Säröt ja keskeneräisyyden tunnot kuuluvat elämään

Aino Louhi: Tähtienvälinen avaruus, 168 sivua, Suuri Kurpitsa 2022.

 

 

Nuortenkirjallisuuden lajivalikoima on jatkuvassa kasvussa: tarjolla on realististen nuortenkirjojen, fantasian, dystopian , scifin ja dekkarien lisäksi yhä enenevässä määrin selkomukautettuja nuortenromaaneja, selkokielellä alunperinkin kirjoitettuja nuortenkirjoja, säeromaaneita ja sarjakuvaromaaneita.

 

Aino Louhen Tähtienvälinen avaruus sopii hyvin myös nuorten luettavaksi samaan tapaan kuin Louhen edellinen sarjakuvaromaani Mielikuvitustyttö vuodelta 2019.

 

Kummassakin sarjakuvaromaanissa kuvataan ihmissuhteita, niihin liittyviä odotuksia, unelmia ja elämään väistämättä kuuluvia pettymyksiäkin. 

 

Nuoret aikuiset,  nainen ja mies, ihastuvat, rakastuvat ja seurustelevat. Rakastumista ei kuvata suurena hurmana, kumpikin tunnustelee ensin toisen tunteita. 

Suhde päättyy kuitenkin eroon.

 

Eleiden ja ilmeiden lisäksi myös varjoilla ja väreillä ilmaistaan
paljon sellaistakin, mikä jää tekstissä sanoittamatta.
Aino Louhen kuvitusta sarjakuvaromaaniin
Tähtienvälinen avaruus (Suuri Kurpitsa 2022). 

Sarjakuvaromaanin nimi on hieno allegoria kuvaamaan naisen pitkää toipumista, henkistä kasvua ja itsenäistymistä.

 

Muutossa rikkoontuneesta peilistä tulee vertauskuva eron jälkeen rikki menneelle minäkuvalle.  

 

Rikkoontuneen peilin sirpaleet havainnollistavat
keskushenkilön tuntoja. Aino Louhen kuvitusta
sarjakuvaromaaniin Tähtienvälinen avaruus 
(Suuri Kurpitsa 2022).  

Aino Louhen keskushenkilö on kasvonilmeiltään, osittain lisääntyvän alakulonkin takia,  melko jähmeä ja myös muilta ulkoisilta piirteiltään hyvin luonnosmainen. 

Koen tämän ennen muuta tehokeinona: lukijan on helpompi samastua minäkertojan tuntoihin, kun tämä ei ole kuvankaunis ja kaikin puolin ”täydellinen”, vaan myös ulkoisesti rosoinen.

 

Sarjakuvaromaani on jaettu prologin jälkeen 11:een oivaltavasti nimettyyn ja tarinan kannalta merkittävään episodiin: Vapaus, Peili, Lähtö, Tähtienvälinen avaruus, Listat, Järistys, Kylpy, Helium, Aallot, Vuori ja Tähdet.

 

Minäkertoja matkustaa johonkin nimeämättömään maahan Aasiassa, missä hän kokee tulkintani mukaan suurta ulkopuolisuuden tunnetta ja epätoivoa. 

Kaksi satunnaista kohtaamista, etäältä nähty nelihenkinen lapsiperhe ja vanha nainen meren rannalla, toimivat katalysaattoreina kohti jotakin uutta ja eheyttävää palauttaen samalla naisen uskon tulevaisuuteen.

 

 

Iäkkään naisen kohtaaminen meren rannalla nousee tarinan
 käännekohdaksi. Aino Louhen kuvitusta sarjakuvaromaaniin 
Tähtienvälinen avaruus (Suuri Kurpitsa 2022). 

Meren kuohujen hiomat lasinsirut ja simpukat ovat symboleita  uuden elämänvaiheen alkamiselle.  

 

Aino Louhi käyttää rohkeasti väriä: sysi-synkkää sinimustaa vasten monet kirkkaat värit energisoivat myös lukijan. 

Tähtienvälinen avaruus oli viime vuonna ehdolla Tulenkantaja-palkinnolle. 

Palkinnon sai Merja Mäen evakkoromaani Ennen lintuja (Gummerus 2022), mutta mielestäni Louhen sarjakuvaromaanilla olisi ollut enemmän potentiaalia käännösmarkkinoilla. 

 

Piakkoin ilmestyvässä Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehden teemanumerossa keskitytään nuortenkirjallisuuteen: sen monipuoliseen tarjontaan ja uusiin trendeihin. 

Lehdessä pohditaan myös lukijan ja nuortenkirjan kohtaanto-ongelmaa. Aiheuttavatko esimerkiksi YA- ja NA-luokittelut enemmän hämmennystä kuin täsmäosumia?  Yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Annu Viheriälehto muistuttaa artikkelissaan, että  eri genrejä kannattaa pitää ennakko-luulottomasti esillä, kun taidoiltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan erilaiset oppilaat etsivät kiinnostavaa luettavaa.

 

 

Älä unohda sarjakuvaromaania!

Anne Muhonen: Älä unohda minua, sarjakuvaromaani, 70 sivua,  Avain 2021.

 

Nuorten lukemaan innostamisessa olisi nykyisin tärkeää, että opettajat, vanhemmat ja muut nuoren läheiset tiedostaisivat tarjonnan monipuolisuuden.

 

Säeromaanit, selkomukautukset ja selkokirjat, tietokirjat ja sarjakuvaromaanit voivat sopia sellaiselle nuorelle, joka ei ole löytänyt perinteisen proosan puolelta itselleen mieleistä luettavaa.  

 

Sarjakuvaromaanit ovat onnen omiaan myös äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen opetussuunnitelmiin niiden tulkinnassa tarvittavan kuvanlukutaidon puolesta.

 

Anne Muhosen ura sarjakuvan tekijänä on jatkunut jo melkein 20 vuotta. 

Esikoisalbumi Ada ilmestyi 2003. Jo siinä näkyi kiinnostavasti hänelle ominainen tapa antaa keskushenkilöiden muistella lapsuuttaan tai nuoruuttaan.

 

Muhosen uutuus, sarjakuvaromaani Älä unohda minua, valottaa kiinnostavasti kukkakaupassa töissä olevan aikuisen Hillan sekä murrosikäisen  työharjoitteluun kukkakauppaan tulevan Eeron erilaista todellisuutta ja asennetta elämään. 

Sarjakuvaromaanissa kurkistetaan myös Hillan viihtyisään
kotiin. Anne Muhosen kuvitusta sarjakuvaromaaniin
Älä unohda minua (Avain 2021). 

Juuri  kahden eri-ikäisen keskushenkilön näkökulmien ristiin valottamisen ansiosta sarjakuvaromaani on antoisa elämys myös aikuiselle. Se havahduttaa luontevasti myös nuorta lukijaa samastumaan aikuisten elämään sellaisella intensiteetillä, jota harvoin perinteisessä nuortenkirjallisuudessa edes kohtaa. 

 

Kari, Hillan entinen poikaystävä, soittaa yllättäen ja sysää Hillan muistot, myös kipeät, rytinällä liikkeelle. 

Syy yhteydenottoon on kuitenkin arkinen ja vähän itsekäskin, sillä Karin oppilas kaipaa nopeasti työharjoittelupaikkaa.

 

Hilla suhtautuu ehdotukseen ensin penseästi. Hänellä taitaa olla aiempaa kokemusta – tai ennakkoluuloja – veltoista teineistä, joita työharjoittelu kukkakaupassa  ei todellakaan kiinnosta pätkän vertaa.

 

Ilmeet ja kehonkieli ilmaisevat paljon tärkeitä tunteita. 
Anne Muhosen kuvitusta sarjakuvaromaaniin 
Älä unohda minua (Avain 2021). 

Vähitellen luottamus kuitenkin rakentuu, ja Hilla on näkevinään Eeron sumeissa silmissä jo pientä kiinnostuksen kipinääkin työtä kohtaan.

 

Muhosen juoni on tietoisesti aukkoinen: paljon jätetään kehonkielen, katseiden ja lukijan oman päättelyn varaan. 

 

Hillan yksinäisyys ja kokemus kesken jääneestä ja jumittuneesta elämästä on riipaisevasti kuvattu. Eeron ryhmään kuulumisen tarve on koitua pojan kohtaloksi, mutta loppu kiertyy onnelliseksi.

 

 

 

 

 

 

Kun nuoruuden kuvaus säväyttää tuttuudellaan

Aino Louhi: Mielikuvitustyttö. Imaginary girl. 165 sivua, englanninkielinen käännös Pauliina Haasjoki, taitto Liina Luoma, Suuri Kurpitsa 2019. 

Olen jo pidempään povannut, että visuaalisuus tulee runsastumaan varhaisnuorten- ja nuortenkirjallisuudessa.

Aino Louhen sarjakuvaromaani Mielikuvitustyttö on ensisijaisesti kohdennettu aikuisille, mutta sen minäkertojan kehitystarina ja nuoruuden tunnetempoilut koskettavat säväyttävästi myös murrosikäisiä.   

Varhaisen lapsuuden ystävyys tarkoittaa kukkaseppeleitä
ja päiväkodin kaverikuvia. Aino Louhen kuvitusta sarjakuvaromaaniin
Mielikuvitustyttö - Imaginary girl  (Suuri Kurpitsa 2019). 

Louhi tavoittaa kuvin ja sanoin upeasti mutta silti maltillisen pelkistetysti kahden tytön varhaisesta lapsuudesta juontuvan ystävyyden ja hengenheimolaisuuden, joka tyttöjen varttuessa kuitenkin hapertuu alakoulun alkaessa ja tyttöjen elinpiirin laajentuessa.  

Aino Louhi tiivistää sarjakuvakerrontaansa ja niukkaan tekstiin yli sukupolvien tunnistettavaa tyttöjen keskinäistä kisailua ulkonäöstä ja käytöksestä. Kaveriringin ulkopuolelle jätetyllä minäkertojalla on vimmainen halu miellyttää muita oman mukavuuden ja jopa mielenrauhankin kustannuksella.

Samanlaiset mutta silti erilaiset. Koulun alkamisen myötä tytöt
kyseenalaistavat aiemmin itsestäänselvinä pitämiään asioita, jotka
säröttävät vähin erin ystävyyttä. Aino Louhen kuvitusta
sarjakuvaromaaniin Mielikuvitustyttö - Imaginary girl
(Suuri Kurpitsa 2019).

Minäkertojan katse muuttuu iän karttuessa ymmärrettävästi analyyttisemmäksi ja ulkopuolisuuden tunne kasvaa entisestään. 

Syvä ystävyys muuttuu yläkoulussa etäihastuksiksi ja poikaystävän kaipuuksi. Kuinka tuttua ja tunnistettavaa! Taitonsa Louhi osoittaa siinä, että kerronnasta puuttuu kokonaan  näistä piinavuosista jo selvinneelle aikuiselle niin tyypillinen  asioiden parhain päin selittely ja nuoruuden angstin vähättely!   

Tienristeys ja kahtia leikatut vartalot viestivät eritymisestä.
Aino Louhen kuvitusta sarjakuvaromaaniin
Mielikuvitustyttö - Imaginary girl  (Suuri Kurpitsa 2019). 

Louhi kuvaa ensirakkauden hurmaa ja siihen ladattuja odotuksia juuri sillä vimmaisella intensiteetillä, joka löytyy kenen tahansa tytön teiniaikojen päiväkirjasta. 

Kaipuu ja ikävä näyttäytyy myös talvisena sielunmaisemana.
Aino Louhen kuvitusta sarjakuvaromaaniin
Mielikuvitustyttö - Imaginary girl  (Suuri Kurpitsa 2019). 

Kuvituksen sävyskaalassa vahvoilla väreillä on mustavalkoisen ja harmaan sävyjen rinnalla aina merkityksensä. 

Harkitut värit myös viestivät lukijalle ja kuvankatsojalle vaihvihkaa, että minäkertojan elämä ei kenties oikeasti ole lainkaan niin haljua ja vähäpätöistä kuin mitä tämä itse pahimmissa syövereissään kokee.