Lastenkirjahyllyn varjolistalle nousi teoksia, joissa näkyy kerronnan ja kuvituksen rohkeus ja uudistushenki

 

 

Taas on Lastenkirjahyllyn perinteisen varjolistan aika.

Kuuden kirjan listauksessa olen tuttuun tapaan pyrkinyt nostamaan esille kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden eri alalajeja sekä kohde- ja ikäryhmiä ja  eri kustantamoita mahdollisimman edustavasti esillä.

Kuvakirjoja listaltani löytyy kaksi. Toinen niistä on perinteinen, lapsen arjesta ja ajankohtaisista aiheista ammentava kuvakirja ja toisen viesti puhuttelee klassisten satuviittaustenkin kautta vielä varhaisnuoria ja nuoriakin.  

Anna Elina Isoaro & Mira Mallius: Miljoonan tähden hotelli, 48 sivua. WSOY 2026.

Lapsiperheiden toimeentulohuolet ovat jo vakiintumassa yhdeksi kotimaisten lastenkirjojen kestoaiheeksi. 

Venni haaveilee pääsevänsä luksuslomalle hotelliin, mutta isä vihjaisee vielä houkuttelevammasta elämyksestä. 

Lempeästi ja lapsentahtisesti Anna Elina Isoaro kertoo lapsen ensimmäisestä metsäretkestä, johon sisältyy paljon myös kehollisia aistimuksia. 

Mira Mallliuksen kuvitus saa jännittävää kolmiulotteisuutta muutamista tarkkaan harkituista kollaasielementeistä.  

Miljoonan tähden hotelli on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.
 

Hannamari Ruohonen: Yksinäinen merenneito, 32 sivua. Etana Editions 2026. 

Yksinäinen merenneito ei kaihda rankkaa ja visuaalisesti jopa karkeaa ilmaisua  aiheensa esille tuomisessa. Kuvakirjan viisaus on sen niukassa tarinassa.

Kuvakirjan toi tulkita kertovan mistä tahansa traumasta tai isosta vastoinkäymisestä ja siitä selviämisestä. Kun menettää jotain itselleen tärkeää, siitä voi ajan myötä seurata myös paljon uutta ja hyvää.

Yksinäisen merenneidon olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä maaliskuussa.

 

Hannu Hirvonen & Erika Kallasmaa: Tikahtuneen tiikerin tapaus ja muita hulllunhauskoja kummitusloruja, 84 sivua. Tammi 2026. 

Hannu Hirvosen runoissa on nonsensen svengiä: hän kääntelee ja vääntelee kieltä ja iloitsee näin sen elastisuudesta. 

Erika Kallasmaan sekatekniikalla toteuttama kuvitus assosioi retrohenkisessä muoto- ja värikielessään 1950–1960-luvulle. Kallasmaa sanoutuu päättäväisesti – Hirvosen tavoin – irti ajatuksesta, että lastenrunouden tulisi olla sievää ja ympäripyöreän herttaista. 

Rohkeat kuvakulmat ja muotokieli ja yllättävät, tummat ja rouheat väriskaalat tukevat Hirvosen runojen räyhäkkyyttä ja anarkistista ilmaisua.   

Tikahtuneen tiikerin tapauksen arvion olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä viime lauantaina.  

Lena Frölander-Ulf: Lysinea. Den vidunderliga historien om ett fartyg, 230 sivua. Förlaget 2026. 

Lysinea. Erään laivan ihmeellinen matka. Suomentanut Jaana Nikula,  230 sivua. Teos 2026. 

Lena Frölander-Ulfin raapetekniikalla kuvittaman visuaalisesti tavattoman runsaan eläinseikkailun äärellä voi vain varovaisesti miettiä siihen käytettyjä työtunteja. 

Lysinean tarinamaailma on asetelmiltaan lastenkirjaksi jopa poikkeuksellisen synkkä. Neuvokas ketunpoika Ruskasta tulee kuitenkin ekokriittisen dystopian toivon symboli. Ruska uskaltaa asettaa valtamerialuksen päällystön toimet kyseenalaiseksi ja pelastaa lopulta koko laivan vääjäämättömältä tuholta. 

Lysinean arvio on ilmestynyt Kuvittaja-lehden numerossa 2/2026.

Heidi Korkiakangas: Lemmikkieläinten hautausmaa, 180 sivua. Aviador 2026.

Lyhytproosa tarjoaa kompaktin muotonsa vuoksi verrattoman työvälineen yläkoulun ja toisen asteen äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneille. Heidi Korkiakangas on rakentanut kuusi intertekstuaalista novelliaan kirjallisuuden klassikkojen tai muutoin tunnettujen tai kiinnostavien kirjojen sekä myyttien ympärille. 

Korkiakangas kirjoittaa vivahteiltaan poikkeuksellisen rikasta kieltä. Hänen havaintonsa nuorten aikuisten arjesta ovat kaukana kliseistä ja siksi ne vaikuttavat lukijaan hyvin voimakkaasti. Aikuistumisen kynnyksellä olevat nuoret kokevat kaiken vahvasti, mutta läheskään aina ei voi olla aivan varma, kuinka paljon tapahtuu keskushenkilön mielikuvituksessa. 

Lemmikkieläinten hautausmaan olen arvioinut Lastenkirjahyllyssä lokakuussa.
 

Kreetta Onkeli: Hyödyttömät päivämme, 251 sivua. Otava 2026.

Realistinen nuortenkirjallisuus on Suomessa murroksessa. 

Hyödyttömät päivämme on kieleltään, maailmankuvaltaan ja henkilökuvaukseltaan poikkeuksellisen vivahteikas nuortenromaani. Onkelilla on kyky antaa nuorelle lukijalleen kuin vaivihkaa syötteitä pohtia isoja kysymyksiä vaikkapa yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, valtasuhteista ja aikuisen vastuusta. 

Romaanista on kuorittu pois nuortenkirjoille juuri nyt niin tyypillinen teinikuohu: keskushenkilöt Okke ja Liki eivät tarvitse itsetuntonsa pönkitykseen trendikkäitä tuotemerkkejä, englanninkielisiä sloganeita tai sosiaalisen median alustoja.  
 
Hyödyttömien päivien arvio on ilmestynyt Helsingin Sanomissa lokakuun alussa. 

                                                * * * * * 

Huomenna keskiviikkona julkistetaan Kirjasäätiön viralliset Finlandia Junior -ehdokkaat. 

Esivalinnan on tehnyt  kasvatustieteilijä, professori Arniika Kuusiston luotsaama raati, johon kuuluvat myös HS Lasten uutisten esihenkilö Fanny Fröman, Pikku-Finlandian voittaja ja nuorisojäsen Pietari Kantonen, kuvataiteilija Rauha Mäkilä sekä kirjastoammattilainen Linnea Peurakoski.

Valinnan kuudesta ehdokkaasta tekee stunt-esiintyjä, Duudsonit-ryhmästäkin tuttu Jukka Hildén. 

Hildén on jo toinen Duudsonien edustaja Lasten ja nuorten Finlandia-raadissa: vuonna 2013 Jarno "Jarppi" Leppälä toimi niin ikään raadin diktaattorina.

Topelius- ja Lydecken -ehdokkaat julki

  

Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry (ent. Nuorisokirjailijat ry) on julkistanut Arvid Lydecken- ja Topelius-palkinnoille ehdolle yhteensä kymmenen ehdokasta.

 

Lastenkirjoille myönnettävän Arvid Lydecken -palkinnon ehdokkaat ja raadin perustelut: 

 

 

Tuomas Marjamäki: Nollis – Maailman ainoa nollasarvinen, kuvittanut Antti Nikunen, WSOY 2022. 

 

Kalle-Ilmarin maatilalla elävä Unikko-varsa löytää itsensä: hän tajuaa olevansa maailman ainoa nollasarvinen. Tuomas Marjamäen esikoislastenkirja leikittelee riemukkaasti identiteetti-, ystävyys- ja itsetuntemusteemoilla. Nolliksen maailmassa kaikki on mahdollista ja ennen kaikkea riemukasta. Kirjan kerronnasta on mahdoton olla innostumatta. Sen huumori on lämmintä ja terävää. Nolliksesta innostuvat lapsien lisäksi kaikki sellaiset lukijat, joilla on taipumus nähdä arkinen elämä harmaana. Kirjan viisaus synnyttää lukijassa kiitollisen olon.

Nolliksen arvio julkaistu Helsingin Sanomissa.

 

 

Tomi Kontio: Isäni on hipsteri, kuvittanut Elina Warsta, Teos 2022. 

 

Nuutin isä on mahdollisesti hipsteri, vaikka Nuutille ja Selmalle ei olekaan aivan selvää, mitä se tarkoittaa. Isäni on hipsteri huokuu lämpöä ja lapsekasta riemua, jossa sekä isän että lapsen näkökulmat luovat humoristisen ja lämpimän kertomuksen. Kontion kerronta on täsmällistä ja hersyvää. Sen lämpö syntyy sanaleikeistä ja tarkoista yksityiskohdista, jotka tekevät kirjasta sekä todistusvoimaisen että samastuttavan. Jokaisen tämän maailman isän pitäisi ainakin vähän olla hipsteri-isä.

 

Isäni on hipsteri -lastenromaanin arvio julkaistu Lastenkirjahyllyssä.

Saara Kekäläinen ja Netta Lehtola: Prinsessa joka lähti kälppimään, S&S 2022.

 

Entä jos prinsessa ei haluakaan tulla pelastetuksi ja elää elämäänsä onnellisena loppuun saakka? Jospa hän haluaakin seikkailla itsenäisenä ja vapaana odotuksista? Leona on onnettomuudekseen syntynyt prinsessaksi, ja hänelle ollaan järjestämässä kuninkaallisia häitä. Hän on kuitenkin aivan liian seikkailunhaluinen ja elämänjanoinen ollakseen pelkkä objekti, siksi hän lähtee kälppimään. Hänestä tulee oman elämänsä päähenkilö, ja samalla hän muuttaa perinteiset prinsessasadut näköisekseen. Kekäläisen kirja pöllyttää ummehtunutta satumaailmaa mehukkaalla prinsessalla, johon lukijan on mahdoton olla samastumatta.

 

Hannele Lampela ja Pasi Pitkänen: Paavali Pattinen, supernolo supersankari, Otava 2022.

 

Jokainen lapsi haluaa olla supersankari. Paavali Pattinen saa tietää olevansa supersankari Martinlaaksosta, mutta supervoimat ovat välillä kateissa. Onko sittenkin tapahtunut virhe? Hyvin arkinen tarina muuttuu hyvin lennokkaaksi, kun Paavali ymmärtää olevansa supersankarien sukua. Kirjan kerronta on hengästyttävää, muttei läkähdyttävää. Tarinan juoni koukuttaa vahvasti mukaansa, ja kirjaa on vaikea laskea kädestään. Teoksen aikatasot synnyttävät tarinaan elliptisen muodon, jonka lennokkuus on ihailtavaa. Supersankarina Paavali on inhimillinen ja ihmisen kokoinen, mikä tekee tarinasta hyvin samastuttavan.

 

Mikko Kalajoki: Almus: Tännetuloa terve. Kuvittanut Jani Ikonen, WSOY 2022.

 

Suloinen (mutta jossain määrin kaoottinen) peikkolapsi ilmestyy yksinäisen, harmaan setämiehen ovelle ja muuttaa tämän maailman räiskyvällä olemuksellaan. Mikko Kalajoki on valloittava kertoja. Hänen proosansa on vangitsevaa ja tarinasta kasvaa vaikuttava, uskottava ja lumoava elämys. Herra Mattssonin yksinkertaiseen ja yksitoikkoiseen elämään astuu pieni Almus-poika, joka paitsi rikkoo rutiinit, tuo mukanaan elämänilon, joka ei karise mielestä kirjan lukemisen jälkeenkään. Alamailta kotoisin oleva Almus-peikko herättää sekä epäluuloa että riemua, minne hyvänsä hän meneekin. Ennen kaikkea hänellä on ihmeellinen kyky tuoda elämään säihkyvää valoa. Almuksen silmin tavanomaisimmankin neliskulmaisen kerrostalon kolmannen kerroksen asunto muuttuu ihmeellisen seikkailun näyttämöksi. Ihmisen, eikä peikonkaan, ole hyvä elää ainoaisesti yksin.

Almuksen arvio Lastenkirjahyllyssä

 

Topelius-ehdokkaat sekä raadin perustelut:

 

Elina Pitkäkangas: Sang, WSOY 2022.

 

Dystooppinen romaani pitää yllä hienoa ja synkkää tunnelmaa Fusangin valtiosta. Sang on eeppinen kertomus nuoresta, joka yrittää taistella totalitaristen valtion mahdottomia olosuhteita vastaan. Kong Dawei liittyy kapinallisiin joukkoihin, ja henkeäsalpaavat tilanteet seuraavat toisiaan. Pitkäkankaan kyky loihtia uskottavilla yksityiskohdilla kokonainen maailma on lumoavaa. Ihmisen valinnoista syntyy ketju, joka paitsi liittää meidät toisiimme, myös määrittää lopulta sitä, mitä ja keitä olemme. Sang on kertomus rakkaudesta, mutta ennen kaikkea se on kertomus moraalista: kaikesta siitä, mitä olemme valmiita tekemään toistemme vuoksi.

 

Reija Kaskiaho: Maantiekiitäjä, Myllylahti 2022.

 

Liikuntaneuvojaksi haluavan Lauran elämä muuttuu lopullisesti onnettomuudessa. Hän menettää kaiken liikuntakykynsä. Voiko 17-vuotiaalla ihmisellä olla tulevaisuutta vammaisena? Minkälaista elämää vammautuneena voi ylipäätään elää? Kaskiahon romaani on raskaasta aiheestaan huolimatta terävä ja humoristinenkin. Merkityksellisen elämän mahdollisuus säilyy jokaisella ihmisellä. Jokainen voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Toipumisen hinta on kova, ja uuteen elämään opettelu raskasta. Siitä huolimatta Lauran sisällä palava tuli ei sammu. Hän on suurenmoinen päähenkilö, ihmisen kokoinen ja ihailtava. Maantiekiitäjä on viisas ja vaikuttava romaani, jonka lukeminen avaa silmät näkemään onnellisen elämän mahdollisuudet.

Maantiekiitäjän arvio Lastenkirjahyllyssä.

 

Sini Helminen: Sysi, Myllylahti 2022.

 

Halla ei ole normaali kuolevainen, vaikka hän tekeekin parhaansa esittäessään sellaista taiteentutkimuksen opinnoissaan. Hillityn elämän esteeksi hänen tielleen alkaa tulla ruumiita vastaan. Yksi heistä ei suostu lähtemään tuonelaan. Helmisen synkän fantasiamaailman henkilöhahmot ovat eläviä ja ajoittain koomisiakin. Vampyyritarina imee lukijan mukaansa ja loskainen Helsinki on raatorealistinen miljöö romaanille. Helmisen kerronta on täsmällistä ja moniulotteiset henkilöhahmot samastuttavia. Erityisen vaikutuksen romaanissa tekee pohdinta siitä, miten pitkälle ihminen voi oikeuttaa toimintansa hyvillä päämäärillään.

 

Terhi Rannela: Yöuinti, Otava 2022.

 

Rannelan novellit rakentavat mosaiikin ihmissuhteista. Yöuinti pohtii, minkälaista on aikuistua digitaalisessa ja ajoittain kaoottisessa nykymaailmassa. Nuoret elävät hyvin erilaisissa maailmoissa, ja jokaisella on omanlaisensa haasteet. Toisen elämää on mahdoton ymmärtää ennen kuin pääsee itse siihen sisään. Aikuiseksi kasvaminen on ihanaa ja raskasta. Jokainen on silti tärkeä, arvokas ja viisas.Terhi Rannelan novellikokoelma ei saarnaa tai opeta vaan näyttää upeita välähdyksiä nuorten elämän käännekohdista. Rannelan elävä kerronta on niin sujuvaa ja vaivatonta, että henkilöhahmot tuntuvat oikeilta ihmisiltä. Novellien maailma avautuu tunnistettavaksi ja dialogivetoinen kerronta tekee novelleissa kuvatuista tapahtumista eläviä.

Yöuinti-kokoelman arvio julkaistu Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehdessä 3/2022.

 

Siiri Enoranta: Maailmantyttäret, WSOY 2022.

 

Enorannan näkökulmatekniikka rakentaa utopian sadan vuoden päähän tulevaisuuteen. Luonto on alkanut toipua, mutta tuhon jälkiä korjataan edelleen. Maailmankoti on paikka, jossa jokainen ihminen haluaisi asua. Väkivalta on lähes loppunut, suorituskeskeisen elämän sijaan ihmiset etsivät elämän merkitystä kestävämmistä asioista. Maailmantyttärien taustalla on menetys. Sekä historiallinen katastrofi että henkilöhahmojen omaa elämää koskeva. Enorannan kiehtova kerronta synnyttää uteliaisuuden hänen luomaansa maailmaan, ja lopputulos on samaan aikaan haastava sekä fasinoiva romaani.

 

 

Topelius- ja Lydecken-palkinnot ovat harvinaisia lajissaan siinä, että niiden rahallinen arvo nousee vuosittain yhdellä eurolla! 

 

On erinomaisen hienoa, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkintoraadit noteeraavat nykyisin myös pienempien kustantamoiden teoksia. Myllylahti sai tänä vuonna kaksi ehdokkuutta.

Palkintoraatiin kuuluivat kriitikko, toimittaja ja lukutaidon opettaja Aleksis Salusjärvi, kirjastotyöntekijä, lukuaktivisti Henriika Tulivirta ja suomen kielen opettaja Marja Majuri. 

Voittajat julkistetaan 16. tammikuuta. Palkinnot rahoitetaan Kopioston keräämillä tekijänoikeusmaksuilla. 

Huomaan toistavani jälleen vuotuisen toiveeni: kun raati tekee ison urakan lukiessaan valtavan määrän lasten- ja nuortenkirjauutuuksia, olisi enemmän kuin toivottavaa, että se myös malttaisi tehdä kompaktin koonnin urakkansa annista: millaisia kiinnostavia tai yllättäviä trendejä, kuinka monta kirjaa ehdolle lähetettiin, mikä kirjoissa erityisesti ihastutti tai hämmästytti jne. 

 Lämpimät onnittelut Lastenkirjahyllystä kaikille ehdokkaille! 

Nyt seikkaillaan arjen ja sadun välimaastossa

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saivat eilisessä Finlandia-gaalassa sisarukset Sofia Chanfreau & Amanda Chanfreau saturomaanistaan Giraffens hjärtan är ovanligt stort (Schildts & Söderströms 2022, suom. Outi Menna, Kirahvin sydän on tavattoman suuri, S&S).

Voittajan kuudesta ehdokkaasta valinnut näyttelijä, juontaja ja luokanopettaja  Ernest Lawson toi puheessaan esille yhden tärkeän asian:

 

Lastenkirjat voivat jäädä usein kesken, jos juoni ei vedä lukijaa mukaansa. 

 

Lapsi ei ole omien havaintojeni mukaan koskaan vieraskorea ja sinnittele eteenpäin, jos kirjan kerronta aika ajoin junnaa paikoillaan tai kirjan kieli tai tyyli ei puhuttele häntä lainkaan. 

Lapsi – tai  yhtä lailla nuori – paukauttaa kirjan kannet kiinni ja täyttää kirjan lukemisesta jääneen ajan jollakin muulla itselleen mieluisalla toiminnolla.

Ja juuri tästä syystä pitäisikin mielestäni entistä enemmän kiinnittää jo kirjan suunnitteluvaiheessa yhdessä ammattitaitoisten kustannustoimittajien ja graafisten suunnittelijoiden kanssa huomiota siihen, että kulloinkin työn alla olevan lasten- ja nuortenkirjan kerronnan imu oikeasti säilyisi alusta loppuun ja että kirjaan valittu teema kantaisi ja kiinnostaisi  parhaimmillaan vielä ilmestymisvuoden jälkeenkin erilaisia lukijoita. 

Säkenöivä kerronta ei heilahtele kulloistenkin trendien mukaan.

Lasten ja nuorten lukemaan innostamisesssa keskeisintä onkin lahjonnan, kiristyksen ja uhkailun sijasta se, että lapsi oivaltaa itse lukemisen hurman ja koukuttuu tähän siinä määrin, että etsii lisää samankaltaista luettavaa.  

Lawson esitti puheessaan myös yhden ratkaisun siihen, kuinka saadaan lapset lukemaan: toimitaan, kuten hänen oma äitinsä teki: jatketaan sinnikkäästi hyvien kirjojen suosittelemista, eteen kantamista ja kannustamista, vaikka lapsi ei heti tarttuisikaan kirjatäkyihin. 

 

Toinen asia sitten onkin – ja siihen Lawson ei esittänyt ratkaisua – se, kuinka nämä äidit ja isät ja muut lapsen ja nuoren lähellä olevat aikuiset saisivat omaan uutisvirtaansa enemmän syötteitä hyvistä lasten- ja nuortenkirjauutuuksista.

 

Yleisön suosikiksi äänestettiin Reetta Niemelän Mustan kuun majatalo (kuv. Katri Kirkkopelto, Lasten Keskus 2021).

 

Ehkä tämä aika kaipaa juuri nyt satua, seikkailua, fantasiaa, joihin kuitenkin lomittuu myös arkisia säikeitä.

 

Sofia Chanfreuau kertoi kiitospuheessaan saaneensa lukijapalautetta siitä, kuinka saturomaani on herättänyt lapsissa halun puhua omista tunteistaan.  

Kirahvin sydän on suunnattoman suuri on arvioitu Lastenkirjahyllyssä elokuussa 2022 ja Mustan kuun majatalo marraskuussa 2021.

Hyvä lasten- ja nuortenkirjan käännös on vaalimisen arvoinen aarre

Palkinnon logo © Jenni Erkintalo 

 

 

Lasten- ja nuortenkirjallisuutta kotimaassa ja ulkomailla tunnetuksi tekevä IBBY Finland jakaa joka toinen vuosi Aarresaari-palkintoa korkeatasoiselle lasten- tai nuortenkirjan käännöstyölle. 

 

Aarresaari-palkinto  2020 on hetki sitten jaettu osana IBBYn seminaaria Lasten ja nuorten tietokirjat lukuilon edistäjänä -verkkoseminaaria kääntäjä Kaisa Kattelukselle David Walliamsin lastenromaanin Billionare boy käännöksestä Maailman rikkain poika (Tammi 2018).

 

Ohessa raadin perustelut:

Maailman rikkain poika on kertomus 12-vuotiaasta Joe Spudista, joka on hävyttömän rikkaan vessapaperitehtailijan poika. Pojan järjettömiä rikkauksia kuvaava kieli on teoksessa Walliamsille tyypilliseen tapaan kirjavaa ja kutkuttavan hauskaa.

Kattelus on tarttunut teoksen kieleen ansioituneen suomentajanuransa suomalla varmuudella: suomennos on kevyttä ja nokkelaa tekstiä. Kattelus on onnistunut uudelleenluomaan alkuteoksen muikeat sananvalinnat (esimerkiksi perheen vessapaperibrändin nimi, Freshbum, Puhtopeppu). 

 

Alkuteoksen hyrisyttävät sanaleikit on pyöritelty upeasti (esimerkiksi kolme sivua pitkä lista epäonnisista, poikkeuksellisen kiusausalttiista opettajien erisnimistä, kuten Villiam Mattilainen, Johan Onkova ja Eino Jata). Lennokas englanti taipuu luontevan eläväiseksi suomeksi. 

 

Teoksen yleiskäännösstrategia on varsin vieraannuttava: suomennoksessa esimerkiksi hienostokoulun lukujärjestykseen kuuluu Harper’s Bazar -lehden lukeminen ja tweedin historiaa käsittelevät oppitunnit. Päätös sijoittaa suomennos tiukasti brittiläiseen kehykseen on suomalaisen lapsilukijan maailmankuvaa avartava. 

 

Kaisa Katteluksen suomentajan ura on ollut huikea. Pelkästään Kustannusosakeyhtiö Tammelle Kattelus on kääntänyt 90 lasten- ja nuortenkirjaa. Hänen ensimmäinen suomennoksensa ilmestyi vuonna 1997. IBBYlle vuonna 2018 antamassaan haastattelussa Kattelus totesi neuvona nuorelle kääntäjälle: ”Älä koskaan käännä tekstin pintatasoa, ymmärrä ja ajattele se suomeksi”. Lapsille ja nuorille käännettäessä tämän merkitys kasvaa entisestään: nuori lukija kaipaa aitoa kieltä johon voi kääriytyä ja jonka avulla voi kasvaa. 

 

Kustannusosakeyhtiö Tammea Aarresaaren palkintolautakunta kiittää sitoutumisesta laadukkaaseen käännöskirjallisuustyöhön ja upeisiin kääntäjiinsä, sekä taidosta yhdistää sopivat kirjat ja kääntäjät. 

 

Maailman rikkain poika on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.

 

Lisäksi jaettiin kaksi kunniamainintaa.  

 

Toisen kunniamaninnan sai Hannele Huovi  käännöksestään Malin Klingenbergin Fisens liv -runokuvakirjaan Pierun elämää (S&S 2019).

 

Hannele Huovin suomennos Pierun elämää on verraton oodi Klingenbergin pieruhuumorille. Huovi tavoittaa taitavasti ne keinot, joita suomen kieli tarjoaa pierun syvimmän olemuksen kuvaukseen. Hänen pieruluokittelunsa on vertaansa vailla: teoksessa on rupsuja, hajupommeja, tuhnuja, suhnuja, suhnukoita, prutkuja, prutputusta ja jyrinää. Huovi on tarttunut teoksen huumoriin tosissaan mutta hauskasti. Suomennos on paneutuneen innostunut, ja se säilyttää alkutekstin kepeyden upeasti. Huumorin lisäksi teos tosin tarjoaa myös asiatietoa pieruista; niiden terveysvaikutuksista, niiden suhteesta taiteeseen sekä niiden historiasta. 

 

Runot ovat haastavimpia tekstiä, joita kääntäjä työpöydälleen saattaa saada. Huovin suomennosriimit ovat taidokkaita, rytmikkäitä ja ennen kaikkea raikkaan yllätyksellisiä (esimerkiksi tsaari – peräfanfaari). Suomennos on myös erinomaisella herkkyydellä sidottu Sanna Manderin riehakkaaseen kuvitukseen, joka esittää pierupakarat iloisen pyöreinä ja itse tuhnut hauskan tempperamenttisinä pyörrepilvinä. Pierun elämääon kannesta kanteen kutkuttavan hauska ja ällöttävän ihana paukkuarkku. 

 

Kustantamo S&S:ää Aarresaaren palkintolautakunta kiittää siitä, että ansioituneet käännöskirjat ovat viime vuosina saaneet kustannusohjelmassa yhä enemmän tilaa.

 

Pierun elämää on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.

Toisen kunniamaininnan sai Marja Kyrö käännöksestään Maria Turtschaninoffin Breven från Maresi. Krönikor från det Röda klostret -romaaniin  Maresin voima. Punaisen luostarin kronikoita (Tammi 2018). 

 

Maresin voima. Punaisen luostarin kronikoita on Maria Turtschaninoffin sarjan kolmas osa. Siinä seitsemäntoistavuotias Maresi palaa kotiin Rovasiin Menoksen saaren Punaisesta luostarista, jonne Maresin köyhät vanhemmat ovat tyttärensä vieneet vuosia sitten paremman elämän toivossa. Teos kuvaa Maresin riemukasta ja raastavaa paluuta omiensa pariin sekä hänen kutsumustyönsä vaiheita: Maresi haluaa perustaa tyttökoulun, jossa tytöt voisivat oppia lukemaan. Tie ei ole helppo kylässä, jota raakalaismaiset sotilaat pitävät otteessaan. 

 

Maresin voima on kirjemuotoon kirjoitettu romaani. Marja Kyrön suomennostyön upeimpia piirteitä on se varmuus, jolla suomentaja säilyttää ja luo leimalliset tyylit eri kertojille eli kirjeiden kirjoittajille. Kyrön teksti on runollista ja taianomaista. Kyrö säilyttää suomennoksessaan upeasti Turtschaninoffin luomat jännitteet: päähenkilön naiseksi kasvuun liittyvät ristiriidat, jännitteet naisten ja miesten sekä hyvän ja pahan välillä, Maresin äidin tarinan, josta kirjailija tarjoaa vain pieniä vihjeitä, sekä hieman mystiseksi jäävän Maresin voiman käsitteen. Huomionarvoista on myös se, että Kyrö on suomentanut ruotsinkielisen teoksen käsikirjoituksesta. 

 

Turtschaninoffin teos on oodi lukutaidolle ja lukemiselle – siinä päähenkilö näkee, kuinka mullistavia vaikutuksia lukutaidolla voi ihmisten elämään olla. Marja Kyröstä teos sai ansaitsemansa kääntäjän: suomentajan, joka säilyttää tarinan nyanssit, kerronnan kauneuden ja sen voiman.

 

On hienoa, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden kääntäjillekin on oma palkintonsa, joka jaettiin nyt toista kertaa. 

Valtion kirjallisuustoimikunnan myöntämät kääntäjien valtionpalkinnot ovat toki myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden kääntäjien ulottuvilla, mutta usein siellä pärjää varmimmin, jos käännöstoiminta on mahdollisimman monipuolinen ja mieluummin etukenossa aikuistenkirjallisuuteen.

 

Olen erityisen iloinen siitä, että Aarresaari-palkinnon takana on monipuolinen ja asiantunteva raati, joka on saanut napakasti palkittujen ja kunniamaininnan saaneiden suomentajien ja käännösten finessit kiteytettyä palkintoperusteisiin.

Raatiin kuuluivat FM, käännöstyön opettaja Anne Ketola Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton edustajana sekä  kirjastonhoitajat Marketta Könönen ja Tuija Mäki IBBY Finlandin edustajina. 

Lastenkirjahylly onnittelee lämpimästä Kaisa Kattelusta, Hannele Huovia ja Marja Kyröä.