Olipa kerran, seitsemän kertaa!

Gustave Dorén kuvitusta Punahilkka-satuun, 

Julkaisulähde Wikipedia Commons

Kaisa Pulakka: Olipa kerran. Yhteistyössä folkloristiikan emeritaprofessori Satu Apon kanssa. Ylen ykkönen, ensiesitys maanantaisin klo 17.20. Kaikki osat kuunneltavissa Yle Areenan kautta.

Tänä syksynä rouva Huu on telakoitunut radion ääreen aina maanantaisin klo 17.20. Radiotoimittaja Kaisa Pulakan radiosarja Olipa kerran  on riemastuttavan epämuodollinen mutta silti faktatiedoissaan klassisten kansansatujen pitkää perimää kunnioittava tieto- ja elämyspaketti. 

Seitsenosaisen sarjan osissa on käsitelty jo Kaunotar ja hirviö, Tuhkimo, Ruusunen ja Punahilkka.  Kolmessa viimeisessä osassa vuoron saavat vielä Hannu ja Kerttu, Lumikki ja Saapasjalkakissa.

Sarjan musiikkivalinnat liittyvät luonnollisesti esiteltäviin satuihin ja muutkin äänimaisemat on toteutettu elävästi. 

Jokainen osa alkaa lasten ja aikuisten yhdessä kertomilla satureferaateilla, joissa myös satujen kerrontakonventioihin kiinnitetään hauskasti huomiota. Uusimmassa Punahilkka-satua käsittelevässä osassa tämä todentui erityisen riemastuttavalla tavalla.

Radiotoimittaja Kaisa Pulakka on kiinnostunut klassisista saduista jo opiskeluaikanaan kuunnellessaan Satu Apon folkloristiikan luentoja Turun yliopistossa. 

Apo onkin informanttina ja haastateltavana jokaisessa sarjan osassa. Hän  on  olemukseltaan leppoinen, tempoltaan mukavan verkkaisesti satujen taustaa valottava, mutta kiistaton ykkösasiantuntija kansansatujen mutkikkaiden ja usein myös yllättävien vaiheiden todentajana.  Monen klassisen sadun aihiot juontavat kauas Kreikkaan ja Kiinaan asti, ja toisinnot ovat levinneet ”kansan karttuisan suun” välityksellä ympäri maailmaa.

Satu Apo tuo myös havainnollisesti esille satujen merkityksen eri aikakausien moraali- ja tapakasvatuksen avittajina.  Satujen ilkeät äitipuolet, tottelemattomat lapset ja julmat sudet ovat yllättävän laaja-alaisesti palvelleet  yhteiskunnallisia rakenteita, linnoista mataliin torppiin asti. 

Kaisa Pulakka ei liioin  kaihda tuoda esille omakohtaisia lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden lukukokemuksiaan klassisista saduista. Tämä henkilökohtaisuus koituu myös sarjan erityisansioksi. 

Klassiset sadut saavat liian usein edelleen osakseen vain tuomitsevaa kauhistelua. Tässä sarjassa sadut on taiten sidottu historialliseen kontekstiinsa.

Pulakan sarjassa annetaan jo huutia – erillisessä ”psykoanalyysinurkassa” Bruno Bettelheimin psykoanalyyttiselle satutulkinnalle.  Myös klassisiin satuihin liitetyt kliseet saavat ansiokkaan ja usein samalla viihdyttävänkin käsittelynsä.

Kansainvälisten satututkijoiden – esim. Punahilkan yhteydessä Jack Zipes, Maria Tatar ja Zohar Shavit – näkemykset on koottu tiiviisti yhteen. Pulakka on niin ikään perannut tiheällä kammalla  populaarikulttuurin ja median satuviitteitä.

Pietari Kylmälän satujen ääneen lukua on ilo kuunnella, ja kunkin sadun suomentajat mainitaan, kuten asiaan tietysti kuuluukin. 

 

Kaislikko suhisee myös radiossa

Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee. Alkusanat kirjoittanut David Barret. Suomentanut Eila Piispanen. 207 sivua. WSOY 1949.

Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee. Kuvittanut Joanne Moss. Suomentanut Eila Piispanen. 192 sivua. WSOY 2003.

Brittiläisen lastenkirjallisuuden ystävät voivat etsiytyä Ylen ykkösen kanavan ääreen huomisesta lähtien aina lauantaisin klo 11.15–11.30, kun Pikku Ykkösen lastenohjelmapaketin päätteeksi alkaa 17-osainen luentasarja Kenneth Grahamen klasikkokirjasta Kaislikossa suhisee.

Äänitys on vuodelta 1967 ja lukijana on Jaakko Pakkasvirta. Suomennos on Eila Piispasen vuodelta 1949, jolloin Grahamen klassikko ilmestyi ensi kertaa suomeksi.

Kenneth Grahamen (1859–1932) The Wind in the Willows) ilmestyi 1908. Myyrän, Rotan, Mäyrän ja Rupikonnan seikkailut syntyivät niin kuin monet muutkin lastenkirjaklassikot – Grahamen omalle pojalleen kertomista iltasaduista.



Rouva Huu menee tänään elokuviin katsomaan Spike Jonzen Hassut hurjat hirviöt -elokuvaa. Maurice Sendakin klassikkokuvakirjan hengen taltioivan trailerin voi nähdä
täällä.

Odotukset ovat korkealla. Rouva Huu antaa huutia Helsingin Sanomien NYT-liitteen elokuvakriitikko Jussi Ahlrothille ainakin yhdestä virkkeestä, jossa Ahlroth kuvaa alkuperäisen Sendakin kirjan tarinaa ohuen ohueksi.

Maurice Sendakin alunperin vuonna 1963 ilmestynyt Where the Wild Things Are -kuvakirja on yksi kaikkein tutkituimmista ja lukuisia erilaisia tulkintoja saavuttaneista kuvakirjoista, jonka juonessa riittää taatusti pureskeltavaa täyspitkään elokuvaankin. Maurice Sendak on antanut ohjaajalle täydet valtuudet käsikirjoituksen tekemiseen.