Hetki sitten on Jyväskylän kirjamessuilla julkistettu Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n nimeämät ehdokkaat Topelius- ja Arvid Lydecken -palkinnoille.
Nuortenkirjallisuuden Topelius-palkinnon ehdokkaat ovat:
Koulupudokas aiheuttaa kaoottisia tilanteita Niken koulussa. Lisämausteena kouluarjessa on vankikarkurin etsintä ja pelottava rehtori. Kotona on masentunut äiti, joka vain makaa sängyssä ja itkee. Tanskaan muuttanutta isää on ikävä. Onneksi Nikellä on vankkana tukena ystävä Mia.
Koskettava, realistinen tarina kuudesluokkalaisen elämästä, jossa vanhempien avioero ja äidin sairaus aiheuttavat surua ja huolta. Lohtuna ovat ystävä ja mummo, sekä vastentahtoinen ihastuminen.
Tiia Mattila: Humalan soundtrack, Myllylahti
Säeromaani 8.-luokkalaisesta Iirosta, joka yrittää viimeiseen asti pitää kulissit pystyssä. Vanhempien työttömyys ja alkoholismi aiheuttavat sen, että Iiro kerää pulloja saadakseen itselleen rahaa. Kun luokkakaveri näkee mitä Iiro tekee, hän ehdottaa helpompia keinoja rahan hankkimiseen. Jos antaa varastamiselle sormen, viekö se koko käden?
Riipaiseva, ihon alle menevä tarina äärettömän vaikeasta perhetilanteesta, joka kuitenkin kääntyy toiveikkuutta herättäväksi. Yhdenkin ystävän merkitys on valtavan suuri, jos ystävä on oikeasti hyvä ja näkee kulissien läpi. Myös ihastuminen kannattelee rankassa arjessa.
Arvio Lastenkirjahyllyssä.
Anne Muhonen: Kuuden kättelyn sääntö, Hertta KustannusSäeromaani 19-vuotiaasta Pihlasta, joka on tullut jätetyksi ja kärsii sydänsurusta. Yhtäkkiä hän ajattelee exän hehkuttamaa teoriaa, jonka mukaan kuka tahansa on enintään kuuden kättelyn päässä. Pihla miettii, kenestä hänen pitäisi aloittaa päästäkseen kättelemään kuudentena ex-poikaystävän idolia, jalkapalloilija Jude Bellinghamia.
Erilainen, todella koukuttava tarina. Yllätyksellisyys säilyy loppuun asti. Saattaa käydä niin, että lukija miettii miten tämän toteuttaisi itse ja kenet haluaisi kohdata kuudentena.
Arvio Lastenkirjahyllyssä.
Anna Paldar: Vapaavyöhyke, WSOY Miki opiskelee ammattikoulussa, jossa kaikki sujuu hyvin siihen asti kunnes opettaja jää pitkälle sairauslomalle. Sijainen ottaa Mikin hampaisiinsa ja tekee opiskelusta yhä vaikeampaa. Kaveri Jesse joutuu vaikeuksiin ja jää pois koulusta. Lopulta opiskelu uhkaa jäädä kesken, kun Miki ei kestä enempää.
Virkistävää kun on amislainen eikä lukiolainen päähenkilö. Aika raakaa menoa, vaikka kotiasiat on kunnossa ja on kavereita koulun ulkopuolella. Sijaisopettajan käytös pisti vihaksi. Kouluongelmat on tuotu hyvällä tavalla tarinaan ja loppu on rakentava.
Arvio Suomen Kuvalehdessä osana neljän nuortenromaanin koostetta.
Yläkoulun päättänyt Aro lähtee kesäksi mökille. Hän on ajatellut olla siellä kuukauden mutta reissu venyy hänen tutustuttuaan ja ihastuttuaan tubettaja-Linaan. Kesä on ihanaa aikaa, mutta mielessä pyörii syksy. Aro on lähdössä opiskelemaan pohjoiseen, mutta pohtii tosissaan jättäisikö unelmansa toteuttamatta Linan takia. Entä mitä Lina aikoo?
Tavallinen tarina nuorista, joilla ensirakkauden huuma jyrää. Maailmojen välinen ristiriita kapenee, kun Aron huomaa Linan olevan ihan tavallinen maalaistyttö, vaikka tämä sometähti onkin. Miljöö on kuvattu elävästi ja kerronta on helposti samastuttavaa.
Arvio Lastenkirjahyllyssä.
Lastenkirjallisuuden Arvid Lydecken -palkinnon ehdokkaiksi on nimetty viisi teosta:
Kuudesluokkalaisten retki Ateneumiin kääntyy huimaksi seikkailuksi, kun Anna katoaa aikamatkalle. Toiset yrittävät keksiä, miten hänet saa takaisin nykyaikaan, ja samaan aikaan Anna tipahtaa yhä kauemmas historiassa. Eri aikatasojen kohtaamiset auttavat Annaa hahmottamaan, missä ja milloin hän on, mutta kovin vähän tulee vihjeitä siitä miten hän pääsisi takaisin lähtöpisteeseen.
Kekseliäs ja tuore tarina, fakta ovelasti piilossa fiktion seassa. Ateneum tapahtumapaikkana persoonallinen. Kirjassa kulki mukana vanha ja uusi aika hienosti. Jännitys säilyy loppuun asti.
Arvio Lastenkirjahyllyssä.
Eräänä yönä keskelle kävelytietä ilmestyy postilaatikko. Se ei ole tavallinen postilaatikko, vaan Yksinäisten kirjeiden hotelli, jonka avulla yksinäiset lapset löytävät toistensa luo. Mutta missä kirjeet viipyvät? Onko laatikko rikki? Sisarukset Uneksija ja Aalekaappi Huiskinhaiskin Höpsöheinä Ritarikuningas käyvät pontevasti toimeen korjatakseen laatikon.
Pakotonta kielellä leikittelyä, joka toimii niin lapsen itsensä kuin aikuisen lukemana. Tarinassa yhdistyy monenlaiset teemat yksinäisyydestä ja eriskummallisuudesta leikkisästi ja taikaelementeillä höystettynä. Kummalliset asiat tuntuvat luonnollisilta.
Arvio Lastenkirjahyllyssä.
Pikkiriikki kokee tunteita laidasta laitaan, ja ilmaisee niitä persoonallisella tavallaan. Hän oppii tunnistamaan eri tunteita ja oppii myös sen, että on sallittua tuntea mitä tahansa mutta silti ei voi käyttäytyä miten tahansa.
Uuden ajan hyväntahtoinen Pikku Myy, joka ei pidättele yhtään. Yhdeksän tunnetta saavat lukijan tunnistamaan omiakin tunteitaan. Tunneasioita on paljon kuvakirjoissa mutta lastenromaaneissa vähän.
Eläinten saaren asukkaat lähtevät selvittämään ihmisten välistä eripuraa. Riitely on luonut Pelkomuksen, joka kasvaa ja levittää ympärilleen synkkyyttä. Eläimet joutuvat käyttämään kaikkia vahvuuksiaan päihittääkseen synkkyyden.
Erilainen näkökulma, kun eläimet setvivät ihmisten aiheuttamia ongelmia. Jännittävä, tunteita herättävä tarina.
Kun mummi alkaa unohdella ja hukata asioita, Elias hämmentyy. Mitä mummille tapahtuu, ja voiko sama käydä hänelle? Elias ei ensin oikein tiedä, miten suhtautua mummin muuttumiseen, mutta vähitellen keksii keinoja auttaa tätä. Sopeutuminen uuteen tilanteeseen ei kuitenkaan ole helppoa.
Lämminhenkinen ja lohdullinen kuvakirja kertoo lapselle ymmärrettävällä tavalla isovanhemman muistisairaudesta. Tilanne voi olla lapselle pelottava, mutta sopeutuminen on mahdollista. Tärkeää on, että koko perhe on mukana eikä lapsi jää huolineen yksin. Tästä saa vertaistukea, kun lapselle on kerrottava vaikeasta ja ehkä pelottavastakin asiasta.
* * * * *
Raadissa olivat tännä vuonna puheenjohtajana kirjastonjohtaja Henna Kaukoniemi sekä jäseninä luokanopettaja Anne Konnunaho ja kirjailija Markku Karpio. Palkinnon saajat julkistetaan ensi vuoden tammikuussa.
Lasten- ja nuortenkirjailijoiden vankentuneesta ammatti-identiteetistä voi tehdä sen päätelmän, että yhdistyksen nimeämä raati hauaa nykyisin ehdokasasettelussaan pitää erittäin monipuolisesti esillä kotimaista lasten- ja nuortenkirjatarjontaa.
On merkille pantavaa, että ehdokkaista pisimpäänkin alalla olleet ehdokkaat, Laura Ertimo ja Hannele Lampela, ovat kumpikin julkaisseet ensimmäisen lastenkirjansa vasta vuonna 2016.
Ns. konkarikirjailijoiden sijaan huomiota halutaan siis nykyisin antaa enenevässä määrin lasten/nuortenkirjailijoina hiljattain debytoineille (Matilda Gyllenberg, Tiia Mattila, Anna Paldar, Meri-Maaria Kivekäs, Lotta-Sofia Saahko sekä Jose Riikonen ja Jukka Kurttila).
Jukka Kurttila työskentelee Finlaysonin yritysjohtajana ja on näin ollen lastenkirjailijana statukseltaan samaa luokkaa mediapersoona Lotta-Sofia Saahkon kanssa.
Kirjallisuuspoliittista kannanottoa näkyy siinä, että ehdolle on asetettu useampia pienten kustantamoiden (Hertta ja Myllylahti) kirjoja. Hertta Kustannus saa näkyvyyttä peräti kahdella teoksella.
Tänä vuonna Topelius-palkinnolle on ehdolla myös peräti kaksi säeromaania.
Kielipoliittista avarakatseisuutta raati edustaa Matilda Gyllenbergin varhaisnuortenromaanilla, jota ei ole suomennettu lainkaan.
Kahden eri palkinnon väliset linjaukset ovat hieman hämäriä: miksi Matilda Gyllenbergin kirja on Topelius-listassa, vaikka sen keskushenkilöt ovat tismalleen samanikäisiä kuin Laura Ertimon kirjottamassa Ateneumin salaisuudessa?
Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n jakamat palkinnot annetaan ensisijaisesti kirjailijoiden työpanoksesta.
Viime vuosina raati on nostanut aiempaa enemmän ehdolle myös kuvakirjoja, joissa tekstillä ja kuvituksella ajatellaan olevan perinteisesti tasan jaettu vetovastuu tarinan kuljettamisen suhteen. Siihen nähden on epäreilua, että kuvittajien osuutta ei nosteta lainkaan ehdokaskirjojen perusteluissa esille.
Huomaan toistavani itseäni vuodesta toiseen, mutta sen uhallakin: kun raati tekee ison työn lukiessaan monia kymmeniä, todennäköisesti reippaasti yli satakin teosta, olisi järkeenkäypää, että se summaisi työtään ja näkemyksiään ehdokasjulkistuksen yhteydessä.
Mikäli Jyväskylän kirjamessuilla on pidetty ehdokasjulkistuksen yhteydessä puheita, ne eivät kantaudu tiedotusvälineiden saati lasten- ja aikuistenkirjoja ostavien aikuisten korviin jos niistä ei tehdä tehdä tiedotetta ehdokaskirjojen kupeeseen.
Viime vuosina raati on nostanut aiempaa enemmän ehdolle myös kuvakirjoja, joissa tekstillä ja kuvituksella ajatellaan olevan perinteisesti tasan jaettu vetovastuu tarinan kuljettamisen suhteen. Siihen nähden on epäreilua, että kuvittajien osuutta ei nosteta lainkaan ehdokaskirjojen perusteluissa esille.
Nyttemmin visuaalisuus on kuitenkin lisääntynyt myös varhaisnuorten- ja nuortenkirjoissa. Kuvitusta voi jo pitää yhtenä tasaveroisena kertojana. Siksi toivoisin, että kummankin palkinnon myöntöperusteita – ja samoin tein myös palkintosummaa – hieman päivitettäisiin vastaamaan enemmän nykyaikaa.
Olisiko tähän oiva tilaisuus ensi vuonna, kun yhdistys täyttää kunnioitettavat 80 vuotta?
