5. luukku: ”Ne rosvosivat meiltä joulun!”

Angry Birds: Joulurysäys. Thomas Lepeskan, Lauri Mannisen, Tuomas Gustafssonin ja Takya Suzukin alkuperäisen tarinan pohjalta kirjoittanut Tomi Kontio. Kuvittaneet Rovion animaattorit Thomas Lepeska, Jean-Michel Boesch, Miquel Moreno, Tuomas Gustafssson, Liisa Kareranta, Antti Kemppainen, JP Saari, Marija Deageava, Sami Timonen, Veronica Voutila, Sakari Leppä, Jussi Kemppainen, Ville Westerlund. Kannen suunnittelu Terhi Haikonen, 35 sivua, Tammi 2012.

Rovio Mobilen usealle eri mobiilialustalle kehittelemästä videopelistä on vuoden 2009 jälkeen paisunut todellinen tuoteperhe, jossa on paljon oheistuotteita myös lapsille, alkaen vauva- ja taaperoikäisille kohdennetusta Mikä yllätys  -kartonkirjasta leluihin, vaatteisiin ja muuhun tilpehööriin asti.

Angry Birds -ilmiöstä sukeutui tietysti heti kansainvälinen hitti, joten ei ole ihme, että myös joulun vietto on otettu kevyesti yhden lastenkirjan aiheeksi.

Vihaisten lintujen joulu on vaarassa mennä pilalle, sillä ahneet possut hamuavat isoa lahjasäkkiä itselleen.

Pommi huomasi lumessa pitkän uran, joka kulki rinnettä alaspäin. 

–     Sorkka paratkoon, Pommi sihahti posket kiukusta punertuen.
 –     Jäljet johtavat sylttytehtaalle! Ne vihreät silavapallerot eivät ole vain munavarkaita, vaan myös lahjavarkaita.
 –    Ne rosvosivat meiltä joulun, Jimi parkui.

No, lopputulos on tietysti onnellinen. Ja koska jouluna ei haluta rähistä, linnutkin päättävät ilahduttaa possuja yllätyslahjalla.

Tekstiä on aukeamilla melko paljon. 

Tomi Kontion kieli soljuu välillä jopa lyyrisenä maalailuna:

Hän näki lahjojen leviävän kirjavana viuhkana taivaalle. Hän näki  viistojen auringonsäteiden kimalluksen käärepapereissa, sellofaanin säihkeen ja silkkinauhojen hehkun.

10. luukku: Poropoika Niko on Petteri Punakuonon sukua

Hannu Tuomainen: Niko 2. Lentäjäveljekset. 80 sivua. Gummerus 2012

Niko - Lentäjän poika -elokuva on suomalais-tanskalais-irlantilais-saksalaisena yhteistyönä valmistunut, Hannu Tuomaisen ja Marteinn Thorissonin käsikirjoittama tietokoneanimaatioelokuva, joka sai ensi-iltansa syksyllä 2008. 

Elokuva on myyty jo yli sataan maahan ja se on eniten koskaan teatterikatsojia kerännyt suomalainen elokuva. Kansainvälisestikin mitattuna sillä on ollut  yhteensä yli 3 miljoonaa katsojaa. Erityisen suosituksi elokuva on tullut  Saksassa, Ranskassa ja Puolassa.

Lentäjän poika sai Jussi-palkinnot parhaasta käsikirjoituksesta ja vuoden parhaasta elokuvasta. Elokuva oli myös ehdolla Euroopan Oscareissa Vuoden parhaaksi eurooppalaiseksi animaatioksi.  

Hyvä vastaanotto on odotuksen mukaisesti innoittanut tekemään jatko-osan Niko 2:Lentäjäveljekset, joka sai ensi-iltansa lokakuussa.

 Niko 2: lentäjäveljekset- kuvakirjan kuvituksena on animaatioelokuvan kuvituskuvia, Gummerus 2012.

Isättömänä kasvaneen Niko-poron tarina saa jatkoa myös samannimisessä kuvakirjassa, jonka kuvitus ja tarina on otettu suoraan animaatioelokuvasta. 

Tässä jatko-osassa työstetään uusperheen yhdistymiseen liittyviä kipeitäkin tuntoja. Oona-emo viihtyy entistä enemmän Lenni-hirvaksen kanssa. Lennillä on myös poronvasa Jonni, joka herättää Nikossa ristiriitaisia ajatuksia.

Yhteisten, vaarallistenkin seikkailujen karaisemana uuden perheen yhteishenki kuitenkin lujittuu, ja pian Jonnista ja Nikosta tulee molemmista isoveljiä…

 Kansainvälisten piirrosanimaatioiden kliseet näkyvät myös Niko 2 -elokuvassa: liito-orava Juliuksella ja lumikko-Wilmalla on tärkeä roolinsa Nikon tukijoina. 

Niko-poro on sukua Petteri Punakuonolle, jolla oli vastuullinen tehtävä luotsata Joulupukin lahjarekeä halki pimeän taivaan. Nikokin kuuluu Joulupukin  Lentojoukkoihin ja joutuu usein osoittamaan urhoollisuuttaan erilaisissa koitoksissa.

Liito-orava Juliuksen lisäksi tässä jatko-osassa tärkeässä roolissa on myös porovanhus Topias, joka löytää yksinäiselle elämälleen tarkoituksen auttaessaan Nikoa uhkarohkeissa seikkailuissa.

Tuomaisen kerronta keskittyy hengästyttävään tapahtumatykitykseen. Uskottavuus on välillä koetuksella, kun ankarissa luonnon oloissa elävän eläimen kokemaa tuntemusta verrataan sähköiskun saamiseen tai porojen kerrotaan haluavan olla kahdestaan ja puhua "kuin mies miehelle".

 Niko 2: lentäjäveljekset -kuvakirja (Gummerus 2012) käsittelee uusperheen muotoutumista ja mustasukkaisuuden tuntoja.

Animaatiokuvitus on melko hengetöntä ja teksti polveilee kuvituksen päällä välistä hyvinkin vaikealukuisena.   

Muistatko Kössin ja Anselmi avaruusapinan?

Heikki Prepula: Kössi Kenguru ja veturi. 34 s. Otava 2012.

Pikku Kakkosen näyttely Lastenkulttuurikeskus Rullassa 21.10.2012 asti. Os. Finlaysoninkuja 6, Tampere. Avoinna ti-pe klo 9-14, la-su klo 11-16. Vapaa pääsy.












Kössi Kengurun tuntevat taatusti kaikki 1960- ja 1970-luvulla varttuneet.

Heikki Prepulan (s. 1939) pala-animaatiosarjaa on valmistettu vuosina 1967–1978 sekä sittemmin vielä vuosina 1997, 2000 ja 2002.

Sarja on tullut erityisen tutuksi Pikku Kakkosen lastenohjelmien kautta.

Kössi on seikkaillut myös Me-lehdessä vuosina 1973-1990 ilmestyneessä sarjakuvassa.

On oikeastaan aika ihmeellistä, ettei Kössin potentiaalia lastenkirjahahmona ole aiemmin tunnistettu!

Otava aloittaa Kössi Kenguru ja veturi –kuvakirjalla uuden sarjan, jossa Kössi ystävineen seikkailee. Kuvakirja pohjaa Prepulan vuonna 1978 valmistuneeseen Veturi-animaatioon.

Osansa Kössin comebackiin kuvakirjaformaatissa on varmasti myös retrobuumilla. Kössin ensimmäinen katsojasukupolvi on juuri nyt erityisen herkistynyt lapsuuden muistoille.

Kollaasipala-animaationa toteutettu Kössi on kuvakirjaversiossakin säilyttänyt geometrisen ja virtaviivaisen muotonsa.

Kössi haaveilee uintiretkestä ystäviensä kanssa. Se hyppää veturin kyytiin mutta matka loppuu alkuunsa, kun veturista kuuluu omituista ääntä.

Prepula leikittelee kielellä ja kääntelee ja taivuttelee sitä lasta viihdyttävästi:

Jospa veturi on kulkenut kiljoona milometriä ja vetänyt yksitoistakymmentä painavaa vaunua. Se on väsynyt ja tarvitsee apuani.

Pala-animaation alkuperäistä ideaa on pystytty hauskasti hyödyntämään kohtauksessa, jossa veturi hajoaa pirstaleiksi ja siitä tulee turevi. Animaatioihin luontaisesti kuuluvat ääniefektitkin tulevat kuvakirjaversiossa hyvin esille, kun havainnollistetaan erilaisia ääniä: drongoliroli, drongoliroli, londoligoli, londoliroli…

Lopulta Kössi saa selityksen myös veturista kuuluville äänille, kun kokonainen orkesteri – virvelirumpu, haihatti, bassorumpu, lautanen ja tomtom – marssivat esiin veturin uumenista.




Ja kun mukaan liittyvät vielä vanhat tutut Nasu Nassikka, Masa Myyrä, Sasu Sarvikuono, Allu Alligaattori ja sypersympaattinen Anselmi Avaruusapina, niin bileet voivat alkaa!


Pikku Kakkosen lastenohjelmat täyttävät tänä vuonna 35 vuotta. Sen kunniaksi Tampereella lastenkulttuurikeskus Rullassa on näyttely, jonne on koottu erilaista materiaalia Pikku Kakkosen eri vuosikymmeniltä.

Mukana ovat esimerkiksi Karvakuonot, Touho, Maltin ja Valtin kulkupelit ja Taitosten perheen nukketalo.



Sirkus Temppulan lavalla lapset voivat esiintyä roolivaatteisiin pukeutuneina ja istua Pikku Kakkosen studion sohvalla. Toimintapisteessä on myös mahdollista askarrella Neppajymykerhon askarteluja. Vitriineissä on Pelle Hermannin ja äitykän vaateparsia sekä Aasi ja Morso –käsinuket.

Näyttelyssä mukana ollut Rouva Huun esikoinen valisti, että hänen ikäpolvellaan, eli 1990-luvun alussa syntyneillä, on yhteinen angstikokemus nimenomaan näistä Tuula Kallioniemen Aasi ja Morso –lastenromaanin (Otava 1989) pohjalta tehdyistä käsinukeista ja erityisesti Morsosta!