Lastenkirja liikkeessä, brum-brum!

Nina Pirhonen: Brum brum, 20 sivua, Otava 2016.

Brummeriana. Lasten- ja nuortenkirjoja läheltä ja kaukaa. Kansalliskirjaston galleria 4.11.2016–25.2.2017, Unioninkatu 36, Helsinki. Avoinna ma-pe klo 10–17, parittomien viikkojen lauantai klo 9–16. Vapaa pääsy.

Pikkulasten kotimaisten katselukirjojen skaala on nyt laveampi kuin koskaan aikaisemmin.

Kirkkaat, räväkät värit ja pelkistetyt muodot ovat Nina Pirhosen Brum Brum –kirjan juju. Aukeamilla eri eläimet ohjaavat kulkuneuvojaan.

Kiinnostavaa tämän katselukirjan liikedramaturgiassa  on se, että perinteisen vasemmalta oikealle -kulkusuunnan vastaisesti ajoneuvot ajavat myös vastakkaiseen suuntaan, oikealta vasemmalle.

Kuvan kulkusuunnalla on merkitystä. Tässä Papu-kissa ja Herra Hylje
puksuttavat ajoneuvoillaan "väärään suuntaan", jos ajatellaan kuvakirjan
perinteistä liikerataa, jossa edetään vasemmalta oikealle. Nina Pirhosen kuvitusta katselukirjaan Brum Brum (Otava 2016). 

Ja samalla aukeamalla olevat ajokit ovat periaatteessa myös vaarassa törmätä toisiinsa vastakkaisten kulkusuuntien takia!

Liikenneturvallisuus vaarassa, varsinkin kun Molli-koira on nukahtanut
rattiin eikähavahdu edes Bobo-norsun trukin vilkkuvaloon.
Nina Pirhosen kuvitusta katselukirjaan Brum Brum (Otava 2016).  

Yhä useammin pientenkin lasten kirjoissa jätetään selkeyttä ja hahmottamista helpottavat ääriviivat kokonaan pois. Muutamin kohdin joutuu tämän katselukirjan äärellä toden teolla pinnistelemään  hahmottaessaan toisiaan lähellä olevia väripintoja, esimerkiksi vaaleanpunaista ja oranssia.

Digikuvitus on yleistynyt rytinällä, ja näen tässä myös uhkan kotimaisen, omavaloisen kuvitustyylin näkökulmasta. Kun kuvitustyylit yhdenmukaistuvat, onko kotimaisella kuvituksella kirjamarkkinoilla pian enää mitään itseisarvoa?

Brum Brum –kirjan isoin plussa on sen valmistusasteen sataprosenttinen kotimaisuus.   Otavan kirjapainossa Keuruulla painetun kirjan sivut ovat tanakkaa ja kiiltokäsiteltyä paperia, joka kestää  kovakouraistakin käsittelyä. 

Pirhosen edellinen kartonkinen katselukirja Pompom ja kotipuuhat  on lajissaan harvinaisuus, sillä sen painotyö on tehty Suomessa Kansioaitassa. Jos tahtoa löytyy, kartonkikirjoja siis voidaan painaa myös kotimaassa! Valtaosa katselukirjoista painetaan nimittäin yhä Aasiassa, jossa tuotantokustannukset ovat alhaisemmat. 

Tänään avautuu Kansalliskirjastossa Brummeriana-lastenkirjanäyttely, jonka näyttelytyöryhmään minulla on ollut ilo ja etuoikeus kuulua jo yli kahden vuoden ajan.  

Kirjanäyttelyn aarteet ovat peräisin bibliofiili Markus Brummer-Korvenkontion Brummeriana-kokoelmasta, joka on sijoitettu Kansalliskirjastoon – tosin tällä hetkellä yleisöltä suljettuun varastotilaan. 

Näyttely läpivalaisee lastenkirjallisuuden pitkää historiaa muun muassa aatehistorian, kuvitustaiteen, lapsikuvan ja kulttuuristen ominaispiirteiden näkökulmasta.

Jokaisen lastenkirjaentusiastin soisi tutustuvan tähän näyttelyyn. 

Vanhojen lastenkirjaharvinaisuuksien henkeäsalpaavan hienosti sidotut korulaitospainokset ja käsin väritetyt kuvat muistuttavat meitä nykylastenkirjan suurkuluttajia siitä, kuinka monin eri tavoin lastenkirjaa on arvostettu ja kunnioitettu jo satojen vuosien ajan.

Rouva Huun luupin alla olivat näyttelytyöryhmässä monimuotoiset, kirjan perusmuotoa eri tavoin esimerkiksi liiketoimintojen tai kolmiulotteisuuden kautta varioivat kirjat. 

Näyttelyyn liittyy myös ensi tiistaina järjestettävä Brummeriana-seminaari, jossa me näyttelytyöryhmän tutkijajäsenet –  Anna Perälä, Maria Ihonen, Sisko Ylimartimo, Tuija Laine, Maria Laukka ja minä –  esittelemme omia osa-alueitamme näyttelystä. 

24. luukku: ”Kaikki tapahtuu aivan kohta – tapahtuu, jos vain jaksan odottaa”

Hannu Mäkelä & Kristiina Louhi: Niin kuin kaikki vasta alkaisi, 40 sivua, Kaisaniemen Dynamo 2000.

Tämä pieni kaunis kirja oli tarkoitus  esitellä jo vuosi sitten, mutta sitten se joutui kummasti hukan teille hetkeksi.  

Kirja on esineenä tavattoman kaunis: siinä on huurtunutta pakkaslasia jäljittelevä paperisuojus ja sen  alta paljastuu vielä kaunis kluuttipäällys, lukunauhoineen kaikkineen. 

Kaisaniemen Dynamo on Helsingin Vuorikadulla toimiva mainostoimisto, jolla on ollut omintakeinen liikelahja: vuodesta 1995 se on julkaissut suomalaisten kirjailijoiden aiemmin julkaisemattomia tekstejä painosmäärältään rajatussa ja numeroituina kappaleina julkaistussa Dynamon pienessä suomalaisessa kirjakerhossa.

Tätä kirjaa on painettu 700 kappaletta, ja rouva Huun kirja on 60. numeroitu kappale. 

Kirjasta löytyy omiste  Hannu Mäkelältä, muistona Lohjalla kesäkuussa 2014 järjestetystä Hannu Mäkelän tuotannon ympärille keskittyneestä seminaarista ja vierailusta Sitarlassa.

Tarina tai tuokiokuva on selvästi Mäkelän oma lapsuudenmuisto. Samoja aineksia ja välähdyksiä Helsingin Kalliossa vietetystä lapsuudesta löytyy myös hänen muistelmistaan. 

Pienen pojan elämä tihentyy kerrostalopihan kaverien kanssa vietettyihin hetkiin. 

Eräänä tiettynä joulukuisena päivänä kerrostalon piha on kuitenkin autiona. 

Tarinassa kuvataan yhden loputtoman pitkältä tuntuvan päivän kiertoa. Poika tarkkailee äitiään, tämän alati huolestunutta olemusta, ilmeitä ja eleitä, isoveljen levottomuutta ja pullopiiloa sohvan uumenissa ja isosiskon levollista keskittymistä käsityöhön.

Malttamaton odotus tihentyy Kristiina Louhen sävykkäissä akvarelleissa.
Kristiina Louhen kuvitusta Hannu Mäkelän kirjaan Niin kuin kaikki vasta alkaisi 
(Kaisaniemen Dynamo 2000). 

 – – ja minä nojaan ikkunalautaan, katson ja katson. Piha on ja pysyy tyhjänä. Ilmassa on sadetta joka viiruttaa ikkunaa, sadetta joka muuttuu rännäksi, lumen näköiseksi. Sataa rättejä, niin kuin niitä jotka vastapäisen talon vanha nainen aina parvekkeella pudisti, nämä vain ovat valkeita.

Poika yrittää kirittää aikaa kulumaan nopeammin ja lukee Hector Henri Malot´n kirjaa Koditon. Ehkä poikakin on oikeasti löytölapsi, hän kuvittelee mielessään ja yrittää kai siten selittää kodin aika-ajoin itselleen vierasta ilmapiiriä ja tehdä arjesta vähän ylevämpää.

Tarinan tunnelma on melankolinen. 

Lukija herkistyy kuuntelemaan pojan tavoin vanhan kerrostalon äänimaisemaa.

 – – Täällä salissa on radio auki aina. Vakavaa laulua, pianoa, naisen ääntä. Maa on niin kaunis,  vaikka sataa räntää ja on pimeää, yksi kynttilä palaa jo, rätisee, kuusen oksilla toiset kynttilät,  odottavat että ne saa illalla sytyttää. Mutta siihen on aikaa. Katson kuusta, punaisia palloja ja pumpulia ja nauhoja ja hopeaa, ja lintuja, vielä niitä on jäljellä pari, sinisenhopeisia lintuja, punaista kyljessä ja pyrstönä höyhen, ohuen ohueita lintuja niin keveitä että lentävät melkein itse, ja särkyvät kun eivät jaksa enää – vuosi vuodelta niitä on aina vain vähemmän. Uusia ei saa, kukaan ei enää tee, sanoo äiti. Mutta silti ne lentävät vain, yhä vain, yhä tässäkin, pienen häipyvän hetken.

"Ovikello soi, kohta, soi se, vaikkei vielä soikaan… ja joku tulee ja pyykkikorissa
lahjat enkä minä näe, kuka siinä on, vaikka tiedänkin." Kristiina Louhen kuvitusta
Hannu Mäkelän kirjaan Niin kuin kaikki vasta alkaisi (Kaisaniemen Dynamo 2000). 

Ja lopulta aika joutuu. Veli häipyy tielleen, sillä äidin tuoksun ja ihon ja käden liikkeet poika tunnistaisi heti. 

Kenties pukin tuomasta pärekorista löytyy vielä sellaisiakin lahjoja, joita poika ei ole yläkaapista jo kertaalleen löytänyt?

Lastenkirjahylly ja rouva Huu toivottavat leppeää joulun aikaa kaikille.

Ihan itse tehty lastenkirja!

Rouva Huulle "näpsäily" eli erilaiset kädentaidot  ovat tärkeä vastapaino muulle työlle. Olen ollut vuodesta 1998 Taito Pirkanmaa ry:n aikuisten Näpsä-käsityökoulussa: yhtenä päivänä viikosta keskitytään kolmen tunnin ajan  pitkissä periodeissa uuteen tekniikaan. 

Tutuiksi ovat tulleet monet perinteiset naisten kädentaidot, mutta osaanpas minä myös hitsata, takoa ja tehdä puutöitä!

Kevättalvella teemana on ollut kirjansidonta ja ns. altsut, eli tekniikka, jossa vanhoista kirjoista tehdään jotain uutta.

Rouva Huulla ei ole koskaan ollut intohimoa tehdä omaa lasten- tai nuortenkirjaa, mutta nämä kirjat ovat kyllä ihan kirjaimellisesti itse tehtyjä!

Esilehdellä kirjan nimi koostuu kymmenestä lumipallokirjaimesta. 
Ruth Craftin ja Erik Blegvadin Talvinalle-kuvakirjasta tehty altsu. 

Marmoroidussa kansipaperissa on utuisia pilviä. Niitä Talvinalle sai varmasti tutkailla kyllikseen pensaan latvassa kiikkuessaan ennen kuin lapset pelastivat sen uuteen elämään.

Oma tulkintani Erik Blegvadin Ruth Craftin 
Talvinalle-kuvakirjaan visuaalistamasta Talvinallesta. Pitkällinen 
ulkoilmassa oleilu on tehnyt nallen vähän kylmän-herkäksi, ja siksi 
se sonnustautuu aina kaulaliinaan! 

Talvista fiilistelyä löytyy vielä esilehden lumipalloista, joista muodostuu kirjan nimi ja sisäkansien pakkashuurretta jäljittelevästä tapetista.

Hurmaannuin Ruth Craftin & Erik Blegvadin äskettäin Lastenkirjahyllyssä esillä olleeseen Talvinalle-kuvakirjaan siinä määrin, että halusin saada kirjan myös omaan hyllyyni. Mutta eihän kirjaa enää mistään löydy. Nettiantikvariaatitkin tarjosivat pelkkää ei-oota.

Mutta sitten keksin, että voin tehdä itselleni siitä aivan uniikin laitoksen! 

Erik Blegvadin kuvitus pääsee mielestäni vielä paremmin esille 
oranssin ruskeaa ohutta kartonkia vasten. Ruth Craftin ja Erik Blegvadin 
Talvinalle-kirjasta tehty altsu.

Nelivärikopioin kirjan sisäsivut, leikkasin niistä samankokoiset, liimasin ne sprayliimalla tukeville paperiarkeille, ompelin arkit yhteen ja tein kannet perinteisestä marmoroiduista paperista ja kluuttikankaasta. 

Ja kanteen lisäsin vielä nallen, jota on selvästi hoidettu ja hoivattu pitkällisen puussa oleilun jälkeen… 

Kun Lauren Childin uusi kuvitus Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossuun ilmestyi vuonna 2007, sain kustantajalta ennakkolukuun teoksen vedokset, joita ei oltu vielä sidottu kansiin kiinni. Arkit pyörivät pitkään sekalaisissa pinoissani, kunnes keksin, että voisin saattaa tämänkin projektin loppuun.

Vielä on työn alla erilaisia kristallimuoviin liittyviä kokeiluita, ja niissäkin minulla on materiaalina kirjaston poistokirjoina saamiani kuvakirjoja. Niistä ehkä joskus myöhemmin lisää.

Lauren Childin uusi kuvitus Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossuun 
(suom. Kristina Rikman, WSOY 2007) on retrohenkinen ja räväkkä. 

Alkava viikko on super-kiireinen. Huomenna tiistaina on taas Metson perinteiset kirjakutsut, joista toivon mukaan ennätän pikimmiltään laatia raportin.

Keskiviikkona reissaan Jyväskylään Lukuintoilua 2 -ELY-koulutukseen puhumaan kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden uusista trendeistä sekä rankoista aiheista kuvakirjoissa. Torstaina sama paketti siirtyy Tampereelle.