Suloista ja sujuvaa, mutta myös kantaa ottavaa hattaraa

 

Ulla Onerva: Hattaradilemma. Oikukkaiden romantikkojen piiri 1. 332 sivua. Tammi 2025. Kansikuva Laura Lyytinen.
 

–    – Mutta sitä en voinut hyväksyä, että hattara leimattiin idioottimaiseksi. Joskus hattara oli parasta, mitä maailmasta löytyi. Kerran söin kahvilassa hattaraa pannukakkujen päällä. Kukaan, joka on nauttinut palan sellaista taivasta, ei kutsuisi hattaraa tyhjänpäiväiseksi. – – 

 
 
Ulla Onervan (oik. Ulla Lehtinen) keväällä ilmestynyt esikoisromaani, trilogian aloittava Hattaradilemma on odottanut lukemistaan pitkälle kesään.
 
Naisten viihdekirjallisuudella ei ole enää hetkeen ollut vähättelevää leimaa taakkanaan. Voisi jopa sanoa, että äänikirjabuumin ja koronasta johtuneen poikkeusajan jälkeen viihteestä on tullut kirjallisuudessa jo lähes valtavirtaa.
 
Hattaradilemma on osa tätä ilmiötä. Ulla Onerva tunnetaan entuudestaan some-vaikuttajana. 
 
Kirjan nimeä voi pitää erityisen onnistuneena, eräänlaisena variaationa Jane Austenin Järki ja tunteet -romaanista. Teoksen jännite rakentuu nimittäin pitkälle viihde- ja korkeakirjallisuuden kannattajien vastakkainasetteluun. 
 
Päähenkilö Emma on saanut nimensä Austenin Emma-romaanin mukaan. 

Kuudennesta luokasta lähtien hänellä on ollut tapana lukea koulun aloituksen kunniaksi Emma aina uudelleen: ”En yleensä ole taikauskoinen, mutta otaksuin, että nimikkokirjan lukeminen kutoi ympärilleni turvaverkon.”
 
Emma haluaa ystäviensä Mellin ja Ulpun kanssa puolustaa viihdekirjallisuuden arvoa ja arvostusta. Tytöt perustavat abivuonnaan kouluun kirjallisen piirin, Feministisen piirin perunankuoripaistoksen  ystäville, missä keskustellaan kultivoituneesti tämän kirjallisuuden osa-alueen ansioista… sekä siinä sivussa myös tarpeen tullen tasa-arvon edistämisestä ja ilmastokriisin pysäyttämisestä. 

Säröä lukupiirin harmoniaan tulee kuitenkin siitä, että muutamat pojatkin haluavat osallistua tapaamisiin.
 
Emmalla on takanaan kipeä ja osin käsittelemätön ero keväällä Aaronin kanssa. 
 
Kesäloman mentyä ja abivuoden alkaessa vanhat haavat avautuvat, mutta kouluun tullut uusi poika Eelikin aiheuttaa monenlaista tunnekuohua.  
 
Hattaradilemman erityisenä valttina on naseva ja sujuva vuoropuhelu. Emma poukkoilee ailahtelevien tunteidensa ristitulessa ja analysoi ehtimiseen tekojensa vaikuttimia tai seurauksia.  
 
Hattaradilemman voi nähdä ottavan myös yleisellä tasolla kantaa huoleen lukuharrastuksen vähänemisestä, samaan tapaan kuin vaikkapa muutamat takavuosien nuortenkirjat, esimerkiksi Anne Leinosen Kirjanoita (WSOY 2017) ja Veera Salmen Oboin kirja (Otava 2021), jotka kumpikin kampanjoivat omintakeisesti ja innostavasti lukemisen puolesta. 
 
Asiaankuuluvasti kirjan lopusta löytyy Emman laatima lista 20 parhaasta romanttisesta kirjasta.  
 
 
Kirjan keskushenkilöt ovat kaikki teini-ikäisiä, nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria, joten olisin odottanut kirjan saaneen nuortenkirjaluoksituksen.

Kirja on kuitenkin luokitettu aikuisten kaunokirjallisuuteen, luokkaan 84.2. Kyse on paitsi potentiaalisen kohderyhmän laajentamisen turvaamisesta, myös hiljattain voimaan astuneesta EU-säädöksestä, jonka mukaan kirjalle ei voi enää antaa kaksoisluokitusta.

Todennäköisesti kustantaja luottaa siihen, että nuoret lukijat löytävät kirjan kirjallisuussomen suositusten kautta.

Lukutoukkia yökoulussa ja kirjastossa

Anna Taube & Elli Bruder: Lukutoukat yökoulussa. Suomentanut Seija Kallinen. 39 sivua. Mäkelä 2021. 

 

Marko Hautala: Lauri Luu ja riivattu lukukoira. Kuvittanut Broci. 70 sivua. Haamu 2021. 

 

Lukemaan opettelun alkuun suunnatuissa helppolukuisissa lastenkirjoissakin on nyt hoksattu nostaa lukemaan innostaminen juonen tasolla enemmän esille.

 

Saksalaisessa Lukutoukat yökoulussa -kirjassa Eelin luokka viettää vähän erilaista koulupäivää. 

Yökoulu jännittää kaikkia luokkakavereita, mutta jännitys lieventyy sopivasti, kun opettaja lukee kaikille hauskaa kirjaa. 

Lapset ovat ottaneet yökouluun myös omia kirjoja, joita kaikki saavat selailla. 

 

Kirjatiikeri-sarjan helpoimmat kirjat on tavutettu suuraakkosin.  

Parhaimmillaan lukutaitoa vasta opettelevan lapsen
helppolukuisen kirjan aukeama on näin yksinkertainen.
Elli Bruderin kuvitusta Anna Tauben tekstiin
lastenkirjassa Lukutoukat yökoulussa (Mäkelä 2021).  

Alakoulussa lukemaan opettelu aloitetaan nykyisin pienaakkosten avulla, mutta esiopetuksessa käytetään suuraakkosia. 

Myös moni jo ennen koulun alkua lukemaan opetteleva lapsi saattaa aloittaa lukemisen suuraakkosten avulla.

 

Mäkelän valikoimissa on kotimaisista kustantamoista ylivoimaisesti suurin valikoima vaikeustasoltaan riittävän monipuolista helppolukuista kirjallisuutta lukutaidon alkuun. 

Useampi oppilas rauhoittuu nukkumaan kirjaa lukemalla. 
Elli Bruderin kuvitusta Anna Tauben tekstiin 
lastenkirjassa Lukutoukat yökoulussa (Mäkelä 2021).

Lukutoukat yökoulussa -kirjan jokaisella aukeamalla on vain muutama lyhyt virke ja kuvitus tukee aina tekstiä.     

 

Lukutaitoaan vasta hapuilevasti ja usein myös ponnistelujen kautta haltuun ottava lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia. 

Siihen vaiheeseen tarvitaan juuri tällaista konstailematonta kirjallisuutta, jossa ei vielä kikkailla kovin kummoisella juonen juoksutuksella tai kielen vivahteilla. 

Niiden aika tulee myöhemmin, kun lukeminen sujuu jo ilman kangertelua.

 

Kauhukirjailijana tunnettu Marko Hautala laajentaa repertuaariaan nyt myös lastenkirjallisuuteen. 

 

Lauri Luu ja riivattu lukukoira kertoo lukemiseen vastentahtoisesti suhtautuvasta Lauri-pojasta. 

Kun Lauri ottaa kirjan käteensä, kirjaimista tulee muurahaisia ja päätä alkaa kivistää. Lauri ei ole puhunut asiasta edes isälleen.

Näin ankarasti Lauri vastustelee ensin kirjastoon 
lähtöä! Brocin kuvitusta Marko Hautalan lastenkirjaan
 Lauri Luu ja riivattu lukukoira (Haamu 2021). 

 

Isä yrittää houkutella Lauria kirjastoon lukemaan lukukoiralle, Lukulampulle. Lukulamppu on saanut koulutusta amerikkalaisessa lukukoira-akatemiassa. 

 

Ensimmäisessä kerroksessa oli kirjoja, tietokoneita ja lainauslaitteita. Lauri inhosi kirjaston hajua melkein yhtä paljon kuin Lukulampun hengitystä. 

 

Joka puolella oli lukevia ihmisiä, jotka eivät nostaneet katsettaan, kun Lauri ja isä kävelivät heidän ohitseen. He vain seisoivat tai istuivat kirja kädessään, aivan kuin Lauria ei olisi ollut olemassakaan. Se oli pelottavaa. Hän ei ymmärtänyt, miksi ihmiset keskittyivät lukemiseen, vaikka he olisivat voineet tehdä mitä tahansa muuta.

 

Kun sopiva kirja löytyy, Lauri ei malta lopettaa
lainkaan lukemista. Brocin kuvitusta Marko Hautalan
lastenkirjaan Lauri Luu ja riivattu lukukoira (Haamu 2021).

 

Salaperäinen nainen antaa Laurille mystisen kirjan, mutta kieltää lukemasta viimeistä sivua ääneen.

 

Hän laski katseensa kirjaan. Kirjaimet alkoivat liikkua heti. Ne kuhisivat kuin muurahaispesässä. Lauri pelkäsi, että päänsärky ja silmien kutina alkaisivat minä hetkenä hyvänsä.

Tällä kertaa tapahtui jotakin aivan ihmeellistä. Kirjaimet pysähtyivät. Ne asettuivat kiltisti suoriksi riveiksi paperille. 

 

Lauri lukee tietysti myös sen kielletyn viimeisen sivun ja kirous sinkoutuu kirjastosta valloilleen: Lukulamppu-koiraan tarttuu riivaus ja se saa lukukauhun!

 

Hautala punoo tihentyvään juoneen sopivasti huumoria ja kauhun kierrettä. 

Hän on piilottanut tarinaan tunnistettavia myös aikusiille kauhukirjallisuuden ystäville. 

Brocin kuvituksessa on punasilmäisiä pääkalloja ja salamyhkäisen kellarin kalseutta.  

Lisää kirjoja, joissa lapsella tai nuorella on haasteita lukemisen kanssa:

Mia Malmi: Leijonatarinoita erityisille lapsille, kuv. Anja Reponen, Otava 2020

Jaana Levola: Käppänät, Avain 2019

Satu Heinola: Mirkka ja meri, kuv. Mira Mallius, Enostone 2019 

Seija Helander & Anne Stolt: Hirmuinen sanahiiri, Tauno ja Nelli -sarja, osa 2. Avain 2018

Markus Ikola: Jasu-sarja: Pöljiä päiviä; Toheloa toimintaa, Karisto 2018, 2020 

Marjut Brunila: Immu ja salattu saari, Myllylahti 2019

Ville Tanttu: Tiikerisydän, WSOY 2012

Marita Lindquist: Tuuti ja pahankurinen B, kuv. Ilon Wikland, suom. Tuula Ikonen, WSOY 1973 

 

Iloa uudesta kirjasta, osa 9: Selkomukautuksia alakouluun

 

Häntä jäässä ja muita juttuja. Kuvitus Tiina Konttila. Selkomukautus Ari Sainio. Toim. Päivi Heikkilä-Halttunen. 264 sivua. Opetushallitus 2021. 

 

Selkokielen asema on viime vuosina parantunut ja opettajatkin ovat entistä tietoisempia siitä, että selkokieli hyödyttää monia lapsia. 

 

Häntä jäässä ja muita juttuja on alakoulun 3.–4. luokille suunnattu ja juuri ilmestynyt selkomukautettu kertomuskokoelma, jota minulla on ollut ilo olla toimittamassa. 

 

Siihen on valittu yli 40 satua, tarinaa, kertomusta kotimaisilta lastenkirjailijoilta. Kaikki tekstit on julkaistu aiemmin muissa yhteyksissä lastenkirjoissa ja kokoelmissa. 

 

Mukana on kaksi tai useampi teksti Tuula Kallioniemeltä, koululaisvitsien kerääjältä Pirkko-Liisa Perttulalta, Kreetta Onkelilta, Mari Möröltä, Riina Katajavuorelta, Timo Parvelalta ja Jukka Itkoselta sekä yksittäisiä tekstejä Sari Peltoniemeltä,  Katri Tapolalta, Johanna Venholta ja Tittamari Marttiselta. 

Mukana on myös muutamia suomalaisia kansansatuja.

 

Ari Sainio on tehnyt niistä selkomukautukset ja kuvittaja Tiina Konttila piirtänyt jokaiseen tarinaan uuden kuvituskuvan. 

 

Tarinoita on testattu kohdeyleisöllä ja myös opettajien mielipiteitä on kuunneltu. 

 

Kirjaan liittyy myös lähiaikoina avautuva opettajan verkkoaineisto, joka sisältää vinkkejä ja kuvallisia apuvälineitä tekstien käsittelyyn. 

Parhaillaan on työn alla selkomukautettu kokoelma myös 5.–6.-luokkalaisille. 

 

 

16. luukku: Lukutuokio hyvien tekojen äärellä

Satu Heimonen & Pete Revonkorpi: Joulupukki ja Nimien kirja, Sanoma Media Finland 2018. Hahmot ja tarinan taustoitus Petri Paarnio / Santa Claus Foundation. Taitto Laura Laamanen. 

Kaukana pohjoisessa napapiirin tuolla puolen on salaperäinen joulun maa. Siellä revontulet leiskuvat yötaivaalla, pakkaslumi kimaltaa kilpaa tähtien kanssa ja ilma tuoksuu kardemummalta, taikapölyltä ja iloiselta joulun odotukselta. Maisemaa hallitsee Korvatunturi, jonka kupeessa asustavat Joulupukki, Joulumuori ja sadat ahkerat tontut. He tekevät kaikkensa, jotta vuoden paras päivä olisi taianomainen ja lunastaisi lasten odotukset.

Lumi on kuorruttanut talvimaiseman ja revontulet loimottavat 
taivaalla. Pete Revonkorven kuvitusta Satu Heimosen 
tekstiin kuvakirjassa Joulupukki ja Nimien kirja
 (Sanoma Media Finland 2018). 

Näin idyllisellä johdannolla alkaa Joulupukki ja Nimien kirja. Luultavasti se on saanut inspiraationsa amerikkalaisesta joululaulusta, jonka Saukin suomennoksessa viitataan tonttujen ”nimien kirjaan merkataan taas / tuhma vai kiltti ajatelkaas”. 

Kuvakirjalla on ollut tekijöitä tavanomaista enemmän. Satu Heimosen tekstin ja Pete Revonkorven kuvituksen lisäksi mainitaan hahmojen ja tarinoiden taustoittajana Petri Paarnio, joka Santa Claus Licencing -yhtiön johjajana vastaa myös yrityksen markkinointiviestinnästä. Yhtiön takaa löytyy Suomen virallisen Joulupukin brändi. 

Viime vuonna ilmestynyt kuvakirja on siis sekin tästä syystä tarkkaan brändätty, ja siksi se valitettavasti jää tarinaltaan ja kuvitukseltaan aika haljuksi elämykseksi. 

Kuvakirjan Joulupukki on olemukseltaan lähempänä amerikkalaista pulskaa Coca Cola -pukkia ja pukin porovaljakkokin sinkoutuu amerikkalaisen esikuvansa mukaan lentämään tähtitaivaalle. Nykymuodossaan kuvakirjalla ei mielestäni ole  potentiaalia pohjoisen jouluturistimarkkinoilla. Siihen tarkoitukseen olisi kannattanut tehdä hyvällä tavalla kotikutoinen, suomalainen joulupukkikirja.

Korvatunturilla on tietenkin myös kirjasto, jota isännöi 
Kirjatonttu Touko. Pete Revonkorven kuvitusta Satu Heimosen 
tekstiin kuvakirjassa Joulupukki ja Nimien kirja
 (Sanoma Media Finland 2018). 

Kuvakirjan jännite syntyy siitä, että Joulupukille tärkeä Nimien kirja on hukassa. Vähitellen selviää, että useampikin Korvatunturin asukkaista on sen nähnyt ja käyttänyt omiin tarkoituksiinsa, milloin korokkeena, pulkkana tai yleisenä niksikirjana. 

Jouluun on enää yksi yö, ja pahimpana pelkona häivähtää jo ajatus, että napapeikot olisivat vohkineet kirjan itselleen. 

Eläinten tunnelmallinen lukupiiri nuotion loisteessa.
Pete Revonkorven kuvitusta Satu Heimosen 
tekstiin kuvakirjassa Joulupukki ja Nimien kirja
 (Sanoma Media Finland 2018). 

Viime tingassa loppu kiertyy onnelliseksi. Kaiku-tonttu on järjestänyt metsän eläimille lukupiirin Nimien kirjan äärellä! 

Pete Revonkorven digitaalinen tahallisesti hieman epätarkka kuvitus on tunnelmaltaan pehmeää, mutta jää paperin pinnalle ja siten hengettömäksi.