Kotimaisen kuvakirjan juhlaa Taidehallissa

 

Kollektivet: Linda Bondestam, Jenni Erkintalo, Lena Frölander-Ulf, Edith Hammar, Maija Hurme, Erika Kallasmaa, Jenny Lucander, Laura Merz, Sanna Pelliccioni & Maria Sann. Kymmenen suomalaisen taiteilijan ja kuvittajan yhteisnäyttely Helsingin Taidehallissa 15.9. 2025 asti. 

 

Kotimainen kuvitustaide on vallannut Helsingin Taidehallin. 

Kollektivet-näyttelyn voi tulkita toivorikkaasti signaalina siitä, että kuvittajan työpanosta ja taiteellista näkemystä arvostettaisiin  Suomessa nykyisin huomattavasti aiempaa enemmän. 
 
Edellinen merkkipaalu oli vuonna 2014 yhdeksän suomenruotsalaista kuvittajaa
esitellyt By-näyttely, joka lähti Tammisaaresta kiertueelle myös muualle Suomeen sekä Ruotsiin ja Frankfurtin kirjamessuille Saksaan.

Kollektivet-näyttelyn seinäprintti muistuttaa nasevasti, että
kuvakirjat ovat lapsen ensimmäinen kosketus
kuvataiteeseen. © PHH

 
Kollektivet-näyttelyn tavoitteena on havahduttaa erityisesti aikuiset tutustumaan suomalaiseen kuvitustaiteeseen. Lapsikatsojiakaan ei toki ole unohdettu. Näyttelyssä on paljon elämyksellisiä ja moniaistisia tiloja lapsille. 

Avajaisten tungoksessa 14. elokuuta näitä kohteita oli valitettavasti haastavaa kuvata. 
 
Näyttelykutsussa haluttiin huomioida lastenkirjakuvittajien ohella myös aikuisille suunnatut kuvittajat, mutta kymmenikköön valittiin lopulta vain yksi kuvittaja, Edith Hammar. Hänen groteskit, provosoivat ja avoimen seksuaaliset mutta humoristiset tussi- ja lyijykynäkuvituksensa poikkeavat kantaa ottavuudellaan ja pidäkkeettömällä yhteiskunnallisuudellaan yhdeksän muun kuvittajakollegan tyylistä ja tavoitteista. 

Hammarilla oli jo viime vuoden joulukuussa Ruotsin Modeerna Museetin yhteisnäyttely yhdysvaltalaisen nykytaiteilijan Nicole Eisenmanin kanssa. 
 
Tammisaaren By-näyttelyn tavoin myös Kollektivet-näyttelyssä enemmistö kuvittajista on taustaltaan suomenruotsalaisia. Näyttelyn työkielenä on ollut ruotsi, joten hakijoilta edellytettiin kohtuullista ruotsin kielen taitoa. 

Näyttelyn päärahoittajina on ollut lukuisia suomenruotsalaisia rahastoja ja säätiöitä. Yhtenä keskeisenä yhteistyökumppanina on toiminut myös Moomin Characters. 
 
Vähimmäisvaatimuksena näyttelyhaussa oli, että kuvittaja on julkaissut kolmen vuoden aikana ainakin yhden teoksen suomalaisen kustantamon kautta. 

Erika Kallasmaata lukuunottamatta kaikki muut kuvittajat ovat debytoineet ja vakiinnuttaneet asemansa kuvakirjailijoina vasta 2000-luvun aikana (Kallasmaan ensimmäiset lastenkirjakuvitukset ilmestyivät Erika Kovasen nimellä jo 1990-luvun lopulla). 

Kallasmaan erityisosaamisen aluetta ovat kuvarunokirjojen kuvitukset; hän on kuvittanut useampia Laura Ruohosen lastenrunokirjoja (Otava ja Into kustannus).
 

Sanna Pelliccionin kuvitusoriginaali Eppu Nuotion tekstiin
perustuvaan kuvakirjaan Anteeksi (S&S 2025). Puuväreillä tehty 
kuvitus jäljittelee lapsen piirustustyyliä, ja niinpä myös kuvituksen
"ripustus" on arkinen ja konstailematon. © PHH

Lapsiperheet tuntevat todennäköisesti parhaiten Sanna Pelliccionin Onni-poika -kuvakirjat (Minerva 2007–2018 ja Etana Editions v:sta 2019). 

Pelliccioni on tehnyt yhteistyötä myös monien lastenkirjailijoiden kanssa. Pelliccionin kuvituksille on ominaista kokeilunhalu ja monien eri kuvitustekniikoiden (muste-, tussi-, lyijykynä-, värikynä-, vesiväri- ja väriliitutekniikat). Yhden kuvakirjan kuvituksen hän on toteuttanut jopa muovailuvahasta! (Mata-Mii seikkailee, Tammi 2013).   
 
Laura Merzin musteella ja tussilla loihtima graafisen pelkistetty tyyli on kaukana perinteisestä suomalaisesta kuvakirjakuvituksesta: Merzin vaikutteet tulevat lastenkirjakuvitustaiteen sijaan pikemminkin modernista kuvataiteesta.  Hän on asunut nuorena Skotlannissa ja  asuu nyttemmin Berliinissä ja Suomessa. 

Merzin taidokasta mustekuvitusta yhdessä Aino Järvisen kanssa
tehtyihin kuvakirjoihin Tuhat ja yksi otusta ja Otusten joukossa
(Etana Editons 2016 ja 2019). © PHH

Merz on julkaissut kolme kuvakirjaa Tuhat ja yksi otusta ja Otusten joukossa (Etana Editions 2016 ja 2019) yhdessä Aino Järvisen kanssa sekä aakkosrunokirjan Absurdit aakkoset (Etana Editions 2022) yhdessä runoilija Harri Hertellin ja säveltäjä Pentti Luomakankaan kanssa).

Merzin uusin poikkitaiteellinen ympäristötaidehanke oli Helsingin Kalasatamanpuistossa viime viikolla järjestetty avoin Radical play -työpaja (yhdessä Hemmo Honkosen ja Päivi Raivion kanssa). Työpajassa osallistujat saivat tunnustella, tutkia ja muokata erilaisia materiaaleja. Lapset ja aikuiset saivat rakentaa ja leikkiä muodoilla ja väreillä ja luoda näin kaupunkikuvaan väliaikaisia tilasidonnaisia teoksia. 
 
Jenni Erkintalo on paitsi kuvittaja niin myös vuonna 2014 aloittaneen kuvakirjoihin keskittyvän Etana Editons -kustantamon toinen perustaja. Erkintalon ja Réka Királyn luotsaama erikoiskustantamo keskittyy korkeatasoisen koti- ja ulkomaisen kuvakirjallisuuden kustantamiseen. 

Suomalaisen kuvakirjallisuuden 2000-luvulla saavuttama maailmanmaine onkin kiistämättä isolta osaltaan Etanan herkkien tuntosarvien ansiota. Esimerkiksi Marika Maijalan Ruusun matka (Etana Editions 2018)  julkaistiin vuonna 2023 Yhdysvalloissa Mia Spangenbergin kääntämänä. Kesällä 2025 Etana Editionsin kustantamon toiminnan luotsaaminen siirtyi kokonaan Erkintalon vastuulle. 

 

Lena Frölander-Ulfin raapekartongille tehtyjä kuvitusoriginaaleja
kuvakirjaan Fidel och jag i storstaden (Förlaget 2021,
 suom. Minä ja Muru metropolissa, Teos 2021). © PHH 

Lena Frölander-Ulfin kuvitukset syntyvät usein raapekartongille, joka mahdollistaa valon ja varjon lukuisat ainutkertaiset sävyt. Harvinaisen tekniikan ansiosta kuvituskuviin tulee myös maagista kolmiulotteisuuden vaikutelmaa. Frölander-Ulf on kirjoittanut myös lastenromaaneja (Nelson Tiikeritassu ja Rapsu-trilogia).  

Frölander-Ulfia, Maija Hurmetta, Maria Sannia ja Linda Bondestamia yhdistää se, että heidän teoksensa ilmestyvät poikkeuksetta samanaikaisesti ruotsiksi ja suomeksi (Schildts & Söderströms, Förlaget, S&S ja Teos). Ruotsinkielisillä alkuteoksilla on näin etulyöntiasema myös Ruotsin kuvakirjamarkkinoille. Frölander-Ulf oli mukana jo edellisessä By-näyttelyssä, kuten myös Linda Bondestam ja Maija Hurme.
 
Kollektivet-näytteyn lastenkirjakuvittajista suurimman läpimurron Ruotsiin on tehnyt viime vuosina Linda Bondestam. Hän on myös ensimmäinen suomenruotsalainen kirjailija, joka on valittu lasten- ja nuortenkirjallisuuden asemaa ja arvostusta monin tavoin edistävän lastenkirjallisuusakatemian jäseneksi. Bondestamin Chop Chop: en tappers jordbos berättelse(Förlaget 2024, suom. Hopi Hopi: reippaan robotin tarina, Teos 2024, suom. Päivi Koivisto) sai myös Ruotsin arvostetuimman lasten- ja nuortenkirjapalkinnon, August-prisetin. Bondestamin tunnistettava tyyli syntyy usein sekatekniikalla, jossa on paljon kollaasielementtejä.  
 

Maija Hurmeen luonnoksia. © PHH

Maija Hurmeen, Maria Sannin ja Jenny Lucanderin kuvakirjakuvitukset keskittyvät kuvaamaan lapsen arkea. Heillä kaikilla on silti aivan oma uniikki ja tunnistettava tyylinsä ja tulokulmansa lapsen sisäiseen todellisuuteen.
 
Maija Hurmeen voi nähdä akvarellitekniikan suvereenisti hallinneen Maija Karman työn jatkajana. Hurme yhdistää vesivärikuvitukseensa lyijykynän lisäksi grafiittipulveria. Tekniikka tuo kuviin himmeän ja pehmeän pinnan, joka sopii hyvin sekä Hurmeen omiin kuvakirjoihn (uusimpana Varifrån kommer alla dagar? Schildts & Söderströms, suom. Mistä kaikki päivät tulevat? S&S) että yhdessä kirjailijoiden kanssa tehtyjen kuvakirjojen teemoihin. 
 

Jenny Lucanderin kuvitusta ja hahmojen luonnostelua
Jesper Wung-Sungin tekstin perustuvaan kuvakirjaan
Vad bestämmer jag? (Förlaget 2023, suom. Kuka saa päättää?
Etana Editions 2024). © PHH 

Hurmeen tavoin myös Maria Sann ja Jenny Lucander ovat uudistaneet suomalaisen kuvakirjan lapsikuvausta: heidän lapsisankarinsa ovat kaukana takavuosien sievistä ja moitteettomasti käyttäytyvistä mallilapsista. 

Olen jopa nimittänyt Maria Sannin lapsia kuvakirja-arvioissani ”rumiksi”, mikä tässä yhteydessä on ymmärrettävä kiitokseksi: Sann ei nimittäin siekaile kuvata myös lapsen raivoa, pettymystä ja surua ilman pidäkkeitä. Myös Jenny Lucanderin kuvituksissa on samaa rohkeutta kuvata lapsen vaihtuvia tunnetiloja ilman mitään filttereitä.

Kollektivet-näyttelyn kuvittajat olivat maalanneet näyttelyyn
 laajaksi panoraamaksi levittäytyvän muraalin.
Kuvassa vain osa teoksesta. © PHH

Taidehallin kattaus antaa hyvän käsityksen suomalaisen kuvakirjallisuuden nykykuvittajista. Aikana, jolloin kuvakirjan kuvittamiseen tarvitaan entistä enemmän tahtotilaa ja kutsumusta, kuvakirjan kuvittajien sukupuolijakauma on entistä naisvoittoisempi. 

Olisin kuitenkin kernaasti suonut, että otos olisi ollut hieman ulokkeisempi: esimerkiksi Ilja Karsikas, Matti Pikkujämsä ja Pasi Pitkänen olisivat laajentaneet vielä entisestään näyttelyn väripalettia ja muotokieltä.

Maistiaisia näyttelystä nähtiin jo keväällä Oulun Valveen kulttuuritilan Valvegalleriassa. Taidehallin jälkeen näyttely lähtee kiertueelle Suomen rajojen ulkopuolelle. 

Näyttelyn asiantuntijaryhmään kuuluivat Maria Lassén-Seger, Janina Orlov, Tiia Strandén, Sabina Westerholm ja Mia Österlund.

Kollektivet-näyttelyn oheen on tehty näyttelyjulkaisu, jota on myynnissä Taidehallissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Julkaisu esittelee taiteilijat  lyhyesti runsaiden kuvitusnäytteiden kera. 

Kuka tahansa pystyy tutustumaan Kollektivet-näyttelyn kuvittajiin minidokumenteissa, jotka ovat katsottavissa verkossa. Ne havainnollistavat mainiosti sitä, että suomalainen kuvakirjakuvitus syntyy vielä käsityönä, pieteetillä ja suurella sydämellä.

 

 

 

 

 

 

 

Tiedätkö sinä jo, kuinka talvi tulee?

 

Mirkka Eskonen: Talvipuutarhurit. 32 sivua. Teos 2024.

Kotimaisissa kuvakirjoissa luotetaan onneksi nykyisin entistä enemmän niukkaan mutta dynaamiseen tarinaan, joka jättää entistä enemmän tilaa kuvitukselle.
 
Mirkka Eskosen kuvakirja Talvipuutarhurit hurmaa yksinkertaisuudellaan.
 
Kirja on onnen omiaan juuri nyt, kun säätiedotukset ennustavat pitkän ja poikkeuksellisen lämpimän syksyn kallistuvan pian talven puolelle.  

 

Elsa Beskowin kuvakirjaklassikossa Ollin hiihtoretki (Gummerus 1975, suom. Eila Kivikk´aho) Olli-poika odottaa malttamattomana talventuloa, koska hän haluaa päästä kokeilemaan uusia suksiaan. 

Olli kohtaa metsässä Kuningas Talven ja Setä Huurteisen, jotka häätävät Räntä-mummon tiehensä. 

 

Talvipuutarhureissa Mirkka Eskonen on luonut vuodenaikojen kierrosta aivan oman mytologisen maailmansa. 

Kuvakulmien vaihtelu ja pelkistäminen synnyttävät kuvakirjaan
poikkeuksellisen meditatiivisen tunnelman. Mirkka Eskosen
puupiirroskuvitusta kuvakirjaan Talvipuutarhurit
  (Teos 2024). 

 

Iltapäivä oli jo pitkällä
Pupukaverukset loikoilivat 
sammalikossa ja tutkailivat
uusia valkoisia turkkejaan.  

 – Vau! Katsokaa, miten hienosti
valkoinen väri hohtaa sammalta
vasten! Pikku Pupu ihasteli ja 
kietoi kaulaliinan tiukemmalle.

Päivä oli kylmä. 

Silloin läheltä alkoi kuulua 
rapinaa ja tassutusta.

 

Havainnollinen kuvitus kertoo aukeamalla olennaisen.
Mirkka Eskosen puupiirroskuvitusta kuvakirjaan Talvipuutarhurit
  (Teos 2024). 

Lastenkirjoissa on tavallista, että niiden keskushahmot kokevat usein asioita ensimmäistä kertaa, mistä syntyy kirjaan tarvittavaa draamaa ja jännitettä. 
Pienille pupuille talventulo lienee uusi kokemus – tai sitten luonnonjärjestys on vain viivästyttänyt niiden talviturkin värin muuttumista. 

Yhtä kaikki ne kokevat olonsa uhatuksi, kun kettu väijyy niitä metsässä.   
 
Mirkka Eskonen on yksi harvoista nykykuvittajista, joka on tehnyt lastenkirjakuvituksia työläällä ja vaativalla puupiirrostekniikalla. 

Kaarina Helakisan Annan seitsemän elämää vuodelta 2012 oli Eskosen ensimmäinen kuvakirjakuvitus, jonka hän toteutti osana kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman opinnäytetyötään Aalto yliopistoon.
 
Sittemmin Eskonen on yhdistellyt kuvituksissaan  eri tekniikoita – piirtämistä, maalaamista ja painomenetelmiä. 

Puupiirrostekniikalla toteutetun Talvipuutarhurien väriskaala pysyy lähes koko kirja ajan melko tummana, mutta paperin pinnan rasteroiva telaus tuo siihen tarpeellista keveyttä.  

Kuvakirjan lukija ja kuvan katsoja saa pyöritellä kirjaa käsissään,
jotta talvipuutarhurien työ tulee havainnollistetuksi. 
Mirkka Eskosen puupiirroskuvitusta kuvakirjaan 
Talvipuutarhurit (Teos 2024). 

 

Sinisiin pitkiin hameisiin sonnustautuneet talvipuutarhurit kastelevat ensin koko metsän ja istuttavat sitten kukkia.

 

Kukat kasvoivat 
yhä suuremmiksi ja
painavimmiksi,
kunnes naps! 
Terälehdet 
irtosivat ja
täyttivät ilman.

 

Kukinnoista syntyy lopulta sakea lumipyry, joka antaa pupuille turvan talven ajaksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mirkka Eskosen puupiirroskuvitusta
kuvakirjaan Talvipuutarhurit (Teos 2024). 

Mustan ja valkean kontrastit kuvituksessa sekä  tyylitelty metsämiljöö tasaavat kuin huomaamatta kuvakirjan lukijan ja kuvien katsojan hengitystä. Eskonen käyttää kirkkaita värejä tarkkaan harkittuina tehokeinoina (pupujen punaiset kaulahuivit, ketun hohtavan oranssi turkki, syksyn väreissä leiskuvat puiden lehdet ja sienet).


 

 

Yhdessä kokee ja näkee enemmän

Emmi  Jormalainen: Ystäväkirja: Book of friends, 56 sivua, omakustanne 2021.

 

Emmi Jormalainen on viime vuosina kuvittanut paljon lukutaidon alkuun suunnattuja helppolukuisia lastenkirjoja, lastenromaaneja ja klassisia satuja.

 

Niiden ohella hän on tehnyt omakustanteina sanattomia kirjoja.

 

Kaksikielisinä ovat aiemmin ilmestyneet Koti = Home (2012), Puu = Tree (2013),  Atlas Part 1: Islands (2017) ja Eksyksissä = Being lost (2019)

 

Mielestäni on perusteltua sanoa, että sanattomat kirjat tekevät todellisen ystävän palveluksen erilaisille lukijoille.

 

Kirjat, joissa kuvat kertovat yksinään tarinaa stimuloi kaiken ikäisten mielikuvitusta.

Sanattomat kirjat voivat myös auttaa havainnoimaan kokonaisuutta ja poimimaan kuvituksesta yksityiskohtia.

 

Ammattikasvattaja voi tarkkailla sanattomien kirjojen äärellä lapsen sanavaraston karttumista ja sitä, kuinka lapsi tempautuu itse sepittämänsä tarinan kyytiin.

 

Ystäväkirjassa tyttö lähtee kaupungista retkeilemään. 

Jormalaisen värit ovat todellista terapiaa tähän aikaan vuodesta.
Kesän valo ja tunnelmat välittyvät upeasti. Emmi Jormalaisen
kuvitusta sanattomaan kirjaan Ystäväkirja = Books of friends
(Omakustanne 2021). 

Seuraan liittyy pieni hiiri ja joukko karttuu aina uusissa maisemissa uusilla eläimillä. Lopulta retkikunnassa on myös hirvi, lintu, lepakko ja  kissa. Tytön matkavarustus ja vaatetus vaihtelevat vuodenaikojen ja vuorokauden aikojenkin mukaan. 

Hyvä esimerkki aukeamasta, jolla katse lepää ja kuvan
katsoja rentoutuu sepittämään mieleistään tarinaa
kuvan perusteella. Emmi Jormalaisen kuvitusta sanattomaan
 kirjaan Ystäväkirja = Books of friends (Omakustanne 2021). 

 

Matka etenee dynaamisesti vasemmalta oikealle, välillä pysähdytään levähtämään seesteisien aukeamien ja panoraamamaisemien äärelle.

 

Eläinten ja tytön katseissa on lempeyttä ja tyyneyttä.

 

Jormalainen käyttää sävykkäästi puuvärejä.

 

 

  

Retkeilijät yöpyvät teltassa. Ympäröivä maisema 
houkuttaa tunnistamaan sen ääniä ja tuoksuja.
 Emmi Jormalaisen kuvitusta sanattomaan
 kirjaan Ystäväkirja = Books of friends 
(Omakustanne 2021). 

Sanattomien kirjojen pedagogiseen käyttöön on Ikitaru-hankkeessa koostetttu Hiljaiset kirjat- opasvihkonen, joka löytyy täältä.

Terapiakirja, kiinnostava ilmiö

 

Charlie Mackesy: Poika, myyrä, kettu ja hevonen, suom. Juhani Lindholm, 123 sivua, Nemo 2020.

 

"Voimme vapaasti valita miten suhtaudumme asioihin. Se on jo paljon."

 

Huomisesta emme tiedä mitään”, sanoi hevonen, ”riittää kun tiedämme että rakastamme toisiamme”.

 

Voisi luulla, että brittiläisen Charlie Mackesyn (s. 1962)  Poika, myyrä, kettu ja hevonen olisi syntynyt tilauksena koronaepidemian aiheuttaman lohduttomuuden, hämmennyksen ja turvattomuuden tunteisiin. 

Kirjan alkuidea juontaa kuitenkin kauemmas, noin vuoteen 2019, jolloin Mackesy julkaisi Instagramissa rohkeutta käsittelevän tekstin tussipiirroksineen. 

Makeille kakuille perso myyrä edustaa tarinassa
arkijärkistä, käytännönläheistä ajattelua. Charlie Mackesyn
kuvitusta kirjaan Poika, myyrä, kettu ja hevonen (Nemo 2020).

 

Sarjakuvapiirtäjänä ja lehtikuvittajana aiemmin tunnettu Mackesy onnistui havainnollistamaan, kuinka tärkeää on ymmärtää osoittaa heikkoutensa ja tulla vähitellen rohkeammaksi. Rohkeus-teemaa hyödynnettiin vakavasti sairastuneiden kuntoutuksessa sairaaloissa, terapiassa ja jopa armeijan koulutuksissa. 

 

Yksittäiset ihmiset ja yhteisöt kannustivat Mackesyä kirjoittamaan laajemman kirjan. Siitä tuli nopeasti kansainvälinen hittiteos. Kirjan viesti puhutteli myös brittiläisiä Brexitiin liittyvän epävarmuuden aikana. 

 

 

Tumma tähtitaivas luo vahvan kontrastin valkoiselle taustalle.
Charlie Mackesyn kuvitusta kirjaan 
Poika, myyrä, kettu ja hevonen (Nemo 2020).

 

Kirja on hyvä esimerkki uudesta yhteisöllisestä tavasta tehdä taidetta ja julkaista nopeasti kansainväliseksi ilmiöksi ja miljoonapainoksiin nouseva teos.

 

Poika, myyrä, kettu ja hevonen herättää jo selailuvaiheessa ikärajattoman elämänfilosofiansa ja visuaalisuutensa vuoksi voimakkaita assosiaatioita A. A. Milnen Nalle Puhiin ja Antoine de Saint Exupéryn Pikku prinssiin.   

 

Mackesy avaa johdannossa sympaattisesti omaa kuvavetoista ajatteluaan: "minä tosiasiassa tarvitsen kuvia, ne ovat kuin saaria, paikkoja joihin rantautua sanojen merellä".

 

Virtaava vesi toimii myös vertauskuvana
elämänhalulle ja kaiken jatkuvuudelle.
Charlie Mackesyn kuvitusta kirjaan 
Poika, myyrä, kettu ja hevonen (Nemo 2020).

 

Tarina itsessään on lastenkirjamainen: utelias  pieni poika tapaa ensin myyrän, joka on perso kakuille. Pian joukkoon liittyy ansalankaan joutunut elämän kolhima kettu ja lopuksi viisas ja vakaa hevonen. 

Kohtaamiset ja nelikon fragmentaariset keskustelut tuovat esille elämän suuria ydinkysymyksiä, joihin jokainen tuo oman näkökulmansa.  

Poika, myyrä, kettu ja hevonen on ennen muuta kuvitettu aikuisten kirja, joka näyttää totee sen, että kuvituksella voi olla merkittävä rooli myös   aikuistenkirjallisuudessa.

 

Tussia ja vesiväriä yhdistävät kuvitukset muistuttavat etenkin pojan hahmon ja miljöiden osalta E. E. Shepardin klassisia Nalle Puh -kuvituksia.

Charlie Mackesy on omistanut kirjansa kaikille 8–80-vuotiaille. 

 

Kun kirjaa lähdettiin Iso-Britanniassa markkinoimaan, mietittiin ensin ankarasti, mihin kirjastoluokkaan se pitäisi luokitella: elämänfilosofiaan, etiikkaan vai lastenkirjoihin. 

 

Kirjakaupoissa ja tavarataloissa haaste on ratkaistiin lopulta käytännöllisesti sijoittamalla kirjapinot kassojen läheisyyteen… 

 

Käsivaraista tussitekstausta jäljittelevä kirjasin on lapselle itse luettavaksi haastava ja luonnosmainen tussipiirroskin voi olla monelle lapselle vaikeasti hahmotettava. 

Toisaalta juuri perinteisestä kuvavirrasta poikkeava esitystapa voi parhaimmillaan toimia lapsellekin herätteenä tarttua kirjaan. 

 

Vertauskuvilla ladattu kaiken ikäisten kirja toipumisesta

Kristina Sigunsdotter & Clara Dackenberg: Landet som icke är, 86 sivua, Förlaget 2020.

 

Kristina Sigunsdotterin ja Clara Dackebergin Landet som icke är kertoo suomenruotsalaisesta modernistista, runoilija Edith Södergranista (1892–1923). 

 

Kyse ei kuitenkaan ole viime vuosina yleistyneestä naisten sankaritarina -konseptiin kuuluvasta lasten tietokirjasta, vaan omintakeisesta ja kohderyhmiä karttavasta kasvutarinasta. 

 

Yksinomaan esineenä kirja on tavattoman kaunis. 

Kirjan nimi ja tekijät on stanssattu hopeavärillä kirjan kanteen ja kannen tumma sininen luo teokselle aivan erityisen intensiteetin. 

 

Edith Södergran sairastui keuhkotautiin 16-vuotiaana 1908. 

Hänen isänsä oli kuollut tautiin edellisenä vuonna. 

Edithiä hoidettiin Nurmijärvellä Nummelan parantolassa ja tähän ajanjaksoon sijoittuu myös Sigunsdotterin ja Dackenbergin teos.  

Jag stod ensam kvar

en flicka på ett sanatorium

med blödande lungor 

bleg rödögd

i min vita bäddskjorta

jag var nästan lika vit själv. 

Äidin vierailuun liittyvä huoli tiivistyy kuvituksen
harmaaseen väriskaalaan. Viherkasvi ja punainen
kirja kuvan vasemmassa ylälaidassa vihjaavat
 kuitenkin potilaan elämänhalusta. Clara Dackenbergin
kuvitusta Kristina Sigundsdotterin kirjaan
Landet som icke är (Förlaget 2020).  

 

Kustantamo Förlagetin katalogissa teos on luokiteltu lastenkirjallisuudeksi. Kirja on  yksi kuudesta lastenkirjallisuuden Runeberg Junior -ehdokkaasta. 

Sisältönsä puolesta se karttaa kuitenkin kaikkia keinotekoisia määritteitä tai etuliitteitä. 

 

Mielestäni teos täyttää kuvitetun säeromaanin kriteerit.

 

Sigunsdotterin kieli on latautunutta, kerroksellista ja äärimmmäisen intensiivistä. 

 

Takautumat, kuumehoureet ja tytön reaaliaikaiset havainnot sekoittuvat toisiinsa. 

 

Edith Södergranin runouteen perehtynyt lukija löytää suoria viitteitä runoilijan tuotantoon ja sen keskeisiin teemoihin. 

 

Vanhasta huvilasta löytyy huoneita, joissa
eletään eri vuodenaikoja. Clara Dackenbergin 
kuvitusta Kristina Sigundsdotterin kirjaan 
Landet som icke är (Förlaget 2020).  

Tytön kohtaa unen ja valveen rajalla Lyckokattenin, Onnenkissan, joka johdattaa tytön vanhaan huvilaan, ”Maahan, jota ei ole”. 

 

Siellä hän tapaa ikäisensä tytön, jonka elinvoima tiivistyy punaiseen mekkoon. 

Huvilan tornihuoneessa asuu olemukseltaan synkeä ”nopanheittäjä”, kaitaluinen vanha nainen, joka toiminee elämänkohtalon vertauskuvana. 

Tytön uusi ystävä kieltää menemästä tornihuoneeseen, mutta klassisten satujen sankarien tavoin kielto on tietysti tehty uhmattavaksi. 

 

Lyckokatten, Onnenkissa, tarkkailee tyttöjen toimia
ruohikon suojassa. Clara Dackenbergin 
kuvitusta Kristina Sigundsdotterin kirjaan 
Landet som icke är (Förlaget 2020).  

Nopanheittäjä antaa tytölle arpakuution, jossa on sekä valkoisia että punaisia laitoja. 

Jos tyttö heittää valkoisen, saa nopanheittäjä päättää hänen kuolemastaan, kun taas punainen väri johtaa nopanheittäjän kuolemaan.

Keuhkotaudissa punainen väri liitetään usein sairauden
 pahenemiseen veristen yskösten takia, mutta tarinassa ja
kuvituksessa punainen on elämän ja toipumisen väri. 
Clara Dackenbergin kuvitusta Kristina Sigundsdotterin kirjaan 
Landet som icke är (Förlaget 2020).  

 

Kirjasta löytyy myös taso nykylapselle tai -nuorelle, jolla ei ole mitään ennakkotietoa jo ammoin kuolleesta Edith Södergran-nimisestä runoilijasta.

Kustantajan sivuilla kerrotaan, kuinka tekijäkaksikko on halunnut teoksellaan tehdä kunniaa Edith Södergraninn lisäksi myös heidän ihailemilleen lastenkirjaklassikoille, Astrid Lindgrenin kuvakirjalle Allrakäraste syster (suom. Kultasiskoni, WSOY) C. S. Lewisin Narnia-kirjoille ja Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -kirjalle.  

Södergranin elämänkohtalosta irrotettuna Sigunsdotterin ja Dackenbergin teoksen voi lukea  terapeuttisena, voimaannuttavana tarinana. 

Sen punaiseksi langaksi nousee vakavan sairauden ja elämänhalun kamppailu sekä vaikeasta kriisistä selviytyminen. 

 

Dackenbergin sekatekniikkaa hyödyntävä kuvitus (vesiväri, kollaasi) sulautuu Sigunsdotterin tekstiin. Ilman kuvitusta teksti jäisi torsoksi.

Uskon, että visuaalisuus ja kuvitus tulevat lisääntymään lähitulevaisuudessa myös aikuistenkirjallisuudessa. 

Eteläkorealaisen Han Kangin Valkoinen kirja (Gummerus 2021, suom. Taru Salminen) on romaani surusta ja valkoisesta väristä, ja tekijän ottamat mustavalkokuvat ovat siinä myös keskeisessä osassa.