20. luukku: Vanhurskasta ja vähän ylevääkin joulun odotusta Topeliuksen seurassa

 

 

Toim. Tuula Pere: Joulun aikaan. Topeliuksen lastenrunoja. 27 s. WickWick 2022. 

 

Lastenkirjailija ja kustantaja Tuula Pere on pöyhinyt Zacharias Topeliuksen lastenlyriikkaa viisiosaisessa, eri aihepiirien mukaan toimitetuissa kuvarunokirjoissa Luonnon sylissä; Lapsen askelin; Elämää oppimassa; Vuodenkierto ja Joulun aikaan. 

Runot ja niiden kuvitukset ovat peräisin kahdeksanosaisesta vuosina 1927–1930 ilmestyneestä Lukemisia lapsille / Läsning för barn -kokoelmasta. 

Se oli ilmestymisaikaansa nähden poikkeuksellisen näyttävä, osin nelivärikuvitettu ja painojäljeltäänkin korkeatasoinen yhteispohjoismainen kirjahanke, jonka kuvittajiksi saatiin eturivin kuvittajia ja kuvataiteilijoita, Suomesta muiden muassa Venny Soldan-Brofeldt, Albert Edelfelt ja Väinö Blomstedt, Ruotsista mm. Ottilia Adelborg ja Carl Larsson. 

 

Joulun aikaan -runokuvakirjassa on kuusi Topeliuksen lastenrunoa. 

 

Niiden äänilaji ja riimittelyt ovat nykylapsen korvaan jo varsin mahtipontisia ja kieleltään sekä kristilliseltä sanomaltaankin vieraita. 

 

Nähtävästi tekstin automaattiskannaus on tehnyt toisinaan tepposet.  

Esim. säkeillä "Tervehtii jo meitä / joulu ihanin!" -alkavassa "Joululaulussa" säe "Sinuun ilomiellä / luon mä katsehen" on muuntunut muotoon ”Sinuun ilomiellä / luon mä katsellen”.

 

”Ainan jouluaatto” -runossa Aina-tyttö kirjoittaa kirjettä maaseudulla asuvalle ystävälleen ja kertoo vuolain sanakääntein kaupungin äveriäästä  joulunvietosta. 

"Joulusadun" Herra Jäykkänen (vas.) viis veisaa kristillisestä
joulunvietosta. Venny Soldan-Brofeldtin kuvitus on julkaistu
alunperin Lukemisia lapsille -antologiassa ja se on uudelleenjulkaistu
 Tuula Peren toimittamassa kuvarunokirjassa Joulun aikaan.
Topeliuksen lastenrunoja (WickWick 2022). 

.  

. 

Pitkässä ja monipolvisessa ”Joulusatu”-runossa kerrotaan herra Jäykkäsestä, joka suhtautuu jouluun hyvin nyreästi ja unohtaa kutsua enkelin perheen joulupöydästä. 

Joulut seuraavat toisiaan, vaimo ja lapset siirtyvät tuonpuoleiseen, mutta Jäykkänen sananmukaisesti jäkittää edelleen, kunnes vihdoin vanhana ja raihnaisena ottaa joulun sanoman sydämeensä.

"Joulu oveen kolkuttaa , / hymyy tuiskusäässä" – –
Kuusi on vielä koristelematta ruotsalaisen kuvittajan
J. A. G. Acken kuvituskuvassa Topeliuksen runoon "Joululaulu".  
Acken kuvitus on julkaistu alunperin Lukemisia lapsille -antologiassa ja
 uudelleen julkaistu Tuula Peren toimittamassa kuvarunokirjassa Joulun aikaan. Topeliuksen lastenrunoja  (WickWick 2022). 

Tutuimpaa ja lapsenmieliempää  Topeliuksen jouluaiheisten lastenrunojen osastoa edustaa valikimassa  säkeillä ”Joulu oveen kolkuttaa, / hymyy tuiskusäässä”  alkava ”Jouluruno”.

Sisäsivujen kuvitukset ovat Ottilia Adelborgin jugendin eleganssilla kuvittamaa, kansikuvaksi nostettua "Ainan jouluaatto"-runon kuvituskuvaa lukuunottamatta mustavalkoisia. 

Visuaalisia kirjaimia, iloksi ja opiksi

 

Henrika Andersson & Maria Sann:  Bokstavsvärldar, 64 sivua, Förlaget 2021.

 

Aakkoskirjoilla on lastenkirjoissa pitkät perinteet. Parhaimmillaan niissä visuaalisuus ja opettavaisuus lyövät veikeästi ja mieleen jäävällä tavalla kättä toisilleen. 

 

Henrika Anderssonin ja Maria Sannin Bokstavsvärldar on rohkean omintakeinen teos, joka tuo äärimmäisen pelkistetyn muotokielensä ja väriensä puolesta mieleen 1950–60-lukujen hienostuneen tyylin. 

 

Moderni vaikutelma syntyy mustan ja harkittujen
värien balanssista. Maria Sannin kuvitusta
S-kirjaimeen Henrika Andersonin aakkosrunoihin
kirjassa Bokstavsvärldar (Förlaget 2021).   

Henrika Anderssonin lyhyissä kirjainriimityksissä on rytmi kohdallaan. 

Niitä on ilo lukea ääneen.

 

 

Vågar du öppna dörren D?

Där bor en dröm du snart ska få se.

Det dunkar och dånar – bor där ett minne?

Vem är det, tror du, som sitter där inne?

 

D niin kuin dörr: Maria Sannin kuvitusta 
S-kirjaimeen Henrika Andersonin aakkosrunoihin 
kirjassa Bokstavsvärldar (Förlaget 2021).   

 

 

Maria Sannin usein koko aukeamalle levittyviä kuvituksia on vaikea havainnollistaa. 

Tyylikkäästi toteutetussa taitossa runo välillä loksahtaa myös osaksi kuvitusta, esimerkiksi E-kirjaimen kohdalla.

 

Henrika Anderssonin runot toimivat myös stimulantteina omalle kielileikille, ja sehän on juuri aakkosiin johdattavan lastenkirjan paras tavoite! 

 

Ja lopusta löytyy tietysti Ä-kirjain sekä "Änkorna
Ärling och Marta i Älva. Maria Sannin kuvitusta 
Henrika Andersonin aakkosrunoihin 
kirjassa Bokstavsvärldar (Förlaget 2021).    

 

 

 

Maria Sann palkittiin tänään Grafian joka toinen vuosi jakamalla Rudolf Koivu -palkinnolla parhaasta lasten- ja nuortenkirjakuvituksesta.  

 

Sann (s. 1982 Moskova) on valmistunut Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi. Hän asuu ja työskentelee kuvittajana ja graafisena suunnittelijana Helsingissä. 

Bokstavsvärldar on kolmas Sannin varsinainen lastenkirjakuvitus. Ensimmäisen kuvituksen hän teki Heini Junkkaalan lastenromaaniin Kymmenen tikkua laudalla  (Otava 2019) ja tänä vuonna ilmestyi kuvakirja Främlingarna (Schildts & Söderströms) yhdessä Malin Klingenbergin kanssa. 

 

Rudolf Koivu -palkintoraati perusteli valintaansa seuraavasti: 

Maria Sanns illustrationer i boken Bokstavsvärldar är stilistiskt gränslösa. De med olika tekniker skapade bokstäverna sprudlar av fantasi och glädje som visar att illustratören har kvar sin barnablick. Verket har en fräsch och lekfull stämning.

Boken har en god rytm och bildar en enhetlig helhet, även om teknikerna och stilarterna varierar. Maria Sann har modigt lämnat utrymme och luft på uppslagen. Stilvariationen fungerar även ur en pedagogisk synvinkel. De olika bokstäverna är lätta att komma ihåg då varje sida är unik. Sann har närmat sig bokstäverna via formgivning. Bilderna är inte beroende av texten, utan fungerar även självständigt. Illustrationen är knasig på ett positivt sätt. Läsaren hinner inte bli uttråkad då varje sida medför något nytt.

Eri aikakausien aakkoskuvakirjat kertovat myös aina ilmestymisaikansa asenteista ja virtauksista yleisemmällä tasolla. 

Suomen kielessä harvinaisemmat kirjaimet ovat aiheuttaneet eri aikojen kirjailijoille päänvaivaa mutta tuottaneet myös riemastuttavia innovaatioita. 

 

 

Lisää aakkoskuva/runokirjoja:

 

Arvo Ylppö & Rudolf Koivu: Auringonpojan terveys-aapinen, Otava 1925

Laura Latvala & Helja Sjöstedt: Pikku-Marjan eläinkirja, WSOY 1947 

 

Kirsi Kunnas & Károly Reich: Hassut aakkoset, WSOY 1975

Elsa Beskow: Aakkosmatka, suom. Eila Kivikkaho, Gummerus 1987

 

Lena Anderson: Maijan aakkoset, suom. Hannlele Huovi, Weilin+Göös 1986 

 

Riitta Nelimarkka: Karmelian ABC, Tammi 1989 

 

Tuula Korolainen & Tiina Paju: Aaveaakkoset. Haamuhetki kullan kallis, Tammi 2010

 

Pekka Jäntti & Ossi Pirkonen: Elämä on heleä. Aasin tanka-aapisseikkailu, Teos 2012

 

Heli Laaksonen & Elina Warsta: Aapine: aakkossii niil, ko ymmärtävä jo pualest sanast! Otava 2013

 

Anneli Kanto & Kaisa Rekinen: Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä, Karisto 2014

 

Tuula Korolainen & Kimmo Torvinen: Muumien aakkosmatka, Tammi 2016  

 

 

Runokuvakirja ylsi voittoon Finlandia-kisassa

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto on hetki sitten myönnetty Sanna Manderin runokuvakirjalle Nyckelknipan (S & S, suom. Avain hukassa, S & S).

Aiempi povaukseni Anna Puun lastenkirjallisesta mausta osui siis oikeaan.


Manderin kirja sai jo aiemmin syksyllä Rudolf Koivun palkinnon.


Sanna Mander on tehnyt vasta muutamia lastenkirjakuvituksia, ensimmäiset Tuuve Aron Korson purppuraruusu- ja Karambolan kirous -lastenromaaneihin 2011 ja 2013. 

Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt myös kuvitus Reetta Niemelän nonsense-henkiseen lastenkirjaan Pipsa Pipariviulun 42 kaveria (Otava). 


Pari vuotta sitten ilmestyi Manderin kuvittama Prinsessavärityskirja ja kuvitus Andrei Huhtalan Punahilkka-sadun Helsingin slangilla tehtyyn versioon Punis, snadisti kuumottava stoori. 

Sanna Manderin (s. 1984)  hyvin tunnistettavan tyylin voi pongata monista graafisista painotuotteista, lehtikuvituksista ja julisteista.

Hänen muotokielensä hakee inspiraatiota sekä 1950-, 1960- että 1970-luvulta. 

Väriskaala on rohkean räväkkä ja usein yllättäväkin. Mattapintainen paperi imee varmasti osan värien hehkusta, mutta se on luultavasti jopa tarkoituksellista. 

Mander on nimennyt yhdeksi lapsuuden lempilastenkirjailijakseen Camilla Mickwitzin. 

Sanna Manderin tyylin voisi ajatella vetoavan nimenomaan pienten lasten trendi- ja designtietoisiin vanhempiin.

Runokuvakirja Nyckelknipan/ Avain hukassa on kokonaistaideteos, jossa kuvitus ja teksti ovat tiiviissä liitossa keskenään.

Karakteristisista talon asukkaista Mander tekee luonnerunoja, yksityisestä tyypistä avautuu kuitenkin yleisempi näkökulma, joka puhuu moniarvoisuuden ja persoonallisten piirteiden puolesta. 

Näiltä osin kirjaa voi lukea myös kiihkottomana yhteiskunnallisena kannanottona.   

Jukka Itkosen ja Christel Rönnsin runokuvakirja Taikuri Into Kiemura ja muita kaupunkilaisia (Otava 2007) oli lähtökohdiltaan hyvin samantyyppinen runokuvakirja. 

Rouva Huu on iloinen lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon valokeilan kohdentumisesta suomenruotsalaiseen S & S -kustantamoon, joka on viime vuosina kustantanut paljon hieman kokeellisempaa ja suurten kustantamoiden kuvakirjavalikoimaa täydentävää kuvakirjallisuutta sekä suomenruotsalaisilta että suomenkielisiltä tekijöiltä.

Kahden vahvan nuortenromaani-Finlandian jälkeen nyt olikin kuvavetoisen lastenkirjan vuoro tulla palkituksi. 

Toivottavasti Mander myös hoksaa rummuttaa tulevissa Finlandia-haastatteluissa  kuvituksen merkitystä eri ikäisillä lapsille ja nuorille. Kustantajilla kokoon katsomatta ei nykyisin ole varaa väheksyä korkeatasoisen ja samalla kohderyhmän mieltymyksiä  sopivassa suhteessa kunnioittavan ja lukutaidon tasoa vastaavan kuvituksen merkitystä lasten- ja nuortenkirjoissa! 


Avain hukassa on arvioitu Lastenkirjahyllyssä kesäkuussa. 





Finlandia-ehdokkaista järjestettiin kansanäänestys, ja lasten- ja nuortenkirjojen kategoriassa voiton vei ylivoimaisesti Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia (Otava). Se sai lähes 2/3 kaikista äänistä.

Kunnaksen kuvatietokirjan oikea paikka olisi mielestäni ollut aikuisten Tieto-Finlandia -palkinnon ehdokaslistalla. 

Tällainen radikaali teko olisi tehnyt todellista kunniaa koko Kunnaksen elämäntyölle. 

Kunnnaksen lastenkirjojen valtaisat painosmäärätkin sen kertovat, että hänen teoksiaan lukevat myös aikuiset  omaksi ilokseen ja tiedonjanon sammuttamiseen. 


  

Kun kieli ja kuva kimmeltävät ja hengittävät samaan tahtiin

Ulf Stark & Linda Bondestam: Ennen näkymättömiä eläimiä, suomennos Liisa Ryömä, 56 sivua, Teos & Förlaget 2016.

Eilisen ilouutinen: ruotsalaisen lastenkirjailijan Ulf Starkin ja suomalaisen kuvittajan Linda Bondestamin runokuvakirja Djur som ingen sett utom vi sai Nordiska Rådetin  47 000 euron suuruisen pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon Finlandia-talolla järjestetyssä palkintogaalassa. 

Stark ja Bondstam ovat luoneet mielikuvituseläimiä, joista sukeutuu mainioita ja  tätä aikaa terävästi kommentoivia luonnetyyppejä. 

Niihin kiteytyy suurta traagisuutta – ja joskus myös koomisuutta (esim. Kaksisuuntaknasu, köhnärokahtumasta kärsivä Tambem, yöeläin Kuukurkko, yksinäisyyteensä vajonnut Eskalaukka ja Ikiodottajat).

Runoihin mahtuu koko universumi ja elämän ihme.

Elumuna Kuoressansa Elumuna 

miettii niin kuin noiduttuna: 

Ulkonani jokin muu 

suuri kupu kaareutuu.

 Se muistuttaa mustaa siivilää, 

ja sen takana häämöttää 

KAIKKEUS kirkas ja valkea. 

Miksei kuori jo halkea?

Tällaiset jylhät luontonäkymät assosioivat oitis Tove Janssonin kuvitustaiteeseen. Linda Bondestamin kuvitusta Ulf Starkin runoon Samiskaiset runokuvakirjassa
Ennen näkymättömiä eläimiä (Teos & Förlaget 2016).   

Bondestamin kuvitustyyli on hyvin tunnistettavaa, mutta samalla klassista. Teoksen graafinen suunnittelu ja taitto, niin ikään Bondestamin käsialaa, viittovat Tove Janssonin rakastettuihin kuvakirjoihin rohkeissa taitollisissa ratkaisuissa, muotojen tietoisessa jylhyydessä ja värien leikissä.

Bondestamin väriskaala on tässäkin kuvituksessa uskalias, sysitummista
luonnonvalkoiseen. Juuri tästä syntyy teoksen eloisa rytmi.
Linda Bondestamin kuvitusta Ulf Starkin runoon Kuukurkko
runokuvakirjassa Ennen näkymättömiä eläimiä
(Teos & Förlaget 2016).

En ole paneutunut  ruotsinkieliseen alkuteokseen, mutta Liisa Ryömän suomennoksen soljuvuuden perusteella hänet voisi nostaa suomennoksen kolmanneksi tasaveroiseksi tekijäksi. Niin juohevasti ja rytmikkäästi hänen käännöksensä kulkee ja terästää lukijan ja kuulijan aisteja vastaanottamaan runojen taika.

Stark ja Bondestam ovat tehneet paljon yhteistyötä, ja tästä kirjasta tuli Starkin kesäkuisen kuoleman vuoksi heidän viimeisensä. Myös kirjan suomentaja Liisa Ryömä kuoli keväällä. Stark ja Ryömä ennättivät kuitenkin vielä iloita teoksen ehdolle asettamisesta keväällä.  

Runokuvakirjasta löytyy myös runo Lintu vapaa, joka on kunnianosoitus ennenaikaisesti helmikuussa 2015 menehtyneelle Stella Parlandille.  Bondestam aloitti uransa Parlandin kanssa runokuvakirjalla Katastrofer och strofer om slummer och stoj (Söderströms 2003). 

Merkille pantavaa on se, että eilen palkittu Starkin & Bondestamin kirja oli Ruotsin ehdokkaana. Kuvakirja sai jo aiemmin ruotsalaisen Snöbollen-palkinnon, joka annetaan parhaalle kuvakirjalle. Teos oli myös August-palkintoehdokkaana.  

Erityisen iloinen olen Pohjoismaisen neuvoston linjauksesta, jonka mukaan ensimmäistä kertaa palkitut kirjat käännetään kaikille pohjoismaisille kielille. Vain tällä tavalla voidaan oikeasti lisätä tietoisuutta uusista kirjoista. Aikuistenkirjallisuuden pohjoismaisen palkinnon sai tanskalainen Kirsten Thorup, jonka teosta ei ole suomennettu aiemmin. 

Äitiyden auvoa ja vauvailoa

Niina Hakalahti: Vauvailoa, kuvittanut Julia Prusi, 59 sivua, Minerva 2014.

Niina Hakalahden ja Julia Prusin runokuvakirja Vauvailoa tihkuu varsinkin ensimmäistä kertaa äidiksi tuleville tuttuja ihmetyksen ja äärimmäisen hämmästyksen tuntoja:

Oi vauva, sinä toukka, katkarapu, kevätkääryle! 

Sinä elämänsekoittaja:      

      herne, joka kierähtää keskelle valkeaa pöytäliinaa      

      eikä kukaan näe enää mitään muuta kuin herneen.
 

Ensimmäisen lapsen syntymään liittyy aina tavatonta hartautta, joka välittyy sekä Hakalahden runoista että Prusin vesivärikuvituksista. 

Prusi ja Hakalahti ovat molemmat tamperelaisia, ja paikallisväriä löytyy myös runoista: "Olet kova kuin valurauta / vahva kuin Pyynikinharju / vankkumaton kuin perustuslaki "– –  

Kaukana kavala maailma: tuoreen äidin maailma on täynnä ihmetystä 
ja vauvantuoksua. Julia Prusin kuvitusta Niina Hakalahden runokirjaan 
Vauvailoa (Minerva 2014). 

Prusin hennon pastelliset, melko staattiset akvarellit välittävät samaa hempeyttä ja rikkumatonta idylliä, mitä löytyy vauvan ja perheen kasvua seuraavista, omilla muistiinpanoilla täytettävistä vauvakirjoistakin.  

Kirjan värimaailma on raikas ja Prusilla on kattava valikoima puhtaita 
ja hempeitä pastellivärejä. Julia Prusin kuvitusta runoon Jättiläislapsi
 Niina Hakalahden runokirjassa Vauvailoa (Minerva 2014). 

Silkoisissa lapsipotreteissa on amerikkalaistyylistä maireutta. Kyse lienee melko konservatiivisesta lahjakirjaformaatista, jolla halutaan vedota ns. suuren yleisön makuun ja mieltymyksiin. Runojen rosot ja kuvituksen ympäripyöreä herkkyys eivät aina osu yksiin.

Hakalahden runoissa piirtyvät myös äidin aika-ajoin häivähtelevät uupumuksen hetket. Ja kuten oikeassakin elämässä, myös runojen vauva kasvaa melkein silmänräpäyksessä jo itsenäiseksi taaperoksi ja itseään tikkukirjaimilla pontevasti ilmaisevaksi leikki-ikäiseksi.  

Tällaisille lahjakirjoille on eittämättä laajahkot markkinat. 

Kannattaa muistaa myös Tittamari Marttisen lapsiperheen arkea riemukkaasti kuvaava Äidin karkkipäivä (kuv. Virpi TalvitieWSOY 2003, up. 2006), Johanna Venhon Puolukkavarvas (kuv. Anne Peltola, WSOY 2006) ja Jukka Itkosen Keinuhevosen kengittäjä (kuv. Matti Pikkujämsä, Kirjapaja 2013).