Runeberg Junior -palkitussa kuvakirjassa julkea kissa ei kaihda keinoja saadakseen aina vain lisää ruokaa

  

 

Ted Forsström & Åsa Lucander: Sapuskaa Sulolle! Suomentanut Johannes Ekholm. 36 sivua. Teos 2025. 

 
Runeberg Junior -palkinto  on hetki sitten Porvoossa myönnetty Ted Forsströmille  ja Åsa Lucanderille kuvakirjasta Stivens fat är utan mat (Förlaget), joka on suomennettu nimellä Sapuskaa Sulolle.

 
 

Runeberg Junior -palkinto keskittyy 6–9-vuotiaille suunnattuihin lastenkirjoihin. 

Niinpä myös ehdolle on asetettu lastenromaanien ja  helppolukuisten lukutaidon alkuun suunnattujen kirjojen rinnalle myös kuvakirjoja ja runokuvakirjoja.   

Ennätys kuvakirjojen osalta tehtiin ensimmäisenä jakovuonna kymmenen vuotta sitten, kun ehdolle asetettiin peräti neljä kuvakirjaa!  

Kuitenkin vasta nyt palkinto myönnettiin ensimmäistä kertaa kuvakirjalle.
 
Aikuisista koostuva esivalintaraati perusteli ehdolle asettamistaan seuraavasti: 
 

Hassu ja lämminhenkinen, riimitelty tarina Stiven-kissasta, joka pyörittää koko perhettä vaatimalla loputtomasti ruokaa kuppiinsa. Tarina on tunnistettava etenkin kissanomistajille. Niin kuvitus kuin teksti ovat tyyliltään leikitteleviä. Hurmaava ja nokkela kirja, joka jättää hymyn huulille.

 
Kymmenen ehdokaskirjan joukosta lopullisen valinnan teki 146 porvoolaista esikoululaisista ja 1–2-luokkalaisista koostuva raati. Palkinnon saajasta järjestettiin äänestys. 

Palkinnonjakojuhlassa lasten omia perusteluja ei tosin luettu ääneen lainkaan.  
 
Suomenruotsalaisesta kulttuuritahdosta ja lastenkulttuurin vakavasti ottamisesta kertoo sekin, että palkintosummaa on juhlavuoden kunniaksi ja osoitukseksi laadukkaan lastenkirjallisuuden tärkeydestä korotettu aiemmasta 10 000 eurosta 15 000 euroon. 

Palkintoa rahoittavat vuorovuosin Borgåbladet ja Porvoon kaupunki. 

Toivoisin muidenkin lasten- ja nuortenkirjapalkintoja jakavien tahojen ottavan mallia tällaisesta suoraselkäisyydestä! 

Runeberg Junior -palkintoa voi pitää myös kannustavana esimerkkinä yritysyhteistyöstä lastenkulttuurin rahoituksessa.

 

Runeberg Junior -lapsiraati antoi myös kunniamaininnan Tuutikki Tolosen lastenromaanille Marsu ja lumpeena kellumisen taito (WSOY 2025, kuv. Reetta Niemensivu). 
Olen arvioinut sen Lastenkirjahyllyssä viime vuoden toukokuussa. 






 

Nälkäisestä Sulo-kissasta kertova kuvakirja on toteutukseltaan jopa yllättävän perinteinen, joskin sekä tekstissä että kuvituksessa on hersyvää huumoria.  
 
Asetelma alati nälkäisestä kissasta on entuudestaan tuttu vaikkapa Karvinen-sarjakuvista. 

Sulon isäntäperheen taipumus kulinarismiin näkyy myös
keittiön kirjahyllyssä. Åsa Lucanderin kuvitusta Ted Forsströmin
tekstiin kuvakirjassa Sapuskaa Sulolle! (Teos 2025).

 

Sulo-kissan julkeudella ei tunnu olevan mitään rajaa. Se höynäyttää mennen tullen kaikkia perheenjäseniä, jotka velvollisuudentunnossaan, hajamielisyyksissään tai kesken etätöiden lankeavat kukin vuorollaan täyttämään Sulon ruokakupin. 

 

Jo ensimmäisellä aukeamalla esitellään hauskasti perheen intohimoista suhdetta ruoanlaittoon, kun Sulo lekottelee keittiön keittokirjahyllyllä.

Sulon taipumus aiheuttaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita
havainnollistuu kuvituskuvassa, jossa Åsa Lucander korostaa ehtiväisen
kissan etenemistä simultaanisena havainnekuvana. Lucanderin
kuvitusta Ted Forsströmin tekstiin kuvakirjassa 
Sapuskaa Sulolle! (Teos 2025).

 

Sulon repliikit tai ajatukset erottuvat muusta tekstistä omalla lihavoidulla fontilla.

 

Tarinan kliimaksi jätetään luonnollisesti viimeisille sivuille. 

Perhe tekee ryhtiliikkeen ja pyrkii jatkossa huolehtimaan siitä, että lemmikkiä ei enää ruokita ähkyn partaalle. 

Mutta mitä tekeekään Sulo?

 

Protestina ja syvästi loukattuna se lähtee naapuriin kerjäämään kinkkua…

Ajankuva tämäkin: tuskin on aiemmin kuvakirjassa
esitetty vanhemman osallistumista etäpalaveriin!
Åsa Lucanderin kuvitusta Ted Forsströmin
tekstiin kuvakirjassa Sapuskaa Sulolle! (Teos 2025).

Todennäköisesti lapsi- ja aikuislukija tulkitsevat kirjaa hieman eri kulmista: lapsi samastuu herkkuja siekailematta ahmivaan kissaan, kun taas aikuinen saattaa havahtua siihen, että säännöt, kuri ja keskittyminen olennaiseen voivat olla tae koko perheen hyvinvoinnille. Jostain syystä näitä hyveitä on vain niin vaikea noudattaa hektisen arjen käänteissä. 

 

Åsa Lucander tavoittaa Sulon olemukseen muikeutta ja osuvaa elekieltä.

Sapuskaa Sulolle on myös yksi kuvakirjoille jaettavan, viime vuonna ensimmäistä kertaa jaetun Limmi-palkinnon kuudesta ehdokkaasta.

Ehdolle on eilen asetettu myös nämä viisi kuvakirjaa:

Vuokko Hurme & Noora Katto: Hirveä ikävä, Into

Malin Klingenberg & Maria Sann: Vanhukset, suom. Outi Menna, S&S 2025

Mila Teräs & Satu Kettunen: Simpukkakupunki, Karisto 2025

Maria Vilja: Juuli, isoveli ja hurja liuku, WSOY 2025

 

Näyttely nuortenkirjallisuuden pirkanmaalaisista uudistajista

Kirjailijapotretti © Emmi Jormalainen 

Kaverusten kirjakapina. Asko Martinheimo ja Uolevi Nojonen nuortenkirjallisuuden uudistajina. IBBY Finlandin kokoama näyttely Tampereella Työväenmuseo Werstaan Komuutissa 14.4.–4.6.2023 museon aukioloaikoina. Vapaa pääsy. 

 

 

 

 

 

Suomalaisen  lasten- ja nuortenkirjallisuuden historiasta on tehty eri aikoina lähestymistavaltaan ja laajuudeltaan erilaisia poikkileikkauksia. Kirjailijat ovat päässeet kertomaan teostensa synnystä ja heidän tuotantoaan on esitelty erilaisissa kirjailijahakemistoissa. 

 

Toisinaan on tarpeen tehdä kirjailijoiden kuolemankin jälkeen summausta heidän elämäntyönsä merkityksestä. 

 

IBBY Finlandin työryhmä (Maija Karjalainen, Maija Korhonen, Marketta Könönen ja Ismo Loivamaa) on  toteuttanut Tampereen Työväenmuseo Werstaan sympaattiseen näyttelytilaan, Komuuttiin, jo kolme pirkanmaalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta esittelevää näyttelyä. 

 

Ensimmäinen esitteli Leena Härmän (1914–2008) monipuolista lasten- ja nuorten- ja näytelmäkirjailijan uraa vuonna 2019. Pari vuotta myöhemmin, vuonna 2021, oli  Rauha S. Virtasen (1931–2019) tuotannon esittelyn vuoro.

 

Uusin, viime perjantaina avattu näyttely, esittelee Uolevi Nojosen (oik. Ylä-Nojonen, 1939–2021) ja Asko Martinheimon (oik. Matsson, 1934–2002) elämäntyötä ja tuotantoa.

 

Nojosta ja Martinheimoa yhdistää useampikin asia. 

 

Kumpainenkin teki pitkän työuran kansakoulun ja peruskoulun opettajana. 

Pirkanmaalaisuus lujitti kirjailijakollegoiden yhtedenpitoa. He kirjoittivat yhdessä salanimellä A. U. Pirkkala kaksi varhaisnuortenkirjaa Juttu on Tandem ja Tandem iskuu suoneen (WSOY 1982)

Vuonna 1967 järjestettiin Pirkanmaan nuorisoromaanikilpailu, jossa Martinheimon käsikirjoitus sai ensimmäisen palkinnon ja Nojonen sai kunniamaininnan. Molemmat käsikirjoitukset ilmestyivät seuraavana vuonna WSOY:n julkaisemina nuortenromaaneina Polttaa, polttaa…  ja Sigmund Freudin kaamea flunssa. 

Nojonen debytoi kirjoituskilpailun kautta. 

Martinheimolta oli ilmestynyt aiemmin Valistuksen kustantamina kokoelma Näytelmiä kouluille ja nuorisokerhoille sekä varhaisnuortenromaani Tulvaniityn päämaja (1965).

Vitriinissä Asko Martinheimon tuotannostaan
saamia mitaleja, mm. Anni Swanin mitali, sekä 
poikien isälleen nikkaroima pursi, jossa
on sulkakynä purjeena. © Kuva PHH.

 

Toisessa vitriinissä on esillä Uolevi Nojosen kirjailijan
työn tarpeistoa, mm.matkakirjoituskone ja ruskea huopahattu. © Kuva PHH. 

Sekä Martinheimo että  Nojonen kirjoittivat myös kuunnelmia, tv-näytelmiä ja tv-sarjoja sekä näytelmiä lapsille, nuorille ja aikuisille.   

Nojosella oli lahjoja myös kuvataiteilijana. 

Kun Martinheimo lavensi tuotantoaan 1980-luvulla fantasiaan, hän luonnosteli lyijykynäpiirroksiinsa Tuhkanaama ja Taivaantakoja -kirjansa (WSOY 1987) henkilögalleriaa. Esimerkkejä näistä löytyy myös Werstaan näyttelystä. 

 

Martinheimon ja Nojosen 55 vuotta sitten ilmestyneet teokset uudistivat merkittävästi modernia suomalaista nuortenromaania erityisesti kuvatessaan nuoruuden ja aikuisuuden taitekohdassa eläviä poikapäähenkilötä. 

Nojosen esikoisesta olen kirjoittanut kirjailijan 80-vuotis-syntymäpäivän kunniaksi kesällä 2019 Lastenkirjahyllyyn.

 

Martinheimon Polttaa, polttaa… -kirjan luin pitkästä  aikaa viikonloppuna uudelleen, ja hämmästyin sen rohkean-modernia kerronnallista otetta. 

Henkilöiden välinen vuoropuhelu esitetään näytelmäkäsikirjoitusten tapaan siten, että puhujan etu- tai  sukunimi ilmoitetaan tekstissä toistuvasti. 

Päähenkilö Ami suorittaa kesäyliopistossa englannin ehtojaan ja on kesätöissä rakennustyömaalla apupoikana. Romaani kuvaa Amin elämää viikon ajan; siihen mahtuu paljon tapahtumia, kohtaamisia, tunnelmia ja sisäistä kasvua. 

Israelin hyökkäys Egyptiin kuohuttaa uutisissa, mutta samalla tuodaan esille Suomen vasta 50-vuotinen itsenäisyys, johon kansalais- ja talvi- ja jatkosodat vielä luovat pitkät varjonsa. 

 

Vielä 1970-luvulla nuortenkirjallisuus ylsi suurimpienkin sanomalehtien kulttuuriosastoille kantaaottavien keskusteluiden pohjaksi. 

Asko Martinheimo otti tarvittaessa hyvinkin räväkästi kantaa moniin luottamus- ja yhdistystoimissa havaitsemiinsa epäkohtiin toimiessaan Suomen Nuorisokirjailijat ry:n puheenjohtanana (1969–1971), Pirkkalaiskirjailijat ry:n varapuheenjohtajana (1971—1988), ja valtion kirjallisuustoimikunnan jäsenenä  (1986—88 sekä varapuheenjohtajana 1989—1991). Asko Martinheimo oli myös Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin (nyk. Lastenkirjainstituutti) perustajajäseniä. 

Martinheimo kehitti  Tampereen Yhteiskoulun opettajan toimessaan luovan kirjoittamisen opintoja ja hän opetti myös kirjoittamista Oriveden opistossa. Kenties näiden töiden oheisena syntyi oivallus lyhytproosan merkityksestä kouluopetuksessa. 

Mestarilaukaus ja muita kertomuksia (WSOY 1983), Kivensiruja. Seitsemän kertomusta (WSOY 1992) ja Isojalkainen poika. Kuusi tositapausta (WSOY 1996) hakevat edelleen vertaistaan nuorten novellistiikassa.

Lasten- ja nuortenkirjailijoiden etujärjestön 25-vuotisjuhlavuotena
 1971 Martinheimo otti kantaa edustamansa kirjallisuuden 
osa-alueen asemaan. Näyttelyssä esillä oleva kirjoitus julkaistiin 
Turun Sanomissa ja Suomen Sosialidemokraatissa 8.10.1971. 
Kuva © PHH. 

 

Kaverusten kirjakapina -näyttely tekee monipuolisesti kunniaa kahdelle suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kehittäjälle. 

Näyttely havainnollistaa myös kiinnostavasti nuortenkirjallisuuden kansitaiteen kehitystä eri vuosikymmeninä.

Ismo Loivamaan näyttelyjulkaisuun kirjoittama  artikkeli "Kuiskaus kuuluu huutoa paremmin" luotaa kattavasti Nojosen ja Martinheimon tuotantoa.  

Toivon mukaan artikkeli kannustaa myös eri-ikäisiä lukijoita tutustumaan kirjailijoiden tuotantoon. 

 

© Kuvat PHH

 

Mitä lapset ja nuoret Suomessa oikeasti mahtavat lukea?

  

Kirjakauppaliitto julkaisi eilen perinteisen Mitä Suomi lukee -kirjalistansa tammikuun kirjamyynnistä. 

Tilastot perustuvat kirjakauppojen myyntilukuihin kivijalka- ja verkkokaupoissa, lukuaikapalveluiden kuunnelluimpiin ja luetuimpiin kirjoihin sekä Lehtipisteen ja markettien myyntiin.  

Tammikuun lista herättää lasten- ja nuortenkirjojen osalta monia kysymyksiä.

Eniten myyty kirja (kaikissa formaateissa, mukaan lukien siis painettujen lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjojen lisäksi ääni- ja e-kirjat) oli Carl-Johan Forssén Ehrlinin Kani joka tahtoi nukahtaa (Otava 2015, suom. Ulla Lempinen). 

Neljännelle sijalle ylsi Pipsa Possun 5 minuutin iltasadut (Otava 2022, suom. Suvi Karhu) ja kuudennelle sijalle Forssén Ehrlinin Traktori joka tahtoi nukahtaa (Otava 2020, suom. Ulla Lempinen). 

Seitsemäntenä on Rachel Renée Russellin varhaisnuortenkirja Nolo elämäni: Olisinpa kuninkaallinen (WSOY 2023, suom. Jani Bohm). 

Onkohan tämä kirja saanut vetoapua myös prinssi Williamin muistelmista? 

Kymmenneneksi myydyin kirja listalla on Norsu, joka tahtoi nukahtaa, 11:ntenä Paula Norosen ja Minna Kivelän Täysin hulluja satuja ja  12:ntena Ryhmä Hau: Hyvää yötä, pentupoppoo.

Sijoilta 13–20 löytyy vielä viisi lapsille suunnattua teosta: kaksi Vitsipitsaa, Ryhmä Hauta, Hulluja satuja sekä Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja lapsenvahti.

Lasten- ja nuortenkirjojen äänikirjamyyntiä hallitsee niin ikään nukahtamaan haluava kani. 

Saman kategorian e-kirjoista myydyin oli Paula Norosen Yökoulun pieni kauhusanakirja (Tammi 2019).

Nukahtamisvaikeuksista kärsivät kanit, traktorit ja norsut ovat olleet kärkisijoilla Kirjakauppaliiton listoilla muistini mukaan koko koronapandemian ajan.

Lähestyvien vaalienkin kannalta olisi voinut olla fiksua nostaa keskeiseksi vaaliteemaksi riittävän unen merkitys yleiselle hyvinvoinnille. 

Teemaa voisi vallan hyvin ajaa Hyvin nukkuvien puolue!

Carl Johan Forsséll Ehrlinin konseptiin ovat käsittääkseni jääneet koukkuun ennen muuta huonosti eri syistä nukkuvat aikuiset. 

 

Painettujen lasten- ja nuortenkirjojen myynnissä kärkisijalla on Taina Sainion ja Nina Sajaniemen tietokuvakirja Nestori Neuroni ja hämmästyttävät aivot (PS-kustannus).

Kustantajan sivuilla on varsin laajat näytesivut kirjasta. 

Tampereen Piki-kirjastoista kaikki kirjat ovat lainassa, joten käsitykseni kirjan sisällöstä perustuu näytesivuihin.

 

Nestori Neuroni on tyypillinen erikoiskustantamon julkaisema ja alan erikoisasiantuntijoiden toteuttama kotimainen tietokuvakirja: se yhdistää kokemusasiantuntemuksen, tieteellisen tiedon ja sisältö paketoidaan amatöörimäisellä kuvituksella. 

 

Taina Sainio on kolmen tyttären äiti, kokenut varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän työskentelee terveys- ja hyvinvointitaitojen sekä varhaiskasvatuksen kehittämisen parissa.

Nina Sajaniemi on kasvatustieteen professori ja kehitysneuropsykologian dosentti. Hän painottaa tutkimuksissaan ja opetuksessaan terveyden, hyvinvoinnin ja oppimisen välisiä yhteyksiä. Kirjan on kuvittanut erityisopettaja Inka Niska.

 

Kirjaa markkinoidaan mm. Opettajien Tietopalvelun kautta. 

Sitä suositellaan varhais- ja alkuopetukseen ja kotona yhdessä vanhempien kanssa luettavaksi. Kirjassa on myös aikuisille suunnattu tieto-osuus.

 

Onko kirja saanut vetoapua aikuisten kiinnostuksesta uusinta aivotutkimusta kohtaan? Tunnekasvatukseen liittyvät lastenkirjat ovat olleet jo pitkään suosittuja. 

Olisi kiinnostavaa tutkia, lepääkö näiden kirjojen suosio lähinnä jälkeläistensä tunnetaidoista huolestuneiden vanhempien varassa vai onko kirjoilla oikeasti vetovoimaa myös lasten keskuudessa. 

 

Onko Nestori Neuroni -kirjan kohdalla kyse joulun kirjamyynnin hiljentymisen jälkeisestä onnenkantamoisesta, nopeasti ohimenevästä ostopiikistä?

 

Minkäsuuruisilla nimekemäärillä ostetuimpien lasten- ja nuortenkirjojen listan kärkisijalle ylipäätään päästään?

 

 

 

Topelius esikoiselle ja Lydecken konkarille

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n vuotuiset palkinnot, lastenkirjallisuuden Arvid Lydecken- ja nuortenkirjallisuuden Topelius-palkinnot, on juuri julkistettu.

 

Lydecken-palkinnon sai Sari Peltoniemen lastenromaani Täältä minä karkaan (RanRan 2020).

 

Ohessa raadin perustelut:

 

Leopolda päätyy Aamuruskon lastenkotiin sodan ja vallankaappauksen runtelemassa Dyniassa. Nälkä raadanta ja rangaistukset kuuluvat lasten arkeen. Leopolda karkaa ja huomaa yhteistyön merkityksen vasta apua saadessaan. 

 

Kirjasta löytyy yhtymäkohtia nykypäivän pakolaisten kohtaloihin, lasten oikeuksiin ja eriarvoisuuteen. Joskus on tarpeen uskaltaa kyseenalaistaa aikuisten määräämiä sääntöjä ja ehtoja. 

 

Topelius-palkinnon sai Meri Luttisen esikoisromaani Myrskynsilmä (WSOY 2020). 

 

Muinaissuomalaiseen fantasiamaailmaan sijoittuva esikoisromaani on hieno kasvukertomus, joka käsittelee erilaisuutta, yksinäisyyttä ja omien pelkojen voittamista. 

 

Ikiaikaisessa riitissä nuoret tytöt löytävät elämäntehtävänsä kehien kautta. Kainun kohtaloksi osoittautuu olla keskimmäisen kehän tietiä, mikä tuo mukanaan suuren vastuun. Hänen on ratkaistava Myrskynsilmä-riipuksen arvoitus löytääkseen itsensä ja oman paikkansa yhteisössä. 

 

 

Palkintoraatiin kuuluivat tutkija, tietokirjailija Sara Kokkonen (puheenjohtaja) sekä kirjatovirkailija Marjo Hämäläinen ja luokanopettaja Matias Laivamaa. 

 

Molemmat palkitut teokset on arvioitu Lastenkirjahyllyssä, Peltoniemen Täältä minä karkaan toukokuussa  ja Luttisen Myrskynsilmä syyskuussa.

 

Kumpikin tekijä on pirkanmaalainen. Peltoniemi asuu Lempäälässä ja Luttinen Tampereella.

Peltoniemen romaani on osa VaLas-kollektiivin tuotantoa. 

 

Palkintoa rahoittaa Kopiosto. 

Lastenkirjahylly onnittelee palkinnon saajia lämpimästi.