Oman äänen ja viivan jäljillä

Anne Muhonen: Greipinkeltainen tulevaisuus. 63 sivua. Omakustanne 2024. 

 

 

 

Greipinkeltainen tulevaisuus jatkaa sarjakuvaromaanista Älä unohda minua (Avain 2023) tutun Eeron tarinaa. 

Se on hyvä esimerkki lasten- ja nuortenkirjailijoiden kokeilunhalusta ja tilannetajusta reagoida lasten ja nuorten toiveisiin saada helppolukuista, mutta aiheiltaan kiinnostavaa, nuorten arkea uskottavasti kuvaavaa kirjallisuutta.

 

Esitystavaltaan helppolukuinen Greipinkeltainen tulevaisuus noudattaa selkokielistä tekstin asettelua. Sillä ei kuitenkaan ole Selkokeskuksen myöntämää Nuoli-selkotunnusta.

 

Eero on saanut kesätöitä kaupungilta. Aiempi työharjoittelu Hillan kukkakaupassa on tuonut itsevarmuutta omaan taiteelliseen ilmaisuun siinä määrin, että poika on rohkaistunut hakemaan opiskelupaikkaa taidekoulusta Lontoosta. 

 

Kukkakaupan omistajasta Hillasta on tullut Eerolle tärkeä luottoaikuinen. Eeron lapsuuden ystävä Piku aiheuttaa edelleen holtittomalla elämänasenteellaan huolta… jopa siinä määrin, että Eero pitää aluksi täysin mahdottomana ajatuksena muuttamista ulkomaille.

 

 

– Voit sä ottaa tän? 
kysyn varovasti Airilta,
kun olemme sen kotitalon luona.
Tarjoan sille hikisissä käsissäni 
rypistynyttä kirjekuorta.
– Pidä sitä sen aikaa,
että mä tiedän,
mitä mä haluan. 

 

Eero ottaa etäisyyttä vanhoihin kavereihinsa ja tutustuu Airiin, tyttöön, joka näkee hänen sisimpäänsä aivan erityisellä tavalla. 

Eero antaa Airille säilytettäväksi Lontoon taidekoulusta saapuneen kirjeen, jonka avaamiseen pojalle itsellään ei ole rohkeutta. Lukija saa näin jännittää jatko-opiskelupaikan selviämistä yhdessä Eeron kanssa läpi kirjan.

 

Greipinkeltainen tulevaisuus on aiheeltaan tuttuakin tutumpi kuvatessaan nuoren vähittäistä itsenäistymistä ja oman äänen ja näkemyksen löytymistä. 

Tapa, jolla Muhonen tuo tarinaan aidosti myötäeläviä ja kannustavia tukijoita, tekee kirjasta erityisen elämänmyönteisen. Voin uskoa, että kirjasta huokuva kannustava asenne oikeasti rohkaisee Eeron tavoin myös lukijoita tekemään itsenäisiä, mutta myös muut läheiset tarpeen mukaan huomioivia isoja, käänteentekeviä päätöksiä. 

 

Muhosen kerronta maalailee samastuttavia maisemia ja tunnelmatuokioita, kotona ”haisee vanha viina” ja sateen tihutus saa vetämään hupparin vetoketjun kiinni. 

Kirjan lopussa on Eeron luonnoksia
hänen kaupungilla kohtaamistaan ihmisistä ja eläimistä.
Anne Muhosen kuvitusta helppolukuiseen nuortenkirjaan
Greipinkeltainen tulevaisuus (Omakustanne 2024). 

 

Lukujen lomassa on pieniä kuvituskuvia ja kirjan lopussa on vielä kokoelma Eeron tekemiä luonnoksia kaupungissa kohtaamistaan ihmisistä. 

 

Greipinkeltainen tulevaisuus on mukana Lastenkirjainstituutin ja Suomen Kulttuurirahaston Selkopolku-kirjapaketissa, jota jaetaan kesän aikana yläkouluihin. 

Kirja ilmestyy myös viroksi Greibikollane tulevik  Kirjastus Elust Enesest  -kustantamon kautta. 

 

 

Räyhäkkä kuvakirja antaa luvan vahvoille tunteille

 

Suzanne & Max Lang: Kiukkuinen apina. Suomentanut  Riina Behl, 30 sivua, Arthouse 2022.

 

Arthouse  on löytänyt veikeän ja tähän tunnesäätelyn haasteita koettelevaan aikaan tarpeellisen räyhäkän kuvakirjan.

 

Suzanne Langin yhdessä puolisonsa Max Langin kanssa tekemä Grumpy monkey oli ilmestyessään 2018 menestys The New York Timesin bestseller-listalla.

Simpanssi nimeltään Simo Panssi on ryytynyt:

 

”Aurinko oli liian kirkas, taivas oli liian sininen, ja banaanit olivat liian makeita.”

 

Olemukseltaan jykevä gorilla ja liikkeissään äkkipikainen
simpanssi toimivat mainiona vastinparina. Max Langin 
kuvitusta Suzanne Langin tekstiin kuvakirjassa 
Kiukkuinen apina (Arthouse 2022). 

Muut viidakon eläimet ovat pistäneet merkille sen mielialan muutoksen ja yrittävät parhaan kykynsä mukaan helpottaa sen oloa. 

 

Ne yrittävät sanoittaa Simon tunteita: ehkä se on kiukkuinen? Ainakin sen kehonkieli näyttäisi viittaavan siihen.   

 

Viidakon eläimillä on kaikilla hyviä ehdotuksia kiukkumielen
karkotukseen. Max Langin kuvitusta Suzanne Langin tekstiin
kuvakirjassa Kiukkuinen apina (Arthouse 2022).

Simon kaverit yrittävät nykäistä sitä muihin ajatuksiin ja toimiin, mutta tuloksetta.

 

Simo on suorastaan VIMMAISESTI itse sitä mieltä, että sitä ei kiukuta yhtään.

Simo vetäytyy omiin oloihinsa ja kohtaa Hermanni-gorillan, jonka olemus on Simoon verrattuna paljon synkeämpi, jopa mustanpuhuva.

 

Se on saanut takaukseensa piikkisian piikkejä.

 

Kirjan seesteisellä viimeisellä aukeamalla kaksikko istuu yhdessä puun oksalla. 

 

Simo toteaa, että hänen kiukkunsa menee varmaan ajan oloon ohi ja Hermanni toteaa lakonisesti, laastareita takapuolessaan, että ”On hieno päivä olla kiukkuinen”.

 

Ja siihen ei Simolla ole mitään vastaan inttämistä.

 

Kirjan pelkistetty, sopivan yrmeä ja pelkistetty kuvitustyyli viestii sekä aikuiselle että lapselle, että äkeys, huonotuulisuus, kiukuttelu ja jurottaminen on toisinaan ihan ok. Tunteet tulevat ja menevät. 

 

Kirjan kansi on tymäkän punainen ja erottuu siksi hyvin edukseen muusta kuvakirjan valtavirrasta. Punaista käytetään kuitenkin sisäsivuilla vain harkitusti.

 

Pirkko-Liisa Surojeginin kuvakirja Metsähiiren tanssi 

(Otava 1990) on Kiukkuisen apinan sisarteos.

 

Se kertoo alakuloon vajonneesta metsähiirestä, jota metsän eläimet yrittävät parhaansa mukaan piristää.   

Kuvakirjojen lumo on juuri tällaisessa   samankaltaisten aihepiirien käsittelyssä. Täysin erilaisilla kuvitus-tyyleillä, väriskaaloilla ja hahmoilla onnistutaan havainnollistamaan samaa aihetta. 

Pornoaddiktio ei ole nuortenromaaneissakaan mikään vitsi

 

Jyri Paretskoi: K15: Pornoa ja sirkushuveja, 95 sivua, Otava 2020.

 

 

Kesä oli lämpimimmillään, ja muutenkin kaikki oli hyvin. Saran testitulos oli osoittautunut negatiiviseksi, kaikki olivat saaneet vanhemmiltaan luvan lähteä, ja kaiken kukkuraksi Roni oli hammasta purren pystynyt monena päivänä pidättäytymään pornosta.

 

Jyri Paretskoi lähti uudistamaan Shell´s Angles -sarjallaan (Karisto v:sta 2013) varhaisnuortenkirjallisuuden poikakuvausta: sarja kertoo murkkuikäisistä mopopojista, jotka vilkuilevat jo välillä tyttöjenkin perään. Silti kaverien kesken riittää vielä jäynää ja kohellusta. 

Kohderyhmä tykkäsi sarjasta ja äidinkielenopettajat kiittivät. 

 

Shell´s Angles -sarjan nosteessa Otava tilasi Paretskoilta K15-sarjan.

Tavoitteena oli tarjota pojille sivumäärältään riittävän ohutta ja viihdyttävää luettavaa. 

Pisimmilläänkin sarjan osissa on vain 100 sivua.  

 

Kuudenteen päätösosaan ladataan kirjan nimen osalta isoimmat paukut: aiempien lakonisesti nimettyjen osien (K15, Salaisuuksia, Vahinkoja, Lupauksia, Muutoksia) sijaan ei enää kursailla lainkaan.

 

Päähenkilö Roni jumittaa sarjan aikana monia asioita keskivertonuorta antaumuksellisemmin ja toisaalta käyttäytyy usein hyvinkin estottomasti. Onneksi kukaan tai mikään taho ei silti anna hänelle mitään virallista diagnoosia. 

Parhaat ystävät Niko ja Sara puolustavat Ronia ja ottavat tarvittaessa pahimmat kiusaajat vakavaan puhutteluun. Näiltä osin K15-sarja kuvaakin hienosti ystävyyden ydintä.

 

Roni on saanut yläkoulun päätökseen.  Hän on koukuttunut nettipornoon ja yrittää suurentaa kiinalaisesta verkkokaupasta tilatulla pumpullla peniksensä, Vesselin, kokoa.  

 

Paretskoi tuo pornoon addiktoitumisen esille yliampuvan huumorin kautta ja omintakeisen päähenkilön erityispiirteenä. 

Paljon rohkeampaa olisi mielestäni ollut kuvata kiinnostusta pornoon ”tavallisen”, omaan seksuaalisuuteensa uteliaasti suhtautuvan nuoren arkisempana kokemuksena.

 

Nettiporno ilmiönä on ollut aiemmin esillä kotimaisissa nuortenromaaneissa lähinnä tyttöjen kokeman seksuaalisen ahdistelun kuvauksissa. 

Marja-Leena Lempisen  Punainen lumme (WSOY 2008) kertoo 16-vuotiaasta Ellasta. Hän saa bloginsa kautta yhteydenoton valokuvaajalta, joka haluaisi ottaa tytöstä rohkeita valokuvia. Ella traumatisoituu ja sen seurauksena mieleen nousee muistoja muutaman vuoden takaisesta raiskauksesta. 

Jukka Behmin Pehmolelutyttö (WSOY 2017) kertoo 15-vuotiaasta Emiliasta, joka katsoo netistä pornoa, lataa itsestään kuvia verkkoon ja ansaitsee niillä rahaa.   

 

Vähän yli 20 vuotta sitten ilmestyneestä Uolevi Nojosen Kumipallopeli-nuortenromaanista (WSOY 1999) löytyy kohtaus, jossa 17-vuotias Mike katsoo hotellin maksukanavalta pornoa saadakseen vinkkejä siihen, kuinka lähestyä hänen ihailemaansa tyttöä. Pornon katselun jälkeen Mike oksentaa... tosin raju reaktio saattoi johtua myös hotellin baarikaapista juoduista viskeistä. 

 

Paretskoin ronskin aiheen työstäminen K15-sarjan päätösosassa nivoutuu myös kehopositiivisuuden viestiin. Nolotkin tilanteet voi kokea – ainakin jälkeen päin – jopa voimaannuttavina. 

 

Kohkaamisen, koululaisvitsien ja ronskin kerronnan ohella Pornoja ja sirkushuveja tallentaa koronasta johtuvaa poikkeusajan arkea. Nuoret soittavat toisilleen Netflix-sessioiden välissä videopuheluja, lähettävät tekstiviestejä ja stressaavat läheisten ja oman terveytensä puolesta.

 

Nuoret lähtevät yhdessä maaseudun rauhaan ja raflaavat teemat työnnetään sivuun, kun ystävykset addiktoituvat yhteen ikiaikaiseen ajanvietteeseen eli tarinankerrontaan. Tällä koukulla Paretskoi saa jälleen taatun hyväksynnän kaikilta opettajakollegoiltaan.

 

Sen sijaan kirjan varsinaisen kohderyhmän mielenkiinto kohdistunee enemmän härskiin visaan, johon liittyvät 1) Huutokauppakeisari, Sauli Niinistö ja Tuure Boelius, 2) Aku Hirviniemi, Minni Hiiri ja Tarja Halonen, 3) Tarzan, Batman ja Roni sekä 4) Sanna Marin, Kim Kardashian ja Kimi Räikkönen.

  

Katsaukseni kotimaisesta pojille suunnatusta varhaisnuortenkirjatarjonnasta löytyy eilisestä Helsingin Sanomista. 

Eläimet, robotti ja lapset vauhdissa

Riina ja Sami Kaarla: Pet Agents: Kati-e & Ti-bot: Kadonnut kenttä, 205 sivua, Tammi 2020.

 

 

Riina ja Sami Kaarlan Pet Agents -sarja on hyvä esimerkki tavasta, jolla nykyisin sarjakirjoille luodaan mahdollisimman laajaa lukijaryhmää kiinnostava konsepti. Lasten arkisia toimista kertova sarja yhdistää dekkaria ja eläimiä trendikkääseen robotti- ja koodausteemaan. 

 

Keskushenkilöinä ovat koodaamisesta ja elektroniikasta kiinnostunut Kati-e -niminen tyttö ja hänen robottinsa Ti-bot. 

Kati-ella on paljon ystäviä ja heitä yhdistää myös rakkaus eläimiin. 

Minipossu on hermostunut ja aiheuttanut paljon tuhoa kerrostealoasunnossa.
Riina ja Sami Kaarlan kuvitusta lastenromaaniin Pets Agents: Kadonnut kenttä (Tammi 2020). 

Sarjan kolmannessa osassa Kadonnut kenttä tapahtumat käynnistyvät pulmatilanteesta: Lumia-ystävän minipossu kaipaa kerrostaloasuntoa väljempää elintilaa. 

Kati-e ja Timi keksivät, että possu voitaisin viedä suurkaupungin ulkopuolelle  maatilalle. Timille kaikki siellä on uutta ja ihmeellistä. Kyyti hoituu ystävän avulla ja matkan varrelta napataan vielä huoltoaseman riesana oleva kesy naakka kyytiin mukaan. 

 

 Lasten dekkarin perusasetelma: poliisi saa apua nokkelilta lapsilta. Riina ja Sami Kaarlan kuvitusta 

lastenromaaniin Pets Agents: Kadonnut kenttä (Tammi 2020). 

Onkohan possu saanut nimensä E. B. Whiten lastenkirjaklassikon mukaan (suom. Lotta, ystäväni, WSOY 1954, suom. Leena Härmä, up. Otava 2007, suom. Tarja Kontro)? 

 

Eläimistä kertovat lastenkirjat koulivat lukijoitaan usein eläinten kunnioittavaan kohteluun. Lemmikeistä ja muista kotieläimistä kiinnostuneet lapset saavat Pet Agents -sarjasta myös tietoa niiden hoidosta ja käytöksestä. 

 

Maatilan Nappi-koiran karkaamisesta syntyy pieni jännitysjuonne, ja samassa rytäkässä robotti Ti-bot eksyy, kun yhteys Kati-een katkeaa puuttuvan kentän takia. Nokkelat ja tarkat lapset myös paljastavat robotin etsinnän lomassa salametsästäjän aikeet.

 

          Suurkaupungin pilvenpiirtäjät toimivat hyvin kontrastina lasten seikkailuille. Riina ja Sami 

Kaarlan kuvitusta lastenromaaniin Pet Agents: Kadonnut kenttä (Tammi 2020). 

                     

Pet Agents -sarjan ansiona on hiljattain lukemaan oppineen ja lukuvarmuutta vielä tarvitsevan lapsen näkökulmasta tarinan tapahtumantäyteisyys ja runsas nelivärikuvitus. Sarjan tyylissä on paljon samaa Tittamari Marttisen lastenromaanien kanssa: sarjan lapset ovat aktiivisia, toimeliaita ja heillä on laaja ystäväverkosto. 

 

Monissa lastenkirjoissa otetaan jo huomioon nykyinen digisukupolvi. Taitossa ja kuvituksessa on nokkelasti erotettu puhelinkeskustelut ja viestien lähettäminen. 

Pet Agents -sarja on herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla: käännösoikeudet on myyty ainakin Ukrainaan, Viroon ja Slovakiaan. 

Kaarla pariskunnan työnjaossa ideointi tehdään yhdessä, Riina Kaarla kirjoittaa ja piirtää ja Sami Kaarla värittää.