Matkaan lähtemisen ja perille saapumisen tenhoa kotimaisessa kuvakirjassa

Heidi Viherjuuri & Henna Ryynänen: Ollaanko nyt perillä? 32 sivua. Mäkelä 2023.

 

 

 

Lentokentällä hulisee ja vilisee kuin pyörremyrskyssä.

Tummatukkanen nainen tarkistaa äidin ja minun passit,

ja pussitetut tavarat liukuvat hihnaa pitkin pois.

– Hei hei reppu! Äiti sanoo ja tarttuu käteeni.

Sitten minä saan kävellä metalliportin läpi.

 

 

Lentokentän tunnelma on hektinen ja hälyisä, mutta
lapsi poimii siitä vain häntä kiinnostavat sävyt ja yksityiskohdat. 
Henna Ryynäsen kuvitusta Heidi Viherjuuren tekstiin
kuvakirjassa Ollaanko nyt perillä? (Mäkelä 2023).

Lapsiperheen matkustamista julkisilla liikennevälineillä on kuvakirjoissa käsitelty näppituntumani mukaan hämmentävän vähän. Niinpä Heidi Viherjuuren ja Henna Ryynäsen kuvakirjalle on suoranaista tilausta.

 

Viherjuuri asuu perheineen Kölnissä Saksassa ja arvatenkin kirjan tapahtumat ammentavat osin hänen omakohtaisistakin kokemuksistaan.

 

Lapsena muistan usein automatkoilla mankuneeni auton takapenkillä ”Ollaanko jo pian perillä? Onko vielä pitkä matka?” Kärsin pitkälle alakouluikään matkapahoinvoinnista, ja siksi kaikki pidemmät automatkat olivat minulle koettelemuksia.

 

Viherjuuren ja Ryynäsen kuvakirjassa leikki-ikäinen lapsi matkustaa äitinsä ja krokotiilipehmolelunsa kanssa mummon luo. 

Äidin olemus on jo vaiherikkaan loppumatkan junaosuudessa
rentoutunut. Henna Ryynäsen kuvitusta Heidi Viherjuuren
tekstiin kuvakirjassa Ollaanko nyt perillä? (Mäkelä 2023).

Ensin mennään alkumatka bussilla, sitten junalla ja lentokoneella ja lopuksi taas junalla.

Perillä on mummo vastassa ja loppumatka taittuu mummon autolla.

Pitkään matkaan mahtuu monta välietappia ja perillä äiti kehuu lapsen jaksaneen hienosti matkan eri käänteissä.

Perille pääsemisen seesteiseen tunnelmaan on helppo päästä mukaan, kun äiti ja lapsi antavat mielensä tyytyä panoraaman kaltaisena leviävän tyynen järvimaiseman äärellä.

 

Perillä voi antaa kaikkien aistien levätä mummolan
järvenrantamaisemassa. Henna Ryynäsen kuvitusta
Heidi Viherjuuren tekstiin kuvakirjassa 
Ollaanko nyt perillä? (Mäkelä 2023).

Henna Ryynänen tunnetaan oppikirjakuvitusten ohella mm. Myry-koirasta kertovista kuvakirjoistaan (Tammi) ja kuvituksista Heli Rantalan lastenromaaneihin  Suurenmoinen sitruunaseikkailu ja Kaikkien aikojen kookoskeikka (WSOY). 

 

Arkeen sijoittuvan kuvakirjan tyyli on samastuttava. Kuvakulmat vaihtelevat läpi kirjan – laajoista yleisnäkymistä rajatumpiin yksityiskohtiin.  

 

Vime aikoina suomalainen lastenkirjakuvitus on tyyliltään lähentynyt kansainvälisiä virtauksia.  Niinpä kotimaisessa lastenkirjakuvituksessa ei enää ole takavuosien tapaan yhtä paljon leimallisia kansallisia ominaispiirteitä.  Onko tällä yhdenmukaistuvalla kehityksellä jotain merkitystä kuvakirjan katsojan ja lukijan kannalta, sen voi jokainen päättää itse. 

 

 

 

 

Ilmastoahdistuksesta ilmastoilahdukseen

Terhi Kangas & Anna Aalto: Helga ja Helmeri ilmastoagentteina, 33 sivua, Merkityskirjat 2021. Kirjan maksuton verkkoversio on luettavissa Merkityskirjojen Issuu-tililtä.

 

Lahtelainen Merkityskirjat on kiinnostava pienkustantamo, jolla on vainua tarttua kuvakirjoissaan tärkeisiin aiheisiin. 

 

Aiemmissa Helga ja Helmeri -sarjan osissa on vierailtu löytöeläinkodissa, pohdittu lasten harrastusvaihtoehtoja ja totuteltu perheen rooliin sijaisperheen lomaperheenä  (Helga Hildamiina kissojen kunniavieraana, Helmeri Hessunpoika löytää lajinsa; Helgan ja Helmerin viikonloppuveli, Merkityskirjat 2017, 2018 ja 2019). 

Kirjojen myynnillä on kerätty rahaa järjestöjen ja yhdistysten toiminnan tukemiseen. 

 

Merkityskirjojen jujuna on konkreettisen hyväntekeväisyyden lisäksi hyödyntää joukkoluovuutta ja osallistaa lukijoita kirjan suunnitteluun.

 

Lapset – tai aikuiset – voivat nimetä kirjan sivuhenkilöitä sekä antaa vinkkejä tekstin ja kuvituksen yksityiskohtiin. Merkitysassistenttien etunimet ja iät on mainittu kirjan alussa.  

 

Helga ja Helmeri ilmastoagentteina sijoittuu Lahteen. 

 

Kirja on syntynyt tilaustyönä Lahden kaupungille, joka on vuoden 2021 Euroopan ympäristöpääkaupunki. 

 

Lasten tutustumiskierros alkaa Lahden tärkeimmän
maamerkin, mäkihyppytornin, juurelta.
Anna Aallon kuvitusta Terhi Kankaan tekstiin
kuvakirjassa Helga ja Helmeri ilmastoagentteina
(Merkityskirjat 2021).  

Sisarukset Helga ja Helmeri päätyvät äidin lentoemännän työstä johtuvan ilmastoahdistuksen sysääminä pohtimaan serkkujensa kanssa arkisia tapoja vaikuttaa asioihin. 

 

Lapset tapaavat Siippo Superkisun, joka johdattaa heidät tutustumaan Lahden paikallisiin nähtävyyksiin. 

Superkisu kertoo ylpeänä oman asuinpaikkansa pelastusoperaatiosta. Lahden suurin järvi, Vesijärvi, pelastettiin 1980-luvulla rehevöitymiseltä ja järven suojelutoimia jatketaan edelleen.

 

Kaupungintalon edustalla nälkä yllättää lapset. 
Anna Aallon kuvitusta Terhi Kankaan tekstiin 
kuvakirjassa Helga ja Helmeri ilmastoagentteina 
(Merkityskirjat 2021).  

 

Kirja lähestyy aihettaan konkretian kautta. 

Lapset oppivat, miksi sadevesikaivoihin ei kannata työntää roskia ja että itselle tarpeettomia tavaroita voi kierrättää pihakirppiksellä. Kaupunkipyöräily on hyötyliikuntaa ja pienyrittäjien kivijalkakauppoja kannattaa tukea suurten kauppakeskusten sijaan. 

Ruokatauolla päästään puhumaan maltillisen kokoisista ruoka-annoksista, jotka ehkäisevät ruokahävikkiä. Jäteasemalla lapset havahtuvat siihen, miksi kierrätys on oikeasti järkevää. Vieraslajien kitkeminenkin tulee lapsille tutuksi.  

 

 

Jäteasemalla havahdutaan kierrättämiseen. 
Anna Aallon kuvitusta Terhi Kankaan tekstiin 
kuvakirjassa Helga ja Helmeri ilmastoagentteina 
(Merkityskirjat 2021).  

Siippo Superkisu on realisti. Se tietää, että muutokset eivät toteudu hetkessä:

 

– Aikaa tämä ottaa. On opittava huomaamaan ympärillään asioita, joissa on jo saatu parannusta aikaiseksi. Jos pohtii vain kaikkea sitä, mikä on huonosti, ahdistuu varmasti. Kannattaa keskittyä asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Te olette tänään tutustuneet moneen pieneen arjen ilahdukseen, joita Lahdessa on tehty ympäristön ja ilmaston hyväksi.

 

Lahden kaupungin Euroopan ympäristöpääkaupunki-hanke on lahjoittanut helmikuussa kirjan kaikille Lahden ekaluokkalaisille. Myös Asikkalan kunta on tilannut oman kirjaerän, jonka se lahjoittaa tämänviikkoisen Lukuviikon kunniaksi lukemaan oppineille koululaisille

Lastenkirja on mainio väline sytyttää lapsissa kiinnostusta omaan asuinalueeseen. 

Kotiseuturakkaus ja lähimatkailu on tullut koronapandemiankin takia entistä tärkeämmäksi.   

 

Lisää lastenkirjoja paikalllisista matkakohteista ja paikallishistoriasta:

 

Carlos Da Cruz: Kurkkaa Espooseen / Kika in i Esbo/ Peek into Espoo. Espoon kaupunki 2021 

/ tekstitön kuvakirja Espoosta

Juha Kuisma & Kirsti Manninen: Suomen lasten historia, kuv. Jussi Kaakinen, Otava 2021. Täydennetty laitos vuoden 2006 ensimmäisestä painoksesta

Sabe Munishi & Sibel Kantola: Taikamökin puput, omakustanne 2021 / kuvakirjan tapahtumat sijoittuvat Kaarinassa sijaitsevaan Mökki Galleriaan, joka on Museoviraston suojelema työläisasunto 1800-luvun alusta   

 

Karo Hämäläinen & Ilpo Koskela: Tampereen Linna: kirja kirjailijasta ja hänen kaupungistaan, Tammi 2020

 

Jutta Tynkkynen: Lasten Suomi, Sanoma Pro 2020

Karoliina Suoniemi: Tehdaskaupungin lapset, kuv. Emmi Kyytsönen, Avain 2020 

/ Forssa, Tampere

Karoliina Suoniemi: Ihan oikeat viikinkiajan lapset, kuv. Emmi Kyytsönen, Avain 2019 / Eura

 

Tittamari Marttinen: Lasten matkaopas Suomeen, kuv. Anne Stolt, Avain 2019

 

Emilia Salomon & Oksi: Misse ja Lapin taikayö, Hillcottage 2019

 

Jenni Isotoff: Unelma & Helsinki, Mini kustannus 2019 

/ mäyräkoira tutustuu Helsinkiin raitiovaunun katolla matkustaen

 

Anssi Juujärvi & Janette Backman: Guhke ja kadonneiden revontulten arvoitus, Aviador 2019 / Suomen Lappi

 

Pia-Maria Pohto: Santtu-tontun matka Suomen sydämessä. Lastenkirja Keski-Suomesta, Pia-Maria Art & Design 2017

 

Jari Koivisto: Miina ja Manu pääkaupungissa, Satukustannus 2016 

 

Annastiina Mäkitalo: Tytyrin Tyyra ja kaivoksen Kalle, Kiinnoste 2016 

/ Lohjan kalkkikivikaivos

 

Ville Hytönen & Matti Pikkujämsä: Vauvaperhe matkustaa, Tammi 2016 

/ Helsinki

 

Jari Koivisto: Miina ja Manu: Kaupunkikierros, Satukustannus 2014 

/ Tampere 

 

Carlos da Cruz & Janne Haikari: Kuninkaantie. Matka historiasta nykyaikaan, Schildts & Söderström 2014

 

Jari Koivisto: Miina ja Manu: Seikkailu Suomessa, Satukustannus 2012 / Lappi ja Rovaniemi, Kuopio, Savonlinna, Kuopio, Rauma Tampere, Helsinki 

 

Karo Hämäläinen & Salla Savolainen: Hurraa Helsinki, ikioma kaupunki! Tammi 2012

 

Karo Hämäläinen & Salla Savolainen: MiniHelsinki, Tammi 2012 / kartonkikirja

 

Annastiina Mäkitalo: Vanhan Rauman Kirsti, Kiinnoste 2012

 

Kristiina Huttunen, Petra Heikkilä & Asta Suominen: Rimppa soi! Opas Forssan Kehräämöalueelle, Forssan museo & Forssan Kirjakeskus 2012

 

Pauli Kallio: Ottopoikia ja työläistyttöjä. Yhdeksän tarinaa Tampereelta, kuv. Tiitu Takalo, Museokeskus Vapriikki 2011 

 

Matti Kuusela & Jammu Kanerva: Salainen tehtävä: Tonttujen talviseikkailu Tampereella,Tampere-seura 2010

 

Jari Koivisto: Miina ja Manu kaupungin kesässä, Satukustannus 2009 / Tampere

Tuija Alariesto: Priitu Rovaniemen markkinoilla, Lapin maakuntamuseo 2009

Ulla Etto & Lasten Helsinki: Snadien stadi. Retkiopas lapsiperheille, Tammi 2008

 

Johanna Sirén-Kaplas & Lena Malm: Oma Helsinki-loma, WSOY 2006, myös ruotsiksi Tvärs och kors i Helsingfors

 

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu Helsingissä, Otava 2003

 

Anna Finnilä & Penni Osipow: Oma Helsinki-kirjani: Helsingin historian, arkkitehtyyrin ja kulttuuriympäristöjen käsikirja lapsille, Helsingin kaupunginmuseo 2004, ilmestynyt myös ruotsiksi Min egen Helsingforsbok: en hanbok för barn om Helsingfors historia, arkitektur och kulturmiljöer, Helsinfors stadsmuseum 2001

 

Hannu Hyttinen, Matti Wacklin & Timo Lehtinen: Kerro minulle Tammerkoski, Tampereen kaupunki 1999

 

 

Nyt lapsiperheet reissaavat kotimaassa ja valinnan varaa riittää!

Tittamari Marttinen: Lasten matkaopas Suomeen, piirrokset Anne Stolt, 247 sivua, Avain 2019. 

Taas yksi todiste siitä, kuinka lastenkirjallisuus on ajan hermolla. 

Tittamari Marttinen kirjoitti ensin lasten tietokirjan Lasten matkaopas Eurooppaan (Avain 2018) ja sen luontevaksi jatkoksi ilmestyi viime vuonna Lasten matkaopas Suomeen, joka tänä kesänä tulee todelliseen tarpeeseen.

Miksi haikailla matkustusrajoitusten vuoksi myttyyn menneitä ulkomaan matkoja, kun kotimaassa on kävely-, pyöräily-, auto-, juna- tai laivamatkan päässä niin paljon kiinnostavia, koko perhettä kiinnostavia matkakohteita?

Ekologinen ajattelu tulee ilmi jo kirjan johdannossa:

Kun reissaat lähellä kotia, voit samalla ajatella ympäristöä ja toimia ystävällisesti sitä kohtaan. Vaikka matkustaminen on kivaa, se kuluttaa monesti luontoa. Siksi kannattaa miettiä, voisitko retkeillä ja lomailla tutkimalla tarkemmin paikkoja ihan kodin lähellä. Käveleminen, pyöräily ja junalla liikkuminen ovat kaikkein ympäristöystävällisempiä liikkumisen muotoja. – –  

Kirjaan vaadittua taustatyötä voin vain varovaisesti arvailla. 

Matkalle lähdetään Helsingistä ja sieltä edetään sitten ristiin rastiin liki 20:ssä kaupungissa päätyen lopulta pohjoiseen, Rovaniemelle ja Sodankylään ja Ivaloon asti. 

Tittamari Marttinen on syntynyt Kajaanissa, asunut pitkään Helsingissä ja muuttanut sittemmin Rovaniemelle.  

Matkaoppaina ja asiantuntijoina on Lenni-poika perheineen. 

Lennin ja pikkusikso Annin huomiot ja postikortit eri kohteita elävöittävät sopivasti listamaista esitystapaa. 

Verkko-osoitteiden avulla kohteista saa halutessaan lisätietoa. 

Kaupallisten yritysten rinnalle on löydetty kiitettävä määrä pienempiä kohteita ja tarjolla on paljon myös elämys- ja kokemustiloja, joihin ei ole lainkaan pääsymaksua, esimerkiksi lapsiystävälliset kirjastot, retkikohteet ja puistot.

Myös paikkakunnalle sijoittuvia lastenkirjoja mainitaan sopivissa yhteyksissä. Lenni kertoo lukeneensa Tapani Baggen ja Salla Savolaisen kuvatietokirjan Hämeenlinnan Janne (Tammi 2015) ja pyysi sen inspiroimana vanhemmiltaan, että lähdettäisiin kirjan tapahtumapaikoille.

Tamperelaisena ilahdun siitäkin, että Lastenkirjainstituutti on mainittu yhtenä tutustumisen arvoisena retkikohteena!

Toivoisin, että Lasten matkaopas Suomeen kuuluisi kaikkien lapsiperheiden matkakirjastoon tänä kesänä. Sieltä löytyy paljon kiinnostavia matkakohteita ja elämyksiä myös tarkan euron budjetilla koettavaksi.

Asiahakemisto olisi lisännyt vielä entisestään kirjan käytettävyyttä.

Kovakantisesta kirjasta kannattaisi varmasti tehdä myös nidottu rinnakkaispainos. 

Paikallisia ruokavinkkejä tuodaan myös kiinnostavasti, jopa reseptein, esille. Kasvisruokailijakin otetaan huomioon ja arvoa annetaan myös matkakohteiden etnisille ravintoloille. Tänä vuonna Marttiselta ilmestyykin Lasten vegekeittokirja. 

Pyydettäessä tein Iltalehdelle oman kesäkirjalistauksen lasten- ja nuortenkirjoista, joita aion lukea kesän mittaan. 

Lasten matkaopas Suomeen oli mukana listalla. 

Elämyksiä Roomassa

Silja Pitkänen: Saavu jälleen Roomaan, Mimosa ja Miska II, kuvittanut Mika Vaaranmaa, 125 sivua, Enostone 2018.

Matkustaminen on ollut jo muutama vuoden ajan trendikästä myös lasten- ja nuortenkirjoissa.

Viime vuoden historiallisissa lasten- ja nuortenromaaneissa on huolella kuvattuja vanhoja kaupunkimiljöitä. 

Esimerkiksi Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras sijoittuu 1900-luvun alun Helsinkiin ja juuri ilmestyneessä jatko-osassa liikutaan Krakovassa. 

Tapani Baggen ja Carlos da Cruzin kahdessa ensimmäisessä Apassit-sarjan osassa seikkaillaan  Helsingissä ja Hämeenlinnassa ja kevään uutuudessa Viipurissa. 

Martin Widmarkin ja Ola Skogängin uuden sarjan avausosassa Ruusun salaisuus seikkailu sijoittuu sadan vuoden takaiseen Tukholmaan.

Nykyhetkeä kuvaavissa lasten- ja nuortenkirjoissa perheet matkustavat tottuneesti ympäri maailmaa - joko lomamatkalla tai vanhempien kansainvälisten työtehtävien ansiosta.

Silja Pitkäsen Mimosa ja Miska -sarjan avausosa ilmestyi toimintansa viime syksynä lopettaneen Savukeitaan kautta ja toinen osa on tullut Enostonelta.

12-vuotias Mimosa on adoptoitu Italiasta ja 8-vuotias Miska Meksikosta.  Lapsilla on kaksi isää, mutta tätä ei kirjassa mitenkään alleviivata, vaan tyydytään pelkkään asian toteamiseen. Isoisä Vasilin juuret ovat Venäjältä.

Lastenkirjojen isovanhemmat ovat nykyisin dynaamisia ja kiireisiä eläkeläisiä. 

Mimosan ja Miskan isoisä on kuitenkin oikeasti vanha ja raihnainen. Lapset ovat matkan eri käänteissä huolissaan isän jaksamisesta ja varsinkin Mimosa tarkkailee jatkuvasti hänen vointiaan. 

Rooman yltäkylläisyys, turistimassat  ja
historian kerroksellisuus välittyvät myös Mika
Vaaranmaan tarkkapiirteisessä kuvituksessa.
Vaaranmaan kuvitusta Silja Pitkäsen
lastenromaaniin Saavu jälleen Roomaan
(Enostone 2018). 

Isoisä matkustaa lasten kanssa Roomaan. ”Siellä on koko Italia näytteillä, ja siellä koette ehdottomasti Italian parhaat ja kiinnostavimmat puolet!”, lupaa isoisä.

Kolmikko tutustuu perinteisiin turistinähtävyyksiin ja niiden lomassa isoisä valistaa lapsia maan historiasta. Välillä keskustellaan myös demokratiasta ja kulttuurieroista. Sukupolvierot näkyvät hyvin lasten ja isoisän erilaisessa suhtautumisessa valokuvaukseen.

Turistien kansoittamasta Roomasta tehdään myös retki maaseudulle tapaamaan isoisän hyvää ystävää.

Matka tehdään pitkälti isoisän ehdoilla. Miskan haaveilema jalkapallo-ottelukin on loppuunmyyty, joten hänen täytyy tyytyä katsomaan ottelua televisiosta. 

Italialainen temperamentti näkyy isoisän
 ja ystävän elehtimisessä. Mika Vaaranmaan kuvitusta
Silja Pitkäsen lastenromaaniin Saavu jälleen Roomaan 
(Enostone 2018). 

Silja Pitkäsen tapa kertoa on melko toteava ja staattinen, mitään jännittävää seikkailukierrettä ei kirjaan ole upotettu, eikä toki aina ole tarviskaan. 

Tiivis sukuyhteys, muistojen vaaliminen ja kunnioitus eri kulttuureja kohtaan nousevat keskeisiksi teemoiksi. 

Mika Vaaranmaan mustavalkokuvitus on kyllästetty yksityiskohdilla. Valitettavasti hailakka painojälki syö kuvien tehoa.  

Villi veikkaus –  pian lastenkirjoissakin huomioidaan nykyistä tiedostavammin  huoli ilmastonmuutoksesta ja lähdetään matkaan ympäristöystävällisemmin junalla tai laivalla. 

Lisää matkustamisesta kertovia lasten ja varhaisnuorten kirjoja:

Tittamari Marttinen: Lasten matkaopas Eurooppaan, kuv. Anne Stolt, Avain 2018

Jeff Kinney: Riemuloma, suom. Marja Helanen, Otava 2017

Ville Hytönen & Matti Pikkujämsä: Vauvaperhe matkustaa, Tammi 2016 / Helsinki

Outi Hongisto:Sara matkalla Kaliforniassa; Sara matkalla Dubaissa, kuv. Terese Bast, Myllylahti 2015 ja 2017

Kerttu Ruuska: Elsa ja Lauri matkustavat, Oppi ja Ilo, Sanoma Pro 2017

Anna-Karin Garnham: Ruu lentomatkalla, suom. Anne Luukkanen, Otava 2018

Anders Jacobsson & Sören Olsson: Lasse Kreikassa, suom. Annika Eräpuro, Otava 2009

Marja-Leena Tiainen: Maiju ja Bao, kuv. Väinö Heinonen, Tammi 2009 / Vietnam

Teija Niemi: Onni Afrikassa, kuv. Timo Kästämä, Pieni Karhu 2006

Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Pentti Kanariansaarilla, Tammi 2006

Marit Nicolaysen & Per Dybvig: Väinö ja rotta Kanarialla, suom. Katriina Savolainen, Otava 2005

Moderni etsiväseikkailu Viisikon ja Ilkka Remeksen hengessä

Antti Halme: Mafiakesä, 208 sivua, Otava 2017.

Hauska sattuma, että kahdessakin alkuvuoden kotimaisessa uutuudessa isän työkomennus sysää nuoren päähenkilön tyystin uuteen ympäristöön. Jukka-Pekka Palviaisen Suunnnaltaan vaihtelevaa tuulta –nuortenromaanissa pysytään kotimaan kamaralla, kun Millan n isä lähtee tutkimaan hylkeitä ulkosaaristoon majakkasaarelle.

Antti Halmeen uuden sarjan avauksessa, Mafiakesässä,  16-vuotias Arttu pääsee Sisiliaan Naxokseen kuukaudeksi, kun meribiologina työskentevä  isä saa residenssiapurahan  italialaisesta tutkimuslaitoksesta. 

Artun innostusta latistaa hieman isän naisystävä Merikukka, joka tuppaa myös mukaan.

Arttu on dynaaminen, todennäköisesti useampiakin taistelu- ja kamppailulajeja harrastava nuori mies, joka kulkee mieluiten omia polkujaan. 

Sattuma heittää hänen tielleen heti  kaksi paikallista ikätoveria, kaksoset Lunan ja Lucan. Myöhemmin kolmikko täydentyy vielä Mollylla, irlantilaisella tytöllä, joka on vanhempineen lomailemassa Sisiliassa.

Luonteeltaan utelias Arttu huomaa pian sekaantuneensa italialaiseen mafiabisnekseen.

– Mun on pakko tehdä tää. Ei  ole mitään muuta mahista. Mä tunnen käsivarteni tärisevän. Mä tiedän, että tää on oikeeta elämää, eikä mitään leffaa, josta pystyy kelaamaan jännittävät kohdat yli. – – 

Sattumat ja vaaralliset tilanteet seuraavat toisiaan. Salamanterit liittyvät mafian uhkailuihin monella tavalla.

Rikollisten väijytyksessä käytetään modernia teknologiaa vähän samaan tapaan kuin Ilkka Remeksen Aaro Korpi -seikkailuissa.

Mafiakesä on viihdyttävä toimintaseikkailu, jonka toimii myös mainiosti Italian matkailumainoksena.

Enid Blytonin Viisikko-kirjojen tapaan ruoka on keskeisessä osassa seikkailun äkkikäänteissä:

Me avataan eväskori ja aletaan ahmia herkkuja. Mä nostan limsapulloni ja ehdotan maljaa: 

 – Lunan ja Lucan mummulle. Maailman parhaalle kokille! 

Molly, Luca ja Luna kilistävät mun pulloa omillaan. 

Me juodaan ahnaasti ja syödään leipää ja kylmiä lihapullia. Mä en tiedä, onko mikään maistunut ikinä yhtä hyvältä. Raika ilma ja liikunta on tehnyt tehtävänsä. 

–      Miksi Italiassa on niin hyvää ruokaa? mä kysyn.
Luna kohottaa hartioitaan. 

–      Ruoka on meille tärkeä juttu. Italiassa kaikki on ylpeitä oman kylän juustoista ja kinkuista. Mikään ei ole parempaa kuin se, mikä tulee omilta tiloilta. Vaikka kaupungissa se ei enää ole ihan niin. Roomassa me käydään Lucan kanssa paljon mäkkärillä. – –
 

"Loma alkaa ihan kohta"

Kerttu Ruuska & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri matkustavat, 32 sivua, Sanoma Pro: Oppi & Ilo 2015.

Eppu Nuotio & Aino Louhi: Tämä vai tuo: Matkakuumetta, 33 sivua, Bazar 2016.

Juhannuksesta alkavat monen lapsiperheen kesälomat, niinpä nämä kaksi kuvakirjaa ovat nyt todella ajankohtaisia.

Kerttu Ruuska & Nadja Sarell ovat havainneet tarpeen arkisille, tietoa vaivihkaisesti jakaville kuvakirjoille. Elsa ja Lauri -sarja ilmestyy Oppi & Ilo –tuoteperheessä ja se on saanut esilehdelleen sarjan sisältöä hyvin tukevan Tiedot ja havainnot -sarjakuvauksen.

Elsa ja Lauri ovat jo käyneet uimahallissa, luistelemassa ja tässä viimevuotisessa kolmannessa osassa lennetään ensimmäistä kertaa lentokoneella etelänmatkalle tervehtämään Anna-tätiä, joka asuu Espanjan Aurinkorannikolla Málagassa.

Moderni lapsiperhe ostaa lentoliput Internetistä ja matkakohdetta tarkastellaan tabletilta. 

Lentokentän toimintoja ja matkustusmuodollisuuksia kuvataan tarkasti ja lasta kiinnostavalla tavalla. Nadja Sarellin havainnolliset kuvat auttavat tässä olennaisesti. Sarellin arkirealistinen, mutta väreillä ilotteleva tyyli muistuttaa paljon saksalaisia tietokuvakirjoja, joita Kustannus-Mäkelä on suomentanut 2000-luvulla (mm. monet Manfred Tophovenin kuvittamat teokset).

Turvatarkastuksen käytänteet tulevat havainnollisesti esiin Nadja Sarellin kuvituksessa. Sarellin kuvitusta Kerttu Ruuskan tekstiin kuvakirjassa Elsa ja Lauri matkustavat (Sanoma Pro, Oppi ja Ilo 2015). 

Lomanviettoa kohdemaassa ei tässä kuvakirjassa kuvata lainkaan. Kirjan lopussa on vielä erillinen faktaosuus, jossa on mm. tarvikeluetteloita, maailmankartta, pienen matkailijan muistilista ja erilaisia matkustusvälineitä esittelevä aukeama.

Havainnollisten piirroskuvien ja selkeän, toteavan tekstin takia Elsa ja Lauri –sarja sopii pienillekin lapsille, jopa 2-vuotiaista eteenpäin.

Lennon aikana Elsan ja Laurin aika uhkaa tulla pitkäksi, ja niinpä isä lukee
 lapsille Peppi Pitkätossua äänen. Lisää tällaisia kuvia lastenkirjoihin!
Nadja Sarellin kuvitusta Kerttu Ruuskan tekstiin kuvakirjassa Elsa ja Lauri
matkustavat (Sanoma Pro, Oppi ja Ilo 2015). 

Uusimmassa sarjan osassa Elsa ja Lauri juhlissa (2016)  ollaan sitten kirjan nimenkin mukaisesti juhlatuulella.

Eppu Nuotion& Aino Louhen Tämä vai tuo -kuvakirjasarja ilmentää jo kirjan nimessä nykyisessä lastenkasvatuksessa yleistynyttä lapselle tarjottavien vaihtoehtojen ja valinnan runsautta: haluatko tänään pukea punaisen vai sinisen paidan, otatko maitoa vai mehua?

Fiinu pötköttää matolla äidin vieressä ja suunnittelee yhdessä äidin kanssa tulevaa lomaa. Fiinun ja äidin omaa lomaa. Loma alkaa ihan kohta, mutta äiti ja Fiinu eivät ole vielä päättäneet minne he oikein lähtisivät. 

”Kotimaa vai ulkomaa,” äiti kysyy, mutta siihen Fiinu ei osaa heti vastata. Tarvitaan apuvälineitä. 

”Karttapallo”, Fiinu muistaa ja pomppaa ylös. Sellainen on Fiinulla yövalona. 

Berliinin katutaide ja keskeiset maamerkit ovat hauskasti läsnä Aino Louhen kuvituksessa. Kuvakirjan tekijöistä Eppu Nuotio asuukin nykyisin vakituisesti Berliinissä. Aino Louhen kuvitusta Eppu Nuotion tekstiin kuvakirjassa Tämä vai tuo: Matkakuumetta (Bazar 2016).

Spontaanien assosiaatioketjujen kautta Fiinu ja äiti tekevät itse asiassa montakin mielikuvamatkaa: he pulahtavat Islannin geysireihin ja ratsastavat islanninponilla, nauttivat Japanissa kirsikankukkasateesta, pukeutuvat kotoa löytyviin kimonoihin ja syövät sushia sekä nauttivat Berliinin katuvilinästä kahvilassa.

Aino Louhen modernin lapsiperheen koti on herkullinen värien, veikeiden yksityiskohtien  ja vanhojen huonekalujen sekoitus. Aino Louhen kuvitusta Eppu Nuotion tekstiin kuvakirjassa Tämä vai tuo: Matkakuumetta (Bazar 2016).

Kuvakirja todentaa nasevasti matkustamiseen liittyvää elämysten ja uusien kokemusten kartuttamisen riemua. Joskus kaukokaipuu voi leivittyä pelkällä matkan haaveilullakin. Ja Fiinukin oivaltaa, että lomalla ei ole mihinkään hoppu. Niinpä Fiinu päättää yöpyä pihalla teltassa. Hotelliin ja ulkomaille ennättää sitten myöhemmin…

Tämä vai tuo -sarjassa seurataan kahden tytön perhearkea. Ensimmäisessä sarjan osassa Fiinun paras kaveri Vilja vietti syntymäpäivää. Viljakin asuu  Fiinun tapaan äitinsä kanssa. Fiinun pikkuveli tai -sisko esiintyy vain kuvituksessa, häntä ei tekstissä mainita lainkaan. 

Tämä vai tuo –sarjan naisvaltaiset perheet antavat reilusti tilaa erilaisille tulkinnoille, mikä on kertakaikkisen hyvä asia.