lauantai 23. joulukuuta 2017

24. luukku: Jätetään ovi auki tontulle!














Hannu Mäkelä & Camilla Mickwitz: Tonttu joka pelkäsi joulua, 37 sivua, Otava 1988.





Tämän joulun yllättävin myyntihitti on ainakin median hypetyksen perusteella ollut tonttuovi.

Tonttuovet ovat loppuneet  monista liikkeistä suuren kysynnän vuoksi.

Onneksi sellaisen  voi myös itse askarrella. Esimerkiksi Helsingin Sanomista löytyvät ohjeet oven tekemiseen.


Ideana on siis kiinnittää asunnon sisätiloihin pikkuruinen ovi seinään lattialistan päälle ja toivoa, että tonttu ottaa oven ja sen takaa – toivon mukaan ainakin itse kunkin mielikuvituksessa –  löytyvän kodin omakseen.

Ruotsissa kotitontuilla on ollut vahvempi perinne kuin meillä koto-Suomessa, mutta tiettävästi tonttuoven idea on napattu meille kuitenkin Englannista, missä on jo pitkään ollut myynnissä ja askartelusivujen ohjeissa keijukaisille tai tontuille tarkoitettuja ovia.

Hannu Mäkelän & Camilla Mickwitzin kuvakirjassa tonttu on pitänyt huolta nelilapsisen perheen kodista jo pitkään. 



Näkymä tontun kotiin, joka toimii myös joululahjapajana. Oviaukossa
näkymää ällistelemässä talon tyttö ja poika. 
Camilla Mickwitzin kuvitusta
Hannu Mäkelän tekstiin kuvakirjassa 
Tonttu joka pelkäsi joulua (Otava 1988). 
 



Se on onnistunut lymyilemään talon väen näkymättömissä, mutta kerran talon koira haistaa sen oven läpi, ja niin tonttu paljastuu tytölle ja pojalle. 

Se pelkää, että rikkomuksesta seuraa karkotus majakkatontuksi etäiselle saarelle.

Kotitonttu on jo pitkään ollut huolissaan siitä, että lapsille eivät enää kelpaa perinteiset itse tehdyt lelulahjat.

Sillä kotitonttu oli usein retkillään talon kuntoa tutkiessaan huomannut jos jonkinlaisia merkillisiä uutuuksia, joita aikuiset hankkivat koteihinsa. No, aikuiset olivat aikuisia, mitäs heistä, ostivat kaupoista jos rahaa oli, joskus vaikkei ollutkaan. Mutta kun lapsetkin televisiota katsoessaan näkivät yhä uusia ja kummallisempia vempaimia, joita oli sitten pakko saada. Oli puhuvia avaruuseläimiä, liikkuvia robotteja, videopelejä, tietokoneita, shakkipelejä jotka ajattelivat nopeammin kuin ihmiset. Sähköä niissä kaikissa tarvittiin. Ja se todella oli kotitontun heikon osaamisen laji. Miten se silloin kykeni sellaisia lahjapyyntöjä valmistamaan. Ei mitenkään… siinä koko kylmä totuus. Yhtä kylmä kuin talvi ulkona.



Tontun asunnon ovi on komeron perällä, siksi tonttu on saanut niin
pitkään asua tonttukolossaan talonväen tietämättä. 
Camilla Mickwitzin
kuvitusta Hannu Mäkelän tekstiin kuvakirjassa 
Tonttu joka pelkäsi joulua (Otava 1988). 



Tonttu avautuu ahdistuksestaan talon lapsille, ja tietysti lapset pinnistelevät ja keksivät joululahjatoiveisiinsa myös muutaman sellaisen lahjan, jonka tonttu pystyy pajassaan valmistamaan. 

Mäkelän jo 30 vuotta sitten ilmestyneessä tarinassa kritisoidaan kulutushysteriaa jopa yllättävän modernisti. Kirjoittamisajankohtana kotien tietokoneet olivat vasta yleistymässä. 



Jouluaattona tyttö järjestää tontulle yllätyksen ja tuo lämmintä riisipuuroa
oven taakse. Camilla Mickwitzin kuvitusta Hannu Mäkelän tekstiin kuvakirjassa
Tonttu joka pelkäsi joulua (Otava 1988). 


Camilla Mickwitz kuoli kesken luomisvoimaisen kautensa kesällä 1989. Kuvitus tähän joulukuvakirjaan oli yksi hänen viimeisimmistä kuvituksistaan.




Muita lastenkirjoja kotitontuista:


Wi Huygen & Rien Poortvliet: Suuri tonttukirja, suomentanut Panu Pekkanen, WSOY 1978

Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja, Otava 1979

Viktor Rydberg & Harald Wiberg: Kotitonttu, suom. Yrjö Jylhä, Tammi 1981

Karl Erik Forslund & Harald Wiberg: Tonttu ja kettu, suomentanut Eila Kivikk´aho, Tammi 1982

Krister Green & Lennart Helje: Tontun lahja, suom. Tuulikki Ojanen, Gummerus Carlsen 1990

Krister Green & Lars Carlson: Antin jouluseikkailu, suomentanut Laila Rauhamaa, Kolibri / Lasten Parhaat kirjat 1996

Astrid Lindgren & Eva Eriksson: Kettu ja tonttu, suomentanut Kristina Rikman, WSOY 2017



Rouva Huu toivottaa kaikille Lastenkirjahyllyn lukijoille hyvää, rauhallista joulun aikaa.



23. luukku: Joulu ei ole myytävänä!














Jo Nesbø: Pelastaako tohtori Proktori joulun? Kuvittanut Per Dybvig, suomentanut Kati Valli, 236 sivua, WSOY 2017.





Lunta leijaili hiljalleen Oslon katoille. Muutamista savupiipuista nousi savua. Ja monissa taloissa istui jouluvaloin koristeltujen ikkunoiden takana lapsia ja aikuisia odottamassa jouluaattoa. Samalla he leipoivat joulupipareita ja paketoivat joululahjoja, ja vanhemmat kertoivat tarinoita lapsuutensa jouluista. Mutta toisissa taloissa oli aikuisia, jotka tuijottivat eteensä tyhjin katsein, joilla ei ollut tarpeeksi rahaa ostaa joululahjoja 10 000 kruunulla ja jotka nyt miettivät, milloin kertoisivat lapsilleen, ettei joulu tänä vuonna tulisikaan. 

Oheisesta alavireisestä katkelmasta huolimatta joulun paras huumoripläjäys tulee tässä.

Aikuisten dekkareistaan hyvin tunnetun Jo Nesbøn viides suomennettu Tohtori Proktori -kirja on pienestä jahnaavuudestaankin huolimatta hulvaton lukuelämys.

Norjan kuningas on päättänyt myydä joulun yksinoikeudella liikemiehelle, herra Traanille, jonka ilmoituksella joulun viettäminen on ankarasti kielletty kaikilta, jotka eivät osta hänen tavaratalostaan lahjoja vähintään 10 000 kruunulla.

Tohtori Proktori ja hänen lapsiystävänsä Liisi ja Älli eivät tietenkään tähän mielivaltaan ja diktatuuriin mukisematta suostu.



Näin ankeasta lähtötilanteesta Jo Nesbøn romaanissa lähdetään liikkeelle.
Joulupukki on riutunut ja allapäin eikä innostu tohtori Proktorin
haasteesta lainkaan. Per Dybvigin kuvitusta Jo Nesbøn lastenromaaniin
Pelastaako tohtori Proktori joulun?(WSOY 2017). 



Proktori löytää vanhan ystävänsä, Stanislawin, riutuneena ja masentuneena,  kapakasta ja haastaa häntä ottamaan vanhan vastuullisen pestinsä Joulupukkina takaisin. Mutta mies ei enää kaipaa vanhoja kultaisia aikoja, sillä joulun lumous on haihtunut.

”Niin, minä olin simppelisti sanottuna onnellinen”, Stanislaw totesi.
”Koska siihen aikaan oli hienoa olla joulupukki, sen voitte uskoa. Ihmiset ilahtuivat pienimmistäkin jutuista, ja kaikki rakastivat joulupukkia, lapset ja aikuiset, miehet ja naiset.”  
”Etenkin naiset”, tohtori Proktori mutisi ja yskäisi.

Lapset ja Proktori yrittävät ensin selvitä joulun pelastamisen haasteesta ilman Stanislawia, apunaan muun muassa globaali pukin suunnistuslaite ja aikasaippua ja  rakettireki.

Kaiken muun harmin ja hässäkän lisäksi Norjan kuningas ja Suomen presidentti ajautuvat kiistaan siitä, kummalla on oikeus omia joulu. Tilanne on äitymässä kriittiseksi…



Per Dybvig käyttää joulunpunaista hyvin säästeliäästi. Tässä Joulupukin vanha
keksintö, jossa robottitontut huolehtivat lahjapakettien pakkaamisesta. Per Dybvigin
kuvitusta Jo Nesbøn lastenromaaniin 
Pelastaako tohtori Proktori joulun? (WSOY 2017). 




Kiinnostavasti useammassakin jouluaiheisessa lastenkirjassa vapautetaan lapset tiukasta kiltteyden vaatimuksesta joulun alla:   

Joulupukilla on myös sisäänrakennettuna kilttien lasten paljastin, jonka ansiosta hän löysi niiden kilttien lasten luo, jotka todella ansaitsivat joululahjan. Meillä sellaista ominaisuutta ei ole, joten jos me aiomme toimia joulupukkeina, meidän täytyy vain antaa lahjoja kaikille. Niin kilteille kuin ei-kilteillekin. 

”Ehkä se tekee ei-kilteistä vähän kiltimpiä”, Liisi sanoi.
 



Pelastaako tohtori Proktori joulun? on parhaimmillaan koko perheelle ääneen luettuna. Toimii vallan mainiosti myös joulun jälkeisten pyhien aikana.


perjantai 22. joulukuuta 2017

22. luukku: Joulu syntyy keittiössä ja askarrellen













Outi Loimaranta & Marjo Koivumäki: Oi ihana joulukuu, Otava 2017.

Miia Seppälä: Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa. Tee itse ihana joulu, Moreeni 2017.







Kädentaitobuumin ansiosta Suomessa ilmestyy nykyisin entistä enemmän kotimaisia joulukirjoja oman näköisen joulun tekemisestä. 

Vielä muutama vuosi sitten tarjonta oli valtaosin käännösten varassa.


Toki herraskainen, muun muassa ruotsalaisen Carl Larssonin kuvituksissaan luoma sadan vuoden takainen jouluidylli kuultaa läpi näidenkin kirjojen joulukuvastosta, hillityn valkealla maalaisromanttisella nykysilauksella päivitettynä.


Oi ihana joulukuu -kirjan   johdannossa todetaan:



Joulu tulee moneen kotiin. Se tulee kerrostalon kuudenteen kerrokseen, lumettoman kaupungin keskelle. Se löytää tiensä tiiliverhoilun  rivitalon avaraan olohuoneeseen, vaaleanvihreäksi maalattuun rintamamiestaloon ja palvelukodin hiljaisille käytäville.

Kirjassa vieraillaan erilaisissa jouluihmisten kodeissa, ja samalla annetaan askartelu-, sisustus- ja jouluruokaideoita joulun odotuksen eri vaiheisiin.

Marjo Koivumäen valokuvakuvitus on silmäkarkkia ja kannustaa kuin huomaamatta tavoittelemaan samanlaista idyllin ja tunnelman luomista myös omalta kotisohvalta. 



Oi ihana joulukuu -kirjasta löytyy myös tonttuovi! Marjo Koivumäen
valokuvakuvitusta  Outi Loimarannan kirjaan Oi ihana joulukuu (Otava 2017). 



Ohjeet ovat selkeitä ja mukana on ilahduttavan paljon lasten kanssa toteutettavia askarteluita ja pikkupuuhia.

Suomalaiset jouluperinteet kulkevat sopuisasti rinnakkain brittiläisten ja amerikkalaisten joululahjasukkien ja Merry Christmas -joulutoivotusten kanssa.

Kirjan lopussa on lista sadasta ihanasta jouluun liittyvästä asiasta.



Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa. Tee itse ihana joulu -kirja keskittyy alaotsikkonsa mukaisesti edellisen kirjan sisustuslehtimäisiä kotinäkymiä enemmän askarteluun, puuhasteluun ja tunnelman luoiseen.

Sisällysluettelossa on jo jouluaskareet ryhmitelty selkeästi 1) herkut, 2) rautalanka- ja lankatyöt, 3) kynttilät, 4) luonnonmateriaalityöt ja 5) paperikoristeet ja lahjojen paketointi.

Miia Seppälä kehottaa pitämään joulun aikaan erityistä joulupäiväkirjaa, johon voi kirjata ylös joulun valmistelut ja suunnitelmat kutsuttavista jouluvieraista, joulutarjoiluista ja itse valmistettavista lahjoista.

Askarteluohjeet ovat juuri yksinkertaisessa pelkistämisessään kauniita.



Yksinkertainen herkkä enkeli syntyy helpon näköisesti kahdesta rautalangan pätkästä. 
Kuvituskuva Miia Seppälän kädentaitokirjasta Kanelin  tuoksua ja tähtinauhaa.
Tee itse ihana joulu
 (Moreeni 2017).


Sanottakoon tässä, että olen itsekin viime viikot vääntänyt rauta- ja kuparilankaa metrin jos toisenkin...


Tässäkin kirjassa on huomioitu kiitettävästi se, että joulutunnelmaa voi nostattaa yhdessä monenikäisten lasten kanssa. Tarvikkeet löytyvät luonnosta tai rautakaupasta, eikä niihin vaadita kalliiiita askartelukaupan tarvikkeita.




torstai 21. joulukuuta 2017

21. luukku: Joulutontut lomailevat Hangossa













Meri Savonen: Tonttulapset ja salaisuuksien huvila, kuvittanut Kati Immonen, 127 sivua, Robustos 2017. 










Meri Savonen (s. 1979)  on kirjoittanut aiemmin Saarnikirjojen kautta kaksi Korvatunturin tonttulapsista kertovaa kuvitettua lastenkirjaa Tonttulapset ja seikkailujen joulu ja Tonttulapset ja ketulla ratsastavat vieraat

Tämä kolmas on näistä runsastekstisin ja sen voisi määritellä lastenromaaniksi, joka on maustettu dekkarimaisin höystein. 

Kirjassa ei itse asiassa ole mitään jouluista, vaikka keskushenkilöinä ovatkin kaksi Korvatunturin tonttua. 

Ennen joulusesongin alkamista Korvatunturin ahkerilla tontuilla on nimittäin aikaa sukuloida etelässä. 

Tontut Tiitu ja Timi lähtevät Piiporo-poronsa kyyditseminä ilmojen halki serkkunsa luokse Hankoon ja pääsevät selvittämään puuhuvilan isännän mystistä katoamistapausta. 

Serkku Vinsentti asuu äitinsä ja isänsä kanssa vanhan huvilan uumenissa ja toimittaa siellä kotitontun tehtäviä. Kotitontuille on kunnia-asia, että isäntäväki ei saa vihiä tonttujen elämästä.


Kirjailija ei tiennyt, että hänen verstaansa takaseinän ja ulkoseinän väliin mahtui tonttukoti. Ei kukaan muukaan hankolainen tiennyt mitään huvilatonttujen salaisista kodeista. Huvilatontut olivat taitavia rakentamaan kotejaan piharakennuksiin, kellareihin, ullakoille ja muihin piilopaikkoihin. 


Talon isäntä, kirjailija Aaro Attinen on omituisesti hävinnyt jälkiä jättämättä, ja koska vuokrasopimusta ei ole uusittu määräajassa, kirjailijaa uhkaa pois häätäminen, sillä komea huvila kiinnostaa myös hämäriä bisnesmiehiä.

Tonttujen sympatiat ovat oitis kirjailijan puolella, koska tämä järjestää vähävaraisten perheiden lapsille maksuttomia satuleirejä.

– Joskus hyvä tarina voi olla suuri lohtu tai paras ystävä. Tarinaan voi koska vain pujahtaa nauttimaan niistä asioista, mitä kipeimmin kaipaa elämäänsä: kavereista, metsistä, seikkailuista, turvasta, ilosta tai naurusta, kirjailija lausui. 

Hankolainen kaupunki-idylli on kirjassa myös keskeisessä roolissa. Ilmankos, sillä Savonen ilmoittaa Nuorisokirjailijoiden sivuilla asuinpaikakseen Helsingin lisäksi myös Hangon! 





Vaakkuri-varis on karismaattinen eläinsankari. Kati Immosen tussipiirroskuvitusta 
Meri Savosen lastenromaaniin Tonttulapset ja salaisuuksien huvila (Robustos 2017).



Kati Immosen kuvitusta olisi kernaasti saanut olla nykyistä huomattavasti runsaammin. 

Immosen tussikynän viiva on tarkka ja taidokas. Hän on selvästi parhaimmillaan eläinten kuvaajana.  





keskiviikko 20. joulukuuta 2017

20. luukku: Joulukuusi ei tuo joulurauhaa
















Soiva joulukuusi, kuvitus Patricia Regan, 15 sivua, Tammi 2017.





Kartonkisivuisissa lastenkirjoissa riittää nykyisin valinnan varaa.

Yhdenlaisesta nykyajan  joulukirjahybridistä on kyse tässä amerikkalaisessa soivassa joulukuusikirjassa, joka oikeastaan kiteyttää itseensä paljon joulun kaupallista humua ja hössötystä.

Kirjassa on toki perinteinen etsi ja löydä -toiminto: jokaisella aukeamalla pyydetään etsimään kuviin piilotettuja yksityiskohtia. Tällaisenaan se soveltuu siis taaperoikäisen ensimmäiseksi joulukuvakirjaksi. 

Aukeamilla koristellaan joulukuusta, tehdään jouluherkkuja yhdessä joulupukin ja -muorin kanssa ja pakataan joulupukin verstaalla viimeisiä joulupaketteja.



Patricia Reganin kuvittaman Soivan joulukuusen (Tammi 2017) voi
pystyttää pöydälle 
kolmiulotteiseksi joulukuuseksi. 



Lukemisen ja tutkimisen jälkeen kuusen voi laittaa pöydälle kolmiulotteiseksi joulukuuseksi. 

Mitään kiinnitysmekanismia kirjassa ei ole, mutta pyykkipoika ajaa asiansa. 


Näiden toimintojen kautta kirja on ”ihan kiva”, mutta miksi ihmeessä se on pitänyt vielä viimeistellä aivan mauttomalla ja kovaäänisellä joululaulurenkutuksella?

Näissä äänitoimintoja sisältävissä kirjoissa olisi – koko perheen joulurauhan takaamiseksi – hyvä olla myös äänenvoimakkuutta säätelevä nappi!





tiistai 19. joulukuuta 2017

19. luukku: Sählinki kuuluu myös jouluun













Tracey Corderoy & Tim Warnes: Nyt on joulu! Suomentanut Raija Rintamäki, 25 sivua, Kustannus-Mäkelä  2017. 






Tässä toinen jouluaiheinen kuvakirja, jossa eläimet viettävät joulua.

Aaro on pieni sarvikuono, joka haluaa aivan vilpittömästi auttaa vanhempiaan jouluvalmisteluissa, mutta saa aikaan lähinnä kaaosta ja sählinkiä.


Tuttu tilanne monessa lapsiperheessä: lapsen ja vanhemman käsitykset
joulukuusen koristelusta eivät mene ihan yksiin. Tim Warnesin kuvitusta
Tracey Corderoyn tekstiin kuvakirjassa Nyt on joulu! (Kustannus-Mäkelä 2017). 


Lapsen ja vanhempien erilaiset joulumieltymykset kiteytyvät hauskasti aukeamalla, jossa äiti koristelee joulukuusta pelkistetyin, niukoin koristein Tyylikäs joulu -oppaan neuvoin.


Joululahjojen jakokaan ei mene Aaron perheessä ihan suunnitelmien
mukaan... 
Tim Warnesin kuvitusta Tracey Corderoyn tekstiin kuvakirjassa Nyt on joulu! (Kustannus-Mäkelä 2017).


Aarolla on kuitenkin vähän erilainen käsitys hienosta joulukuusesta.

Aaron tempaus on hävittänyt kaikista lahjapaketeista nimikortit, joten aattoillasta tulee tavallistakin yllätyksellisempi…



Samainen uhmakas Aaro  seikkailee myös tekijäkaksikon kirjoissa Nyt heti!, Miksi?Lisää! Ja Ei! (Kustannus-Mäkelä).


maanantai 18. joulukuuta 2017

18. luukku: Joulupukin reki saa loppusilauksen tervasta











Päivi Honkakoski & Ludi Wang: Tervatonttujen joulu, 48 sivua, Nordbooks 2016. 




Tekijäkaksikko Päivi Honkakoski & Ludi Wang ovat julkaisseet jo kolme Tervatontuista kertovaa kirjaa, jotka välittävät nykylapsille tervankeiton perinnetietoa sadunomaisin maustein. 

He ovat muun muassa perehtyneet Turkansaaren museoalueelle Ouluun joka vuosi rakennettavaan tervahautaan ja tervan valmistuksen vaiheisiin. 

Kirjojen kotisivulta löytyy paljon toiminnallisia tehtäviä liittyen kirjojen teemoihin sekä tietoa kirjojen syntyprosessista.  
Tervakorven kylän tontut valmistautuvat jo joulun viettoon. 

Talvella on myös hyvä valmistella tulevan kesän tervan polttoa:

Talvella tervatontuilla oli omat työnsä.  
Seuraavan kesän tervahautaan tulevat puut oli kaadettu valmiiksi syksyllä. Lumen tultua tervatontut vetivät tervahaudassa poltettavat puut tervahaudan luo.  
Kovien pakkasten aikaan puut pilkottaisiin valmiiksi tervaksiksi odottamaan kesää ja tervahaudan tekoa. Kovalla pakkasella puu halkesi parhaiten. Puut pinottaisiin kalteviin pinoihin, jotta kevään tultua sadevesi pääsisi valumaan pois puupinojen päältä.

Tervatonttu Toivo saa uuden tuohikontin ja pikkusisko osallistuu
joululeipomusten tekoon.  Ludi Wangin kuvitusta Päivi Honkakosken
tekstiin tietokuvakirjassa Tervatonttujen joulu (Nordbooks 2016). 

Tervatonttu Toivon perhe auttaa Joulupukkia tervaamalla pukin reen, jotta se kestää aattoillan kovaa kulutusta. 

Toivo pääsee viemään tervaa Joulupukille, ja saa samalla mahdollisuuden kertoa pukille ihan henkilökohtaisesti hartaimman joulutoiveensa. 

Toivo saa myös saamelaiselta onnen amuletin, pienen ametistikiven.

Matkaan liittyy monta hienoa elämystä, yhtenä huipennuksena hienot revontulet:

Tunturin laella Toivo katseli ihmeissään revontulten tanssia taivaalla. Toki kotimetsässäkin näkyi joskus revontulia, mutta ei koskaan näin komeita kuin täällä pohjoisessa. 
Revontulet syntyvät, kun kettu huiskaisee lunta hännällään, isoisä kertoi. 

Ison kirjasimen ansiosta kuvakirja soveltuu myös hiljattain lukemaan oppineen lapsen itse luettavaksi.








Päivi Honkakoski on pohjois-suomalainen kirjailija ja oululaisen Balettikoulu Sinikellon johtaja ja opettaja., joka on kirjoittanut satuja televisioon ja päiväkotien tarpeisiin. 
Kiinalainen Ludi Wang on asunut pitkään Suomessa ja tutustunut vanhaan suomalaiseen tervaperinteeseen. Nykyään hän opiskelee kehitystaloustiedettä Oxfordin yliopistossa, Englannissa.



sunnuntai 17. joulukuuta 2017

17. luukku: Joulu ei ole päivämäärä, se on tunne











Matt Haig: Tyttö joka pelasti joulun, kuvittanut Chris Mould, 343 sivua, Aula & Co 2017. 





Matt Haigin & Chris Mouldin Poika nimeltä joulu  ilahdutti viime vuonna omintakeisuudellaan.

Suuren suosion siivittämänä Haig on tehnyt vielä itsenäisen jatko-osan, jossa ensimmäisen romaanin sympaattinen ja monista vastuksista selvinnyt keskushenkilö Nikolas on jo arvostettu ja kaikkien rakastama Joulupukki  Suomen  Kristiinankaupungissa sijaitsevassa Tonttuvaarassa. 

Uuden romaanin keskushenkilö  Amelia  varttuu tarinan kuluessa kahdeksanvuotiaasta 10-vuotiaaksi. 

Hän asuu kaksin äitinsä kanssa Lontoossa. Pienperheen elämä on vaatimatonta, mutta äidin ja tyttären rakkaus kannattelee. 
Äiti on saanut  vähäiset ansionsa nuohoojana, mutta pitkällinen sairastelu on  jo pitkään estänyt työnteon. Amelia kirjoittaa joulupukille ja toivoo hartaasti,  että hänen äitinsä parantuisi. 

Joulupukki on kuitenkin liian kiireinen tahollaan vastatakseen Amelialle, sillä Tonttuvaarassa on maanjäristys juuri joulun alla. Syyllisenä ovat räyhäkkäät peikot. 

Äidin kuoltua Amelia joutuu herra Karmivan orpokotiin. Tytön on pakko luopua rakkaasta kissastaan Nokikuonosta. 

Vastakohtien juhlaa. Kirjailija Charles  Dickens ja joulupukki keskustelevat
Dickensin luomisen tuskasta ja pelosta, että mitään ei enää synny paperille.
Chris Mouldin kuvitusta Matt Haigin lasten- ja varhaisnuortenromaaniin
Tyttö joka pelasti joulun (Aula & co 2017). 


Kovia kokenut Amelia on jo suistumassa epätoivoon. Usko elämän hyvyyteen ja miehiin yleisellä ja yksityisellä tasolla on kyllä monin tavoin koetuksella:

Hän ymmärsi, että kaikki tässä maailmassa kuului miehille. Paitsi kuningatar Viktoria. Ainoastaan silloin kannattaa olla nainen, kun saa pitää kruunua päässään, Amelia ajatteli vihaisesti. Koska oikeasti miehet hallitsevat maailmaa. Julmat, ajattelemattomat miehet, jotka eivät välittäneet eivätkä tulisi koskaan välittämään hänen kaltaisensa kymmenvuotiaan tytön haaveista ja toiveista. Sellaiset miehet kuin konstaapeli Urkki ja herra Karmiva. Miehet, jotka kuvittelivat toimivansa oikein, mutta jotka oikeasti aiheuttivat vahinkoa. Ja kyllä vain, jopa joulupukki kuului tähän joukkoon. Erityisesti joulupukki oli syyllinen. Joulupukki oli saanut lapset uskomaan taikuuteen, vaikka oikeasti elämä oli enimmäkseen täysin vaikka taikaa. Mikä voisi olla julmempaa kuin antaa ihmisille toivoa toivottomassa maailmassa? Joulupukki ei oikeasti välittänyt   ihmisistä. Hän oli leveillyt taidoillaan sinä yhtenä jouluna.

Joulupukin ja Amelian tiet tietysti kohtaavat, ja tytön usko ihmeisiin vaikuttaa koko Tonttuvaarankin tulevaisuuteen.

Jatko-osa on vielä edeltäjäänsäkin paksumpi. 

Karsimisen varaa olisi ollut, vaikka kirjan formaatti runsaan kuvituksen ja lyhyiden lukujen ansiosta tekeekin lukemisesta joutuisaa.

Ameliella ja Joulupukilla on hauskoja kohtaamisia itsensä Charles Dickensin ja kuningatar Viktorian kanssa. 


Tällä kuningatar Viktorian vetoomuksella "Hyvä kirjeen lukija, ole  kiltti tälle miehelle" on tarinassa vielä käänteentekevä vaikutus. Chris Mouldin kuvitusta Matt Haigin lasten- ja varhaisnuortenromaaniin Tyttö joka pelasti joulun (Aula & co 2017).
Joulupukki kannustaa Dickensiä kirjoittamaan seuraavaksi joulusta.

--- ”Olen aivan alamaissa. Ihmiset pitivät viimeisimmästä tarinastani kovasti, ja nyt pelkään, etten enää koskaan pysty kirjoittamaan lisää. Mieleni on yhtä sumuinen kuin maaliskuinen Thamesjoki. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä kirjoittaisin seuraavaksi.” 
Joulupukki hymyili. ”Joulusta! Teidän pitäisi kirjoittaa joulusta!” 
”Mutta kirja kirjoittaminen kestää kuukausia Miten voisin kirjoittaa joulusta vaikkapa maaliskuussa?” 
”Joulu ei ole päivämäärä, herra Dickens. Se on tunne.”  
Joulupukki näki, miten kirjailijan silmiin syttyi valo kuin ikkunoihin yöllä. ”Joulutarina! Ei hullumpi ajatus.”

Ja kuten hyvin tiedetään, Charles Dickensin klassinen joulukertomus Christmas Carol ilmestyi joulukuussa 1843.