Sipin
päivän kirjakutsut Tampereen pääkirjasto Metson Lehmus-salissa keskiviikkona 15.2.2017.
Vuoden 2016 lasten- ja nuortenkirjatarjontaa esittelivät pedagoginen
informaatikko Mervi Hietanen (tietokirjat) sekä kirjastonhoitajat Katariina
Ahtiainen (kuvakirjat, sadut lastenkertomukset, runokirjat), Elisa Marttinen
(helppolukuiset, lastenromaanit, lastenkertomukset, sadut), Niina Salmenkangas
(lastenmusiikki) ja Tuija Mäki (lastenkertomukset, sadut, fantasia, spekulatiivinen fiktio, nuortenkirjallisuus).
Tampereen pääkirjaston lasten-
ja nuortenkirjaosaston kirjakutsuilla on jo 14 vuoden mittainen perinne.
Maakuntakirjastokaupungeissa on eri puolilla Suomea pidetty jo pitkään tällaisia koko tarjontaa summaavia koulutustilaisuuksia.
Edellisvuoden
lasten- ja nuortentarjonnan esittelyillä on nykyisin entistä isompi merkitys
lasten ja nuorten ja kirjojen kanssa eri tavoin työskenteleville. Ne auttavat saamaan
kokonaiskuvaa jatkuvasti rönsyilevästä ja runsastuvasta tarjonnasta. Pieniä
kustannuskentän toimijoita ja omakustanteita tulee koko ajan lisää, ja niistä on vaikea pitää
mitään lukua.
Kirjakutsujen ansio on juuri
siinä, että isojen ja pienten kustantajien tarjontaa ei arvoteta suuntaan tai
toiseen. Mutta täyden koulutuspäivän jälkeen hiipii kyllä mieleen epäilys, löytävätkö kaikki
kirjat edes uutterien kirjavinkkarien työn tuloksena lasten ja nuorten lukemiksi.
Kirjakutsuilla ei kuitenkaan kuultu
huolipuhetta lasten ja nuorten lukemisen vähenemisestä. Kirjastoväki näkee
onneksi yhä päivittäin onnellisia kohtaamisia, joissa oikea kirja löytää oikean lukijansa.
Kirjakutsuilla tärkein
arvostuksen mittari on kirjan vinkattavuus: suuri osa Sipin päivän kirjakutsujen osallistujista oli kirjastoväkeä, mutta mukana oli myös ilahduttavan paljon päiväkoti- ja
koulupuolen kasvattajia, myös aivan ensikertalaisia. Kirjakutsun osallistujat
saivat kotiin ja työnpaikalle viemisiksi kattavan kirjalistan, jossa kukin
esiintyjistä on nostanut kiinnostavimpia vuoden kirjoja eri otsakkeiden alle.
Lastenkirjahyllyn perinteinen
kirjakutsukatsaus pyrkii tällä kertaa poimimaan kiinnostavia havaintoja ja
uusia trendejä yksittäisten teosnostojen sijaan.
Mervi Hietasen
tietokirjaosuudessa ryhmittelystä näkyy myös teosten kirjastoluokka. Iso osa
lapsia ja nuoria kiinnostavista tietokirjoista voi löytyä myös aikuisten
puolelta.
Selkokirjojen määrä näyttää
runsastuvan vuosi vuodelta. Monet selkotietokirjoista tyydyttävät yhtälaisesti
aikuisen, lapsen ja nuoren
tiedonnälkää. Selkokirjoja on tarjolla ilahduttavan runsaasti sekä alakouluikäisille että nuorille. Myös
maailmankirjallisuuden klassikoista tehdään selkomukautettuja versioita.
Hietasen useamman tietokirjanoston
perusteella retrotyyli on leviämässä jo tietokirjojen kuvitukseenkin.
Kotimaisia laadukkaita luontokirjoja tehdään lapsille entistä enemmän, mikä on
tietysti iso ilonaihe.
Käännöstietokirjoissa ongelmana
tahtoo olla se, että tietoaineksesta osa saattaa olla jo auttamatta vanhentunut
siinä vaiheessa kun se päätyy suomennettavaksi. Tässä siis taas hyvä syy suosia
suomalaista!
Katariina Ahtiaisen savottana oli käydä läpi
kuvakirjojen lisäksi myös runot, lastenkertomukset ja sadut, osin yhdessä Tuija
Mäen ja Elisa Marttisen kanssa.
Kuvakirjanimekkeitä hankittiin Ahtiaisen tilaston mukaan maakuntakirjastoon lähes 350 kappaletta, ja näistä peräti kolmannes on kartonkilehtisiä katselukirjoja!
Eri tavoin ääntelevien kirjojen määrä on kasvanut:
Ahtiaisen arvelun mukaan kirjan monikäyttöisyys on yksi kustantajien kikka
saada kirja paremmin myydyksi.
Yleisenä huomionaan Ahtiainen kiitteli kuvakirjoista
löytyvää tavallisten perheiden arjen tarinoita, joista puuttuu päälle liimattu
idylli.
Elisa Marttisen luku-urakkaan kuuluivat helppolukuiset,
lukemaan opetteleville suunnatut lastenkirjat, joissa on isompi fontti ja
enemmän kuvitusta. Laadultaan ja ääripäiltään kyse on varsin sekasisältöisestä
joukosta.
Kustantajista Kustannus-Mäkelä pitää edelleen määrän puolesta
kärkisijaa (viime vuoden 64 helppolukuisesta peräti 26 tuli Mäkelältä!) , mutta
iso osa niistä on ”bulkkitavaraa” ja
muutamissa kirjoissa lukevaa lasta Marttisen mielestä jopa aliarvioidaan.
Marttinen oli ilahtunut yhdeksästä kotimaisesta helppolukuisesta
uutuudesta ja hän piti WSOY:n uutta Lukupalat-sarjaa
valopilkkuna
Pienten kustantajien satukirjoissa ja
lastenkertomuksissa esiintyy huostaan otettuja lapsia, vankilassa
tuomiotaan kärsiviä vanhempia, kiusaamista ja perhedraamaa sekä lapsen vakavaa
sairastumista. Moniin kirjakutsuilla esiteltyihin pienten kustantajien teoksiin täytyy vielä myöhemmin yrittää Lastenkirjahyllyssäkin
palata.
Niina Salmenkankaan lastenmusiikkikatsauksessa
kuultiin jälleen svengaavia maistiaisia viime vuoden
lastenlevytarjonnasta. Sattumaa tai ei, viime vuonna ilmestyi poikkeuksellisen
paljon uskonnollisia lastenlevyjä.
Oivaltavasti Salmenkangas muistutti, että aina ei tarvitse lukea iltasaduksi (satu)kirjaa, vaan voi myös
valita kauniisti kuvitetun nuottikirjan ja laulaa siitä yhdessä laulu tai
useampi.
Matti Karjalaisen sairastumisen takia sarjakuvakatsaus
jäi kirjakutsuilla tällä erää kuulematta ja Tuija Mäki paikkasi lennosta myös
Karjalaisen osuuden fantasiasta ja nuortenromaaneista.
Nuortenromaanien ikuinen teema, rakkaus, näkyi
viime vuonna sekä kotimaisissa että käännetyissä nuortenromaaneissa, usein myös
kahden päähenkilön näkökulman kuvauksina.
Jessica
Schliefauerin Ester & Isak (Karisto) sekä Rainbow Rowellin Eleanor
& Park (Viisas elämä) puhuttivat
kirjastoväkeä vahvoina teoksina. Kummassakin väkivalta on
keskeisessä osassa. Yleisökommentissa ihmeteltiin myös avoimesti sitä, kuinka
on mahdollista että mikään iso kustantaja ei hoksannut ottaa Rowellin hittikirjaa
valikoimiinsa. 1980-luvulle
sijoittuva Eleanor & Park on
sykähdyttänyt myös aidosti nuoria – siis ilman laajamittaista markkinointikoneistoa
– , mikä taitaa olla jo aika harvinaista!
Jotkut aiheet tai kerronnalliset ratkaisut näkyvät
toisinaan hätkähdyttävän identtisinä useammassa teoksessa. Otavan
nuortenromaanikilpailussa menestynyt Anne-Maija
Aallon Syvään veteen ja Sara Saarelan Kanssasi en tarvinnut sanoja (Kharis) ovat asetelmiltaan ja kerronnallsilta ratkaisuiltaan samanlaisia.
Ilahduttavana ilmiönä voi pitää sitä, että
nuortenromaaneissa kuvataan nykyisin enemmän maaseudun nuoria. Keskustelua käytiin myös Estelle Maskamen DIMILY-sarjasta (Gummerus), sen moraalista ja suosion syistä
nuorten keskuudessa.
Mintie Dasin Storm sisters
–sarjan avaus Kuohuva maailma (Tammi)
oli jäänyt useammalta vinkkaajalta kesken ja tätäkin pohdittiin, mikä
siinä tökki pahiten ja päädyttiin mm. toteamaan, että kielessä
on jotain pielessä, se ei
”kulje”.
Tuija Mäki kiteytti osuvasti, että viime vuosi oli
kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa poikien vuosi. Entuudestaan tutut sekä
esikoistekijät, naiset ja miehet, kirjoittivat peräti 20 kirjaa
poikalukijoille!
Metson lasten- ja nuortenkirjallisuuden kirjakutsujen ehdoton valtti on se, että useampi esiintyjä omaa pitkän perspektiivin esittelemäänsä kirjallisuuden alueeseen. Niinpä he parhaimmillaan myös pystyvät tekemään lukemastaan
kiinnostavia zuumauksia ja päätelmiä. Erityisesti Tuija Mäen hyvästä muistista ja näkemyksellisyydestä on ilo nauttia vuodesta toiseen.
Dystopiat ovat Mäen havaintojen mukaan muuttuneet aiempaa kevyemmiksi:
niihin ei enää ladata koko maailman tuhoutumisen uhkaa. Suomalaisen esikoistekijän K.K. Alongin Kevätuhrit (Otava) tosin edustaa sitä angstisempaa maailmanlopun dystopaa, mutta se sai kiitosta myös yleisöltä ja moni odottaa jo jatko-osaa malttamattomana.
Kevätuhrit on mukana Suomen Kirjastoseuran Koko kansa lukee -kampanjassa, jossa kannustetaan kirjaston käyttäjiä tutustumaan e-lukemiseen. Valikoimassa on myös Maria Turtschaninoffin Maresi (S & S), Paula Norosen Supermarsu palaa tulevaisuuteen (Tammi) sekä Malin Klingenbergin & Joanna Vikström Eklövin Den falska Bernice (S & S).
Lasten fantasian osalta Tuija Mäki kiitteli myös sitä, että seikkailussa ovat tasavertaisina toimijoina entistä
useammin tyttö ja poika. Tämä helpottaa luonnollisesti vinkkausta.
Rouva
Huu puolestaan kiittää taas Metson lasten- ja nuortenkirjaosaston väkeä asiantuntevista ja
ajatuksia herättävistä esityksistä.
Toivoisin myös kustantajien edustajien toimertuvan
paikalle kuulemaan summauksia vuotuisesta tarjonnasta. Kansikuvilla,
kuvituksilla, taitolla, kirjasimen koolla on vissi merkitys. Liian usein
sisällöltään hyväkin opus hukkaa mahdollisuutensa.