Kauhun ja naurun tasapainoilua

Jack Meggitt-Phillips: Hirviö ja Helmikki, kuvittanut Isabelle Follath, suomentanut Marja Helanen, 251 sivua, WSOY 2021. 

 

”Sanoin, että haluan syödä lapsen!” hirviö jylisi. ”Tahdon tietää, miltä lapsi maistuu. Haluan mehevän ja pulskan lapsukaisen. Haluan ahmaista sen yhtenä liukkaana ja litisevänä suupalana.”

 

Näin tymäkästi alkaa brittiläisen Jack Meggit-Phillipsin kolmiosaisen sarjan aloittava esikoisromaani Hirviö ja Helmikki.  

Makaaberi kuoleman uhka väijyy keskushenkilön yllä, mutta onneksi huumori ja roima liioittelu leikkaa terän pahimmalta angstilta. 

 

Lastenromaanin asetelmat muistuttavat Roald Dahlin ja tämän manttelinperijäksi nimetyn David Walliamsin kirjoja, joissa ynseiden, omaa etuaan tavoittelevien tai muutoin mielikuvituksettomien aikuisten vastakohtana esiintyvät heidän vakiintuneita käytänteitään ja jäykkää ajatteluaan kyseenalaistavat räväkät lapset.

Karrikoitujen aikuisten sivuhenkiöiden,  kaikkivoipaisten lapsisankareiden sekä herraskaisen miljöön osalta Hirviö ja Helmikki tuo mieleen myös Magdalena Hain viime vuonna ilmestyneen fantasiaromaani Neiti Kymenen ihmeellinen talo (Otava 2020). 

Ebeneser Pinset on sukunsa perinnön ansiosta vakavarainen ja ulkoasultaan huoliteltu 511-vuotias herrasmies.

 

Ikuisen nuoruuden salaisuus piilee hänen ullakollaan. 

Kolmisilmäinen hirviö sylkee nimittäin suustaan nuoruutta ylläpitää tinktuuraa, kunhan talon isäntä hankkii sille riittävästi herkullista syötävää. 

Hirviön makumieltymykset vaihtelevat antiikkihuonekaluista ja ”kenguruvauvoista vanhoihin, harmaantuneisiin jääkarhuihin ja kissaan nimeltä lordi Tipsu”.

 

Mutta hirviö koventaa panoksiaan ja haluaa tosiaan popsia seuraavaksi suuhunsa ihmislapsen. 

 

Ebeneserin ja Helmikin ensikohtaaminen lintukaupan
tiskillä. Isabelle Follathin kuvitusta Jack
Meggith-Phillipsin lastenromaaniin
Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). 

Helmikki on jäänyt jo vauvana orvoksi ja päätynyt neiti Sähikkään orpokotiin.  Sieltä Ebeneser Pinset ottaa tytön kasvatikseen katalat ja itsekkäät aikeet mielessään.  

Katsellessaan Helmikkiä ja muistaessaan taas tytön lähestyvän kuoleman Ebeneser tuli siihen tulokseen, että tyttö ei ollutkaan kertakaikkisen kamala ihminen. Sellaisessa henkilössä täytyi olla rahtunen hyvää, joka pystyi jakamaan sekä sarjiksensa että epätavallisen kerrosleipäreseptinsä. 

 

Vähin erin – tietenkin – Helmikin ja Ebeneserin tunneside syventyy, ja ajatus pienen tytön heittämisestä surman suuhun arveluttaa Ebeneser Pinsetiä entistä enemmän. 

Helmikki saa laatia "ämpärilistan" asioista, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa.

 

Alkuvaikeuksien jälkeen Ebeneserin ja Helmikin
yhteiselo on välillä jopa näin rauhallista. Isabelle Follathin
kuvitusta Jack Meggith-Phillipsin lastenromaaniin  
Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). 

Pian myös Helmikki hoksaa asioiden todellisen laidan, ja siinä vaiheessa tietysti lapsen luovat ongelmanratkaisukeinot siirtävät juonen juoksutusta aivan uusille raiteille.  

 

Tyventä, onnellista loppuratkaisua Meggitt-Philips ei lapsilukijalle kuitenkaan anna, sillä peto pääsee sananmukaisesti uudelleen irti aivan kirjan viimeisillä sivuilla. 

Brittiläinen lastenkirjallisuus sohaisee usein humoristisesti   
Buckinghamin palatsin jäykkiä käyttäytymiskoodeja. Tässä Helmikki 
yrittää naurattaa kuningattaren henkivartijoita. Isabelle Follathin
kuvitusta Jack Meggith-Phillipsin lastenromaaniin 
Hirviö ja Helmikki (WSOY 2020). 

Nähtäväksi jää, päätyykö se jonnekin toisaalle uhkailemaan pieniä lapsia.

Saksalainen Isabelle Follath on tehnyt viisaan ratkaisun rajatessaan hirviöstä kuvituskuviinsa vain valtavan kidan tai kolme silmää. 

Näin lapsilukija voi itse säädellä mielikuviaan hurjan pedon ulkoisesta olemuksesta.

 

 

Itsehillinnän ja luottamuksen oppitunti

Chris Haughton: Voi sinua, Sulo! Suomentanut Tuula Korolainen. Lasten Keskus 2012.

Herra Hyypällä on koira. Sen nimi on Sulo.

Hyyppä lähtee asioilleen ja tähdentää Sulolle, että sen on oltava kiltisti.

Sulo vakuuttaa että se klaaraa homman helposti, että Hyyppä hötkyilee nyt ihan suotta.

Heti jäätyään yksin Sulon varmuus selviämisestä onkin tipotiessään.

Keittiössä oleva kakku on liian iso houkutus. Myös kissan kanssa on kiva kujeilla ja kukkaruukun multa suorastaa huutaa vähän kuopimista.

Hyyppä palaa kotiin ja on ihan äimänä kaaoksesta. Ja tietysti Sulo on katuva ja pyytää anteeksi Hyypältä.

Sovinnon merkiksi Hyyppä ja Sulo lähtevät lenkille. Ja Sulo osoittaa kaikin tavoin, että se pystyy hillitsemään itsensä kiusauksilta… kunnes eteen tulee mukavasti löyhähtävä roskalaatikko.

Kirjan viimeisellä sivulla Sulo katsoo neuvottomana ja hieman hätääntyneenä kuvan katsojaa suoraan silmiin. Loppu jää näin avoimeksi: luottaako lukija Suloon, vai alkaako kaikki jälleen alusta?

Chris Haughtonin Voi sinua, Sulo! on rakennettu saman nerokkaan kaavan mukaan kuin hänen aiempi, viime vuonna ilmestynyt suomennos Ihan hukassa.

Äärimmäisen niukka, värimaailmaltaan ja muotokieleltään selkeä kuvitus auttaa keskittymään tarinan filosofiseen tasoon ja sen viisauteen.

Sulon ja Hyypän yhteiselo puhuttelee lasten vanhempia kaikissa eri ikävaiheissa ja haasteellisissa kasvatustilanteissa. Kuinka pidentää lapsen ja vanhemman välistä napanuoraa, talutushihnaa ja sitä rakkauden säiettä viisaasti, rakastaen ja jälkikasvuunsa kannustavasti luottaen.

Kuten edellisessä Haughtonin kirjassa, on tässäkin koko teoksen painotuksia aivan uusiin sfääreihin avaava motto, tällä kertaa Epiktetokselta, stoalaiselta filosofilta:

On helppoa ajatella, mutta vaikeaa toimia. Vapaa ei ole se, joka tekee mitä haluaa, vaan se, joka on itsensä herra.

Lastenkirjallisuuden kurittomat lapset valtasivat radion

Heinrich Hoffmann: Jörö-Jukka eli Hupaisia tarinoita ja lystikkäitä kuvia 3-6 vuotiaille lapsille. 9. painos Otava 2005.

Ylen ykkösen Kirjakerho-ohjelmassa keskustellaan kirjallisuuden kurittomista lapsisankareista Heinrich Hoffmannin Jöröjukasta Tuula Kallioniemen Konsta kovanaamaan.

Toimittaja Kaisa Pulakan kanssa keskustelevat Rouva Huu ja luokanopettaja Markku Töllinen Karosen koulusta Tampereelta.

Kirjakerholaisten lukuläksynä ovat Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen Vesta-Linnea -kuvakirjat, Tuula Kallioniemen Konsta kovanaama ja Marika Uskalin Pietari, Nella ja kulmakunnan kauhu.

Ohjelma on kuunneltavissa radio Areenan kautta kuukauden ajan. Ensiesitys oli tänään ja pikauusinta tulee Ylen ykköseltä huomenna lauantaina heti aamukahdeksalta.