Suvi Nurmi: Unissamatkaaja, 263 sivua, Myllylahti 2021. Kansikuva Karin Niemi.
Suvi Nurmen (s. 1982) varhaisnuorille suunnatun Routala-sarjan aloittava Unissamatkaaja on omintakeinen sekoitus realismia, fantasiaa, zombikauhua ja mysteereitä ja dekkaria.
Karin Niemen kansikuva virittää lukijan odotukset ensin romanttisen fantasiaromaanin suuntaan, kun syksyn kellastuttamat tammenlehdet muodostavat kehyksen tulen hohkaamalle kartanolle. Kansikuvalle löytyy kyllä katetta romaanin tihentyvissä loppuratkaisuissa.
Romaanin keskushenkilöinä ovat sisarukset, 13-vuotias Essi ja hänen 10-vuotias pikkusiskonsa Oona. He asuvat boheemin taiteilijaisänsä kanssa vanhassa ränstyneessä kartanossa. Äiti on kadonnut epäselvissä oloissa jo useampi vuosi sitten. Jostain syystä isä ei välitä puhua äidistä tyttöjen kanssa.
Nurmi punoo tihentyvää jännitystä klassisista aineksista, mutta höystää sitä myös arkisemmilla elementeillä.
Pienellä paikkakunnalla liikkuu vaarallinen sarjamurhaaja. Essiä hämmentävät unet, joissa hän on historiallisessa ajassa talossa, ”joka oli samaan aikaan tuttu ja vieras. Kuin se olisi jotenkin vinksahtanut raiteiltaan”.
Pian Essi saa myös kirjeen, jossa tuntematon lähettäjä kehottaa varovaiseen käytökseen unimaailmassa. Pian Essille myös paljastuu totuus pikkusiskon mielikuvitusystävästä.
Vähän kerrallaan Essi ja Oona saavat selville, mikä heitä yhdistää kadonneen äidin kanssa.
Isän viikonloppumatka mahdollistaa kotikartanon salakäytävien jäljityksen. Tytöt saavat apua myös muutamalta aikuiselta, mutta tavallisten ihmisten, mundusten, ja aikamatkaajien väliset suhteet aiheuttavat myös epämukavia yllätyksiä.
Jännite huipentuu lopussa jopa hieman makaaberiin suuntaan hylättyyn autiotaloon paikantuvassa loppukamppailussa, jossa kohdataan myös mutantteja, eläviä zombeja:
– – Nyt Essi ymmärsi, mistä mädäntyneen lihan ynseä lemu oli lähtöisin. Vastenmielisen näköinen, laikukkaan harmaa iho oli liimautunut kiinni kalloon saaden posket painumaan lommolle. Joissakin kohdissa kasvoja pitivät koossa pelkät ohuet lihansäikeet, joiden takaa vaalea luu pilkotti. Huulia ei enää ollut, mutta hampaat olivat jatkuvassa irvistyksessä suuta ympäröivän mädäntyneen lihan peittäessä leukaluun vain osittain. Silmät olivat kuitenkin kaikkein hirvittävimmät. Niiden kohdalla oli ainoastaan syvät, mustat kuopat, mutta silti näytti siltä kuin niiden pohjalta olisi singonnut raivosta leimuava katse ympäri huonetta. – –
Sisarukset selvittävät asioita historiassa ja nykyhetkessä, mutta paljon jää vielä avoimiakin kysymyksiä sarjan tuleviin osiin.
Sen käsikirjoitus voitti Kariston ja Lastenkirjainstituutin järjestämän kirjoituskilpailun, jolla etsittiin erityisesti poikia kiinnostavia uusia tekstejä.
Ulkokirjallisena huomiona tekee mieli nostaa esille kursiivin käyttö lasten- ja nuortenromaaneissa.
Unissamatkaaja alkaa nimittäin suoraan Essin kolme sivua pitkällä kursiivilla painetulla unijaksolla.
Usein kursiivia käytetään korostuskeinona vaikkapa kirjeissä, takautumissa tai muissa ”leipätekstimäisestä” kerronnasta poikkeavissa yhteyksissä.
Tehosteinen kursiivi on huomattavasti peruskirjasinlajena vaikealukuisempi ja tämä kannattaisi pitää mielessä erityisesti lasten- ja nuortenkirjoissa. Jos lukija joutuu jo kirjan ensimmäisillä sivuilla pinnistelemään saadakseen lukemasta selvän, voi olla kiusaus jättää kirja lukematta.
Graafisena tehokeinona voisi kursiivin sijasta lukijaystävällisemmin käyttää myös jotakin muuta helpommin hahmotettavaa kirjasinlajia.
Myllylahden kustantamon valikoimissa on ilahduttavan monipuolinen kattaus kotimaisia lasten- ja nuortenromaaneja.
Siinä missä isot kustantamot ovat kaventaneet tarjontaansa, niin Myllylahti on poiminut valikoimiinsa myös kiinnostavia uusia tekijöitä.
Kustantamo on selvästi erikoistunut eri genrejä sekoittaviin hybridi-lasten- ja nuortenkirjoihin, mutta se julkaisee myös kiitettävästi realistisia lasten- ja nuortenromaaneja, joita isot kustantamot eivät juurikaan suosi kustannusohjelmissaan.
Lisää kotimaisia lasten- ja nuortenkirjoja aikamatkustamisesta:
