tiistai 29. huhtikuuta 2025

Papan muisti sakeassa sumussa











Katriina Rosavaara & Lotta Fors: Kaarnalaivanvarustaja. 40 sivua. WSOY 2025.

 



 

Joka lauantai kello yhdeksän olohuoneen ikkunalautaan rapsahtaa pikkukivi. Naps. Minttu tarttuu kaleidoskooppiin, upottaa kipparilakin päähänsä ja hampsii portaat alas kaksi kerrallaan. 
 

 

Isovanhemman muistisairaudesta on tehty reilun 20 viime vuoden aikana hämmästyttävän paljon kuvakirjoja. 

Samaan aikaa kuitenkin entistä useammat lapset elävät hyvinkin kaukana isovanhemmistaan.
 
Asetelma pikkulapsen ja ikäihmisen luontevasta ja mutkattomasta yhteiselosta vaalii sukupolvirajat ylittävän yhteisöllisyyden ihannetta.  
 
Katriina Rosavaaran ja Lotta Forsin kevään kuvakirjauutuus eroaa aiemmin ilmestyneistä kuvakirjoista siinä mielessä, että kuvakirjan nimi ei alleviivaa erityistä teemaansa lainkaan. 
 
Isoisän muistisairaus on myös epävirallisen tilastoinnin mukaan (ks. lopun kirjalistat) huomattavasti vähemmän käsitelty aihe kotimaisissa kuvakirjoissa. 
 
Viisivuotias Minttu asuu lähellä pappaansa ja siksi  heille on muodostunut myös omia vakiintuneita rutiineja. Papan kanssa on tapana esimerkiksi veistää kaarnalaivoja.  


Yhdessä olemisen riemu aukeaman vasemmalla puolella
saa vastinparikseen papan hämmentyneen olemuksen, kun
muisti yht´äkkiä oikkuilee. 
Lotta Forsin kuvitusta Katriina Rosavaaran tekstiin
 kuvakirjassa  
Kaarnalaivanvarustaja (WSOY 2025).

  

Lapsen ja papan välinen vuoropuhelu on luonnikasta. Pienin vedoin Rosavaara tuo esille molemminpuolisen kunnioituksen ja yhteisymmärryksen. 
 
Samalla tavoin papan olemuksen muuttuminen, hajamielisyys ja hämmennys, saavat nekin luontevan kuvauksen. Yhtä uskottavasti tuodaan esille lapsen kiukku, turhautuminen ja pettymys, kun papan tilanne huononee, eikä hän enää tunnista Minttua.


 

Sinisenharmaat sumupilvet näkyvät myös 
kehyksinä kuvitusaukeamalla. Minttu ei peittele
harmistustaan, kun pappa ei enää tunnista häntä. 
Lotta Forsin kuvitusta Katriina Rosavaaran tekstiin
 kuvakirjassa  
Kaarnalaivanvarustaja (WSOY 2025).



Lotta Forsin kuvituskuvat näyttävät siekailematta Mintun ja äidin surullisen olemuksen alaspäin kääntyneine suupielineen ja hartioineen. 

Minttu työstää asiaa myös piirroksisssaan, joissa sekä papan että hänen oma surunsa saa näkyä ilman mitään suodattimia kyyneleinä ja harmituksena.



Minttu purkaa pahaa oloaan myös ukkia ja häntä esittävissä
piirroksissaan. Lotta Forsin kuvitusta Katriina Rosavaaran
tekstiin kuvakirjassa Kaarnalaivanvarustaja (WSOY 2025). 

 



Äiti havainnollistaa Mintulle papan sairautta:

 

        – – papan on vaikea muistaa kaikkea tavallista. Vähän kuin laiva sumussa. Välillä sumu on ohuempaa ja näkee paremmin, ja sitten kaikki taas katoaa. 

 

 

Forsin kuvitus lomittaa nykyhetken kuvaukseen myös  papan lapsuuden muistoja Viipurista. 
 
Kaarnalaivanvarustaja on hyvä esimerkki kuvakirjasta, joka toimii myös muistisairaan aikuisen omaisen terapiakirjana.
 
Lisää kuvakirjoja muistisairaudesta: 

 

Lotta Sofia Saahko & Mira Mallius: Kun mummi unohti tarinat, Tammi 2025  

Sinituuli Viljanen & Keanne van de Kreeke: Miksi mummu ei ole enää minun mummuni? Kvaliti 2024

Clare Helen Welsh & Ashling Lindsay: Päivä rannalla, suomentanut Raija Rintamäki, Kustannus-Mäkelä 2019 

Elina Tiilikka: Kun mummi katosi, Myllylahti 2016 

Martina Baumbach & Michaela Heitmann: Mummin muisti oikkuilee, suomentanut Seija Kukkonen, Kustannus-Mäkelä 2015

Julia Jarman & Susan Varley: Vanha kunnon leijonavaari, suomentanut Raija Rintamäki, Kustannus-Mäkelä 2015

Riitta-Liisa Heikkinen & Kati Vuorento: Mummin muisti karkuteillä, WSOY 2010

Ulf Nilsson & Eva Eriksson: Mummun kaikki rahat, suomentanut Raija Viitanen,  Kustannus-Mäkelä 2008

Laura Langston & Lindsey Gardiner: Mummin mehevä omenapiirakka, suomentanut Sanna Vehviläinen, Lasten keskus 2004 


Lasten- ja nuortenromaaneja:

Heidi Mäkinen: Kuura ja karkaileva isomummo, kuv. Marjatta Siira, Karisto 2023 / lastenromaani

David Walliams: Vaarin suuri pakomatkakuvittanut Tony Ross, suomentanut Kaisa Kattelus, Tammi 2024 / lastenromaani

Tiina Harvia: Pappa ei muista, Momentum 2024 / aikuistenromaani, sopii myös nuorille

Mari Kujanpää: 102 askelta mummilaan, kuvittanut Paula Mela, Otava 2018 / lastenromaani 

Hannele Huovi: Tuliraja, Tammi 1994 / nuortenromaani 

 

keskiviikko 23. huhtikuuta 2025

Iloa uudesta kirjasta, osa 10: Lue lapselle kuvaa ja tarinaa










Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle kuvaa ja tarinaa. Kuvakirja lapsen ja aikuisen arjessa. Kuvitus Jenni Erkintalo.  248 sivua. Etana Editions 2025.  




Kuvakirjat ovat olleet minulle aina erityisen kiinnostuksen kohde. 


Olen kiteyttänyt useamman vuosikymmenen mittaan kertynyttä tietotaitoani kuvakirjoista Etana Editions- kustantamon kautta äskettäin ilmestyneeseen tietokirjaan Lue lapselle kuvaa ja tarinaa. Kuvakirja lapsen ja aikuisen arjessa.


Yksi keskeinen kimmoke kirjan kirjoittamiseen oli havaintoni siitä, että Suomessa ei ole ilmestynyt oikeastaan lainkaan kuvakirjoihin keskittyvää aikuisyleisölle suunnattua tietokirjaa.

Kirjan voi lukea myös eräänlaisena suomalaisen kuvakirjan manifestina. Monet korkeatasoiset kuvakirjat jäävät nykyisin ilman omaa ansiottaan kokonaan katveeseen kirjallisessa julkisuudessa. 

Toivon, että kirja antaa inspiraatiota lasten vanhempien lisäksi myös varhaiskasvattajille ja perusopetuksen opettajille sekä kirjailijoille ja kuvittajille, jotka tekevät kuvakirjoja. 


Suomessa olisi jo aika luopua piintyneestä ajatuksesta, että kuvakirjat kiinnostaisivat ainoastaan vielä lukutaidottomia leikki-ikäisiä.   


Lapset ja nuoret ottavat nykyisin lukutaidon haltuun hyvin eritahtisesti. Tietyt, tarkkaan valitut kuvakirjat hyödyttävät mielestäni jopa toisen asteen oppilaita.

Kuvan lukemisen merkitys huomioidaan jo monilukutaidossakin varhaiskasvatuksessa ja eri luokka-asteilla. Myös aikuisille tekee hyvää maadoittaa itsensä laadukkaan kuvakirjan kuva-aukeaman äärelle. 

Yksi keskeinen tavoitteeni kirjassa onkin lanseerata suomalaiseen kuvakirjallisuuteen uusi termi, riittoisat kuvakirjat. Nimityksellä tarkoitan kuvakirjoja, joiden syvällinen tarina ja vivahteikas, taidokas kuvitus antavat  ajattelemisen aihetta, löytämisen  riemua ja oivallusta useampiin ja perättäisiin lukuhetkiin yhdessä aikuisen kanssa. 

Usein tällaisten riittoisien kuvakirjojen jujuna on nimenomaan se, että ymmärrys kirjojen monikäyttöisyydestä syntyy lapsen ja aikuisen yhteisissä ja tasa-arvoisissa keskusteluissa.


Lue lapselle kuvaa ja tarinaa nostaa esille kymmenen viime vuoden aikana ilmestyneitä, valtaosin kotimaisia kuvakirjoja eri näkökulmista:  millaisia teemoja ja muita painotuksia kirjoista löytyy? Millainen on kuvakirjan dramaturgia? Mitä eroa on arkisilla kuvakirjahetkillä ja syventävillä kuvakirjakeskusteluilla? Entä kuinka kuvakirjoja voidaan hyödyntää osana keskustelevaa kuvantarkastelua (eng. visual thinking strategies)?

Jenni Erkintalo on tehnyt kirjaan näyttävän nelivärikuvituksen. Lisäksi kirjasta löytyy 12 suomalaisen kuvakirjan lähiluvut kirjan kansineen ja kuvitusaukeamineen.

Maistiaisia kirjasta löytyy Etana Editionsin verkkosivuilta.










tiistai 15. huhtikuuta 2025

Kun vanhempien kirkkaat päivät vaihtuvat kirkkaaseen viinaan


 

 

 












Tiia Mattila: Humalan soundtrack, 174 sivua, Myllylahti 2025. Kansi Riikka Kuivanen. 

 




Kurkkaan olohuoneeseen.
Faija makaa selällään sohvalla
toinen jalka lattialla,
toinen käsi roikkuu velttona,
sormet hipoo
niistä livennyttä oluttölkkiä. – – 

 

Nuorten humalahakuisesta juomisesta ei ole juurikaan kirjoitettu nuortenromaaneja, vaikka kotibileiden kuvauksessa yksi näytön paikka liittyykin usein alkoholiin. 
 
Takavuosilta muistuu kuitenkin mieleen Robert Swindellsin Lärvit  (Karisto 2003) ja Terhi Rannelan novellikokoelma Yhden promillen juttuja (Otava 2012).
 
Tiia Mattilan esikoisnuortenkirjan nimi, Humalan soundtrack, viittaa 14-vuotiaan Iiron vanhempien alkoholinkäyttöön, joka luo tumman varjon pojan arkeen. 
 
Iiron kotiolot ovat synkentyneet jo useamman vuoden ajan. 
Isän firma on ajautunut konkurssiin ja äiti joutunut työttömäksi. Vanhemmat tasapainoilevat eteenpäin vaihtelevalla menestyksellä pikavippien turvin.

 

      – sit tuli yyteet
ja mutsi sai potkut.
Se masentu
            ja sen kirkkaat päivät 
            vaihtui kirkkaaseen viinaan.  – – 

 

Iiro yrittää olla näkymätön omassa kodissaan. Kohtaus, jossa hän ostaa pullonpalautusrahoilla kaurahiutaleita, jotta saisi jotain syödäkseen, on karu ja koskettava. 


Lämmin ruoka on hänelle  ”arkipäivän luksusta, / jota liian moni / pitää itsestäänselvyytenä”. 


Iiro on ajautumassa luokkakaverinsa houkuttelemana rikoksen teille, mutta onneksi hän havahtuu ajoissa.   

 

Säeromaanille tyypillinen ilmava ilmaisu taittaa onneksi angstilta pahimman terän. 

 

Iirolla on onneksi luottoystävänään Topi, jolla on turvallinen koti ja kannustavat vanhemmat. Tosin Iiro yrittää epätoivoisesti pitää perheensä kulisseja pystyssä.

Solidaarisuus ja lojaalisuus vanhempia kohtaan ehtyy kuitenkin viimein ja poika on valmis hakemaan itselleen apua. 


Tiia Mattila kuvaa ilman vanhempiensa hoivaa varttuneen nuoren selviytymistaistelua uskottavasti. Missään vaiheessa Iiro ei jää täysin oma onnensa nojaan: koulun terveydenhoitaja, luokanvalvoja ja jopa naapurirapussa asuva ikäihminen Veikko ilmaisevat eri tavoin huolensa pojan jaksamisesta.  

 

Humalan soundtrackin voi lukea rinnakkain Mila Teräksen Iso hyppy -nuortenromaanin (Otava 2024) kanssa. 


Lapsiperheköyhyys tulee nimittäin jatkumaan myös alue- ja kuntavaalien jälkeen.  
 

torstai 3. huhtikuuta 2025

Toden ja fantasian kutkuttavasssa välimaastossa voi tapahtua kummia















Meri-Maaria Kivekäs: Naapurimme Eskelmus, kuvittanut Leea Simola, 55 sivua, Hertta kustannus 2025. 

 

 





Kaikki alkoi postilaatikosta.
 
Se oli ilmestynyt yön aikana täydellisen sopimattomaan paikkaan, keskelle kävelytietä. Muut postilaatikot seisoivat kiltisti jämpteissä riveissään pihojen reunoilla, mutta tämä karkuri pakotti ihmiset väistämään itseään. Sukunimelle tarkoitetulla liuskalla luki: Yksinäisten kirjeiden hotelli. 

 

Minäkertojana oleva poika innostuu huomatessaan, että tasaisena soljunut tylsä arki on selvästi solahtanut pois jengoiltaan.  

Pian hän tutustuu naapuriin äskettäin muuttaneeseen vanhaan mieheen, jolle rikkaalla mielikuvituksella varustettu pikkuveli antaa heti kutkuttavan nimen Eskelmus Dumbellusdoore Merenvangitsija Kynsiäinen. 

Poika haluaa itsekin vaihtaa tylsän nimensä uudeksi, ja niin hänestä tulee Aalekaappi Huiskinhaiskin Höpsöheinä Ritarikuningas.  
 
Eskelmus tuntuu ymmärtävän puolesta sanasta pojan harmin, kun vanhemmat ovat liian kiireisiä ja hajamielisiä.  
 
”Sellaista se on aikuisten elämä", mies huokaisi. ”Aikuisena oppii vahingossa tekemään itsestään kiireisen, kun luulee kasvaneensa moneen suuntaan tärkeäksi.”


Äidin ynseähkö asenne arjen yllätyksiin havainnollistuu hänen
ilmeessään  ja kehonkielessään. Tässä äiti kauhistuu mustaa kissaa,
jonka hän uskoo ennustavan pian jotakin pahaa tapahtuvaksi. Leea Simolan
kuvitusta Meri-Maaria Kivekkään tekstiin lastenkirjassa
Naapurimme Eskelmus (Hertta kustannus 2025).



Kesälomalla mummolassa vanhemmatkin onneksi vähän rentoutuvat, mutta vaikutus on valitettavan lyhytaikainen. 

Ennen pitkää äiti nimittäin aloittaa "lomamurinan", mikä tarkoittaa sitä, että äiti ikävöi jo lomalta takaisin töihin!  
 
Vanhempien kiire ja näkökulmien kapeus esitetään kuitenkin pääosin humoristisessa valossa. 

Meri-Maaria Kivekkään esikoislastenkirjasta löytyy yhtymäkohtia myös takavuosien lastenkirjaklassikkoon eli Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -lastenromaanisarjaan. 

Eskelmuskin nimittäin esiintyy Onnelin ja Annelin uusien ystävien, Tingelstiinan ja Tangelstiinan, tavoin eräänlaisena lasten tukijana tilanteessa, jossa tyttöjen omat vanhemmat eivät heitä arjen paineissa riittävästi huomioi. Eskelmus istuttaa pihalleen vähän omalaatuisempia siemeniä kasvattaakseen lihapullapuita ja nakkipensaita, kun taas Kurenniemen Tingelstiina ja Tangelstiina kylvivät pihalleen joulu- ja vappukoristeita.

Veljekset saavat lopulta salaperäisen postilaatikonkin toimintakuntoon, kun he  hankkivat  tarvittavaa taikapölyä veljesten keksimältä mielikuvitusotukselta Hörmeliiniltä ja Eskelmuksen kissalta Velmuselta. 
 

Eskelmus näyttäytyy yhteisöllisyyden ja moniarvoisuuden
puolestapuhujana. Leea Simolan  kuvitusta Meri-Maaria
Kivekkään tekstiin lastenkirjassa  Naapurimme Eskelmus 
(Hertta kustannus 2025). 


Naapurimme Eskelmus kannustaa veikeästi lukijoitaan tempautumaan mielikuvituksen vietäväksi. Postilaatikosta avautuu nimittäin ovi Yksinäisten kirjeiden hotelliin, missä yksinäiset ja onnettomat ihmiset löytävät ystäviä.  
 
Kivekäs on helsinkiläinen äidinkielen, teatterin ja luokanopettaja sekä laulaja-lauluntekijä.  
 
Monella somealustalla aktiivinen Kivekäs on tehnyt esikoiskirjastaan myös koulukäyttöön suunnatun kirjan eri lukuihin liittyvän tehtäväpaketin, jonka tavoitteena on helpottaa lukutaidon eri vaiheissa olevia lukijoita nauttimaan kirjasta.  

Tehtävät on jaoteltu erilaisten otsikoiden alle:

Sanajahti on tarkoitettu sanaston kartuttamisen ja luetun ymmärtämisen tueksi. 

Juonipuinti helpottaa tarinan hahmottamista ja luetun ymmärtämistä. 

Ajatuksenjuoksu-tehtävät sopivat jo harjaantuneemmille lukijoille, jotka hyötyvät tarinan monitahoisemmasta tulkinnasta. 

Toiminnalliset Kielileikki-tehtävät puolestaan on tarkoitettu kielen tutkiskeluun toiminnallisesti ja kehollisesti.
 
Ansiokkaasti kuvitus ja teksti on materiaalipaketissa nivottu eri tasojen tehtävissä saumattomasti toisiinsa. 

Vivahteikkaan kielen makusteluun liittyvät tehtävät kannustavat sanataidekasvatukseen. 

Koska mielikuvittelu sekä arjen ja fantasian sekoittuminen on Kivekkään tarinassa niin keskeisessä roolissa, kirja ei välttämättä ole kaikkein paras harjoitusalusta luetun ymmärtämiselle sellaisille lukijoille, jotka vasta hiljattain ovat saaneet jujun sujuvasta lukemisesta. Myös minäkerronta saattaa hankaloittaa tarinan hahmottamista ja juoneen samastumista.  

Tällainen luetun ymmärtämistä tukeva oheismateriaali tulee varmasti entisestään lisääntymään alakouluikäisten lasten kirjoissa. Kustannus-Mäkelän helppolukuisista  Lukumestari-, Kirjapiraatti- ja Lukutiikeri- kirjasarjoista löytyy tämänkaltaista, joskin paljon pelkistetympää tukimateriaalia.

Kirjan typografiaa olisi voinut hiljattain lukemaan oppineen lapsen kannalta selkeyttää isommalla kirjasimella, lihavoiduilla sanoilla ja poistamalla kappaleista hahmottamista vaikeuttavaa turhaa tavutusta. 

Tällaisenaan Naapurimme Eskelmus toimii todennäköisesti paremmin aikuisen ääneenlukemana jatkotarinana. 

Leea Simola tunnetaan entuudestaan kuvittajana hänen omasta Siri-kuvakirjasarjastaan (Myllylahti v:sta 2016). Hänen suuripäiset lapsihahmonsa ovat ilmeikkäitä ja eloisia.

Sarjassa on ilmestynyt jo neljä osaa ja uusin osa, Siri ja hienot vieraat, ilmestyy myöhemmin tänä vuonna, kuten myös kuvitus Jaana Parikan tekstiin tunnekasvatusta tukevassa kuvakirjassa Tuulin seikkailut (Lector).