24. luukku: Joulu on viides vuodenaika

Anna Krogerus: Tontun apulainen. Joulukalenterikirja. Kuvittanut Netta Lehtola. 213 sivua. WSOY 2023. 

 

 

Kotimaisia joulukalenterikirjoja on tosiaan ilmestynyt tänä vuonna peräti neljä kappaletta. 

Anna Krogeruksen Tontun apulainen työstää jouluteeman lisäksi perheenjäsenten välisiä suhteita sekä monilapsisen perheen lasten tarvetta saada vanhemmiltaan myös kahdenkeskistä aikaa ja huomiota.  

 

Voiko näin sotkuiseen kotiin edes tulla joulua,
miettii Nella. Netta Lehtolan kuvitusta
Anna Krogeruksen tekstiin lastenromaanissa 
Tontun apulainen (WSOY 2023). 

Ekaluokkalaisen Nupun perhe on muuttanut uuteen kotiin uudelle pikkupaikkakunnalle. Äidin kaikki aika tuntuu menevän vauvakaksosten hoitoon ja kodin kaaos ahdistaa äitiäkin siinä määrin, että hän epäilee, tuleeko heille tänä vuonna joulua ollenkaan. 

 

Nuppu vertaa itseään usein isosiskoonsa Islaan, joka on monin verroin sosiaalisempi ja taitavampi. 

Nuppu ei ole vielä löytänyt paikkaansa ja kavereita uudessa luokassa, joten mieli on senkin takia alavireinen. Apuun ehättää kuitenkin uuden kodin kotitonttu, Magnus Kavionaula.

Nella ja kotitonttu Kavionaula pitävät
palaveria pajan hämärässä. Netta Lehtolan kuvitusta
Anna Krogeruksen tekstiin lastenromaanissa 
Tontun apulainen (WSOY 2023). 

 

– Ei kannata uskoa kaikkea, mitä lastenohjelmissa meistä tontuista kerrotaan, Kavionaula jatkoi.

– Joulu on totisesti ovella, ja tontulla monta asiaa, jotka pitää saada toimeksi tälläkin kylällä ennen sitä.

 

Nuppu ja Kavionaula tekevät yhteistyö- ja avunantosopimuksen, joka hyödyttää myös Nupun äitiä. Tärkeässä osassa kodin joulusiivouksessa ja runsaan joulupöydän antimien loihtimisessa on myös leipomotonttu Hilppa Harjanvarsi. 

 

Nuppu tutustuu vähitellen uuden kotikylän asukkaisiin ja löytää myös uuden ystävän.

 

Vanhojen joulusatujen hengessä tapahtuu myös suoranaisia ihmeitä, kun Nuppu saa selville kartano Villa Lentossa asuvan vanhuksen kaltoinkohtelun. Nupun oikeudentunto ei kestä sitä, että Sylvin poika myy äitinsä irtaimistoa antiikkiliikkeen kautta ja unohtaa kokonaan äitinsä hyvinvoinnin.

 

– Joskus ihmisen sydän menee sillä tavalla sijoiltaan, ettei hän kuule enää sen ääntä, Magnus Kavionaula virkkoi rauhalliseen tapaansa.

– Olen nähnyt sen tapahtuvan monta monituista kertaa. Silloin on ihmispolo minkä vain voiman vietävissä: vihan, kateuden, ahneuden, kunnianhimon, unohduksen halun… onhan noita. 

 

Kavionaulalla on kuitenkin taikakeinonsa: Sylvin poika Martin putoaa tonttukuoppaan ja nousee sieltä kuin uutena ihmisenä! 

 

Vajaa viikko ennen joulua sataa vihdoin lunta. 
Netta Lehtolan kuvitustaAnna Krogeruksen tekstiin
lastenromaanissa Tontun apulainen (WSOY 2023). 

Netta Lehtolan kuvitus jää valitettavasti hieman jähmeäksi. Sekä tonttujen että ihmisten olemuksesta puuttuu jouluinen silaus. 

Karut maisemat selittyvät myös sillä, että vasta aivan joulun alla sataa lunta.  

 

Joulutunnelman nostatus jää siis enemmän tekstin varaan: 

 

Illalla  pihakuusen valot oli sytytetty. Nuppu seisoi pyyhe ympärillään saunan portaalla ja höyrysi. Saunasta kuulu vastomisen ääni. Vastomisen tai vihtomisen, kuten iskä sanoi. Pesuhuoneessa kaksoset istuivat vauvanammeessa ja läiskyttivät vettä. Äiti kuului juttelevan jotain Islan kanssa. Saunajuomana oli aatonaaton kunniaksi keltaista jaffaa ja aikuisella olutta. Taivaalla loistivat tähdet. Nupusta alkoi tuntua juuri semmoiselta kuin kuuluikin, kun jouluun oli enää yksi yö: jännittävältä ja ihanalta yhtä aikaa. Tämä jos mikä oli tonttutunne.

 

 

 

Anna Krogerus on kirjailija ja dramaturgi, joka on aiemmin tehnyt yhdessä kuvittaja Erika Kallasmaan kanssa kaksi Muttinen-kuvakirjaa (WSOY 2019–2020).

 

 

23. luukku: Kun Korvatunturilla käy vähän köpelösti…

 

Richard Scarry: Touhulan jouluaaton aatto. Suomentanut Katariina Heilala. 48 sivua. Tammi 2023.

 

Richard Scarryn neljään lukuun pilkotun joulutarinan kimarassa tunaroiva ja koheltava Herra Karjula aiheuttaa tuttuun tapaan monenlaisia kiperiä tilanteita. 

Kun Karjulan kurkkukiituri menee hajalle, se päätyy tietämättään Korvatunturille.

 

Joulupukilla on lelupajassa tulenpalava kiire ja pukki lähtee epähuomiossa kalenterisekaannuksen takia päivää liian aikaisin liikkeelle jo aatonaattona. 

Viedessään lahjoja herra Karjulan kotiin, se päätyy savupiipun ja takan kautta Karjulan lukolliseen siivouskomeroon. 

 

Joulun tärkein tehtävä sälytetäänkin nyt Karjulan kontolle ja vastoin kaikkia odotuksia, se suoriutuu kunniatehtävästä korjatun kurkkukiiturin avulla vallan mallikkaasti. 

Tämäkin kuuluu tietysti joulun ihmeeseen. 

20. luukku: Höhlä, joutavanpäiväinen joulu

 

Alex T. Smith: Ärjyli ja kauhean kammottava joulu, suomentanut Maria Lyytinen, 175 sivua, Otava 2023.

 

 

 

Mitä lähemmäs kylän keskustaa Ärjyli ehti, sitä äreämmäksi hän kävi. Hän huomasi, että hänen aamuiset epäilyksensä olivat osuneet aivan oikeaan. Kuura oli tuonut tullessaan jouluintoilun ensikihinän. Ärjylin korvista tuprusi kookkaita savupilviä, kun kaikkialla ympärillä hyöri kyläläisiä joutavanpäiväisiä joristen ja joulumieltä kihisten.

 

Lauluja lallateltiin, valoja ripusteltiin ja hohtavaan paperiin käärittyjä, hurjan korkeina huojuvia pakettipinoja kanniskeltiin pitkin poikin. Katot ja ikkunalaudat oli koristettu hopealangoin ja joulupalloin ja kuusen oksin. Keskellä kylää touhotti väkijoukko nostamassa kimmeltävää kuusta paikoilleen.

 

”Mokoma joulu”, ärisi Ärjyli. – – 

Kyläläisten pystyttämä joulukuusikin saa tuta
Ärjylin jouluaggression. Alex T. Smithin kuvitusta lastenkirjaan
Ärjyli ja kauhean kammottava joulu (Otava 2023). 

 

 

Brittiläinen kirjailija-kuvittaja Alex T. Smith tunnetaan Suomessa entuudestaan Kaarle-koirasta kertovasta lastenkirjasarjasta (Arthouse) ja Pikku Kakkosen animaatiosarjasta.

 

Ärjyli on olemukseltaan hurja jättiläinen, joka viis veisaa joulusta. 

 

Ärjyli on tottunut ajattelemaan aina vain itseään: se rakastaa villapaitaansa, ruusukaaleja ja Kepukkaansa. 

 

Kun hiiri ostaa Ärjylin nenän edestä kylän viimeiset ruusukaalit, ovat  katastrofin ainekset valmiina. 

 

Ärjyli päättää matkustaa Korvatunturille ja peruuttaa joulun. 

Matkakumppanikseen se saa Pörhylä-kanin. Matkalla Ärjyli saa kohtaa kuitenkin siinä määrin huolenpitoa ja ymmärrystä, että sen katalat aikeet muuttuvat. Joulupukin Revontuulipaalun korjaamiseen tarvitaan nimenomaan Ärjylin rakasta kepukkaa. 

 

Alex T. Smith uudistaa myös jouluun liittyviä stereotyyppisiä
hahmoja: Joulupukin ihonväri on nimittäin ruskea.  
Smithin kuvitusta lastenkirjaan Ärjyli ja kauhean
kammottava joulu (Otava 2023). 

Alex T. Smithin nelivärikuvitukset levittäytyvät  lähes poikkeuksetta koko sivulle tai aukeamalle. Niistä löytyy Ärjylin järeän olemuksen kontrastina myös dekoratiivisia elementtejä.

 

Ärjyli ja kauhean kammottava joulu ammentaa Charles Dickensin 180 vuotta sitten ilmestyneen rakastetun Christmas Carol -joulukertomuksen (suom. Joulutarina tai Saiturin joulu) eetoksesta. Joulun taika on niin kokonaisvaltainen, että yrmeinkin joulun vastustaja lopulta antaa periksi. 

 

19. luukku: Hiljennytään etsimään… myös sitä joulumieltä

Axel Scheffler: Etsi ja löydä Joulupukki. Suomentanut Raija Rintamäki, 10 sivua. Mäkelä 2023.

 

Martin Handford: Missä Vallu? Jouluinen valoseikkailu. Suomentanut Terhi Leskinen, 14 sivua, Mäkelä 2023.

 

 

Tässä kaksi keskittymistä ja rauhoittumista hieman eri-ikäisille lapsille treenaavaa joulukirjaa.

 

 

Axel Scheffler tunnetaan Suomessa varmasti parhaiten Mörkyli-kuvakirjojen kuvittajana. 

 

Etsi ja löydä Joulupukki sopii taaperoikäisten ensimmäiseksi joulukirjaksi. 

 

Huopaisten kurkistusluukkujen takaa etsitään hukassa olevaa Joulupukkia, joka onneksi viimeiseltä

aukeamalta löytyy valmiina lähtemään lahjasäkki pullollaan lasten luokse.

 

Brittiläisen Martin Handfordin Vallu-kirjat ovat jo pikkuklassikoita. 

Ensimmäinen Missä Vallu? ilmestyi suomennoksena jo vuonna 1987. Sittemmin reppureissaava Vallu on seikkaillut esimerkiksi Hollywoodissa, ulkoavaruudessa ja museoissa.

 

Uusin Jouluinen valoseikkailu poikkeaa aiemmista isokokoisista Vallu-kirjoista erityisen kartonkisen tähdenmuotoisen ”etsintävalon” takia.

 

Sen avulla hulinaa ja vilinää täynnä olevista koko sivun kuvista pitäisi löytää erilaisia yksityiskohtia sekä tietysti jokaiseen yksityiskohtien täyteiseen kuvaan eksynyt Vallu.

 

Kuva-alan rajaaminen lisää entisestään löytämisen haastetta.

 

Optikot voisivat ottaa tämän kirjan myös vastaanottohuoneisiinsa. 

 

 

 

 

18. luukku: Talven taika on alkanut

  

 

Nora Lehtinen & Anne Muhonen: Ainon ja Matiaksen talvipuuhat, 69 sivua, Pieni Karhu 2023

 

 

Selkokielisen Aino ja Matias -sarjan kirjoissa kerrotaan sisarusten arkisista puuhista. Sarjan  viidennessä osassa on neljä erillistä tarinaa. 

Ensimmäisessä ollaan syksyisellä sieniretkellä ja järjestetään taloyhtiön yhteiset talkoot, joiden myynnillä kerätään rahaa pihakeinujen hankintaan. 

Kolmessa muussa viritytään joulun odotukseen leipomalla pipareita, askartelemalla joulutähtiä sekä nautitaan vasta sataneesta lumesta hiihtäen, luistellen ja mäkeä laskien.   

 

 

Ennen joulua sisarukset leipovat piparkakkuja. Anne Muhosen
kuvitusta Nora Lehtisen tekstiin selkokielisessä lastenkirjassa
Ainon ja Matiaksen talvipuuhat (Pieni Karhu 2023). 

Iltapalan ja kylvyn jälkeen

Aino pukee yöpaidan ylleen.

Hän kurkistaa vielä ikkunasta ulos. 

Lumi kimaltelee,

ja lumiukko seisoo pihalla.

Aino haukottelee

ja on jo lähdössä nukkumaan,

Kun hän huomaa jotakin.

– Mikä tuolla vilahti? 

 

Matiaskin tulee katsomaan.

Puun takaa kurkistaa jotakin punaista,

ihan selvästi.

– Tonttuja? Aino kysyy innoissaan.

– Taitaa olla, Matias vastaa ja hymyilee leveästi.

Talven taika on alkanut. 

 

Jokaisen tarinan lopussa on aktivoivia kysymyksiä, joita aikuinen ääneenlukija voi esittää lapselle tarinan aikana tai lukemisen jälkeen.

 

 

17. luukku: Havuntuoksua tallilla

Merja Jalo: Lentävä nuoli: Aisakello helkkää. Kuvittanut Kristiina Mäkimattila. 59 sivua. Kvaliti 2023. 

 

 

Merja Jalon helppolukuisen Lentävä nuoli -sarjan ensimmäinen osa Niklas ja musta poni (2020, kuv. Ulla Sainio) sekä neljä seuraavaa osaa (kuv. Milla Koivunen) ovat  ilmestyneet  Aurinko-kustannuksen kautta, mutta tänä vuonna sarjaa jatkaa Kvaliti.

 

Kivelän tallilla on paljon shetlanninponeja, ja pieni Niklas-poika käy siellä ratsastamassa. 

 

Jalon sisarusten Merja ja Marvi Jalon tuotteliaisuuden  ja innovatiivisuuden äärellä ei voi kuin ällistellä. 

Tämän Lentävä nuoli -sarjan erityisyys löytyy ratsastusta harrastavasta. todennäköisesti jopa vielä alle kouluikäisestä poikapäähenkilöstä. 

 

Tallillakin valmistaudutaan lähestyvään jouluun. Tallin joulujuhlien alla tallilla syttyy kuitenkin varomattomuudesta johtuva tulipalon alku, jonka Niklas, palomiehen poika, osaa rauhallisella toiminnallaan kuitenkin sammuttaa.

 

Tallin omistajat haluavat kiittää Niklasta ja tarjoavat hänelle rekiajelun.  

 

Merja ja Marvi Jalon uusissa hevoskirjoissa tuodaan esille eläinten hyvä kohtelu ja eläinten erityispiirteiden huomiointi ulotetaan myös tallin joulukoristeluun. Tallin ratsastuksenopettaja Peetu ohjeistaa lapsia:

 

– Hevoselle paras joulukoriste on kuusenhavut. Ne elävöittävät karsinaa tuoksullaan. Hevoset tykkäävät myös mutustella niitä. Havut ovat terveellinen herkku. Sitten kun askartelette joulukoristeita karsinan ulkopuolelle, niin sitokaa ne koristenauhalla niin, etteivät hevoset ylety niihin. 

 

16. luukku: Jouluna luovuuskin saa kukkia

 

Ross Collins: Kuka saa kuusen koristaa? Suomeksi riimitellyt Sinikka Sajama. 32 sivua. Mäkelä 2023. 

 

 

Brittiläisen Ross Collinsin kuvakirja ammentaa aiheensa joulukuusen koristelusta, mikä lienee monille tuttu aattoaamun jännitysmomentti.   

 

Jääkarhu ja hiiri kisaavat keskenään siitä, miltä täydellisen joulukuusen pitäisi näyttää. 

 

Kumpikin syyllistyy niin koristeiden kuin jouluvalojen osalta roimaan liioitteluun.

 

Lopulta koko kuusi romahtaa erilaisten virittelyjen jäljiltä.

 

Onneksi kuusen alta paljastuvista lahjapaketeista löytyy kaksikolle sopivat villapaidat: hiiri tekee pesän jättimäiseen villapaitaan ja karhu ilahtuu punaisesta joulupäähineestä.

 

Lempeästi mutta ilman sormen heristystä kuvakirja kannustaa rikkomaan traditioita ja tekemään joulusta omannäköisen. 

15. luukku: Voiko Joulupukki olla jopa Roope-ankkaa rikkaampi?

Walt Disney: Aku Ankka ja eläinten jouluparaati. Seitsemän tarinaa, eri kirjoittajia, kuvittajia ja suomentajia. Toim. Katariina Heilala, esipuhe Jukka Heiskanen, 310 sivua, Tammi 2023. 

 

 

Aku Ankka ja eläinten jouluparaati on selvästi koostettu Disney-nostalgian ehdoilla. 

 

Kokoelman kaikki tarinat on nimittäin julkaistu aiemmin erillislaitoksina Sanoma Osakeyhtiön Lasten oman kirjakerhon Disneyn Satulukemisto -sarjassa vuosina 1974–1989. 

Jukka Heiskanen, joka työsketeli Aku Ankka -lehden päätoimittajana vuosina 2003–2011,  luotaa Walt Disneyn kirjakerhon vaiheita Yhdysvalloissa. Kokoelma juhlistaa myös Walt Disney -yhtiön satavuotisjuhlavuotta.

 

Viisi ensimmäistä tarinaa – Kolme pientä porsasta, Kana Kot, joka pelkää taivaan putoavan päälleen, Härkä Ferdinand, Bambi ja Viluinen pingviini – eivät liity mitenkään jouluun, mutta Pikku Aasin tarinan kautta päästään suoraan jouluevankeliumin tapahtumiin. Pikku aasi ei suoriudu sille varatuista monista töistä, mutta pieni poika uskoo että sille on varattu jokin tärkeä tehtävä.

 

Suomalaisena kuriositeettina mukana on lastenkirjailija Ritva Toivolan ja graafikko Masa Pulkkisen tarina Aku Korvatunturilla, joka on ilmestynyt Lasten oman kirjakerhon kirjana vuonna 1982. 

Toivola on nivonut siihen suomalaista paikallisväriä, kun Aku ja veljenpojat ja Roope-ankka lähtevät yhdessä Korvatunturille selvittämään, voiko Joulupukki olla jopa Roopea jollain tavalla rikkaampi. 

Roope-ankka vaikuttuu Korvatunturin revontulista.
Masa Pulkkisen kuvitusta Ritva Toivolan tarinaan Aku Korvatunturilla
kokoelmassa Aku Ankka ja eläinten jouluparaati (Tammi 2023) 

 

Roopesta oli sietämätöntä ajatella, että Joulupukki olisi häntä rikkaampi. Hän pestasi Akun ohjaamaan lentokonetta, ja pojat saivat tulla mukaan apulaisiksi. 

– Nyt lennetään Korvatunturille, Roope sanoi. – Joulupukilla on varmasti suuret timanttikaivokset. Ehkä hän suostuu lahjoittamaan yhden niistä minulle. Timanttikaivos olisi juuri sopiva lahja minunlaiselleni miljönäärille.

 

Masa Pulkkisen kuvitus on tehty puuväreillä. Disney-hahmot ovat tunnistettavia ja ikonisia. Kuvitustekniikkana puuväri tuo mukavaa rouheutta ja käsityön henkeä.

 

Roope saa myös tietää, että Joulupukilla on enemmän anteliaisuutta ja että hyvyys on kaikkein kallein asia maailmassa. 

 

 

 

14. luukku: Kaikki katastrofin ainekset ovat ilmassa

Philip Ardagh & Ben Mantle: Kanijengi tonttuilee. Suomeksi riimitellyt Raija Rintamäki, 32 sivua, Mäkelä 2023.

 

Käännöskuvakirjoissa joulun viettoa uhkaavat usein monet yllättävät katastrofit.

 

Kanijengi-sarjan jouluaiheisessa osassa Joulupukin pajan tontut ovat vetäneet piparminttutankoöverit ja päätonttu on paniikin partaalla:

 

”On vielä paljon tehtävää! 

Jos Pukkia ei kukaan auta,

lahjat jakamatta jää!” 

 

 

Apuun tulee Kanijengi, joka tosin aiheuttaa  sekopäisellä toiminnallaan myös paljon kaaosta, vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita. 

 

Ben Mantlen kuvitus rakentuu usein perättäisistä kuvasarjoista, jotka tiivistävät tapahtumien vääjäämättömän etenemisen. 

 

13. luukku: Hyvät teot palkitaan jouluna

Ulrike Fischer & Barbara Korthues: Jouluksi kotiin, Takku! Suomentanut Seija Kallinen. 32 sivua. Mäkelä 2023.

 

 

Lastenkirjallisuuteen ja kädentaitokirjoihin keskittynyt Kustannus-Mäkelä julkaisee vuosittain ylivoimaisesti eniten jouluaiheisia käännöskuvakirjoja.

 

Niinpä myös tämän vuoden valikoimasta löytyy runsas kattaus tunnelmaltaan erilaisia kirjoja helpottamaan joulun odotusta. 

 

Saksalainen Jouluksi kotiin, Takku!  toisintaa lapsentajuisesti H. C. Andersenin uudenvuodenaattoon sijoittuvasta Pieni tulitikkutyttö -sadustakin tuttua asetelmaa: kaikki eivät voi kokoontua yhteiseen, yltäkylläiseen perhejuhlaan.

 

Maailma ei voisi näyttää enää kauniimmalta. Ilmassa leijailee lumihiutaleita, ja vähitellen puut, talojen katot ja kirkontorni peittyvät valkoiseen huntuun. Mutta Takku ei sitä huomaa. Olen ihan yksin, se ajattelee. Kukapa haluaisikaan tällaista pörröturkkista koiraa, jolla on korvatkin vinossa? Eläinhoitolan rouva Piirainen on löytänyt kaikille muille koirille kodin. Jopa isokokoiselle Pontukselle, vaikka se on oikea suursyömäri. Vain Takku oli yhä kotia vailla. 

 

Takku kiertää ympäri kaupunkia, mutta kukaan ei halua sitä kuokkavieraaksi.

 

Lopulta koira päätyy voipuneena maatilalle, jonka tallista se saa suojan. 

 

Takku pelastaa pienen karitsan jouluyöstä. Hyvä teko palkitaan, kun maatilan emäntä toivoo Takun jäävän taloon emännän iloksi.

12. luukku: Kun joulustressi saa yliotteen, unohtuu tolkku ja ymmärrys kokonaan

 

Mari Sylvia Kokko & Mari Luoma: Huima retki talviyössä. Mörön ja sopulin seikkailut, 72 sivua. Minerva 2023 

 

 

Pian on aatto, enkä minä löydä sitä mistään. Petteri on koko vuoden työntänyt nenäänsä joka paikkaan, ja se on aivan kiilloton. Jos aattona on sumua, mikään ei pelasta meitä täydelliseltä katastrofilta.  – – 

 
Mari Sylvia Kokon esikoiskirja Huima retki talviyössä laajentaa jouluaiheisen lastenkirjallisuuden repertuaaria: Korvatunturilla on nimittäin Joulupukin ja tonttujen lisäksi myös mörköjä.

 

Jouluntulo on vaakalaudalla, kun Petteri Punakuonon 
nenänkiillotusvaha on loppunut ja uutta ei ole tilattu ajoissa.
Mari Luoman kuvitusta Mari Sylvia Kokon lastenkirjaan 
Huima retki talviyössä: Mörön ja sopulin seikkailut
(Minerva 2023).

Joulun tulo on uhattuna: Korvatunturin ylikamreeri saa selville, että yliporottaja on unohtanut tilata joulupukin pääporolle, Petteri Punakuonolle, Kurnujuuren valmistamaa nenänkiillotusvahaa.  

 

Virkaintoiset Joulupukin alaiset pistävät mörön asialle, koska niiden mielestä mörkö ”kaipaa raitista ilmaa ja järkevää tekemistä” ja – – ”toimettomat tassut aiheuttavat suurimman osan tämän maailman hankaluuksista”.

 

Kumppanikseen mörkö saa sopulin. Luottamus ei synny kädenkäänteessä. Mörkö ei ole tottunut tunturissa taivaltamiseen ja sopuli jankuttaa tunturissa vaanivasta ja selvästi pelottavasta Näystäkkeestä. Myös kiristyvä pakkanen hankaloittaa matkan etenemistä: 

 

Hyytävä pakkanen kumisi jokaisessa puunrungossa ja lumikiteessä. Jopa tähdet näyttivät jäätyneen paikoilleen. Mörkö taivalsi sopulin jäljessä ja yritti pysytellä mahdollisimman lähellä sen vipeyylyksen tahdissa viipottavaa häntää. Mörkö ei halunnut kadottaa otusta toistamiseen.

 

Lopulta päästään Kurnujuuren luokse ja onneksi tämä lupaa viedä mörön ja sopulin koiravaljakolla takaisin Korvatunturille. Joulupukki läksyttää alaisiaan, jotka pyytävät möröltä anteeksi sitä, että joulustressi sai heistä yliotteen.  

 

Mari Luoman eloisa kuvitus on melko tummasävyistä.