O-SAAT-KO LU-KE-A JO VÄ-HÄN? SE RIIT-TÄÄ!

 

Tuula Kallioniemi & Virpi Penna: Riehureput ja viekas vierailija, 41 sivua, Karisto 2025.
 
Maria Kuutti & Mirjami Manninen: Kolme kaverusta ja frisbeegolf, 45 sivua, Karisto 2025.
 
Mila Teräs & Ninka Reittu: Liljan lumitanssi, 30 sivua. Karisto 2025.
 
Susanna Rinne & Jutta Niemi: Hiiri & Mustikka, 31 sivua, Basam books 2025.
 
Susanna Rinne & Jutta Niemi: Hiiri & Hilla, 29 sivua, Basam books 2025.
 
Susanna Rinne & Jutta Niemi: Hiiri ja metsän aarre, 60 sivua, Basam books 2025.
 

 

Kotimaisen helppolukuisen lastenkirjallisuuden tarjonta kasvaa koko ajan.

Kun vielä vähän aikaa sitten valtaosa lukutaidon kaikkein herkimpään alkuvaiheeseen suunnatusta tarjonnasta oli käännösten varassa (Kustannus-Mäkelän monet sarjat), niin nyt kotimainen valikoima runsastuu jatkuvasti.
 
Karisto on perustanut viime vuonna Kirjakärpänen-sarjan rinnalle myös Kirjakirpun. Uudessa sarjassa lyhyet tarinat on  tavutettu  suuraakkosin.

Käsitykseni mukaan eskarit ja ekaluokkalaiset opettelevat edelleen lukemaan tavutuksen ja pienaakkosten kautta. 

Suuraakkoset mielletään kuitenkin otollisiksi,  kun lapsi osoittaa mielenkiintoa lukemisen itsenäiseen opetteluun jo  ennen kouluopetuksen alkua.

Ninka Reitulle kuvitustyyli on tuttua esimerkiksi
Hannele Lampelan Prinsessa Pikkiriikki -kirjoista. 
 Reitun kuvitusta Mila Teräksen helppolukuiseen tarinaan
Liljan lumitanssi (Karisto 2025) 

 
Mila Teräksen ja Ninka Reitun Liljan lumitanssi on tavutettu suuraakkosin. Pieni Lilja-tyttö on aloittanut baletin ja on uudesta harrastuksesta tohkeissaan. Pienessä tarinassa on sopiva annos huumoria, ylisukupolvista yhteisöllisyyttä ja iloa uudesta taidosta. 
 

Maria Kuutin ja Mirja Mannisen Kolme kaverusta ja frisbeegolf ja Tuula Kallioniemen ja Virpi Pennan Riehureput ja viekas vierailija kertovat kumpikin hieman pidemmän, mutta silti riittävän selkeän mutta sopivan monivaiheisen tarinan. 
 
Ensimmäinen nostaa aiheekseen uuden suositun ulkoilulajin, frisbeegolfin, ja toinen kertoo koulussa järjestettävästä ”tärkeän tyypin päivästä”, jolloin jokainen voi kutsua kouluun itselleen tärkeän henkilön.

Virpi Pennan kuvitus lihottaa usein varsinaista tarinaa. 
Pennan kuvitusta Tuula Kallioniemen helppolukuiseen lastenkirjaan
Riehureput ja viekas vierailija (Karisto 2025). 

Kirjakärpänen- ja Kirjakirppu-sarjojen kuvittajien tyylit ovat erilaisia. Joskus lapsen kirjavalintaan voi vaikuttaa  entuudestaan tuttu tai tuntematon kuvitustyyli, johon lapsi mieltyy ja kiintyy. 

Lukeminen on alkuvaiheessa vielä moniaistista ja siksi erilaisten tyylien kirjo onkin aina rikkautta – sekä tekstissä että kuvituksissa. 

Mirjami Mannisen kuvituksessa on vauhtia ja eloisia lapsihahmoja. Mannisen kuvitusta Maria Kuutin helppolukuiseen lastenkirjaan Kolme kaverusta ja frisbeegolf (Karisto 2025). 

 
 
 

Susanna Rinteen ja Jutta Niemen kahdessa Hiiri-kirjassa tarina ja kuvitus ovat hyvin pelkistettyjä.  

Kirjat sopivatkin siksi vaiheeseen, jossa lapsi on aivan hiljattain päässyt jyvälle lukemisen perusideasta. 
 
Hiiri & Hilla -kirjan tarinoissa on pieniä koukkuja, jotka tukevat lapsen luetun ymmärtämistä: hyvä esimerkki on tarinan vaivihkainen laajeneminen luettelon myötä: kun jo edelliseltä aukeamalta tutuksi tullut ja ymmärretty  sana toistuu kumulatiivisesti myös seuraavalla aukeamalla. Näin lapsen itsetunto ja osaamisen kokemus kasvaa.  

Kuvasymbolien käyttö yhdessä tarinassa tuo myös toiselaisen kokemuksen lukemisen etenemisestä. Hiiri & Mustikka -kirjan tarinoiden tekstit ovat puhekuplissa. 

Hiiren matkalaukkuun tulee tarinan edetessä uusia esineitä.
Jutta Niemen kuvitusta Susanna Rinteen helppolukuiseen lastenkirjaan
Hiiri & Hilla (Basam Books 2025). 

 
Kummankin kirjan takakannessa on tärkeä viesti: O-SAAT-KO JO VÄ-HÄN? SE RIIT-TÄÄ!

Paras hyöty  kirjoista saadaan, kun aikuinen on lapsen vierellä havainnoimassa lapsen ääneenlukemista ja tarinan ymmärtämistä.  
 
Hiiri ja metsän aarre on muodoltaan perinteisempi tarina/satukirja, jossa lapsen ja aikuisen vuorovaikutus ja osallistuminen on toteutettu kompaktisti. Aikuinen lukee pidemmät tekstipätkät ja lapselle on varattu eläinten vuoropuheluun liittyvät osuudet, joissa jumpataan myös lukemista tavutetuilla pienaakkosilla.
 

Iloa uudesta kirjasta, osa 10: Lue lapselle kuvaa ja tarinaa

Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle kuvaa ja tarinaa. Kuvakirja lapsen ja aikuisen arjessa. Kuvitus Jenni Erkintalo.  248 sivua. Etana Editions 2025.  

Kuvakirjat ovat olleet minulle aina erityisen kiinnostuksen kohde. 

Olen kiteyttänyt useamman vuosikymmenen mittaan kertynyttä tietotaitoani kuvakirjoista Etana Editions- kustantamon kautta äskettäin ilmestyneeseen tietokirjaan Lue lapselle kuvaa ja tarinaa. Kuvakirja lapsen ja aikuisen arjessa.

Yksi keskeinen kimmoke kirjan kirjoittamiseen oli havaintoni siitä, että Suomessa ei ole ilmestynyt oikeastaan lainkaan kuvakirjoihin keskittyvää aikuisyleisölle suunnattua tietokirjaa.

Kirjan voi lukea myös eräänlaisena suomalaisen kuvakirjan manifestina. Monet korkeatasoiset kuvakirjat jäävät nykyisin ilman omaa ansiottaan kokonaan katveeseen kirjallisessa julkisuudessa. 

Toivon, että kirja antaa inspiraatiota lasten vanhempien lisäksi myös varhaiskasvattajille ja perusopetuksen opettajille sekä kirjailijoille ja kuvittajille, jotka tekevät kuvakirjoja. 

Suomessa olisi jo aika luopua piintyneestä ajatuksesta, että kuvakirjat kiinnostaisivat ainoastaan vielä lukutaidottomia leikki-ikäisiä.   

Lapset ja nuoret ottavat nykyisin lukutaidon haltuun hyvin eritahtisesti. Tietyt, tarkkaan valitut kuvakirjat hyödyttävät mielestäni jopa toisen asteen oppilaita.

Kuvan lukemisen merkitys huomioidaan jo monilukutaidossakin varhaiskasvatuksessa ja eri luokka-asteilla. Myös aikuisille tekee hyvää maadoittaa itsensä laadukkaan kuvakirjan kuva-aukeaman äärelle. 

Yksi keskeinen tavoitteeni kirjassa onkin lanseerata suomalaiseen kuvakirjallisuuteen uusi termi, riittoisat kuvakirjat. Nimityksellä tarkoitan kuvakirjoja, joiden syvällinen tarina ja vivahteikas, taidokas kuvitus antavat  ajattelemisen aihetta, löytämisen  riemua ja oivallusta useampiin ja perättäisiin lukuhetkiin yhdessä aikuisen kanssa. 

Usein tällaisten riittoisien kuvakirjojen jujuna on nimenomaan se, että ymmärrys kirjojen monikäyttöisyydestä syntyy lapsen ja aikuisen yhteisissä ja tasa-arvoisissa keskusteluissa.

Lue lapselle kuvaa ja tarinaa nostaa esille kymmenen viime vuoden aikana ilmestyneitä, valtaosin kotimaisia kuvakirjoja eri näkökulmista:  millaisia teemoja ja muita painotuksia kirjoista löytyy? Millainen on kuvakirjan dramaturgia? Mitä eroa on arkisilla kuvakirjahetkillä ja syventävillä kuvakirjakeskusteluilla? Entä kuinka kuvakirjoja voidaan hyödyntää osana keskustelevaa kuvantarkastelua (eng. visual thinking strategies)?

Jenni Erkintalo on tehnyt kirjaan näyttävän nelivärikuvituksen. Lisäksi kirjasta löytyy 12 suomalaisen kuvakirjan lähiluvut kirjan kansineen ja kuvitusaukeamineen.

Maistiaisia kirjasta löytyy Etana Editionsin verkkosivuilta.

Toden ja fantasian kutkuttavasssa välimaastossa voi tapahtua kummia

Meri-Maaria Kivekäs: Naapurimme Eskelmus, kuvittanut Leea Simola, 55 sivua, Hertta kustannus 2025. 

 

 

Kaikki alkoi postilaatikosta.
 
Se oli ilmestynyt yön aikana täydellisen sopimattomaan paikkaan, keskelle kävelytietä. Muut postilaatikot seisoivat kiltisti jämpteissä riveissään pihojen reunoilla, mutta tämä karkuri pakotti ihmiset väistämään itseään. Sukunimelle tarkoitetulla liuskalla luki: Yksinäisten kirjeiden hotelli. 

 

Minäkertojana oleva poika innostuu huomatessaan, että tasaisena soljunut tylsä arki on selvästi solahtanut pois jengoiltaan.  

Pian hän tutustuu naapuriin äskettäin muuttaneeseen vanhaan mieheen, jolle rikkaalla mielikuvituksella varustettu pikkuveli antaa heti kutkuttavan nimen Eskelmus Dumbellusdoore Merenvangitsija Kynsiäinen. 

Poika haluaa itsekin vaihtaa tylsän nimensä uudeksi, ja niin hänestä tulee Aalekaappi Huiskinhaiskin Höpsöheinä Ritarikuningas.  

 
Eskelmus tuntuu ymmärtävän puolesta sanasta pojan harmin, kun vanhemmat ovat liian kiireisiä ja hajamielisiä.  
 

”Sellaista se on aikuisten elämä", mies huokaisi. ”Aikuisena oppii vahingossa tekemään itsestään kiireisen, kun luulee kasvaneensa moneen suuntaan tärkeäksi.”

Äidin ynseähkö asenne arjen yllätyksiin havainnollistuu hänen
ilmeessään  ja kehonkielessään. Tässä äiti kauhistuu mustaa kissaa,
jonka hän uskoo ennustavan pian jotakin pahaa tapahtuvaksi. Leea Simolan
kuvitusta Meri-Maaria Kivekkään tekstiin lastenkirjassa
Naapurimme Eskelmus (Hertta kustannus 2025).

Kesälomalla mummolassa vanhemmatkin onneksi vähän rentoutuvat, mutta vaikutus on valitettavan lyhytaikainen. 

Ennen pitkää äiti nimittäin aloittaa "lomamurinan", mikä tarkoittaa sitä, että äiti ikävöi jo lomalta takaisin töihin!  
 
Vanhempien kiire ja näkökulmien kapeus esitetään kuitenkin pääosin humoristisessa valossa. 

Meri-Maaria Kivekkään esikoislastenkirjasta löytyy yhtymäkohtia myös takavuosien lastenkirjaklassikkoon eli Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -lastenromaanisarjaan. 

Eskelmuskin nimittäin esiintyy Onnelin ja Annelin uusien ystävien, Tingelstiinan ja Tangelstiinan, tavoin eräänlaisena lasten tukijana tilanteessa, jossa tyttöjen omat vanhemmat eivät heitä arjen paineissa riittävästi huomioi. Eskelmus istuttaa pihalleen vähän omalaatuisempia siemeniä kasvattaakseen lihapullapuita ja nakkipensaita, kun taas Kurenniemen Tingelstiina ja Tangelstiina kylvivät pihalleen joulu- ja vappukoristeita.

Veljekset saavat lopulta salaperäisen postilaatikonkin toimintakuntoon, kun he  hankkivat  tarvittavaa taikapölyä veljesten keksimältä mielikuvitusotukselta Hörmeliiniltä ja Eskelmuksen kissalta Velmuselta. 
 

Eskelmus näyttäytyy yhteisöllisyyden ja moniarvoisuuden
puolestapuhujana. Leea Simolan  kuvitusta Meri-Maaria
Kivekkään tekstiin lastenkirjassa  Naapurimme Eskelmus 
(Hertta kustannus 2025). 

Naapurimme Eskelmus kannustaa veikeästi lukijoitaan tempautumaan mielikuvituksen vietäväksi. Postilaatikosta avautuu nimittäin ovi Yksinäisten kirjeiden hotelliin, missä yksinäiset ja onnettomat ihmiset löytävät ystäviä.  
 
Kivekäs on helsinkiläinen äidinkielen, teatterin ja luokanopettaja sekä laulaja-lauluntekijä.  
 
Monella somealustalla aktiivinen Kivekäs on tehnyt esikoiskirjastaan myös koulukäyttöön suunnatun kirjan eri lukuihin liittyvän tehtäväpaketin, jonka tavoitteena on helpottaa lukutaidon eri vaiheissa olevia lukijoita nauttimaan kirjasta.  

Tehtävät on jaoteltu erilaisten otsikoiden alle:

Sanajahti on tarkoitettu sanaston kartuttamisen ja luetun ymmärtämisen tueksi. 

Juonipuinti helpottaa tarinan hahmottamista ja luetun ymmärtämistä. 

Ajatuksenjuoksu-tehtävät sopivat jo harjaantuneemmille lukijoille, jotka hyötyvät tarinan monitahoisemmasta tulkinnasta. 

Toiminnalliset Kielileikki-tehtävät puolestaan on tarkoitettu kielen tutkiskeluun toiminnallisesti ja kehollisesti.

 
Ansiokkaasti kuvitus ja teksti on materiaalipaketissa nivottu eri tasojen tehtävissä saumattomasti toisiinsa. 

Vivahteikkaan kielen makusteluun liittyvät tehtävät kannustavat sanataidekasvatukseen. 

Koska mielikuvittelu sekä arjen ja fantasian sekoittuminen on Kivekkään tarinassa niin keskeisessä roolissa, kirja ei välttämättä ole kaikkein paras harjoitusalusta luetun ymmärtämiselle sellaisille lukijoille, jotka vasta hiljattain ovat saaneet jujun sujuvasta lukemisesta. Myös minäkerronta saattaa hankaloittaa tarinan hahmottamista ja juoneen samastumista.  

Tällainen luetun ymmärtämistä tukeva oheismateriaali tulee varmasti entisestään lisääntymään alakouluikäisten lasten kirjoissa. Kustannus-Mäkelän helppolukuisista  Lukumestari-, Kirjapiraatti- ja Lukutiikeri- kirjasarjoista löytyy tämänkaltaista, joskin paljon pelkistetympää tukimateriaalia.

Kirjan typografiaa olisi voinut hiljattain lukemaan oppineen lapsen kannalta selkeyttää isommalla kirjasimella, lihavoiduilla sanoilla ja poistamalla kappaleista hahmottamista vaikeuttavaa turhaa tavutusta. 

Tällaisenaan Naapurimme Eskelmus toimii todennäköisesti paremmin aikuisen ääneenlukemana jatkotarinana. 

Leea Simola tunnetaan entuudestaan kuvittajana hänen omasta Siri-kuvakirjasarjastaan (Myllylahti v:sta 2016). Hänen suuripäiset lapsihahmonsa ovat ilmeikkäitä ja eloisia.

Sarjassa on ilmestynyt jo neljä osaa ja uusin osa, Siri ja hienot vieraat, ilmestyy myöhemmin tänä vuonna, kuten myös kuvitus Jaana Parikan tekstiin tunnekasvatusta tukevassa kuvakirjassa Tuulin seikkailut (Lector).

 
 
 

 

Lukusujuvuutta avaruudesta

 

Anu Holopainen: Tähtialus Beta ja meduusasumu. 31 sivua. Kuvitus Mervi Heikkilä. Kuukettu kustannus 2024.

 

Jussi Lehmusvesi & Mirjami Hänninen: Ystävämme avaruudesta. 33 sivua. Karisto 2024.

 

Helppolukuisen kotimaisen lastenkirjallisuuden valikoima karttuu ilahduttavasti koko ajan. 

 

Mervi Heikkilän luotsaama uusi pienkustantamo Kuukettu aloittaa helppolukuisen Lukukettunen-sarjan ja Karisto on perustanut helppolukuisen Kirjakärpänen-sarjan rinnalle uuden Kirjakirpun, jonka lyhyet tarinat on tavutettu suuraakkosin. Aiemmin tällaisia tavutettuja lastenkirjoja on ilmestynyt lähinnä vain Kustannus-Mäkelän kautta käännöksinä.

Avaruuden muukalainen tutustutetaan heti
suomalaisuuden ytimeen, kun se viedään saunaan. 
Mirjami Hännisen kuvitusta Jussi Lehmusveden tekstiin
helppolukuisessa lastenkirjassa
 Ystävämme avaruudesta (Karisto 2024). 

Jussi Lehmusveden tarinassa Aarnin kotipihalle laskeutuu avaruusalus. Kyydissä ollut avaruusolento nimetään Plörtiksi ja se viedään oitis saunaan. 

Yllättäen Plört nauttii jopa saunomisesta ja se osoittaa ylivertaiset kykynsä monessa muussakin asiassa. 

 

Seuraavana päivänä se kaipaa kuitenkin jo takaisin kotiin. Koska isän päivä käynnistyy joka aamu kahvin voimalla, samaa niksiä kokeillaan myös Plörtin aluksen polttoaineena. 
 
Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Jussi Lehmusvedeltä on aiemmin julkaistu lastenkirjasarjaa Arianan aikamatkat (Otava) sekä aikuisten romaanit Vainikkala ja Operaatio Zuckerberg (Aula & Co). Myöhemmin keväällä alkaa uusi Haastekerho-lastenkirjasarja (Otava).
  

Mirjami Manninen on kuvittanut paljon oppikirjoja ja muiden muassa Helena Wariksen Olafin pentupäiväkirja -sarjaa (Otava). 

 

Lehmusveden tavoin myös Anu Holopainen on lukutaidon alkuun suunnatun helppolukuisen lastenkirjan tekijänä ensikertalainen.  

Holopainen aloitti 1990-luvulla  nuorten fantasiakirjailijana, mutta on nykyisin tunnetumpi science fictioniin lukeutuvista teoksistaan. Myllylahti-kustannuksen kautta hän on viimeksi  julkaissut kauhun ryydittämää Iik-sarjaa.  

 

Keskeisten toimijoiden lyhyt esittely auttaa aloittelevaa lukijaa hahmottamaan paremmin tarinaa. Niinpä Anu Holopaisen kirjassakin esitellään aluksi aukeamalla Lyyra ja hänen puhuva lemmikkinsä Galle-vesisika sekä avaruusaluksen miehistöön kuuluvat Lyyran äiti Stella sekä Orion ja Tyko. 

Uhkarohkea kaksikko päihittää lopulta jättikokoisen
meduusan. Mervi Heikkilän kuvitusta Anu Holopaisen
 helppolukuiseen lastenkirjaan Tähtialus Beta ja meduusasumu
 (Kuukettu kustannus 2024).

 

Avaruusalus joutuu tähtisumun pyörteeseen, ja isokokoinen meduusa on vaarassa imaista aluksen pois lentoradaltaan:

 

Alkaa kauhea hässäkkä. Stella karjuu Orionia

peruuttamaan kovempaa. Moottorien voima

saa tähtialuksen tärisemään, mutta meduusa 

on vahvempi. Kuuluu kumisevia kolahduksia ja

kovia narahduksia, kuin koko alus olisi repeä-

mässä kahtia.

 

Lyyra ja Galle lähtevät miehistöltä salaa uhkarohkeaan pelastusoperaatioon.

 

Aloittelevalle lukijalle kirjassa on varsin paljon kuvaannollisia ilmaisuja, kun

raketit sähähtelevät ja meduusat hytkähtävät.

 

Kirja rytmittää viisaasti asiakokonaisuuksia ja virkkeitä omiksi kappaleikseen, mutta harmillisesti taitossa on jäänyt tekstiin myös turhia tavutuksia. 

Hahmottamisen kannalta olisi selkeämpää, että sanat alkaisivat aina uudelta riviltä ilman tavutusta.

 

Lukutaidon alkuvaiheeseen tarkoitetun lastenkirjan nimeenkin on syytä kiinnittää huomiota: yhdyssana ”meduusasumu” on jopa aikuiselle hieman haastava! 

Klara tuo lisää näkyvyyttä lasten ja nuorten selkokirjoille

Päivi Lukkarila: Kuinka saavutetaan zanshin. Selkomukautus. Kuvittanut Oona Liukkonen. 153 sivua. Nokkahiiri 2023.

 

 

Tällaisena taloudellisen kurimuksen ja kulttuurin alasajon aikana on hienoa, että perustetaan uusia palkintoja sellaiselle kirjallisuudelle, joka jää eri syistä ja ilman omaa ansiotaan katveeseen.

 

Tänään ensimmäistä kertaa Porvoossa jaettu Klara-palkinto on Seinäjoen kaupunginkirjaston lasten ja nuorten lukemista edistävien kirjastopalvelujen valtakunnallisen erityistehtävän (ERTE) jakama tunnustus monipuolisesta ja ansiokkaasta suomen- tai ruotsinkielisestä lasten tai nuorten selkokirjasta.  

 

Palkinnon avulla halutaan muistuttaa siitä, että lasten ja nuorten selkokirjojen tarve kasvaa jatkuvasti. Palkintoa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.  

Ensimmäinen Klara-palkinto myönnettiin Päivi Lukkarilalle varhaisnuortenkirjasta Kuinka saavutetaan zanshin. 

 

Se pohjautuu Lukkarilan samannimiseen, vuonna 2020 ilmestyneeseen varhaisnuortenkirjaan, jonka arvio löytyy  Lastenkirjahyllystä.  

Lukkarila on tehnyt selkomukautuksen itse. Sekä alkuteos että selkomukautus on julkaistu hänen oman Nokkahiiri-kustantamonsa kautta.  

 

Raati (Meri Markus, Päivi Joentausta, Mari Karvonen, Viivi Kilpeläinen, Heidi Jägerskiöld ja Riikka Törnroos) sai luettavakseen 45 selkokirjaa parin viime vuoden aikana ilmestynyttä teosta.  

Viiden kirjan finaalissa olivat mukana myös Marja-Leena Tiaisen Gangsterin poika (Avain 2023, kuv. Anne Muhonen), Tuomas Kilven Inka (Oppian 2023), Nora Lehtisen Ainon ja Matiaksen talvipuuhat (Pieni Karhu 2023, kuv. Anne Muhonen) sekä Magdalena Hain Kuolleiden kirja (Avain 2022, selkomukautus Riikka Tuohimetsä).  

Finaaliin yltäneiden teosten kohdalla näkyy myös se, kuinka moni kustantamo julkaisee nykyisin lasten ja nuorten selkokirjoja. 

 

Raati arvosti muun muassa Lukkarilan selkomukautuksen samastuttavia päähenkilöitä, selkeää selkokieltä ja selkomukautuksen kantta, joka oli jopa alkuteosta parempi. 

Erityiskiitosta raati antoi siitä, että selkomukautuksen juoni ja sisältö vastaavat alkuteosta, joten niitä voi luetuttaa kouluissa rinnakkain.  

 

Yleisöäänestyksessä suosikiksi nousi Marja-LeenaTiaisen Gangsterin poika. 

Lukkarilan palkitsemisesta on syytä olla hyvillään monestakin eri syystä.  

 

Lastenkirjainstituutin ja Suomen Kulttuurirahaston Selkopolku-hankkeen käynnistämisvaiheessa tehtiin yläkoululaisille suunnattu kysely aiheista, joista nuoret toivoivat lisää selkokirjoja. Selvästi eniten he kaipasivat tavallisesta arjesta kertovia kirjoja, joissa on myös huumoria. Lisäksi nuoret toivoivat myös tv-sarjoihin ja elokuviin liittyviä selkokirjoja sekä eri genreistä erityisesti fantasiaa, kauhua ja seikkailua sisältäviä kirjoja.  

 

Lukkarilan selkomukautus tavoittaa varmasti lukijansa, sillä paukut laitetaan jo ensimmäisiin virkkeisiin: 

 

 

Minulla oli onnea.
Terroristi juoksi ihan edestäni.
Hän ei huomannut minua,
koska olin piilossa.
Vaihdoin veitsen kivääriin 
ja lähdin seuraamaan terroristia.
Halusin näyttää tiimini jäsenille,
Että olin joukkueen tärkein pelaaja. 

 

 

Oona Liukkosen kuvituksessa keskushenkilöiden
eleet ja ilmeet ovat luontevalla tavalla selkeitä.
Oona Liukkosen kuvitusta Päivi Lukkarilan selkomukautukseen
Kuinka kesytetään zanshin (Nokkahiiri 2023).  

13-vuotias Arsi asuu kaksi äitinsä Anskun kanssa. Äiti motkottaa jatkuvasti liiallisesta tietokonepelaamisesta. 

 

Arsi aloittaa yläkoulun uudella luokalla ja joutuu nopeasti Korston silmätikuksi ja jäynän kohteeksi. Karatea aiemmin harrastaneen äitinsä kannustamana Arsi hakeutuu kurssille ja toivoo löytävänsä harrastuksen kautta myös isänsä. Karate opettaa Arsille mielenhallintaa ja itsetuntemusta. 

 

 

  Uuden harrastuksen alkuvaiheessa Arsin olemus on vielä hieman
varautunut. Oona Liukkosen kuvitusta Päivi Lukkarilan
selkomukautukseen Kuinka kesytetään zanshin (Nokkahiiri 2023).  

Päivi Lukkarila on tehnyt pitkään töitä suomi toisena kielenä -opettajana, joten hänellä on myös tätä kuatta vahva tuntuma selkokielen tarpeeseen. 

 

Hänen kotisivuiltaan löytyy myös kirjaan liittyvä selkokielinen tehtäväpaketti.

 

   

 

  

 

Joskus kirja pitää ravistella hereille

Keri Smith: Tuhoa tämä kuvakirja. Näin kirja herää henkiin, suomentanut Maria Lyytinen, WSOY 2020. Suomennoksen tekstaus Mari Ahokoivu. 

 

 

 

Konstit ovat nyt todella monet, kun lapsia halutaan koukuttaa lukemiseen ja innostetaan tarttumaan kirjaan.

 

Kanadalaiselta kuvataiteilija Keri Smithiltä on aiemmin suomennettu kolme kirjaa: Tuhoa tämä kirja (WSOY 2016 / 2017), Viiva ja Lupa sotkea. Virheiden ja erehdysten kirja (WSOY 2018).

 

Nämä aikuisille suunnatut kirjat edustavat jonkinlaista anarkistista luovuusterapiaa. 

 

Ne  kannustavat käsittelemään kirjaa esineenä myös uusilla tavoilla ja unohtamaan liian kunnioittavan tai suorastaan pönöttävän suhtautumisen kirjaan.   

Herättääkö yksinäinen kirja sympatiaa?
Keri Smithin kuvitusta lasten kuvatietokirjaan
Tuhoa tämä kuvakirja (WSOY 2020).

 

Tuhoa tämä kuvakirja herättelee lasta suhtautumaan ennakkoluulottomasti, uteliaasti ja elämyksellisesti (kuva)kirjan erilaisiin käyttömahdollisuuksiin.

 

Päiväkodeissa on nykyisin jo lapsia, joille perinteinen kirja ei ole entuudestaan tuttu.

Siksikin tällaisia vähän hulluttelevia kirjankäyttöoppaita tarvitaan.

 

Hauskasti kirja todentaa nykyisen kirjoja vieroksuvan kulttuurin ydinongelman. 

 

Aikuiset ovat laatineet kirjojen käytölle liikaa sääntöjä ja kieltoja: 

 

Voit vain kuvitella, 

miten monia alkoi näiden 

sääntöjen takia 

hermostuttaa. 

Heitä pelotti, että he kohtelisivat

kirjoja väärin.

Niinpä he möhlimisen 

pelossa pyrkivät 

viettämään kirjojen parissa

          mahdollisimman vähän aikaa.

 

Kirja antaa myös virikkeitä leikkiin: viinipullon korkeista
 askarrellut hahmot seikkailevat kirjakaupungissa.
Keri Smithin kuvitusta lasten kuvatietokirjaan 
Tuhoa tämä kuvakirja (WSOY 2020).
 

Keri Smithin viestinä on, että kulunut kirja on paras viesti siitä, että se on 

lukijalleen tärkeä. 

Niinpä hän kannustaa lukijaa ottamaan kirja haltuun kaikilla aisteilla, kokonaisvaltaisesti – tunnustellen, raapien, rypistäen, nuuhkien, kuulostellen.

 

Tiesitkö, että ilman sinua 

kirja ei voi olla oma itsensä? 

Sinun avullasi se herää henkiin. 

Kirja tarvitsee kokemustasi,  

ideoitasi ja mielikuvitustasi.

  

Kirja voi olla joka lukukerralla 

erilainen, koska sinäkin olet (höpsö, 

iloinen, surullinen, mietteliäs). 

 

 

Kuvakirjan visuaalisuus havainnollistetaan värien, muotojen
 ja pintojen kautta. Keri Smithin kuvitusta lasten
kuvatietokirjaan Tuhoa tämä kuvakirja (WSOY 2020).

Keri Smith ei – valitettavasti – hoksaa ammentaa kuvakirja-genren kaikkia mahdollisuuksia. 

Kuvan erityinen painoarvo kuvakirjassa sekä kuvan mahdollisuudet kerronnassa jäävät vähälle käsittelylle, lähinnä eri värien, muotojen ja pintojen moninaisuutta havainnollistavan aukeaman varaan.

 

Tuhoa tämä kuvakirja on onnen omiaan varhaiskasvatukseen, esiopetukseen sekä ala- ja yläkouluun lukemiseen liittyvän elämyksellisen kirjakeskustelun inspiraatioksi. 

Odotan jo kiinnostuneena, kuinka sanataidekasvattajat keksivät käyttää kirjaa myös osana sanataideharjoituksia.

 

Lukemisen kautta saatava luontaisetu, mielikuvituksen siivet,
havainnollistetaan näin konkreettisesti. Keri Smithin kuvitusta
lasten kuvatietokirjaan Tuhoa tämä kuvakirja 
(WSOY 2020).

 

Interaktiivinen lukemaan innostaminen ei ole lastenkirjallisuudessa sinällään aivan uutta.

Esimerkiksi Andy Leen & Heath McKenzien Älä avaa tätä kirjaa (Tactic 2016) ja Kaisa Happosen & Joonas Utin kaksi Piste-kirjaa (WSOY 2018 ja 2010) leikittelevät metafiktiolla ja lukijan käskyttämisellä ja kieltämisellä kesken kirjan lukemisen.