Kun köyhyys on ohimenevä kokeilu

 

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli, kuvittanut Christel Rönns. 116 sivua. Tammi 2012
 

 

Risto huolestuu, kun hänen parhaan kaverinsa Nellin luona syödään koko viikon ajan pelkkää kaalikeittoa ja Nellillä on yllään hiutuneet, paikkausta vaativat vaatteet. 
 
Lopulta Rauha-tätikin huolestuu, kun hän  huomaa, että Perhosten perhe liikkuu auton sijasta pyörillä:

 

Mitä Perhosille on mahtanut tapahtua, Rauha mietti. Syövät kaalikeittoa ja ovat luopuneet autostaan. Voisi kuvitella, että Perhoset ovat köyhtyneet, mutta eihän se ole mahdollista, hehän ovat kuuluisia televisiokokkeja.

Rauhalla on paraatipaikka tarkkailla pihan tapahtumia. Nyt hämmennystä aiheuttaa se, että Perhoset liikkuvat yksityisauton sijasta polkupyörillä.
 Christel Rönnsin kuvitusta Sinikka ja Tiina Nopolan lastenromaaniin
Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli (Tammi 2012).

 

Todellisen köyhyyden sijaan kyse onkin eräänlaisesta kokeilusta. 

Nellin vanhemmat Pontus ja Pinja ovat mukana Kukkaro kiinni kuukaudeksi -ohjelmassa, jossa heidän tulee olla kuukauden ajan ”hyvin säästäväisiä”. 

Perhe on sitoutunut siihen, että heitä kuvataan kerran viikossa ja he näyttävät kuinka elämä sujuu ilman autoa, televisiota, herkkuruokia ja sähköporaa. 

Riston mielikuvitus loihtii jo näkymän kadulla 
kerjäävästä Nellistä. Christel Rönnsin kuvitusta
Sinikka   ja Tiina Nopolan lastenromaaniin 
Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli (Tammi 2012).

 

Nellin äiti sanoittaa lopulta perheen tilannetta Rauha-tädille näin dramaattisesti: 

 

Miten sen nyt sanoisi… Pinja mutisi. – Elämme toistaiseksi kädestä suuhun. 

 

Köyhyys jää lopulta taka-alalle, kun tapahtumat eskaloituvat sarjalle tuttuun tyyliin. 

Risto nimittäin vuokraa Nellin Alpo-kissan, joka päätyy Pakastaja-Elvin hoteisiin. Rauha muistaa Elvin arvokkaan Zeppelin-postimerkin, jota sitten yhdessä naapuri Lennartin kanssa yritetään jäljittää…
 
Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli ilmestyi 13 vuotta sitten, vuonna 2012.

Jos kirja ilmestyisi vasta nyt, siihen suhtauduttaisiin varmasti melko nyreästi. 
Vielä kymmenen vuotta sitten tosi-tv-ohjelmat taisivat nimittäin vielä olla lapsiperheköyhyyttä  yleisempi ja kiinnostava ilmiö.
 

 

 

Lisää lastenkirjoja  rahasta tai sen puutteesta:

Petra Heikkilä & Mirkka Eskonen: Huolisyöppö, S&S 2024 / kuvakirja

Mili Bunda & Maria Hovilainen: Kaksin, Minea 2024 / kuvakirja

Natalia Salmela, Jasmin Hamid & Anna Salmisalo: Raha Missä se kasvaa ja mihin se katoaa, WSOY 2022 / tietokuvakirja

Elina Lappalainen: Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä. Kuvittanut Mitja Mikael Malin, Tammi 2023 / lastenromaani

Juba Tuomola: Fyffe on rahaton, Otava 2021 / kuvakirja 

Martti Lintunen: Puolen maailman lapset, Pieni Karhu / selkokielinen tietokirja

Mimmu Tihinen: Pieni numero, kuvittanut Mari Ahokoivu, Karisto 2019 / lastenromaani

Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa -kuvakirjat, Teos vuodesta 2015 / kuvakirja

Kreetta Onkeli: Selityspakki. Kuvittanut Ninka Reittu,  Otava 2013, tarinat Rahapula ja Kerjäläinen, Otava 2013  / tarinakokoelma

Susanna Alakoski: Päivän Harri, suomentanut Tuula Kojo, Schildts & Söderströms 2012 / lastenromaani

Terhi Friman & Tanja Mikkola: Riikinkukkotyttö, Pieni Karhu 2011 / kuvakirja

Marja-Leena Tiainen: Maiju ja Bao, kuvittanut Väinö Heinonen, Tammi 2009 / helppolukuinen lastenkirja, Kirjava kukko -sarja 

Ulf Nilsson & Eva Eriksson: Mummun kaikki rahat, suomentanut Raija Viitanen, Kustannus-Mäkelä 2008

Gustaf Cederlund & Jan-Olof Sandgren: Ei lantin lanttia, sanoi isä, suomentanut Raija Viitanen, Kustannus-Mäkelä 2006 / kuvakirja

Roald Dahl: Sulo ja suklaatehdas, kuvittanut Quentin Blake, suomentanut Aila Nissinen, suomennoksen päivitys Peikko Pitkänen, Otava 1998. Ilmestynyt myöhemmin nimellä Jali ja suklaatehdas, Otava 2005 / lastenromaani 

Nuortenkirjoja köyhyydestä:

Tiia Mattila: Humalan soundtrack, Myllylahti 2025

Mila Teräs: Iso hyppy, Otava 2024

Andy Mulligan: Roskaa, suomentanut Ulla Selkälä, WSOY 2011

Katariina Romppainen: Sori vaan mutta se on totuus, Karisto 2015

Saara Sarkkinen: Töitä mun faijalle! WSOY 1987

 

 

 

Lastenkirjahyllyn perinteinen varjolista ja havaintoja vuoden 2024 lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta

  

 

Kriitikon työssäni tarkkailen usein sitä, kuinka yhteiskunnallinen todellisuus heijastuu lasten- ja nuortenkirjojen aihevalikoimiin ja esitystapoihin. 
 
Lapsiperheiden toimeentulon heikkeneminen, lasten ja nuorten mielenterveyden ohimenevät tai pitkäkestoisemmat häiriöt sekä perheenjäsenten tai muiden läheisten välisiin ihmissuhteisiin liittyvät hankaukset näkyvät kotimaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa aiempaa enemmän. Onneksi sävy pyritään pitämään pääosin toiveikkaana.
 
Kuvitetuissa lastenkirjoissa ja erityisesti kuvakirjoissa näkyy kuitenkin entistä enemmän ilmeiltään huolestuneita, väsyneitä ja apeita aikuisia. 
 
Johanna Venhon ja Sanna Pelliccionin Matkamuistikirja (Teos) on itsenäinen jatko-osa kaksi vuotta sitten ilmestyneelle Metsämuistikirjalle. Kaarnan äiti on joutunut työttömäksi ja lapsi huomaa, että äiti on poissaoleva ja surullinen. Yhdessä äidin miesystävän kanssa lähdetään Lappiin, missä luonto palauttaa äidin voimat ja uskon tulevaisuuteen.
 
Ulrika Hanssonin ja Maija Hurmeen kuvakirjassa Tule, juostaan! (S&S) sivutaan lasten välisten suhdekiemuroiden ohessa myös keskushenkilölapsen äidin stressiä työpaikan säilymisestä. Siekailemattomuus, jolla kuvakirja kuvaa lasten välisiä arkisia suhteita ravistelee aikuistakin lukijaa. Mikään kevyt ja harmiton kuvakirja ei tosiaankaan ole. Mekaanisen ääneenlukemisen lisäksi aikuiselta pitäisi löytyä kanttia keskustella kuvakirjan herättämistä ajatuksista lapsen kanssa tarvittaessa moneenkin otteeseen. 
 
Maria Viljan kuvakirjassa Kesän ainoa kaunis päivä (WSOY) kahden pienen lapsen yksinhuoltajaäiti lataa hiukan liian suuria odotuksia kesäretkipäivään. Kuvakirja terapoi mielestäni jopa lasta enemmän aikuista ääneenlukijaa, jolle tarina muistuttaa, kuinka tärkeää on yrittää olla myös armollinen itseään ja lapsiaan kohtaan ja löytää onnen säikeitä ihan tuiki tavallisestakin arjesta.
 
Petra Heikkilän ja Mirkka Eskosen kuvakirjassa Huolisyöppö (S&S) äidin ja lapsen pienperheessä eletään säästeliäästi. Luultavasti äiti on pitkällä sairaslomalla uupumuksen vuoksi. Kuvakirjan lapsipäähenkilö, Nemo, ratkaisee kuitenkin luovasti ja perheen tilannetta surkuttelematta sen, että rahat riittävät vain kaverin synttärilahjan käärepaperiin.  
 
Lojaalisuus alkoholisoitunutta vanhempaa kohtaan korostuu pakahduttavasti Lena Frölander-Ulfin lastenromaanissa Rapsu metsäläinen (Teos 2024). 
 
Nuorten entistä paineistetumpi arki ja erilaisista diagnosoiduista erityispiirteistä johtuvat haasteet näkyvät nyt yllättävän monissa nuortenromaaneissa. 

Katri Alatalon Kesäkuun (Hertta kustannus) toinen päähenkilö yrittää olla sinut diagnoosinsa kanssa, mutta  jättää usein ADHD-lääkkeensä ottamatta, koska ne latistavat tunteita. 

Pinja Sanaksenahon ja Sari Luhtasen Aurorassa (Otava) sosiaalinen media vinouttaa päähenkilön ajatusmaailmaa.  

Johanna Auranheimon Ysit (Tammi) kuvaa kymmenen vuoden takaista nuoruutta, mutta siinäkin yhdeksäsluokkalaisella Evellä on jo haasteita sosiaalisen median kanavien säätelyn kanssa. 

Aino Leppäsen nuortenkirjassa Luk(i)ossa (Myllylahti 2024) syyttävä sormi kohdistuu myös nuorten vanhempiin, jotka ovat eri tavoin osasyyllisiä nuorten pahoinvointiin. 

Annukka Salaman Asioita, joista en tiennyt pitäväni (WSOY) hätkähdyttää äärimmäisillä asetelmillaan: päähenkilö Konstantinin omalaatuinen ja ökyrikas perhe on arvoiltaan äärimmäisen konservatiivinen ja erityisesti äiti on reaktioissaan jopa hyytävän tunnekylmä vanhempi.  
 
Sarjamuoto jyrää edelleen etenkin lastenkirjatarjonnassa. Kustantajat sitoutuvat pitkäkestoisin sarjoihin, joiden uusia osia on helppo markkinoida. Itsenäisiä kuvakirjoja ja lastenromaaneja ilmestyy entistä vähemmän. 
 

 

 

Huomenna julkistetaan Kirjasäätiön jakaman Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia- palkinnon ehdokkaat.

Tänä vuonna kaikkien Finlandia-palkintojen esivalintaraadeissa on kolmen sijasta kuusi jäsentä. 

Esivalintaraatiin kuuluvat puheenjohtajana Rosebudin kirjakaupan myymäläpäällikkö Aino Torttila sekä  visuaalisen journalismin tuottaja Tatu Blomqvist, kuvataiteilija Karoliina Hellberg, kuvittaja, lastenkirjailija Kristiina Louhi, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Elsi Santala sekä sarjakuvapiirtäjä, tietokirjailija Riina Tanskanen. 

Palkinnon saajan valitsee tänä vuonna toimittaja Maria Veitola.

 

Tässä Lastenkirjahyllyn perinteinen varjolista.

 

 

 

Mirkka Eskonen: Talvipuutarhurit, 32 sivua, Teos 2024. 

 

Mirkka Eskosen kuvakirja antaa hurmaavan selityksen talven ja syksyn taitoskohdalle, jolloin luonto pukee ylleen talvisasunsa.   

Eheän, pelkistetyn ja omaleimaisen visuaalisen tarinan äärellä lukija ja katsoja tuskin tulevat edes miettineeksi, että kuvitus on tehty ”vaikeimman kautta” puupiirrostekniikalla.
 
Arvio Lastenkirjahyllyssä julkaistu 29. lokakuuta.

 

 

Ulrika Hansson & Maija Hurme: Tule, juostaan!, suom. Outi Menna,  39 sivua, S&S 2024 / Kom, vi springer! Schildts & Söderstöms 2024.

 

Ulrika Hanssonin kuvakirjaesikoinen kuvaa siekailematta lapsen sisimpiä tuntoja.  Kuvakirjaa lapselle ääneen lukeva aikuinen huomioi myös kuvakirjan aikuisten sivuhenkilöiden reaktiot lapsen ilmaisemaan hätään ja huoleen. 

Maija Hurmeen kuvitus havainnollistaa, kiteyttää ja myötäilee keskushenkilöiden tuntoja. Lasten kehon kieli kertoo paljon. Rouheasta värikynätekniikasta huolimatta kuvituksen nyanssit korostuvat tarkasti ja hallitusti.
 
Kuvakirjan arvio on julkaistu Lastenkirjahyllyssä 5. syyskuuta 2024
 

 

 

Aino-Maria Kangas & Emmi Jormalainen: Sänkymönkiäisen pyjamapäivä, 56 sivua, WSOY 2024. 

 

Sänkymönkiäisen pyjamapäivä valaa uskoa modernin suomalaisen lastenlyriikan tulevaisuuteen. 

Esikoiskirjailija Aino-Maria Kankaan kokoelma on kukkuroillaan äänteellistä maalausta ja kielen kieputtelua sekä iloa ja ylpeyttä suomen kielen taipuisuudesta. 

Emmi Jormalainen hyödyntää kuvituksen väriskaalassa  muun muassa violettia, vaaleanpunaista ja keltaista tehosteväriä, joilla hän  luo tarvittaessa freesin tai rauhoittavan värimaailman runon tueksi.   
 
Sänkymönkiäisen pyjamapäivän arvio on julkaistu Lastenkirjahyllyssä 4. marraskuuta 2024.
 

 

Essi Kummu & Liisa Kallio: Rauhan alkuja, 45 sivua, Tammi 2024. 

Rauhan alkuja kuvaa vaikuttavasti mutta pienieleisesti lapsen tarvetta tulla kuulluksi ja nähdyksi.  Kirja törmäyttää maailmanpolitiikan sotakonfliktit ja lasten keskinäiset erimielisyydet.  
 
Rauhan alkuja ei ole perinteinen kuvakirja, vaan pikemminkin läpikuvitettu miniatyyritarina, jonka tarkka ihmiskuvaus ja humaani viesti puhuttelevat nähdäkseni jopa vielä murrosikäistäkin lasta. 

Liisa Kallion runsas ja ilmaisuvoimainen nelivärikuvitus ei tyydy toistamaan Kummun tekstiä, vaan vahvistaa tarvittaessa tunteita ja antaa lukijalle näin välineitä oman tulkinnan tekemiseen.  
 
Rauhan alkuja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä 24. helmikuuta 2024. 
 
 

 

Päivi Lukkarila: Skutsi, 200 s. Nokkahiiri 2024.

 

Aikana, jolloin nuoret etsivät itselleen luettavaa TikTokin perusteella, ilahdun erityisesti siitä, että yhä ilmestyy myös kotimaisia nuortenkirjoja, joiden tekijät uskaltavat luottaa edelleen vetävään ja samastumiseen houkuttelevaan tarinaan. 

Neljä moniongelmaista nuorta joutuu vastoin omaa tahtoaan ja  ilman älypuhelimiaan erävaellukselle. Päivi Lukkarila yhdistää Skutsin juoneen suomalaisen kansanperinnettä metsänpeittoineen, mutta realistinen ote säilyy silti läpi kirjan. 
 
Skutsin arvio julkaistu Lastenkirjahyllyssä 1. lokakuuta 2024.
 
 

 

 

Leena Paasio: Meren koskettamat, 300 sivua, WSOY 2024.

 

Meren koskettamat pohtii kiinnostavasti kasvuympäristön merkitystä nuoren kehitykselle. Leena Paasio nivoo taitavasti 30 vuotta sitten uponneen matkustajalaiva Estonian osaksi romaanin keskushenkilön ja minäkertojan Lounan elämää. 

Kahden edellisen nuortenromaaninsa tavoin Paasio hyödyntää jälleen Itämeri-aiheista erikoistietämystään. Meren koskettamat on vetävä dekkari, mutta sen erityinen arvo on ihmissuhteiden luontevassa ja samastumiseen houkuttelevassa kuvauksessa.

 
Meren koskettamat on arvioitu Lastenkirjahyllyssä 25. syyskuuta 2024. 
 

 

 

Mitä lapset ja nuoret Suomessa oikeasti mahtavat lukea?

  

Kirjakauppaliitto julkaisi eilen perinteisen Mitä Suomi lukee -kirjalistansa tammikuun kirjamyynnistä. 

Tilastot perustuvat kirjakauppojen myyntilukuihin kivijalka- ja verkkokaupoissa, lukuaikapalveluiden kuunnelluimpiin ja luetuimpiin kirjoihin sekä Lehtipisteen ja markettien myyntiin.  

Tammikuun lista herättää lasten- ja nuortenkirjojen osalta monia kysymyksiä.

Eniten myyty kirja (kaikissa formaateissa, mukaan lukien siis painettujen lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjojen lisäksi ääni- ja e-kirjat) oli Carl-Johan Forssén Ehrlinin Kani joka tahtoi nukahtaa (Otava 2015, suom. Ulla Lempinen). 

Neljännelle sijalle ylsi Pipsa Possun 5 minuutin iltasadut (Otava 2022, suom. Suvi Karhu) ja kuudennelle sijalle Forssén Ehrlinin Traktori joka tahtoi nukahtaa (Otava 2020, suom. Ulla Lempinen). 

Seitsemäntenä on Rachel Renée Russellin varhaisnuortenkirja Nolo elämäni: Olisinpa kuninkaallinen (WSOY 2023, suom. Jani Bohm). 

Onkohan tämä kirja saanut vetoapua myös prinssi Williamin muistelmista? 

Kymmenneneksi myydyin kirja listalla on Norsu, joka tahtoi nukahtaa, 11:ntenä Paula Norosen ja Minna Kivelän Täysin hulluja satuja ja  12:ntena Ryhmä Hau: Hyvää yötä, pentupoppoo.

Sijoilta 13–20 löytyy vielä viisi lapsille suunnattua teosta: kaksi Vitsipitsaa, Ryhmä Hauta, Hulluja satuja sekä Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä ja lapsenvahti.

Lasten- ja nuortenkirjojen äänikirjamyyntiä hallitsee niin ikään nukahtamaan haluava kani. 

Saman kategorian e-kirjoista myydyin oli Paula Norosen Yökoulun pieni kauhusanakirja (Tammi 2019).

Nukahtamisvaikeuksista kärsivät kanit, traktorit ja norsut ovat olleet kärkisijoilla Kirjakauppaliiton listoilla muistini mukaan koko koronapandemian ajan.

Lähestyvien vaalienkin kannalta olisi voinut olla fiksua nostaa keskeiseksi vaaliteemaksi riittävän unen merkitys yleiselle hyvinvoinnille. 

Teemaa voisi vallan hyvin ajaa Hyvin nukkuvien puolue!

Carl Johan Forsséll Ehrlinin konseptiin ovat käsittääkseni jääneet koukkuun ennen muuta huonosti eri syistä nukkuvat aikuiset. 

 

Painettujen lasten- ja nuortenkirjojen myynnissä kärkisijalla on Taina Sainion ja Nina Sajaniemen tietokuvakirja Nestori Neuroni ja hämmästyttävät aivot (PS-kustannus).

Kustantajan sivuilla on varsin laajat näytesivut kirjasta. 

Tampereen Piki-kirjastoista kaikki kirjat ovat lainassa, joten käsitykseni kirjan sisällöstä perustuu näytesivuihin.

 

Nestori Neuroni on tyypillinen erikoiskustantamon julkaisema ja alan erikoisasiantuntijoiden toteuttama kotimainen tietokuvakirja: se yhdistää kokemusasiantuntemuksen, tieteellisen tiedon ja sisältö paketoidaan amatöörimäisellä kuvituksella. 

 

Taina Sainio on kolmen tyttären äiti, kokenut varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän työskentelee terveys- ja hyvinvointitaitojen sekä varhaiskasvatuksen kehittämisen parissa.

Nina Sajaniemi on kasvatustieteen professori ja kehitysneuropsykologian dosentti. Hän painottaa tutkimuksissaan ja opetuksessaan terveyden, hyvinvoinnin ja oppimisen välisiä yhteyksiä. Kirjan on kuvittanut erityisopettaja Inka Niska.

 

Kirjaa markkinoidaan mm. Opettajien Tietopalvelun kautta. 

Sitä suositellaan varhais- ja alkuopetukseen ja kotona yhdessä vanhempien kanssa luettavaksi. Kirjassa on myös aikuisille suunnattu tieto-osuus.

 

Onko kirja saanut vetoapua aikuisten kiinnostuksesta uusinta aivotutkimusta kohtaan? Tunnekasvatukseen liittyvät lastenkirjat ovat olleet jo pitkään suosittuja. 

Olisi kiinnostavaa tutkia, lepääkö näiden kirjojen suosio lähinnä jälkeläistensä tunnetaidoista huolestuneiden vanhempien varassa vai onko kirjoilla oikeasti vetovoimaa myös lasten keskuudessa. 

 

Onko Nestori Neuroni -kirjan kohdalla kyse joulun kirjamyynnin hiljentymisen jälkeisestä onnenkantamoisesta, nopeasti ohimenevästä ostopiikistä?

 

Minkäsuuruisilla nimekemäärillä ostetuimpien lasten- ja nuortenkirjojen listan kärkisijalle ylipäätään päästään?

 

 

 

Finlandia-raati arvosti kuvan ja sanan yhteispeliä, lastenrunoutta ja nuortenkirjojen ajankohtaisia teemoja

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden julkistustilaisuuden aluksi raadin puheenjohtaja Petri Kemppinen luki Kirsi Kunnaksen runon Tunteelllinen siili kokoelmasta Tiitiäisen satupuu. 

Kemppinen kiitti koko raadin puolesta monipuolista tarjontaa: aihepiirit, ikäryhmät ja kerrontatavat olivat moninaiset. Silti raati kaipasi enemmän tarjontaa 10–12-vuotiaille.

"Tuntui, että emme oikein saaneet näkymää, miten tässä ihanassa välitilassa olevat varhaisnuoret elävät ja mitä kokevat".

Tätä havaintoa olisi ollut kiinnostavaa avata hieman seikkaperäisemmin!

Petri Kemppisen, Emmi Jäkön ja Päivi Jokitalon kolmihenkinen raati sai luettavakseen yli 150 teosta. 

Raati nosti Finlandia-palkinnon ehdokkaiksi kuusi teosta, joista lopullisen valinnan tekee futuristi, tietokirjailija Perttu Pölönen.

Ohessa ehdokkaat ja perustelut:

Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään, Otava.

Romaani kuvaa taitavasti ihmisyyttä, oli kyse sitten yksilön halusta hallita, alistaa ja olla välittämättä, tai paosta keinotodellisuuteen. Perusta nuoren päähenkilön vähittäiselle muutokselle rakentuu pala palalta, koettujen tapahtumien mutta myös vanhempien ratkaisujen ymmärtämisen kautta. Niin kauan kuin muistot elvät ja vaikuttavat, löytyy suunta kohti uutta. 

Laura Ertimo & Mari Ahokoivu Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus, Into kustannus.

Matka luontokadon arvoitukseen sujuu jouhevasti kuvan ja sanan yhteispelillä. Teksti polveilee pienen pienistä valtavan suuriin asioihin, eri ikäisten tiedonjanoa tyydyttäen. Ilmeikäs kuvitus kulkee tekstin rinnalla, intoutuen välllä omaksi, itsenäiseksi kuvaseikkailukseen, jossa tulevaisuus, nykyisyys ja historia yhdistyvät. Kokonaisuus on eloisa runsaudensarvi, joka houkuttelee tutkimaan, palaamaan ja vaikuttamaan.  

Malin Kivelä, Martin Glaz Serup & Linda Bondestam: Om du möter en björn, Förlaget.

Jos kohtaat karhun, suom. Malin Kivelä, Teos.

Taidokkaasti kuvitetun ja kerrotun kirjan jokainen aukeama on itsenäinen elämys. Tekstin leikkisyys ja jännittävyys sekä kuvien vaihteleva koko tuovat teokseen dynamiikkaa. Kuvitus kulkee kekseliäästi tekstin rinnalla, mutta tuo tarinaan myös uutta. Vaikka kirja opastaakin lasta luonnon kohtaamisessa, tarina ei kaipaa ulkoisia motiiveja, vaan riittää mainiosti sellaisenaan. 

Pia Krutsin & Jani Ikonen: Kaupunki Kukaties, WSOY.

Runojen kaupunki on raikas ja yllätyksiä täynnä. Nykyilmiöt on riimitelty tekstiin riemastuttavalla tavalla ja kirja päivittää muutenkin lastenrunoperinteitä. Kuva ja teksti kasvavat saumattomasti yhteen ja synnyttävät teokseen yhteisen rytmin. Teos houkuttaa leikittelemään kielellä, lukemaan ääneen. 

Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 Terra: Kloonit, WSOY.

Vauhdikas lukukokemus perustuu tekstin ja kuvan mestarilliseen yhteispeliin. Ainutlaatuinen kuvitusmaailma ja  vahva, taidolla rakennettu tarina luovat yhdessä takuuvarman kokonaisuuden. Pelimaailmasta inspiroituva kerrontatapa imaisee lukijan nopeasti mukaansa. Osaavien tekijöiden kyky löytää sarjaan uusia kierteitä ilahdutti raatia. 

 

Dess Terentjeva: Ihana: WSOY.

Valloittava ja koskettava Ihana on lukukokemuksena eheä ja kaunis. Teoksen kiihkeärytminen kieli onnistuu tavoittamaan tarkasti ja uskottavasti nuorten kokemukset ja tunteet. Tulla hyväksytyksi omana itsenään, tulla nähdyksi ja rakastetuksi, on suuri teema, jota käsitellään herkästi ja taitavasti säeromaanin keinoin. 

                                             * * * * * * * *

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokasasettelu sysäsi minut miettimään ehdolle asettamisen perusteita yleisellä tasolla. 

Samoja teemoja olen pohtinut aiemminkin. 

 

Ehdolle nostettiin nimittäin jo toistamiseen teos, jonka ideoinnissa ja kirjoittamisessa on ollut mukana muualla kuin Suomessa asuva, kansalaisuudeltaan ei-suomalainen kirjailija. 

 

Tanskalainen Martin Glaz Serup on tehnyt yhdessä suomenruotsalaisen Malin Kivelän kanssa tarinan Linda Bondestamin kuvittamaan kuvakirjaan Om du möter en björn. Pohjoismainen yhteistyö on tuottanut briljantin helmen, jossa niukkaakin niukempi teksti antaa ruhtinaallisesti tilaa Bondestamin kuvitukselle.

 

Myös vuonna 2014 Finlandia-ehdokkaaksi nostettiin ruotsalaisen Ulf Starkin ja Bondestamin yhteinen kuvakirja Min egen lilla liten (Schildts & Söderströms, suom. Oma pieni pikkuruinen, Teos). 

 

Kirjasäätiön hallitus keskusteli tuolloin ruotsalais-suomalaisen yhteistyön tuloksena syntyneen teoksen ehdolle asettamisesta, mutta vetosi vuoden 2010 ennakkotapaukseen, jolloin Alexandra Salmelan romaani oli aikuistenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Palkinnon sääntöjä muutettiin siten, että palkinto voidaan myöntää ansiokkaalle suomalaiselle romaanille riippumatta kirjoittajan kansalaisuudesta.

 

Pohjoismaisesta yhteistyöstä on karhukirjan lisäksi kyse myös nyt ehdolle asetetussa Timo Parvelan ja Pasi Pitkäsen Kepler62-sarjan kolmannen tuotantokauden ensimmäisessä osassa Terra: Kloonit, sillä Parvela on suunnitellut sarjan tarinamaailman yhdessä norjalaisen Bjørn Sortlandin kanssa ja he kirjoittavat sarjan osia vuorotellen.

 

Merkkejä maa- ja kielirajojen hälvenemisestä lastenkirjallisuuden palkintopolitikassa on näkynyt jo jonkin aikaa:  esimerkkejä löytyy Runeberg Junior -palkinnon ja Pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon ehdokasasetteluista. Pohjoismaisen palkinnon yhteydessä yli eri maiden rajojen menevän yhteistyön huomiointi on toki luontevaakin. 

 

Suomenruotsalaisen kuvakirjallisuuden uusi suosio Ruotsissa selittyy ennen kaikkea sillä, että suomenruotsalainen kustantamo Förlaget on tehnyt useasta kuvakirjasta yhteispainoksia ruotsalaisten kustantajien kanssa ja kirjat ovat näin ilmestyneet samanaikaisesti sekä Suomessa että Ruotsissa. 

 

Linda Bondestamin kuvittamat teokset onkin noteerattu viime vuosina kolmesti myös Ruotsin omassa Finlandia-kisassa eli lasten- ja nuortenkirjallisuuden August-palkinnon ehdokasasettelussa: 2016 Bondestam oli ehdolla Ulf Starkin kanssa kuvakirjasta Djur som ingen ser utom vi (Förlaget/ Berghs). Kuvakirja sai myös Snöbollen-palkinnon parhaasta ruotsalaisesta kuvakirjasta. Viime vuonna ehdolla oli Bondestamin oma kuvakirja Mitt bottenliv (Förlaget / Berghs) ja tänä vuonna Om du möter en björn on ehdolla myös August-palkinnolle. Merkillepantavaa on, että karhukuvakirjan kolmesta tekijästä kenelläkään ei ole kytköstä Ruotsiin. 

 

Ruotsalaiset ovat historian saatossa aiemminkin kelpuuttaneet suomalaista lastenkirjallisuutta omaan lastenkirjakaanoniinsa: Tove Janssonin lisäksi Zacharias Topelius on olennainen osa ruotsalaista kirjallisuudenhistoriaa. Janssonin merkitys lastenkirjallisuuden uudistajana tunnustettiin Ruotsissa paljon aiemmin kuin Suomessa. Hänen uniikille fantasiamaailmalleen ei löytynyt Suomessa vertailukohtaa, mikä johti meillä muumien hitaaseen liikkeelle lähtöön ja suomennosten viipeeseen.

 

Kansalliset ominaispiirteet ovat viime sotien jälkeen vähin erin hävinneet länsimaisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Eri maissa ilmestyvien lasten- ja nuortenkirjojen aiheet, kerronnan tyylikeinot ja yhä enenevässä määrin kuvitustyylit muistuttavat jo toisiaan.  

 

Vielä muutama kymmenen vuotta sitten suomenruotsalaiset lastenkirjailijat kokivat jäävänsä vielä katveeseen, ”ei kenenkään maalle”: historiallisia lasten- ja nuortenkirjoja kirjoittanut Yvonne Hoffman on kertonut, kuinka hänen alun perin ruotsiksi kirjoittamiensa kirjojen suomentamiseen suhtauduttiin Suomessa nihkeästi ja Ruotsissakaan niistä ei innostuttu:

 

”Ruotsissa kirjamme eivät kiinnosta, koska miljöö ja ongelmat eivät ole ruotsalaisia. Suomessa miljöiden ja ongelmien pitäisi olla tuttuja, mutta täällä käännetään mieluummin englanninkielisiä kirjoja” (Teoksessa Luovuuden lähteillä. Lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat, suom. Marja Kyrö, Avain 2010). 

 

Kirjallisuusinstituution eri toimijat eivät enää katso aiheelliseksi korostaa teoksen tekijän kotimaata tai kieltä, jolla teos on alun perin kirjoitettu. 

Tekijyyden taustat ovat ikään kuin liudentumassa: teos puhuu puolestaan ilman tietoa tekijän kansallisuudestakin. Uusi ilmiö liittyy mielestäni myös nykyiseen yhdenvertaisuuden ideaan. 

 

Erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana suomenruotsalainen kuvakirjallisuus on herättänyt Ruotsissa yhä enenevää kiinnostusta. 

Kun otetaan huomioon ruotsalaisen lastenkirjallisuuden monipuolisuus, suomalaisten tekijöiden noteerausta Ruotsissa voikin pitää huomattavana ansiona ja jopa suoranaisen ylpeyden aiheena.  

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden saama mediahuomio on entisestäänkin supistunut. 

Aiheesta ovat kirjoittaneet viime aikoina kiinnostavasti Venla Rossi Imagessa  ja Magdalena Hai  Sivupiiri-sivustolla.

 

Aikuisten tietämys Suomessa ilmestyvästä lasten- ja nuortenkirjallisuudesta on niukkaa, koska yhä harvempi media seuraa aluetta systemaattisesti ja esittelee tarjontaa koko leveydeltä. 

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-kattaus onkin yksi harvoista mediapiikeistä, jonka lasten- ja nuortenkirjauutuudet Suomessa enää isoimmissa viestimissä saa. 

Siksi pidän jopa vielä entistäkin tärkeämpänä, että fokus maltettaisiin pitää kotimaisen kirjallisuuden esiin nostamisessa.  

Lastenkirjahyllyn varjolistalla kuusi omaäänistä kotimaista lasten- ja nuortenkirjaa

Grafiikan vedos Juri Ljukshin.

Päättyvän vuoden kotimaisessa lasten- ja nuortenkirjatarjonnassa on näkemykseni mukaan pelattu varman päälle.  

Rohkeiden alueenvaltausten tai omaäänisten esikoistekijöiden sijasta on kustannettu paljon lasten ja nuorten suosimien tubettajien fanikirjoja ja sarjojen jatko-osia.

 

Julkisuudesta tutut tekijät, näyttelijä Jani Toivola (Poika ja hame, kuv. Saara Obele, Otava) ja laulaja-lauluntekijä Edu Kettunen (Elppu matkalla kotiin, Minerva),  ovat julkaisseet ensimmäiset lastenkirjansa.

Bloggari Susanna Silvander-Rosti on aloittanut uuden Sulo ja Elsi -sarjan (Otava) ja muusikko-näyttleijä ja mediapersoona Cristal Snow jatkaa viime vuonna aloittamaansa Penni Pähkinäsydän -sarjaa (Tammi, kuv. Kati Vuorento). Hyvinvointivalmentaja, bloggari Maria Nordin on kirjoittanut meditatiivisen satukirjan Taikamatka (Viisas elämä).

 

Moniarvoisuuden korostaminen – joko luontevana osana lasten tai nuorten arkea tai hivenen ohjelmallisemmin koko teoksen läpäisevänä pääteemana – nousee selvästi yhdeksi vuoden 2021 kotimaisen lasten- ja nuortenkirjatarjonnan kantavaksi keskusaiheeksi.

 

Seksuaalisuuden moninaisuus näkyy erityisesti nuortenkirjoissa: Dess Terentjevan säeromaanissa Ihana (WSOY) ja J. S. Meresmaan säeromaanissa Khimaira (Myllylahti). Kummassakin kerrotaan myös monikulttuurisista perheistä. 

 

Liisa Kallion kuvakirja Jokainen (Etana Editions) kertoo jo nimellään tärkeän viestin: jokainen on tärkeä ja meitä on moneksi.  Kuvakirja on onnistunut sekoitus retrotyyliä ja modernia rosoisuutta ja raikkautta. Kirjalle on helppo povata myös kansainvälistä menestystä. 

 

Perheen kuvaus oli jo viime vuonna näkyvästi lasten- ja nuortekirjoissa esillä, ja uusia tulokulmia on löytynyt uusiinkin kirjoihin: Tittamari Marttisen ja Johanna Ilanderin Bonussisko-kuvakirja (Mäkelä) kertoo kahden äidin uusperheestä. Ruotsalaisen Oskar Kroonin ja suomenruotsalaisen Jenny Lucanderin Fakta om pappor (Förlaget) antaa arvon isien arkiselle uurastukselle ja Katarina von Numers-Ekmanin & Lotta Forsin En underbar mamma (Schildts & Söderströms) keskittyy äitien ja tyttärien tunnesuhteisiin. 

 

Edellisvuosien tapaan tänäkin vuonna on kannettu huolta lasten ja nuorten vähentyneestä vapaa-ajan lukemisesta. 

 

Valitettavasti nämä ponnistelut eivät mielestäni vieläkään näy konkreettisina tekoina kirjojen typografiassa. 

Selkeä, riittävän iso kirjasintyyppi ja väljä taitto helpottaisivat olennaisesti mekaanista lukemista.  

                                              * * * * * * 

 

Lastenkirjahylly nostaa perinteiselle Finlandia-varjolistalleen kuusi taidokasta kerrontaa ja ilmeikästä tai omaperäistä kuvitusta sisältävää kotimaista lasten- ja nuortenkirjaa.

Kaikki kuusi kirjaa reagoivat valppaasti ympäröivään todellisuuteen, mutta ajankohtaisia teemoja paljon  tärkeämmäksi niissä nousee silti hyvän, vetävän, puhuttelevan ja säkenöivän tarinan kertomisen ilo. 

Reetta Niemelä: Mustan kuun majatalo, kuv. Katri Kirkkopelto, Lasten Keskus.

 

Mustan kuun majatalo sekoittaa suvereenisti vanhaa ja uutta: siinä on aineksia suomalaisesta kansanperinteestä ja maailman mytologioista.  

Fantasiakirjallisuuden perusrakennuspalikoiden (hyvän ja pahan kamppailun, keskushenkilön taikavoimien löytymisen) päälle Niemelä on punonut tarinaan freesillä tavalla luonnon monimuotoisuuden vaalimisen ja yhdenvertaisuuden teemoja.

 

Arvio julkaistu Lastenkirjahyllyssä.

 

Veera Salmi: Olin niin kuin aurinko paistais, Otava.

 

Kiinnostavia ajankohtaisia teemoja vaivattomasti yhdistävä säeromaani työstää perinteisen nuortenromaanin vakioaihelmia – itsenäistymistä, perhettä ja ensirakkautta. 

Säeromaanin formaatti toimii viestin viejänä hyvin. Parhaimmillaan se voi innostaa nuoria tarttumaan muihinkin lajityypin teoksiin. 

 

Salmen säeromaani on arvioitu Lastenkirjahyllyssä heinäkuussa.

 

Frank Furu & Linda Bondestam: Men ni är inte min mamma, Förlaget.

Mutta te ette ole äiti, suom. Katri Tapola, Etana Editions. 

 

Frank Furun ja Linda Bondestamin kuvakirja on aiheensa puolesta todellinen lastenkulttuuriteko, mutta se on erityinen myös intensiivisen kuvituksensa ja niukan, mutta ehkä juuri siksi niin äärimmäisen ilmaisuvoimaisen tekstinsä ansiosta.

 

Kuvakirjan tapa kuvata ulkopuolle jäämisen tuntoja on pakolaislasten lisäksi tuttua kaikille lapsille.  

 

Kuvakirja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.

 

Anniina Mikama: Myrrys, WSOY.

 

Myrrys yhdistää jouhevasti klassisen eräseikkailun aineksia ja nuoren päähenkilön oman elämänpolun löytymiseen liittyvää etsikkoaikaa. 

Romaanin voi lukea myös ajankohtaisena kannanottona moniarvoisuuden puolesta. Koskemattoman jylhän erämaaluonnon kuvaus on romaanissa vertaansa vailla. 

 

Myrrys on arvioitu Lastenkirjahyllyssä syyskuussa. 

 

Kaisa Happonen & Anne Vasko: Mur ja metsän ilta, Tammi.

 

Kaisa Happosen sadut ihmettelevät asioita yhdessä lapsen kanssa. 

Anne Vaskon kuvitus on samanaikaisesti jylhää ja tavattoman herkkää. Näiden satujen äärellä ei ole kiire minnekään. 

 

Satukuvakirja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä lokakuussa. 

 

Pia Krutsin & Jani Ikonen: Kaupunki kukaties, WSOY. 

 

Lastenlyriikka on ammentanut aiheensa luonnosta ja maaseudulta, mutta Kaupunki kukaties näyttää, että kaupungillakin svengaa. 

Krutsin ja Ikonen tekevät molemmat töitä myös sanataideopettajina, ja tämä luo varmasti kirjan tunnelmaankin aivan erityistä letkeyttä.    

 

Runokuvakirja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä toukokuussa. 

Kirjasäätiön jakaman Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -palkinnon ehdokkaat julkistetaan keskiviikkona. 

Esivalintaraadissa ovat mukana elokuva- ja tv-alan asiantuntija Petri Kemppinen   (pj.) sekä kirjastoalan asiantuntija Päivi Jokitalo ja kehittämispäällikkö Emmi Jäkkö. 

Lopullisen valinnan ehdokkaista tekee futuristi, tietokirjailija Perttu Pölönen.