Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuotuisjuhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vuotuisjuhlat. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. huhtikuuta 2026

Kun postiluukun kolahdus puhkaisee toiveet vappupallosta

  
















Maria Vilja: Ilmapallokivi. 33 sivua. Karisto 2026.

 

 





 

Kotimatkalla Panu ja Rami näkivät paljon kevään merkkejä. 
Ohikulkijan takki lepatti auki. Pyöräilijä oli sitonut ohjaustankoon  punaisen ilmapallon. Lumen reuna oli vetäynyt kauas puron rannalta  ja paljastanut taas pyöreät pikkukivet. Panu ja Rami keräsivät niitä  taskuihin. Sitten Rami juoksi isänsä perässä kotiin.
 
”Mä saan tänään vappupallon” Rami kääntyi vielä huutamaan.
 
”Aijaa!” huusi Panu takaisin.

 



Panu on lähdössä äidin kanssa kauppaan ja ilmaisee haluavansa vappupallon. 
 

Äiti vastaa hajamielisesti, mutta havahtuu sitten postiluukun kolahdukseen ja sieltä lattialle putoavaan laskuun. 
 
Ostoskeskuksessa äiti toteaa, että ilmapallot maksavat liikaa. 
Kuvituskuva näyttää myös pallon hinnan, 15,99 euroa. 

 


Pallojen yltäkylläisyys ja koreus toimii kontrastina
Panun perheen aineellisesti niukalle arjelle.
Maria Viljan kuvitusta kuvakirjaan
Ilmapallokivi (Karisto 2026).




Ilmapallokiven lapsipsykologiassa ja lapsen luovassa ongelmanratkaisutaidossa on paljon samaa kuin Petra Heikkilän ja Mirkka Eskosen Huolisyöpössä (S&S 2024). 
 
Panu löytää puron rannalta täydellisen pyöreän kiven, jonka muoto muistuttaa ilmapalloa. 

Hän maalaa siihen samanlaisen kuvion kuin hän on nähnyt ostoskeskuksen heliumpalloissa.



Ilmapallokivi ei Panun vakaasta tahdonvoimasta nouse ilmaan leijumaan.
Tunnepurkaus on vahva ja äiti seuraa pojan pettymystä aukeaman
oikeassa laidassa huolestuneena. 
Maria Viljan kuvitusta kuvakirjaan
Ilmapallokivi (Karisto 2026).

 



Panu ei vakaasta tahdostaan ja uskostaan huolimatta saa palloa leijumaan kepeästi ilmassa. 

Poika sisuuntuu ja kysyy äidiltään, miksi kaikki ei menekään maailmassa tasan.

 

Äiti yritti keksiä jonkin järkevän vastauksen, mutta sotkeutui sanoihinsa. Lopulta hän puuskahti, että kun aikuiset päättävät yhteisistä asioista, jotkut kyllä yrittävät muuttaa maailmaa reilummaksi, mutta toiset eivät. Ja siksi kaikki eivät saa ilmapalloa.

 

Näin nasevasti voidaan leikki-ikäisillekin jo havainnollistaa poliittista päätöksentekoa!
 
Kun Panu seuraavan kerran kohtaa purolla Ramin, poika paljastaa että hänen ilmapallonsa onkin oikeasti kivi. 

Rami toteaa siihen, että hänen komea pallonsa onkin jo tyhjentynyt. 

Panu auttaa ystäväänsä etsimään sopivan kiven ja  lupaa maalata Ramillekin oman ilmapallokiven.
 
Vilja leikkii sekä tekstissä että kuvituksessa vastakohdilla –  kiven painolla ja ilmapallon keveydellä. 
Kuvakirjan nimi on itsessään järjenvastainen ja ehkä juuri siksi havahduttava. 
 
Ilmapallokivi puhuu kauniisti lapsen luovasta leikistä ja mielikuvituksesta, mutta en silti oikein jaksa uskoa, että kirjan viesti lohduttaisi aidosti köyhää lasta, joka jää tänä vappuna ilman vappupalloa. 
 
Viljan kuvitustyyli muistuttaa raajoiltaan venytettyjen ihmishahmojen sommittelussa  sekä eleiden ja ilmeiden kiteytyksessä suomenruotsalaisten kuvittajien Maria Sannin ja Jenny Lucanderin ilmaisua. 

Sannin ja Lucanderin tapaan myös Vilja kuvaa keskushenkilöitään usein osana miljöötä  ja maalaa väreillä kuvakirjatarinan kannalta tärkeitä tunteita ja tunnelmia.  


Vilja kiittää kirjan esilehdellä Hope ry:n toiminnanjohtajaa Eveliina Hostilaa ja kaikkia muita kokemuksiaan jakaneita ihmisiä.
 
 
 

 

 

perjantai 31. lokakuuta 2025

Hurjaa ja hillitöntä halloweenin viettoa

 














Salla Salmela, Iina Hyttinen & Noora Katto: Naapurissa: Hurja halloween. WSOY 2025.

Riikka Jäntti: Hiiru: Hillitön halloween. Tammi 2025.
 

 
 



Halloween-perinteen esittely koetaan jo tärkeäksi kotimaisissa lastenkirjoissakin. 

Tässä sesongin kaksi uutta kirjaa, joista toinen on kuvakirja ja toinen helppolukuisen Hiiru-sarjan uusin osa.
 
Somesta tutut Salla Salmela ja Iina Hyttinen aloittavat yhdessä kuvittaja Noora Katon kanssa  Naapurissa-sarjan, joka sijoittuu Karamellikylään. 

Kinuskikujan paritalon toiseen puolikkaaseen muuttaa suomalais-amerikkalainen perhe. 



Uudet naapurit ovat koristelleet paritalon puolikkaansa
hurjilla hahmoilla, jotka hämmästyttävät Ilonan ja Oivan 
lisäksi myös heidän isäänsä. Noora Katon kuvitusta 
Salla Salmelan ja Iina Hyttisen tekstiin  kuvakirjassa
Naapurissa: Hurja halloween ( WSOY 2025).

 

Ilona ja Oiva lähtevät isänsä kanssa toivottamaan uudet naapurit tervetulleiksi. 

Naapurit viettävät halloweenia, joka tuntuu olevan paitsi Ilonalle ja Oivalle niin myös heidän vanhemmilleen tuiki tuntematon juhlapäivä:
 
”Äiti, äiti! Mikä se semmoinen halloween on?” Ilona kysyy kotona intoa puhkuen. 
”Ai halloween,” Ilonan ja Oivan äiti Kirsikka sanoo, ”sehän on sellainen kauhujuhla. siihen liittyy pelottavia naamiaisasuja ja luurankoja.” Kirsikka henkäisee syvään. 
”Minä pidän enemmän iloisista juhlista, kuten joulusta ja pääsiäisestä.”


 

Naapurit tutustuvat luontevasti toisiinsa kurpitsoita kaivertamalla.
Noora Katon kuvitusta Salla Salmelan ja Iina Hyttisen tekstiin
kuvakirjassa Naapurissa: Hurja halloween (WSOY 2025).

 
 
Halloweenin juhlapäivän viettämisen taustaa ei juurikaan kuvakirjassa avata: naamiaisasut karkki ja kepponen -kiertueineen, kaiverretut kurpitsat ja kodin ylenpalttinen koristelu juhlaa varten saavat suuremman roolin. 
 
Tekstiä on kuvakirjaksi varsin paljon; rönsyjen karsinta olisi tehnyt siitä helppokäyttöisemmän. 

Tarinan jälkeen on vielä muutamia vinkkejä kurpitsan koristeluun ja kaivertamiseeen, leikkiohjeita kumituskeilaukseen ja muumioleikkiin sekä pari karmaisevaa tarjoiluehdotusta halloween-juhlaan.
 
Noora Katto tunnetaan parhaiten Anneli Kannon Viisi villiä Virtasta -sarjan kuvittajana. 

Katon värikylläinen kuvitus on täynnä yksityiskohtia ja eloisia lapsihahmoja. 

Ilonan ja Oivan perheen Hattara-koira löytyy jokaiselta aukeamalta, joskus vain hännäntöpön verran. 



Riikka Jäntin kuvakirjasarjasta tuttu Hiiru on varttunut jo pieneksi koululaiseksi. 

Koulupäivään tulee erityistä hohdetta, kun halloweenin kunniaksi kaikki saavat pukeutua kouluun naamiaisasuihin. 

Hiirukin on jännittävästä päivästä niin tohkeissaan, että unohtaa kouluun lähtiessään reppunsa kotipihalle. 

Unohduksesta johtuva harmi kertaantuu sitten monin tavoin koulupäivän mittaan.


Hiirun äiti keskittyy antaumuksella poikansa
maskeeraamiseen. Riikka Jäntin kuvitusta helppolukuiseen
lastenkirjaan Hiiru: hillitön halloween (Tammi 2025).



Helppolukuinen Hiiru-sarja on hyvä esimerkki lastenkirjallisuudessa viime vuosina yleistyneestä suositun kirjasarjan konseptin laajentumisesta alkuperäistä sarjaa vanhempiin lapsilukijoihin.  

Uudet Hiiru-kirjat kiinnostavat takuuvarmasti jo ennen koulun alkua lukemaan oppineita lapsia. 

Hiiru-kuvakirjojen tapaan myös helppolukuisen sarjan koko on sympaattisen pieni: kirjojen runsas mustavalkokuvitus, sopivan niukka teksti ja maltillinen sarjakuvakerronta tukevat ajatusta helposti lähestyttävästä kirjasta lukutaidon alkuun.

Pikkukoululaisen arjen monet ilon ja pienten huolienkin aiheet välittyvät kompaktissa juonessa, josta löytyy sopivasti huumoria.



Hiiru-kirjojen typografia sekä tekstin ja kuvituksen tasapaino
viestivät monin tavoin kirjan helppolukuisuudesta. 
 Riikka Jäntin kuvitusta helppolukuiseen lastenkirjaan Hiiru: hillitön halloween (Tammi 2025).


Amerikkalainen juhlakulttuuri työntää monin tavoin kaupalliset lonkeronsa suomalaiseen juhlaperinteeseen, halusimme tai emme.

Tässä yhteydessä tuntuu perustellulta muistuttaa, että meillä on myös oma kotoinen kekrijuhlamme, jota ennen vanhaan vietettiin syyskuun lopusta pyhäinpäivään asti. 


Kreetta Onkeli
on kirjoittanut kekristä mainon lastenkirjan 
 Ahmattien yö. Kekriseikkailu (kuv.  Jussi Kaakinen,  Maahenki / Talonpoikaiskulttuurisäätiö 2013). 

Kirjan arvio löytyy Lastenkirjahyllystä.






 
Lisää kauhua halloween-twistillä tai ilman:
 
 
Ron Keres & Arthur Lin: Hurjista hurjin yöjuttu, suomentanut Raija Rintamäki, Kumma-kustannus 2025 / kuvakirja
 
Meri Savonen, Satu Koivisto & Parvati Pillai: Kettulan kahvila: Kummituskekkerit, WSOY 2024 / satukeittokirja
 
Anica M Rose Rissi: Karmiva kuurupiilo… ja muita kauhutarinoita, kuvittanut Carolina Codina, suomentanut Leena Ojalatva, Kumma 2024 / tarinakokoelma
 
Lars Mæhle & Lars Rudebjer: Hirmuliskojengi ja halloween-juhlat, suomentanut Virpi Vainikainen, Kustannus-Mäkelä 2023 / kuvakirja / Hirmuliskojengi-sarja 

Pip Bird: Yrmeä yksisarvinen: Halloweenyllätys, kuv. David O´Connell, suomentanut Susanna Sjöman, Otava 2023 / Yrmeä yksisarvinen -sarja 

Jari Mäkipää: Etsiväkerho ja kurpitsakostaja, kuv. Jii Roikonen, Tammi 2023 / Etsiväkerho-sarja

Tiina Nopola & Mervi Lindman: Siiri ja kaino kurpitsa, Tammi 2022 / Siiri-sarja, kuvakirja

Barbara Cantini: Mortina ja hurja halloween-yllätys, suomentanut Katariina Heilala, Tammi 2022 / Mortina-sarja
 
Magdalena Hai: Kuolleiden kirja: paluu Uhriniituntakaiseen, Karisto 2020 / tarinakokoelma

Magdalena Hai: Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta, Karisto  2016 / tarinakokoelma


lauantai 19. joulukuuta 2020

19. luukku: Joulupukin ja tonttujen oma joulu alkaa vasta joulun jälkeen
















Mauri Kunnas: Joulupukin joululoma, 39 sivua, Otava 2020.




Joulupukin ja tonttujen aattoillan pitkä lahjaretki on päätöksessä. Joulupukki palaa reellään viimein salaiseen kotikyläänsä Lapin tuntureille. Hänen tonttujoukkonsa ovat ennättäneet perille jo aiemmin lentokoneilla ja helikoptereilla.

Pukki ja tontut ovat kiertäneet koko maapallon, ja kaikki lapset ovat saaneet lahjansa. 
– – Vaikka on melkein aamu, väsyneet matkalaiset käyvät vielä peittelemässä porot lämpimin viltein ja kantamassa niitten eteen korikaupalla syötävää. Sitten he pääsevät kotitonttujen lämmittämään saunaan kuumiin löylyihin lepuuttamaan vanhoja jäseniään.
Kaikki Korvatunturilla ovat tyytyväisiä. Nyt alkaa Joulupukin ja tonttujen oma joulu ja hyvin ansaittu joululoma.

Näin idyllisessä säässä Joulupukki tonttuineen
ja porovaljakoineen saapuu työmatkalta kotiin.
Mauri Kunnaksen kuvitusta kuvakirjaan
 Joulupukin joululoma (Otava 2020).


Mauri Kunnaksen jouluaiheiset kuvakirjat Joulupukki (1982), 12 lahjaa joulupukille (19879 ja Joulupukki ja noitarumpu (1995) ovat levinneet käännöksinä ympäri maailman.

Uusin kuvakirja "paljastaa", kuinka Joulupukki rentoutuu pitkän ja raskaan työrupeaman jälkeen, joulupäivästä loppiaiseen. 

Samalla kerrataan perinteiset juhlapyhät ja keksitään myös joukko ihan uusia juhlapäiviä, kuten teatteripäivä, urheilupäivä, kyläilypäivä Vekara Väkkärän luona, lumiukkopäivä, kaupunkipäivä, hiihtoretkipäivä ja möhkimispäivä. 

Hellyttävä näky: pukki ja tontut yhteisessä joulusaunassa.
Mauri Kunnaksen kuvitusta kuvakirjaan

 Joulupukin joululoma (Otava 2020).




Viimeksi mainittuna päivänä  " – – saa möyriä ja meuhkata lumessa mielin määrin, välittämättä siitä, että vaatteet kastuvat läpimäriksi". 

Joulupukki on lastenkirjoissa edelleen myyttiseen satuolentoon verrattava salamyhkäinen hahmo, jolle nykyisin sallitaan entistä enemmän myös inhimillisiä ja arkisia ominaisuuksia.

Kunnaksen kirja tietää kertoa, että Joulupukki pitää erityisen paljon lukemisesta, biljardin pelaamisesta ja karaokesta. 

Joulupukki innostuu myös näyttelemisestä ja antaa yleensä tonttulasten voittaa  lautapeleissä. 

Sen sijaan urheilusta Joulupukki ei liiemmin pidä, mutta tonttulasten mieliksi hän kokeilee jopa hulavanteen pyöritystä.

Kirjaa lapselle ääneen lukevalle uraorientoituneelle aikuisellekin löytyy kirjasta tunnistettavaa: Ahkera-Artturi -niminen tonttu pyörittelee jo joulupäivänä peukaloitaan,  "sillä työnteko on hänen rakkain harrastuksensa". 


Ensimmäisenä arkipäivänä loppiaisen jälkeen
Ahkera-Artturi on nukkunut ulkosalla ollakseen varmasti
ensimmäisenä takaisin töissä! 
Mauri Kunnaksen
kuvitusta kuvakirjaan 
Joulupukin joululoma (Otava 2020).


Huolenpitoa ja  rakkautta löytyy myös useammasta kuvituskuvasta, jossa Joulumuori katsoo lempeästi Joulupukkia. 

Kirjan lopusta on vielä faktatietoa jouluun liittyvistä juhlapäivistä ja niiden perinteistä.


Lisää kirjoja Joulupukin arjesta

Lapsille: 

Heli Thoren & Silja-Maria Wihersaari: Minä olen Joulupukki, Cozy Publishing 2018.

Päivi Mansikka-aho: Joulupukin valokuva-albumi, Satusiivet / Lasten parhaat kirjat 2005.

Ute Krause & Achim Bröger:
Joulupukkien lakko. Suom. Marja Leena Laaksonen, Kustannus-Mäkelä 1986.

Aikuisille:

Ulla Etto & Jorma Etto:
 Joulupukin päiväkirja, Arktinen banaani 1998 / sarjakuva.

Raymond Briggs: Joulupukki kesälomalla, WSOY 1975 / sarjakuva.

Raymond Briggs: Joulupukki. Suom. Panu Pekkanen, WSOY 1974 / sarjakuva.

Jorma Etto: Joulupukin päiväkirja, Karisto 1963.


perjantai 13. joulukuuta 2019

13. luukku: Lucian päivänä sytytetään rohkeuden kynttilä
















Helena Bross: Ekaluokkalaisen kirja. Lähde mukaan seikkailuun! Kuv. Emma Göthner, suom. Sirpa Vuento, 190 sivua, Readme.fi 2018. 




Helena Brossin Ekaluokkalaisen kirja on arvioitu jo aiemmin Lastenkirjahyllyssä, mutta sen luku "Lucian päivä" ansaitsee silti erityisnoston.

Kirjassa seurataan useampaa ekaluokan aloittavaa lasta. 


Ruotsalaiseen mentaliteettiin olisi vallan hyvin sopinut,
että ruskeaihoinen Samira olisi voinut olla myös Lucia!
Emma Göthnerin kuvitusta Helena Brossin tekstiin
lastenromaanissa Ekaluokkalaisen kirja (Read.me 2018). 


Leilan viidesluokkalainen isosisko Samira kertoo päivällispöydässä tohkeissaan lähestyvästä Lucia-juhlasta, jossa hän saa olla tähtityttö. 

Leila on harmissaan ja kateellinenkin siskon saamasta valtavasta huomiosta urheiluhallissa järjestettävässä  koko koulun yhteisessä juhlassa, jota vanhemmat ja muut sukulaiset pääsevät myös katsomaan.

Ruotsalainen oppilasdemokratia tulee hauskasti esille, kun Leila nostaa luokkaneuvostossa havaitsemansa vääryyden esiin. 



Leila  hoksaa tähtihetkensä koittaneen,
kun isosisko Samiran kurkusta ei tule pihaustakaan.
 Emma Göthnerin  
kuvitusta Helena Brossin tekstiin
lastenromaanissa 
Ekaluokkalaisen kirja
(Read.me 2018).

Opettaja muistuttaa, että asia on ajankohtainen luokalle neljän vuoden päästä. 

Opettajalla on myös hieman Leilan pettymystä helpottava ehdotus, mutta toimen tyttönä hän päätyy varsinaisessa juhlassa spontaaniin ratkaisuun, jonka ansiosta hän päätyy sittenkin osaksi Lucia-kuvaelmaa!

Ja vaikka Samiraa harmittaa hänen osaltaan vähän mönkään mennyt esiintyminen, niin kotona isosisko jo helpottuneena ymmärtää myös kiittää pikkusiskoaan luontevasta apuun tulosta.






torstai 13. joulukuuta 2018

13. luukku: Lucia on valon ja hyvän tahdon lähettiläs














Kirsti Ellilä: Niilon joulukoulu, 76 sivua, Raakku kustannus 2018.




Jouluaiheinen sarjakuva onkin vähän harvinaisempi ilmiö.

Lasten- ja nuortenkirjoistaankin tunnettu turkulainen Kirsti Ellilä on toteuttanut joulun aate- ja kulttuurihistoriaa sisältävän tuhdin paketin sarjakuvana.

Kirja on saanut taakseen ikäsuosituksen 0–100 ja sitä suositellaan 
aikuisten ja lasten yhteisesti tutkittavaksi. 

Jouluaiheisessa kirjallisuudessa on tyypillistä, että pieni lapsi kokee joulun ensimmäistä kertaa, ja on siksi erityisen utelias joulun vieton yksityiskohdista.


Niilo oppii myös piparkakkujen muotoon liittyvää
symboliikkaa. 
Kirsti Ellilän sarjakuvakuvitusta kirjaan 
Niilon joulukoulu (Raakku kustannus 2018). 


Niilo-pojan taustoja ei juurikaan sarjakuvassa avata. 

Kenties hänet on adoptoitu Suomeen? Niilon mainitaan olevan katolilainen.   

Niilon kanssa tutustutaan vanhoihin kristillisiin joulutraditioihin sekä saadaan tietoa suomalaisten omista jouluperinteistä.  

Uudet ja vanhat jouluperinteet ottavat myös mittaa toisistaan esimerkiksi silloin, kun todetaan että Ruotsissa hermostuttiin hakaristin mallisista joulutortuista.


 
Lapsiperheen arjen haasteet tuodaan esille  humoristisesti.
Kirsti Ellilän sarjakuvakuvitusta kirjaan Niilon 
joulukoulu (Raakku kustannus 2018). 


Tänään vietetään Lucian päivää. 

Suomessa Lucia-pyhimyksen asema ei ole ollut kovin näkyvä. 

Niilo oppii, että kansanuskossa ajateltiin pimeyden voimien olevan liikkeellä Lucian päivänä. 


Anna-täti kertoo lapsille Luciasta ja tämän karusta kohtalosta.
Kirsti Ellilän sarjakuvakuvitusta kirjaan
Niilon joulukoulu (Raakku kustannus 2018).



Kirsti Ellilä on pakannut kirjan täyteen joulutietoutta. 

Raikas kertojan ote säilyy puhekuplissa yllättävän hyvin. 

Ellilä havahtui siihen, että joulua vietetään Suomessa perinteiseen tyyliin ilman että enää edes muistetaan perinteiden alkuperäisiä taustoja. Hän tunnustaa oppineensa itsekin paljon uutta kootessaan kirjan aineistoa yhteen. 

Sarjakuvakupliin ripoteltuna tiedosta ei kuitenkaan tule ähkyn tunnetta. 

Kirjan lopussa on vielä luettelo käytetyistä lähteistä.

Raakku kustannus on turkulainen pienkustantamo, jonka kirjoista osa on vapaasti ladattavissa kustantamon sivuilta. 

Niilon joulukoulua  on myynnissä Turun Pienessä kirjapuodissa, Turun Kansallisessa kirjakaupassa ja Turun sarjakuvakaupassa. 

Kirjaa voi tilata myös suoraan tekijältä. 


Sarjakuvaformaatti on Ellilälle tuttu myös Pyhän Birgitan perillisistä (julk. Birgittalaissisarten ystävät ry 2014), joka on sarjakuvamuotoon tehty elämäkerta ja historiallinen tietokirja Naantalin luostarissa vaikuttaneesta Pyhästä Birgitasta.


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Hiljaisuus tekee hyvää














Andrew Newman & Alexis Aronson: Poika, joka etsi hiljaisuutta, 41 sivua, Viisas Elämä 2016.








Pääsiäisen aika on monille hiljentymisen aikaa.

Sitä tunnetta kaipaa myös kuvakirjan poika, jota arkinen melu ja hälinä tuskastuttavat.
Kaikkialla, mihin hän meni, oli melua. 
Hänestä se oli hyvin raskasta, 
joten hän lähti etsimään ihanaa, 
rauhallista ja onnellista hiljaisuutta. 

Viisas Elämä -kustantamo, joka ennen tunnettiin Basamina, on lanseerannut Hyvän mielen iltasadut –nimisen kuvakirjasarjan, jossa julkaistaan  mindfullness-harjoituksiin perustuvia lastenkirjoja.

Ennen kirjan lukemista virittäydytään tarinaan  Hellittely-hengityksen kautta.  
  
Korkealta kukkulalta hiljaisuus jo melkein löytyy, kunnes iso lentokone jyrähtää taivaalla ja rikkoo hartaan hetken.

Ja niinhän siinä käy, että pojan on yritettävä etsiä rauhaa ja rentoutumista omasta sisimmästään. 

Hengitysharjoituksen ja meditaation kautta  poika löytää etsimänsä:
Hiljaisuus oli kuin unta. 
Koko maailma avautui. 
Se oli tilava, turvallinen ja niin rauhallinen olotila.
Leveä hymy levisi pojan kasvoille.  
Hän tunsi olonsa täysin tyytyväiseksi,
kun hän lepäsi Hiljaisuudessa. 

Tarinan päätteeksi ohjeistetaan vielä lukemaan Kiitollisuuden spiraalin kysymykset yksi kerrallaan. Tarkoituksena on vahvistaa tarinan sanomaa ja työstää myös muita päivän tapahtumia ennen levollista nukkumaan menoa.

Kuvakirjan suomentajaa ei mainita lainkaan. 

Eteläafrikkalaisen Alexis Aronsonin kuvitus keskittyy rentoutumisen ja hiljentymisen löytymisen jälkeen pojan olemuksen kuvaamiseen, josta kaikki ulkopuolinen on rajattu pois. 



Päiväkoti- ja kouluväen koulutuksissa käytän usein esimerkkinä Hannele Huovin Raja-nimistä runoa, joka löytyy kokoelmasta Karvakorvan runopurkki (Tammi 2008).   

Runo ja Kristiiina Louhen oivaltava kuvitus todentavat upeasti jokaisen lapsen tarpeen lyödä välillä kaikki luukut kiinni ja olla vain itsensä kanssa. Yksin oleminen on jokaisen perusoikeus, jota myös ystävien on hyvä kunnioittaa.



lauantai 8. huhtikuuta 2017

Saako virpoa?











Anneli Kanto & Noora Katto:  Vilma Virtanen virpomassa, 30 sivua, Karisto 2017.







Lastenkirjallisuudessa jyllää nyt todellinen tunnetaitokirjojen buumi.

Vaikea todentaa, onko varhaiskasvatuksen ja alakoulun uudistuneiden opetussuunnitelmien tunnetaitokasvatuspainotuksella osuutta tunneteemaisten lastenkirjojen runsastumiseen, vai onko kyse taas mystisestä  sattumasta, niin sanotusta ajan hengestä, joka tuottaa yht äkkiä kirjoja tietystä aiheesta.

Anneli Kannon & Noora Katon Virtasen sisarusparvesta kertova kirjasarja on reilun kuuden vuoden sisällä karttunut jo yhdeksällä osalla. 

Virtas-kirjat asettuvat luontevaan jatkumoon Maikki Harjanteen Minttu- ja Kristina Louhen Aino-kirjojen kanssa. Virtas-kirjojen etuna on päähenkilöiden laveampi ikäjakautuma. Niinpä sarjan esiin nostamat arkiset aiheet kiinnostavat vielä alakouluikäisiäkin lapsia.

Virtas-kirjoissa keskitytään usein tunteisiin ja niiden ilmaisemiseen sekä arkiseen kanssakäymiseen erilaisten ihmisten kanssa.

Kuusivuotias Vilma esitellään samastumiseen houkuttelevasti heti ensimmäisellä sivulla. Vilma on ”hyvä lukemaan, tietäväinen, tarkka ja kamalan ujo”.

Vilma on oppinut lukemaan isosiskonsa Veeran vanavedessä ja on jo todellinen lukutoukka. Vilma ei kavahda paksujakaan kirjoja. Sopivasti pääsiäisen alla hän lukee Suurta perinnekirjaa.  

Virpomisperinteen taustat eivät ole nykylapsille enää kovin hyvin tiedossa. Vilman tiedonjanon ja lukuhalun kautta pääsiäisen keskeiset perinteet tulevat luontevasti tutuiksi koko perheelle.



Sisarusten erilaiset luonteet tulevat hauskasti esille myös virpomavitsojen askartelussa.
Noora Katon kuvitusta Anneli Kannon tekstiin kuvakirjassa Vilma Virtanen
virpomassa
(Karisto 2017). 


Palmusunnuntai on virpomispäivä. Se on huomenna, Veera muistaa. 
–  Meidän on oikeasti pakko hakea pajunkissanoksia ja koristella ne. 
Nyt. 
Maanantaina pelattiin lautapeliä. 
Tiistaina käytiin kerhossa.

Keskiviikkona ei muistettu. 
Torstaina katseltiin lastenelokuvaa ja perjantaina käytiin saunassa. 
Nyt on lauantai ja viimeinen mahdollisuus.


Ison sisarusjoukon kautta tarjoutuu mainio mahdollisuus esitellä erilaisia luonteita ja persoonia. 

Palmusunnuntaina pitäisi siis lähteä virpomaan. 

Isosisko Veera ja isoveli Paavo haluavat virpoa omanikäistensä kanssa ja  Vilmaa ujostuttaa lähteä pikkusisarusten kanssa vanhimpana joukkoa johtamaan.. Mutta hyvinhän siitä lopulta selvitään, vaikka Kastehelmi ja Perttu aiheuttavat Vilmalle monta häpeän ja nolouden hetkeä.

Vilmaa nolottaa, kun pikkusisko sekoittaa virpomalorut, mutta tästäkin
selvitään. 
Noora Katon kuvitusta Anneli Kannon tekstiin kuvakirjassa Vilma Virtanen virpomassa (Karisto 2017). 





Nokkelasti kuvakirjassa käsitellään muun ohella myös ahneuden ja pyyteettömyyden vaikeita käsitteitä lapselle ymmärrettävällä tavalla. 

Noora Katon kuvitus on värikylläistä ja sisältää sopivasti yksityiskohtia.