirjakutsukatsaus pyrkii tällä kertaa poimimaan kiinnostavia havaintoja ja uusia trendejä yksittäisten teosnostojen sijaan.

Mervi Hietasen tietokirjaosuudessa ryhmittelystä näkyy myös teosten kirjastoluokka. Iso osa lapsia ja nuoria kiinnostavista tietokirjoista voi löytyä myös aikuisten puolelta.

Selkokirjojen määrä näyttää runsastuvan vuosi vuodelta. Monet selkotietokirjoista tyydyttävät yhtälaisesti aikuisen,  lapsen ja nuoren tiedonnälkää. Selkokirjoja on tarjolla ilahduttavan runsaasti sekä alakouluikäisille että nuorille. Myös maailmankirjallisuuden klassikoista tehdään selkomukautettuja versioita.

Hietasen useamman tietokirjanoston perusteella retrotyyli on leviämässä jo tietokirjojen kuvitukseenkin. 

Kotimaisia laadukkaita luontokirjoja tehdään lapsille entistä enemmän, mikä on tietysti iso ilonaihe.

Käännöstietokirjoissa ongelmana tahtoo olla se, että tietoaineksesta osa saattaa olla jo auttamatta vanhentunut siinä vaiheessa kun se päätyy suomennettavaksi. Tässä siis taas hyvä syy suosia suomalaista!

Katariina Ahtiaisen savottana oli käydä läpi kuvakirjojen lisäksi myös runot, lastenkertomukset ja sadut, osin yhdessä Tuija Mäen ja Elisa Marttisen kanssa. 

Kuvakirjanimekkeitä hankittiin Ahtiaisen tilaston mukaan maakuntakirjastoon lähes 350 kappaletta, ja näistä peräti kolmannes on kartonkilehtisiä katselukirjoja!

Eri tavoin ääntelevien kirjojen määrä on kasvanut: Ahtiaisen arvelun mukaan kirjan monikäyttöisyys on yksi kustantajien kikka saada kirja paremmin myydyksi.

Yleisenä huomionaan Ahtiainen kiitteli kuvakirjoista löytyvää tavallisten perheiden arjen tarinoita, joista puuttuu päälle liimattu idylli.

Elisa Marttisen luku-urakkaan kuuluivat helppolukuiset, lukemaan opetteleville suunnatut lastenkirjat, joissa on isompi fontti ja enemmän kuvitusta. Laadultaan ja ääripäiltään kyse on varsin sekasisältöisestä joukosta. 

Kustantajista Kustannus-Mäkelä pitää edelleen määrän puolesta kärkisijaa (viime vuoden 64 helppolukuisesta peräti 26 tuli Mäkelältä!) , mutta iso osa niistä on ”bulkkitavaraa” ja muutamissa kirjoissa lukevaa lasta  Marttisen mielestä jopa aliarvioidaan.

Marttinen oli ilahtunut yhdeksästä kotimaisesta helppolukuisesta uutuudesta ja hän piti WSOY:n uutta Lukupalat-sarjaa valopilkkuna

Pienten kustantajien satukirjoissa ja lastenkertomuksissa  esiintyy  huostaan otettuja lapsia, vankilassa tuomiotaan kärsiviä vanhempia, kiusaamista ja perhedraamaa sekä lapsen vakavaa sairastumista. Moniin kirjakutsuilla esiteltyihin pienten kustantajien teoksiin täytyy vielä myöhemmin yrittää Lastenkirjahyllyssäkin palata. 

Niina Salmenkankaan lastenmusiikkikatsauksessa kuultiin jälleen svengaavia maistiaisia viime vuoden lastenlevytarjonnasta. Sattumaa tai ei, viime vuonna ilmestyi poikkeuksellisen paljon uskonnollisia lastenlevyjä.

Oivaltavasti   Salmenkangas muistutti, että aina ei tarvitse lukea iltasaduksi (satu)kirjaa, vaan  voi myös valita kauniisti kuvitetun nuottikirjan ja laulaa siitä yhdessä laulu tai useampi. 

Matti Karjalaisen sairastumisen takia sarjakuvakatsaus jäi kirjakutsuilla tällä erää kuulematta ja Tuija Mäki paikkasi lennosta myös Karjalaisen osuuden fantasiasta ja nuortenromaaneista.

Nuortenromaanien ikuinen teema, rakkaus, näkyi viime vuonna sekä kotimaisissa että käännetyissä nuortenromaaneissa, usein myös kahden päähenkilön näkökulman kuvauksina.

Jessica Schliefauerin Ester & Isak (Karisto) sekä Rainbow Rowellin Eleanor & Park  (Viisas elämä) puhuttivat kirjastoväkeä vahvoina teoksina. Kummassakin väkivalta on keskeisessä osassa. Yleisökommentissa ihmeteltiin myös avoimesti sitä, kuinka on mahdollista että mikään iso kustantaja ei hoksannut ottaa  Rowellin hittikirjaa valikoimiinsa. 1980-luvulle sijoittuva Eleanor & Park on sykähdyttänyt myös aidosti nuoria – siis ilman laajamittaista markkinointikoneistoa – , mikä taitaa olla jo aika harvinaista!  

Jotkut aiheet tai kerronnalliset ratkaisut näkyvät toisinaan hätkähdyttävän identtisinä useammassa teoksessa. Otavan nuortenromaanikilpailussa menestynyt Anne-Maija Aallon Syvään veteen ja Sara Saarelan Kanssasi en tarvinnut sanoja (Kharis) ovat asetelmiltaan ja kerronnallsilta ratkaisuiltaan samanlaisia.

Ilahduttavana ilmiönä voi pitää sitä, että nuortenromaaneissa kuvataan nykyisin enemmän maaseudun nuoria.  Keskustelua käytiin myös Estelle Maskamen DIMILY-sarjasta (Gummerus), sen moraalista ja suosion syistä nuorten keskuudessa.

Mintie Dasin Storm sisters –sarjan avaus Kuohuva maailma (Tammi) oli jäänyt useammalta vinkkaajalta kesken ja tätäkin pohdittiin, mikä siinä tökki pahiten ja päädyttiin mm. toteamaan,  että kielessä on jotain pielessä, se ei  ”kulje”.  

Tuija Mäki kiteytti osuvasti, että viime vuosi oli kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa poikien vuosi. Entuudestaan tutut sekä esikoistekijät, naiset ja miehet, kirjoittivat peräti 20 kirjaa poikalukijoille!  

Metson lasten- ja nuortenkirjallisuuden kirjakutsujen ehdoton valtti on se, että useampi esiintyjä omaa pitkän perspektiivin  esittelemäänsä kirjallisuuden alueeseen. Niinpä he parhaimmillaan myös pystyvät tekemään lukemastaan kiinnostavia zuumauksia ja päätelmiä. Erityisesti Tuija Mäen hyvästä muistista ja näkemyksellisyydestä on ilo nauttia vuodesta toiseen.  

Dystopiat ovat Mäen havaintojen mukaan muuttuneet aiempaa kevyemmiksi: niihin ei enää ladata koko maailman tuhoutumisen uhkaa. Suomalaisen esikoistekijän K.K. Alongin Kevätuhrit (Otava) tosin edustaa sitä angstisempaa maailmanlopun dystopaa, mutta se sai kiitosta myös yleisöltä ja  moni odottaa jo jatko-osaa malttamattomana. 

Kevätuhrit on mukana Suomen Kirjastoseuran Koko kansa lukee  -kampanjassa, jossa kannustetaan kirjaston käyttäjiä tutustumaan e-lukemiseen. Valikoimassa on myös Maria Turtschaninoffin Maresi (S & S), Paula Norosen Supermarsu palaa tulevaisuuteen (Tammi) sekä Malin Klingenbergin & Joanna Vikström Eklövin Den falska Bernice (S & S). 

Lasten fantasian osalta Tuija Mäki kiitteli myös sitä, että seikkailussa ovat  tasavertaisina toimijoina entistä useammin tyttö ja poika. Tämä helpottaa luonnollisesti vinkkausta.

Rouva Huu puolestaan kiittää taas Metson lasten- ja nuortenkirjaosaston väkeä asiantuntevista ja ajatuksia herättävistä esityksistä.

Toivoisin  myös kustantajien edustajien toimertuvan paikalle kuulemaan summauksia vuotuisesta tarjonnasta. Kansikuvilla, kuvituksilla, taitolla, kirjasimen koolla on vissi merkitys. Liian usein sisällöltään hyväkin opus hukkaa mahdollisuutensa. 

• 
  
  
  
  
  

Virtuaalinen satu on tyhjää parempi hätäapu

Kuvituskuva Kristiina Louhen kuvakirjasta
Aino tahtoo mukaan (up. 2004 Tammi

Jatketaan vielä iltasatujen äärellä.

On hienoa, että lastenkulttuurikentän vapaat toimijat eivät lamaannu nykyisen taloudellisen ahdingonkaan aikana, vaan heiltä löytyy uskallusta kehitellä uudenlaisia lasten lukemisharrastusta edistäviä hankkeita ja vastata lastenkirjallisuuden suurkuluttajien tarpeisiin. 

Iltasatu-yhdistys on keväällä 2015 perustettu voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tarkoituksena on edistää suomenkielisten lastensatujen saatavuutta sähköisessä muodossa. 

Iltasatu.org on yhdistyksen ylläpitämä sähköinen lastensatufoorumi, johon kootaan suomenkielisiä lyhyitä satuja ja tarinoita sähköisessä muodossa: mukana on sekä tekijänoikeuksista vapaita, osin lyhenneltyjä klassikkosatuja että tekijöiden luvalla julkaistuja poimintoja uudemmista kotimaisista satukokoelmista. Tällä hetkellä foorumilla on lähes 30 satua ja valikoimaa täydennetään koko ajan. 

Sadut voi ladata tablettiin, puhelimeen tai läppärille ilman veloitusta. 

Hanke on syntynyt käytännön tarpeesta: ulkosuomalaiset lapsiperheet ovat kaivanneet virtuaaliseen lastenkirjahyllyyn suomenkielisiä iltasatuja, koska kirjaston tai kirjakaupan palvelut ovat usein liian kaukana tai muutoin vaikeasti tavoitettavissa.

Yhdistyksen toimintaa ylläpidetään apurahoin ja sponsorituella. Sivujen tekniseen toteutukseen on saatu Suomi-seuran apuraha.

Sivuston perustaja Kati Weiss sai idean tammikuussa. Weiss on kahden pienen lapsen äiti ja asuu perheineen Sveitsissä. Hän havahtui huomaamaan, että netissä on kyllä tarjolla yllin kyllin ilmaisia lastenvideoita ja pelejä, mutta lastenkirjallisuutta hyvin niukasti. 

Mukana valikoimassa on klassikkosatuja, mm. H. C. Andersenilta sekä tutut Tuhkimo, Punahilkka ja Prinsessa Ruusunen. Kuvituksen taso vaihtelee, mutta erityistä riemua herättävät Jani Ikosen  tyylipuhtaat kuvitukset Rumaan ankanpoikaseen, Kolme pientä porsasta -satuun  ja Keisarin uusiin vaatteisiin (Ikonen on tehnyt kuvitukset alun perin Papunettiin). 

Nykykirjailijoista ja kuvittajista edustettuina ovat yksittäisillä saduilla Kaarina Helakisa, Hannele Huovi, Myry Voipio ja Timo Parvela, kuvittajinaan Kristiina Louhi, Christel Rönns ja Virpi Penna. Lähiaikoina luvassa on myös Pennan kuvittamana Leena Laulajaisen satu Sininen hirvi, joka on ilmestynyt kokoelmassa  Hopeasarvinen poro, Satuja Lapista (Tammi 2014) sekä satu Ville Hytösen Ötökkämaan tarinoista (Tammi 2014). 

Myöhemmin sivuilla on tarkoitus julkaista myös yhteistyössä SETA:n kanssa sateenkaariperheille soveltuvia satuja. Lukulamppu.fi:ssä Jenni Saarilahden artikkelissa  Weiss peräänkuuluttaa laveampaa sukupuolikuvaa satukirjallisuuteen: 

Tulevaisuuden sadunkertojilta toivon ennen kaikkea uusia räväkämpiä roolimalleja sekä tytöille että pojille: kilttien prinsessojen, rohkeiden prinssien ja ilkeiden äitipuolten joukkoon mahtuisi paljon muitakin uusia arkkityyppejä. Ehkäpä joku innostuisi kirjoittamaan pinkkiin pukeutuvasta Lenni-pojasta tai tytöstä, josta tuli supersankari.
 

Erityisen kiinnostavaa on, että foorumi toivottaa tervetulleiksi myös aivan uudet lastenkirjan tekijät, joilla on sivuston kautta mahdollisuus saattaa työnsä julki ilman painatus- ja markkinointikustannuksia.  

Vastoin rouva Huun epäilyjä iltasatu-foorumi ei ainakaan vielä ole Kati Weissin kertoman mukana hukkunut tarjottuihin teksteihin ja kuvituksiin. Lastenkirjallisuuden omakustantaminen on Suomessa hyvinkin suosittua, ja luulisi, että palveluun suorastaan tulvii sekä tekstejä että kuvituksia, jotka haaveilevat isommasta yleisöstä.

Tällä hetkellä sivustolta löytyy turkulaisen vapaan kirjoittajan ja kuvittajan Tiina Ahoniemen  kuvitukset Pinokkioon ja Todelliseen prinsessaan sekä animaatio- ja videotuotannon parissa sekä graafikkona työskentelevän Iina Kuulan kuvitus Prinsessa Ruususeen.   

Iltasatu-foorumin tiimi päättää yhdessä mukaan valittavista saduista. Valintakriteerinä on kuitenkin, että sekä  teksti että  kuvitus on  laadukasta. 

Weiss kartoittaa parhaillaan mahdollisuuksia hankkia palvelulle taloudellista tukea, jotta kirjoittajille ja kuvittajille pystyttäisiin myös maksamaan julkaisuista korvaus. Hän lupaa myös auttaa tekijöitä apurahojen hakemisprosessissa. 

Kati Weiss on kirjoittanut mukaellut ja lyhennellyt iltasadun mittaan sopivat versiot monista lastenklassikoista, mm. Peter Panista, Pikku Heidistä ja Pinokkiosta.

Ulkomaisina ammattikuvittajina foorumilla ovat mukana klassista sadunkuvitusperinnettä edustava yhdysvaltalainen  Ruth Sanderson , argentiinalainen kirjojen ja animaatiofilmien kuvittaja Sebastian Giacabino sekä latvialainen Liga Klavina, jonka kuvituksissa on art deco –henkisyyttä. Mukana on myös tekijänoikeuksista vapaita klassikkojen alkuperäiskuvituksia Beatrix Potterilta ja Arthur Rackhamilta. 

Idea on kannatettava, joskin rouva Huu toivoo, että lapset eivät sen paremmin kotomaassa kuin ulkomaillakaan jää pelkästään sähköisen lastenkirjallisuuden varaan. 

Hätävarana iltasatu.org on mainio keksintö, ja siitä on varmasti iloa myös arjen monissa käänteissä, vaikkapa lomamatkoilla, kun on mahdotonta tai vaivalloista kuljettaa joskus painaviakin lastenkirjoja jo ennestään täydessä repussa tai matkalaukussa.