keskiviikko 18. joulukuuta 2024

Herkästi myötäeläen

 








Annika Hämynen: Apua, tivoli on täynnä vilinäisiä! Tarinoita aistiherkkyyksistä ja jännittämisestä. Kuvitus Johanna Lehtomaa, 60 sivua Kumma Kustannus 2024.


 

Erityisherkät lapset ovat tulleet sankoin joukoin osaksi lastenkirjallisuuden henkilögalleriaa.
 
Apua, tivoli on täynnä vilinäisiä! on jo toinen aistiherkän Kaikun arjesta kertova lastenkirja. 
Apua, sukissani on lohikäärmeitä. Satuja aistiherkkyyksistä (Kumma 2022) ilmestyi pari vuotta sitten. 
 
Uudessa kirjassa on kolme erillistä tarinaa, joissa Kaiku jännittää päiväkodin jumppahetkeä, käy perheen kanssa tivolissa ja viettää syntymäpäivää. 
 
Hän on kehitellyt itselleen erilaisia luovia selviytymiskeinoja ja myös hänen läheisensä suhtautuvat herkkyyteen myötäeläen ja pyrkivät kaikin tavoin helpottamaan lapsen oloa.
 
Kun Kaikua jännittää mennä karusellin kyytiin, hän keksii,  että krokotiilipehmolelu voi mennä hänen puolestaan: 
 
Kaiku asettaa Pöhkelin varovasti karusellin penkille. Kuljettaja napsauttaa turvavyön kiinni. Kaiku katselee, kun Pöhkeli kiertää verkkaisesti ympyrää krokotiiin kyydissä. Sillä näyttää olevan mukavaa. 


Pehmolelu Pöhkeli pääsee karuselliin Kaikun puolesta.
Johanna Lehtomaan kuvitusta Annika Hämysen tarinakokoelmaan
Apua, tivoli on täynnä vilinäisiä! Tarinoita aistiherkkyyksistä ja jännittämisestä
(Kumma kustannus 2024). 

 


 
Sen lisäksi että Annika Hämysen tarinat antavat vertaistukea aistiherkille lapsille, ne auttavat  myös lapsen läheisiä ymmärtämään paremmin, miltä herkkyys esimerkiksi hajuille tai äänille tuntuu lapsesta itsestään. 
 
Hauskasti tuodaan myös esiin Kaikun syntymäpäivään liittyvä jännitys: 
”Edellisestä syntymäpäivästä on kulunut jo vuosi, ja Kaiku tarvitsee aikaa tottuakseen syntymäpäiväsankarina olemiseen”. 

Kaiku ei aluksi ole lainkaan innostunut ajatuksesta,  että kotiin tulee paljon vieraita häntä juhlimaan, vieraat hajut ja tuoksut ja äänet kuormittavat häntä.
 
Illan päätteeksi Kaiku menee kylpyyn: 
 
  – Kaiku huomaa, että hänen vaatteensa tuoksuvat sateenkaarikirjaimilta ja ihokin tuntuu paksulta, ihan kuin vieraiden hajut olisivat imeytyneet siihen. Hän haluaa kylpyyn, sillä jännittävän juhlapäivän jälkeen hän ei jaksa tuoksua toisilta ihmisiltä.

 
Kaikun päässä vilisevät vilinäiset havainnollistuvat Johanna
 Lehtomaan kuvituksessa Annika Hämysen tarinakokoelmaan

Apua, tivoli on täynnä vilinäisiä! Tarinoita aistiherkkyyksistä
ja jännittämisestä
(Kumma kustannus 2024). 



Kirjan lopussa on vielä lastenpsykiatrian erikoislääkärin Anita Puustjärven tietoisku aikuisille aistitiedon käsittelyn ja säätelyn vaikeuksista. 
 
Johanna Lehtomaa havainnollistaa kuvituksessaan Kaikua hälyisässä tivolissa kiusaavat vilinäiset siivekkäinä pikku-ukkoina. 
 
Yhteisöpedagogi Annika Hämynen on työskennellyt aiemmin perhepäivähoitajana.  







maanantai 16. joulukuuta 2024

Ystävyyden ytimessä








Ilja Karsikas: Sateenkaari-kiitäjä, 40 sivua, S&S 2024.
 
Anneli Kanto & Noora Katto: Vilma Virtanen ja kaveri, 32 sivua, Karisto 2024.
 

 





 

Tunnetaitoja työstäviä, esitystavaltaan melko ohjelmallisia lastenkirjoja ilmestyy läjäpäin. 

Tunnetaitojen ytimessä ollaan myös kahdessa uudessa  kuvakirjassa, jossa  verrytellään mutkattomasti ja rakentavasti kaveruustaitoja.
 
Olen jo moneen kertaan tuonut aiemminkin esille, kuinka nerokas konsepti on keksitty Anneli Kannon ja Noora Katon Viisi villiä Virtasta -kuvakirjasarjaan. 

Vilma Virtanen ja kaveri on sarjan 15. osa.

Virtasen suurperheessä on viisi eri-ikäistä sisarusta, joilla on aina jokin kehitysvaihe tai muu kimurantti elämäntilanne työstettävänään. 

Kannon lapsipsykologia on kuitenkin arkijärkisen oivaltavaa. 

Ääneenlukua kuunteleva lapsi ei kiusaannu asioiden liiallisesta alleviivaamisesta, vaan tempautuu myötäelämään Virtasten lasten arkea, jonka käänteissä on juuri sopivasti tunnistettavia piirteitä. 


Näkymä eskarin pihaleikkeihin paljastaa Viman murheen: kaikilla muilla
on leikkikaveri. Noora Katon kuvitusta Anneli Kannon tekstiin kuvakirjassa
Vilma Virtanen ja kaveri (Karisto 2024). 




Eskari-ikäinen Vilma kaipaa omaa kaveria. Hänellä on aika paljon toiveita ja jopa suoranaisia vaatimuksia, jotka parhaan kaverin olisi hyvä täyttää.
 
 
Eskariin on hiljattain tullut uusi tyttö, Aisha, joka puhuu Vilman mielestä kummallisesti. Hannu on kiinnostunut hänen laillaan tutkimisesta, mutta ei kai paras ystävä voi olla poika? 

Vilma työstää itse tykönään ystävyyden kriteereitä ja saa huomata, että yhden parhaan kaverin sijasta voi olla kaksikin parasta kaveria, joiden taidot ja kiinnostuksen kohteet ja luonteenpiirteet voivat parhaimmillaan olla yksinomaan hyvä juttu.



Vilma jää ryhmätyössä ilman paria, mutta Hannun ja
Aishan mielestä parityötä voidaan tehdä myös kolmistaan. 
Noora Katon kuvitusta Anneli Kannon tekstiin kuvakirjassa 
Vilma Virtanen ja kaveri (Karisto 2024).  

 
Noora Katon kuvitus kiteyttää lasten  ilmeissä ja eleissä olennaiset tunteet.
 
Tekstiä on leikki-ikäisten kuvakirjaan melko paljon, joskus jopa kahdella palstalla. 
 
Ilja Karsikkaan Sateenkaarikiitäjässä Riina möksähtää parhaalle kaverilleen Mallalle, kun tämä voittaa hänet miekkailuleikissä.  

Paha mieli jää jumittamaan Riinan mieleen, vaikka Malla olisikin valmis jatkamaan muita leikkejä. 

Riina kuulee kummallista siritystä ja lähtee jäljittämään sen alkuperää:

Kaupunki oli täynnä huumaavaa siritystä. Oli vaikea hahmottaa, mistä ääni tuli. Riinasta tuntui silti, että sitä oli seurattava. 


Riina mököttää sisällä, vaikka Malla (taka-alalla ulkona)
olisi valmis jatkamaan leikkejä. Ilja Karsikkaan kuvitusta
kuvakirjaan Sateenkaarikiitäjä (S&S 2024).

 
Riina päätyy ensin kasvitieteelliseen puutarhaan, sitten kirjastoon ja taidemuseon kukka- ja perhosmaalausten näyttelyyn ja lopulta kukkakauppaan, mistä löytyy ratkaiseva vihje. 

Kaupungin jättömaalla on Mallan tekemä hieno puumaja, ja siritys siellä voimistuu entisestään: kun Malla ja Riina sopivat riitansa, sateenkaarikiitäjän sirityskin vaimenee.   

Kuvituksen katsoja oivaltaa myös Riinan päätyneen perille,
kun sateenkaaren pääkin löytyy juuri Mallan rakentaman
puumajan luota. Ilja Karsikkaan kuvitusta kuvakirjaan 
Sateenkaarikiitäjä (S&S 2024).

 
Sateenkaarikiitäjän taitto ja kuvakerronta on taiten tehty. 

Tarinassa on eteenpäin kiirehtivä, mutta silti sopivan verkkainen tempo, kun Riina matkaa halki kaupungin vasemmalta oikealle. 

Viime aikoina on ilmestynyt paljon kuvakirjoja, joita pitää kuvan ehdoilla käännellä horisontaalisesta asennosta eri suuntiin kuvatarinan ehdoilla. 

Tällainen toiminnallisuus sopii hyvin tunteita työstäviin kuvakirjoihin, koska tunteetkin voivat välillä heittää kuperkeikkaa! 

 
Vaakasuuntainen kirja kiepautetaan pystysuuntaan, jotta  
perhosten kauneus ja sovinto saavat enemmän tilaa. Ilja Karsikkaan
kuvitusta kuvakirjaan 
Sateenkaarikiitäjä (S&S 2024).



Noora Katon ja Ilja Karsikkaan kuvitustyylit eroavat toisistaan. 

Sateenkaarikiitäjän kuvitus on rouhea ja luonnosmainen. 

Noora Katon kuvitus muistuttaa lastenohjelmista tuttujen animaatioiden tyyliä, mikä saattaa osaltaan selittää kuvakirjasarjan suosiota.   

Aikuisen tehtävänä on pitää kuvakirjavalikoimaa kuvitustyylien osalta mahdollisimman monipuolisena. 

Sillä tavalla koulitaan vähitellen myös lapsen taitoa lukea ja tulkita erilaisia kuvituksia. 

 
 
 
 
 

tiistai 10. joulukuuta 2024

Iso loikka ystävyyteen















Kati Närhi: Muukalainen, 36 sivua. Etana Editions 2024.

 

 





 

Viime aikoina lasten- ja nuortenkirjallisuus on yltänyt valitettavan usein uutisotsikoihin erilaisten öyhöttäjien ja nillittäjien toimesta. 
 
Ulkokirjalliset kohut laantuvat onneksi nopeasti, mutta silti olen harmissani siitä, että niin moni oikeasti huomiota ansaitseva uutuus jää samaan aikaan kokonaan katveeseen.
 
Hyvä esimerkki on Kati Närhen kuvakirja Muukalainen
Sen avulla voi jo hyvinkin pienen lapsen kanssa lähteä keskustelemaan rauhanomaisen rinnakkainelon merkityksestä.



Kissan hämmennys ja pelokkuus välittyvät sen empivästä olemuksesta.
Kati Närhen kuvitusta kuvakirjaan Muukalainen
(Etana Editions 2024). 

 

Kissa havahtuu oven koputukseen, mutta teeskentelee, ettei ole kotona. Se on tottunut olemaan itsekseen ja kokee muukalaisen lähestymisyritykset tungetteluna. 

Edes herkullinen täytekakku, pihan juhlavalaistus, kukkalähetys ja ilotulituskaan eivät sulata kissan ynseyttä. 



Hissun raivo näytetään suodattamatta ja hyssyttämättä, kun 
kissa muuttuu jopa Fanttia suuremmaksi. Kati Närhen kuvitusta
kuvakirjaan 
Muukalainen (Etana Editions 2024). 

 


Kissan naapuriin on muuttanut Fantti, joka haluaa tutustua Hissu-kissaan. 
 
Hetken hämmennyksen jälkeen Kissa pyörtää päätöksensä, ja kutsuu Fantin luokseen papukeitolle. 

 


– Voisinko saada isomman kulhon, Hissu? 
Pienet asiat tahtovat hermostuttaa minua. 
– Totta kai, Fantti. Ole hyvä! 


 


Kokoero ei lopulta haittaa, kun Fantti ja Hissu rohkaistuvat
viettämään iltaa yhdessä. Kati Närhen kuvitusta kuvakirjaan 
Muukalainen (Etana Editions 2024). 


Näin pienieleisesti ja juuri siksi tehokkaasti Närhi tiivistää kuvakirjansa teemat samastuttavaan ja lapsen kannalta ymmärrettävään muotoon. 

Jälleen kerran todentuu, kuinka niukka teksti kannustaa vuolasta ja seikkaperäistä kuvailua paremmin keskustelemaan kirjasta yhdessä lapsen kanssa. 
 
 Kati Närhi käyttää harkitusti energisoivia värejä ja väripintoja. Eloisuutta syntyy myös rasteroiduista pinnoista. 
 

 

 

 

Lisää kuvakirjoja näkemyseroista, ennakkoluuloista tai sopeutumiseen liittyvistä haasteista:
 
 Ilja Karsikas: Sateenkaarikiitäjä, S&S 2024
 
Essi Kummu & Liisa Kallio: Rauhan alkuja, Tammi 2024
 
Ilja Karsikas: Myrsky ja Valo, S&S 2023
 
Veera Salmi & Matti Pikkujämsä: Sorsa Aaltonen ja riehuva Rotka, Otava 2023
 
Matt  De la Peña & Christina Robinson: Luca luo maailmoja, suomentanut Raija Rintamäki, Kumma Kustannus 2023
 
Katri Kirkkopelto: Molli ja hirveä herne, Lasten Keskus 2021
 
Aino-Maija Metsola: Oman maan mansikat, Etana Editions 2020
 
Mila Teräs & Ilona Partanen: Aurinkolinnut, Karisto 2016
 
Gunilla Bergström: Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen, suomentanut Sanna Uimonen, Tammi 2006
 
Lauren Child: En kyllä ikinä syö tomaattia!, suomentanut Riitta Oittinen, Pieni Karhu 2005 
 
Udo Weigelt & Alexander Reichstein: Sulevi tulee, suomentanut Maisa Savolainen, Lasten Keskus 1999