22. luukku: Joulu voi tulla nopeammin laulamalla

Timo Klemettinen & Tuula Korolainen: Laulua kuonoon, joulua tassuun. Kuvittanut Marjo Nygård, 54 sivua, Lasten Keskus 2016. Sisältää CD-levyn, jossa kaikki 14 laulua.

Päiväkotien ja koulujen joulujuhliin kaivataan jatkuvasti uusia joululauluja. 

Myös perinteisiin joulukuvaelmiin toivoisi hieman nykyistä enemmän vaihtelua.

Tähän täsmätarpeeseen osuu Timo Klemettisen, Tuula Korolaisen ja Marjo Nygårdin Laulua kuonoon, joulua tassuuun.

Korolaisen joulurunot ovat aiemmin ilmestyneet hänen lastenrunokokoelmassaan Kuono kohti joulua (Lasten Keskus 2006), ja nyt Timo Klemettinen on säveltänyt runot 14 uudeksi  lasten joululauluksi.

Kehyskertomuksessa seikkailevat Korolaisen hiirikirjoista tutut viiksekkäät. Tarinan voi toteuttaa myös näyttämöversiona tai jopa musikaalina, ja kirjan lopusta löytyvät tarkat ohjeistukset leikkeihin, tarpeistoon, näyttämötekniikkaan ja dramaturgiaan.

Klemettisen sävellyksissä on svengiä ja perinteistä joululaulukimaraa railakkaampaa joulufiilistelyä.

Ulla Piispanen, Matti Tegelman ja Riina Hellsten tulkitsevat laulut heleästi tai  ronskisti, kulloisenkin sävelkulun ehdoilla.

Pakkaspäivä-runo fiilistelee myös vähäosaisten puolesta, kun “Kaupunki kylmässä hytisee, / vain joillekin lämpöä jakaa”. 

13. luukku: Jouluna laulattaa

Leena Järvenpää & Sanna Uimonen (toim.): Soiva joululaulukirja koko perheelle. Kuv. Terese Bast. Säestys Vilhelmiina Luokkanen, 79 sivua,  Tammi 2014.

Mauri Kunnas: Joulupukin soiva laulukirja, toimittanut Katariina Heilala. Sävellystaustat Matti Kallio, nuottipiirrokset Esa-Pekka Mattila. Graafinen suunnittelu Mirella Mäkilä ja Kirsti Maula, 80 sivua, Otava 2014.

Rouva Huulla on viheliäinen tapa piinata läheisiään näin joulun alla laulamalla erittäin epävireisesti sellaisia joululauluklassikoita kuin ”Jos ei jouluna ole lunta” ja ”Koska meillä on joulu”.  Viime päivinä on tehnyt mieli laulaa myös ”Juhannus on meillä herttainen”, mutta yhä yritän uskoa valkeaan jouluun.

Muutama vuosi sitten ryhdyttiin julkaisemaan useammankin kustantamon kautta erilaisia lintukirjoja, joiden avulla oli mahdollista opetella tunnistamaan eri lintulajien ääntelyä. Nyt tämä sama idea on jatkojalostettu myös lauluihin, joihin annetaan säestyspohjat. 

Viime vuonna ilmestyi Tammen kautta Soili Perkiön toimittama ja Terese Bastin kuvittama Soiva laulukirja: paina nappia ja laula mukana, jossa oli mukana 50 suomalaista lastenlaulua.

Terese Bast tunnelmoi monien klassisten joululaulujen kuvituskuvissa herkästi ja silti selkeään kuvailmaisuun pyrkien. Tässä aukeama yhdestä suomalaisten rakkaimmasta joululaulusta, Zacharias Topeliuksen runoon perustuvasta Varpunen jouluaamuna. Bastin kuvitusta Leena Järvenpään ja Sanna Uimosen toimittamaan Soivaan joululaulukirjaan (Tammi 2014). 

Nyt Tammi jatkaa vastaavalla joululaulujen kokoelmalla. Mukana on 30 perinteistä joululaulua ja bonuksena on vielä joulurunojen sikermä  Immi Hellenistä  ja Ester Ahokaisesta  P. J. Hannikaiseen ja Topeliukseen.

Jouluilon vieminen myös vanhuksille tai sairaille todentuu hyvin Leena Järvenpään saatesanoissa, joissa annetaan vinkki siitä, että soiva joululaulukirja tuo joulumieltä ja tunnelmaa myös niille, joiden voimat eivät enää riitä laulamiseen.

Mauri Kunnaksen Joulupukin laulukirja ilmestyi vuonna 2012, ja nyt siitä on tehty myös soiva versio, jossa on mukana 43 laulua. 

Tammen soivassa joululaulukirjassa käytetään säestyksenä ainoastaan pianoa, Otavan kunnasmaisessa versiossa on  enemmän variointia säestyksessä. Omaan korvaani niukempi säestys kuulosti miellyttävämmältä. 

Molemmissa kirjoissa on samanlainen helppokäyttöinen kuuntelumekaniikka ja mahdollisuus kuunnella lauluja myös kuulokkeiden kautta. Kirjoihin voi myös verraten helposti vaihtaa nappiparistot uusiin. 

Mauri Kunnaksen tuttu joulukuvasto löytyy myös Joulupukin soivasta
laulukirjasta. Kunnaksen kuvitusta Katariina Heilalan toimittamaan
Joulupukin soivaan laulukirjaan (Otava 2014). 

Värin ja rytmin riemua

Liisa Kallio & Soili Perkiö: Pikku Papun laulut. 32 sivua. Tammi 2012.

Liisa Kallio loi vuonna 2010 uuden energisen ja iloisen lastenkirjahahmon, Pikku Papun, joka on aiemmin seikkaillut kahdessa Tammenterho-sarjan kuvakirjassa. 

Kilpikonna Pikku Papu on saanut mainetta myös lastenlevyn sankarina. Varhaisiän musiikinopettajat ry valitsi Pikku Papun laulut viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi lastenlevyksi.

Pikku Papun laulut on jälleen uudentyyppinen kuvarunokirja, joka ilmentää havainnollisesti vuosituhannen taitteesta lähtien jatkuvasti yltynyttä lastenrunobuumia. 

Kaikki kirjan runot löytyvät takakannen CD-levyltä Soili Perkiön sävellyksinä ja Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ja Porolahden alakoulun tokaluokkalaisten esittäminä.

Liisa Kallio kokeilee Pikku Papun lauluissa taitojaan ensi kertaa riimirunon tekijänä ja suoriutuu haasteesta kunnialla.

Oma suosikkini on runo ja laulu Muurhaisen muorista, joka ruokkii muurahaiskatraansa. Liisa Kallion kuvituskuva Pikku Papun lauluista (Tammi 2012).

Hänen riimeilleen on tunnusomaista konstailemattomuus ja kupliva iloisuus, jonka kupeessa nostetaan välillä esiin vähän vakavampiakin aiheita. Esimerkiksi runossa Värikäs kansa kuvataan erilaisten hyönteisten melko harmonista rinnakkaiseloa:

– – Me naapureina asutaan,

ystävinä, usko vaan!

Kaikki kirkkaat värit nää

toisiansa täydentää.

Kertun mekko –nimisessä runossa leppäkerttu tuunaa kauhtunutta mekkoaan lähtiessään tanssiaisiin. 

Etanan ennustus –runossa etanan säätiedotus suklaapuurokuuroista menee hiukan pieleen ja kirpun kyläkaupassa myydään mullasta löytyneitä aarteita.

Liisa Kallio päästää lukijan ja kuvan katsojan ruohonjuuritasolle kokemaan pienten hyönteisten ja muiden pikkueläinten elämää. Sekateniikalla toteutettu kuvitus herkuttelee muodoilla ja raikkailla väripinnoilla. Kallion kuvitusta Pikku Papun lauluihin (Tammi 2012).

Pikku Papun laulut on hyvä esimerkki runokuvakirjasta, joka on riittoisa, vaikka siinä onkin ”vain” 15 lyhyttä lorua. 

Kirjailija-kuvittaja Kallio on onnistunut luomaan kokonaistaideteoksen, joka hivelee silmää ja houkuttaa makustelemaan kieltä. Ja kokonaisuuden kruunaa vielä lastenmusiikille koko sydämensä antaneen Soili Perkiön rautainen ammattitaito runojen sävellyksissä.

1. luukku: Joulu tulee nopsempaan laulamalla

Mauri Kunnas: Joulupukin laulukirja. Toimittanut Katariina Heilala. 80 sivua. Otava 2012. Graafinen suunittelu Mirella Mäkilä ja Kirsti Maula. Nuottipiirrokset Esa-Pekka Mattila.

Joulupukin laulukirja on sisarteos aiemmin ilmestyneelle Koiramäen laulukirjalle. 

Osa kuvituksista on tuttuja Mauri Kunnaksen aiemmista jouluaiheisista kirjoista. Osa on tehty todennäköisesti tätä laulukirjaa varten erikseen.

Mauri Kunnaksen koiramainen tulkinta rakastetusta saksalaisesta joululaulusta "Oi kuusipuu", kuvitusta Joulupukin laulukirjaan, Otava 2012. 

Monet tuttuakin tutummat joululaulut saavat Kunnaksen kuvatulkinnan kautta aivan uuden säväyksen. 

Kunnaksen karikatyyristä kuvitusta ei voi sanoa kovin hartaaksi, mutta kyllä Zachris Topeliuksen runona tunnettuun Varpunen jouluaamuna -kuvitukseenkin on saatu se olennaisin kaihomieli:

Mauri Kunnaksen kuvitusta Topeliuksen Varpunen jouluaamuna -runoon, Joulupukin laulukirja, Otava 2012. 

Ruotsalaiset joululaulut on myös sanoitettu kupeeseen ruotsiksi.

Mukana on myös muutamia tuoreempia, vähemmän tunnettuja joululauluja, mm. Soili Perkiön sävellys Oiva Paloheimon Metsän juhlat –runoon.

Pikku Papu valloittaa jälleen

Liisa Kallio: Pikku Papu ja kukka. 31 sivua. Tammi 2011.
















Ensimmäinen Liisa Kallion Pikku Papusta kertova kuvakirja ilmestyi vuonna 2010 ja se valloitti Rouva Huun täysin, eikä tämä sarjan toinen osakaan petä odotuksia.

Pienille lapsille suunnatun kuvakirjan tekeminen on taitolaji.

Kun lapsi opettelee äidinkieltään, hänelle luetaan ensin nimeämiseen houkuttavia katselukirjoja. Siirtymä varsinaisiin juonellisiin kuvakirjoihin onkin aikuiselle haastava tehtävä: mistä löytää kirjoja, joissa on sopivasti tekstiä ja houkuttelevat kuvat? Eläväinen lapsi on nimittäin sananmukaisesti saatava kirjan lumouksen valtaan, jotta hän malttaa istua paikallaan aikuisen sylissä ja vastaanottaa koko tarinan.

Pieni juonellinen tarina ei saa äityä liian monipolviseksi ja kuvailmaisunkin pitäisi pysyä lestissään.

Tällainen yksinkertainen kuvatarina löytyy kirjasta Pikku Papu ja kukka.




Kaikki alkaa siitä, kun mato äkämystyy sen käytävän tukkivasta siemenestä.

Kilpikonna Papu istuttaa siemenen maahan. Odottaminen ottaa voimille, mutta vähitellen siemenen verso pilkottaa mullasta.

Papun ystävät auttavat sitä hoitamaan siementä kukin parhaan taitonsa mukaan. Kun kirvat tekevät joukkohyökkäyksen kasvin kimppuun, saadaan tarinaan jo jännitystäkin. Mutta onneksi leppäkerttu Hannu pelottelee ahnaat kirvat tiehensä.




Kasvista tekeytyy komea auringonkukka.

Syksyn tullen punarinnat nokkivat sen siemenet kupuihinsa ja lopulta syystuulet vievät sen terälehdetkin.

Papu tulee surulliseksi, mutta onneksi yksi siemen on jäänyt talteen tulevaa kevättä varten. Ja auringonkukan varresta ja kukinnosta voi rakentaa hauskan majan!




Liisa Kallio havainnollistaa elämän kiertoa ja luonnon järjestystä selkeästi. Pikku papu ja kukka –kuvakirjan ideassa on paljon samaa yksinkertaista neroutta kuin Eric Carlen jo klassikoituneessa Pikku toukka paksulaisessa.

Sekatekniikalla toteutettu kuvitus hehkuu raikkaita ja iloisia värejä. Tällaisia hehkuvan energisiä värejä huomaa suorastaan ahmivansa näin sydäntalven aikaan! Kuvitustyyli tuo mieleen kollaasitekniikan, mutta Kallion muototaju on vankka ja kuviin syntyy kolmiulotteinen vaikutelma.

Pääkaupunkiseudulla asuvilla on nyt mahdollisuus nähdä Pikku Papu ja kukka –kirjan kuvitusoriginaaleja Kahvila ja Puoti Lillanissa Lauttasaaressa 29. helmikuuta saakka (os. Katajaharjuntie 11, Helsinki)

Ja Pikku Papusta tehtyjä lauluja voi kuunnella Musiikkitalon lastenmusiikkikonsertissa 19.3. ja 20.3.2012.

Konserteissa tutustutaan iloiseen pieneen kilpikonnaan, hyrisevään hyttyseen, ahmivaan matoon ja tanssivaan leppäkerttuun. Laulut esitetään Sibelius-Akatemian musiikkikasvattajien Eeva-Leena Pokelan ja Soili Perkiön johdolla.

Sulo Omenamies on hurmaava puutarhatyöläinen

Pilke Salo, Virpi Talvitie & Heikki Salo: Sulo Omenamies. 32 sivua. Vakka ja Kansi 2011. Graafinen suunnittelu Tuija Kuusela.














On hienoa, että uutta lastenmusiikkia pidetään yllä hiukan yllättävälläkin taholla eli lastenkirjallisuudessa. Samaan aikaan kun lastenmusiikki on Yle Ykkösen kanavauudistuksessa ajettu alas, niin pieni saarijärveläinen kustantamo Vakka & Kansi on lanseerannut uuden kuvakirjasarjan, jossa seikkailevat lastenlauluista tutut sankarit.

Sarjan avausteoksena ilmestyi viime vuonna Pentti Rasinkankaan lastenlauluun perustuva Mari Mörön ja Virpi Talvitien kuvakirja Markan possu.

Sulo Omenamiehen tekee kiinnostavaksi myös se, että Heikki Salon lauluun on puhaltanut kirjallisen hengen hänen tyttärensä Pilke Salo, joka näin tekee myös debyyttinsä lastenkirjatekstin laatijana.

Heikki Salon sanoittama ja Juha Louhivuoren säveltämä, Herra Heinämäen lato-orkesterin esittämä lastenlaulu "Sulo Omenamies" kertoo pienestä miehestä, joka asuu omenapuuhun ripustetussa linnunpöntössä. Sulolla on tärkeä tehtävä pitää omenapuusta huolta ja maalata syksyn tullen omenat houkuttelevan punaisiksi.




Pilke Salo on lihottanut tarinaa kehyskertomuksella, jossa sisarukset Mai ja Touko saavat vihiä Sulon olemassaolosta. Sirkeät lapset vierailevat loma-aikoina mummolassa ja Suloon tutustuttuaan auttavat häntä myös parhaan kykynsä mukaan.

Avuliaisuuden, lähimmäisenrakkauden ja sukupolvien välisen luontevan yhteyden tärkeät ja alati ajankohtaiset teemat tulevat tarinassa turhia alleviivaamatta esille.

Kuvittaja Virpi Talvitie on antanut omenapuulle sielun ja omenapuu esiintyy eri vuodenaikojen loistossaan koko aukeamalle levitetyissä kuvissa. Sinisen, vihreän ja punaisen murretut värit suorastaan loistavat kuvista katsojan silmille: tällaista väriterapiaa tarvitsee tähän aikaan vuodesta!

Hieno yksityskohta on ylläolevassa kuvituskuvassa viitteellisesti ja ah, niin runollisesti, kuvatut siluettimaiset oravat, pikkulinnut, jänikset ja peura!




Hiukan harmillisesti teksti välillä himertyy Talvitielle tyypillistä raapetaustaa vasten melko vaikealukuiseksi. Taitollisesti oivia ratkaisuja onkin ollut latoa teksti esimerkiksi auton kylkeen tai väripadan mustaan pintaan.





Tosikkomaista aikuista ja perushuolestunutta lasta saattaa hiukan askarruttaa oheinen kuva, jossa Sulo sahaa oksaa, jonka päällä samanaikaisesti istuu. Todennäköisesti Sulolla on selässään propelli vähän samaan tapaan kuin Astrid Lindgrenin Katto Kassisella, ja hän voi singahtaa sen varassa ilmaan juuri ennen kuin oksa katkeaa...

Rouva Huun pikkuruisessa puutarhassa on kolme omenapuuta ja se rakkain ja hyväsatoisin on usein katseen alla keittiön ikkunasta ulos katsottaessa. Edellisvuosina rouva Huu on somistanut puun pienin kynttilälyhdyin mutta kuluvan talven pitkään jatkunut lumeton pimeys ajoi siipan hankkimaan omenapuulle tähtivalon tuiketta.

Sulo Omenamiehen Huvitus-omenapuun alla mummon kotiinpaluun kunniaksi vietettävä juhlakuva antaa jo itsessään lupauksen että talven selkä tästä vielä taittuu ja ennen kuin rouva Huu huomaakaan, voi samanlaiset kekkerit viettää hyvien ystävien seurassa oman omenapuun alla....