21. luukku: Pitkän matkan ihmettelijän terveisiä maailman lapsilta

 

Martti Lintunen: Puolen maailman lapset, Pieni Karhu 2020.

Valokuvaaja, toimittaja ja tietokirjailija Martti Lintusen selkokirja Puolen maailman lapset ilmestyi juuri sopivasti ennen joulua muistuttamaan maailman lasten epäsuhtaisesta hyvinvoinnista.

Martti Lintunen on tehnyt pitkän uran Kansan Uutisten valokuvaajana. Hän on myös kouluttanut Lahden Taideteollisen oppilaitoksen ja Taideteollisen korkeakoulun valokuvalinjojen opiskelijoita. 

Vuosituhannen taitteessa hän julkaisi Otavan kautta useampia eläinaiheisia lasten valokuvakirjoja. 

Tansanialaispoikien jalkapallo on itse tehty.
Martti Lintusen valokuvakuvitusta selkokirjaan Puolen
maailman lapset (Pieni Karhu 2020). 

Puolen maailman lapset -selkokirjan kuvamateriaali on peräisin Lintusen reportaasimatkoilta eri puolilta maailmaa. 

Lintunen nimittää itseään "pitkän matkan ihmettelijäksi".

Miltään matkalta 

en palaa samanlaisena

kuin lähtiessäni.

Jokin muutos on tapahtunut 

itsessäni ja ajatusmaailmassani.

Kambodzalaiset tytöt vedenhaussa.
Martti Lintusen valokuvakuvitusta selkokirjaan Puolen
maailman lapset (Pieni Karhu 2020).  

Lintunen käyttää kirjassa pääosin kehitysmaa-sanaa, jota pidetään nykyisin sävyltään jo hieman poliittisesti epäkorrektina. 

Sen sijaan suositetaan käyttämään ilmaisua kehittyvät maat. 

Kuvien aiheet löytyvät lasten leikeistä,  koulunkäynnistä  ja arkisista puuhista. 

Siperian junassa taltioitui tämä mongolialaisen tytön
keskittynyt lukuhetki. Martti Lintusen 
 valokuvakuvitusta selkokirjaan Puolen maailman lapset
(Pieni Karhu 2020).  

Hädästä tai puutteesta huolimatta lapset poseeraavat usein kuvissa suoraan kameralle iloisina saamastaan huomiosta. 

Martti Lintusen tyyli on toteavaa, sanastoltaan selkeää, mutta hän tuo myös avoimesti esille näkemyksiään esimerkiksi maailman lasten epätasa-arvoisuudesta monella eri elämänalueella.

Kirja lisää yhtälaisesti  lasten, nuorten ja  aikuisten tietämystä vaikkapa katulapsista, lapsityövoimasta ja pakolaisuudesta.

Kuvilla on yleensä tarkentavat kuvatekstit, ja taitossa perustekstin ja kuvatekstien hahmotus toimii hyvin, kun kuvatekstit on lihavoitu. 

 

 

Veikeää ajankuvaa 1980-luvulta

Lars Wik: Kesäleikit, Kevätleikit, Syysleikit, Talvileikit, Minä syön, Minä leikin, Vaatteeni, Nukkumaan, Kotini, Leikitään sisällä, Leikitään yhdessä,Minä kylven, Tammen Ensi-kirja -sarja: Tammi 1979–1981

Kehittyvä lapsi -katselukirjasarja: Omia esineitäni, [ei vuosilukutietoa] Tammi.  

Osa kirjoista on ilmestynyt myös Tammen Minikirjat-sarjassa. 

  

Perhepiirissä ilmenneen mielenkiinnon takia rouva Huu on viime päivät yrittänyt kartuttaa listaa Suomessa julkaistuista valokuvakuvitetuista lastenkirjoista. 

Ja päivä päivältä Huu on yhä enemmän innostunut pohtimaan myös valokuvan todistusvoimaisuutta lastenkirjan kuvituksessa.  

Valokuvakuvitettujen kirjojen runsaus näkyy erityisesti 1970-80-lukujen tarjonnassa.

Nämä veikeät katselukirjat voi perustellusti nähdä myös lapsen kulttuurihistorian ja perhearjen tallentajina.

Tekstittömät kuvakirjat ovat alkuaan tanskalaista tuotantoa. Sikäläinen sukupuolisensitiivisyys näkyi jo 1980-luvulla: kaikissa kirjoissa esiintyvä ns. mallilapsi, vaaleatukkainen leikki-ikäinen, ei paljasta suoraan sukupuoltaan.

Lapsipäähenkilön sukupuolineuraaliuden lisäksi on tietysti tärkeää, että sekä isä että äiti ottavat osaa lapsen arkeen tasapuolisesti: äiti antaa vauhtia keinuvalle lapselle kirjasssa Kevätleikit (Tammi 1981) ja kirjassa Vaatteeni (Tammi 1978) mennään isän kanssa rattailla kaupungille. Valokuvakuvitus Lars Wik. 

 Nämä kirjat ovat myös mainio todiste siitä, kuinka jokainen kuvakirja on lapselle samalla tietokirja. Vauva- ja taaperoikäisille suunnattujen katselukirjojen  yksi keskeinen anti pienelle lapselle on auttaa häntä sosiaalistumaan ympäröivään maailmaan: kertoa yksittäisen esineiden, päivittäisten rutiinien ja tapahtumien kautta arjesta, mottona: tuttu on turvallista.

Tämäntyyppisille, mutta sisällöltään ehkä hieman monipuolisemmille pikkukirjoille olisi varmasti tilausta myös Suomeen tulevien pakolaisten kotouttamisessa uuteen ympäristöön ja maan tavoille!

1980-luvun valistushengen mukaisesti kirjojen takakannessa kerrotaan:

Kasvatuksellisesti oikein suunnitellut ENSI-katselukirjat sopivat pienokaisille n. 9 kuukauden ikäisistä 3-vuotiaisiin. Hyvä katselukirja auttaa ja edistää lapsen kielellistä ja tunne-elämän kehitystä. Se opettaa lasta ymmärtämään kuvia ja sanoja ja omaksumaan käsitteitä. ENSI-katselukirjoissa käsitellään lapselle läheisiä arkipäivän asioita. Samalla jokainen kirja kertoo pienen ”tarinan” ilman tekstiä.

Lähikuva lapiosta ja ämpäristä, ja seuraavalla sivulla leikki on jo vauhdissa.
Lars Wikin valokuvakuvitusta kirjaan Kesäleikit (Tammi 1981). 

Vuodenaikoihin liittyviä kirjoja lukuun ottamatta kirjoissa on sama rakenne ilman tekstitystä. Vasemman puoleisella aukeamalla esitellään yksittäinen arkinen esine/ lelu tai vaatekappale. Oikeanpuoleisella aukeamalla on lapsi esineen, lelun kanssa tai tähän vaatteeseen pukeutuneena ja aktiivisessa liikkeessä. Aukeamilta voi tunnistaa myös erilaisia tunnetiloja.

Kuvakerronta myös ”kumuloituu”, eli viimeisellä aukeamalla esitetään lapsi eri vaateparsiin pukeutuneena tai kaikkein kirjassa esiteltyjen lelujen keskellä leikkimässä.

Uskoisin, että näillä kirjoilla on oma hohtonsa nykyisten, retromuodin nimeen vannovien hipsterivanhempien keskuudessa: tallentavathan kirjat hyvin 1980-luvun väri- ja esinemaailmaa.

Tahatonta komiikkaa liittyy Omia esineitä -kirjaan (Tammi s.a.).  Siinä esitellään lautasen, tuttipullon, lusikan, banaanin, omenan, syöttötuolin, pinnasängyn, vaipan, potan, tyynyn, pyyheliinan, kylpyammeen, saippua, pallon, kengän, nuken, paidan ja housujen lisäksi myös isä ja äiti! Ehkä tanskalaisen alkuteoksen nimi on ollut materiakeskeisyyttä korostavan suomennetun nimen sijasta vaikkapa Tärkeät asiat? Valokuvakuvitus Lars Wik. 

Kirjassa Nukkumaan (Tammi 1978) nähdään myös 1980-luvun kylpyhuoneen sisustusratkaisuja ja aikansa suosittuja väriyhdistelmiä kaakeleissa. Valokuvakuvitus Lars Wik. 

Nukkumaan menoon keskittyvässä kirjassa kylvetään ja harjataan hampaat, mutta ei syystä tai toisesta lueta lapselle lainkaan iltasatua! Sen sijaan Minä leikin -kirjasta (Tammi 1978) löytyy aukeama, jossa luetaan valokuvakuvitettua, maatalon eläimistä krtovaa katselukirjaa. Valokuvakuvitus Lars Wik.