Menolippu Kittilään

 
 

Daniela Hakulinen: Kittilä rewind. 154 sivua, Tammi 2026. Kansikuva Laura Lyytinen.

 

 
Suru tuLee yllättäen. Kotimatkalla taivas on kirkas ja täynnä tähtiä. Jään seisomaan paikalleni ja katselen niitä. Kuolleista sanotaan, että ne lähtee tähtien luo tai muuttuu tähdiksi taivaalla. Se ei ole rationaalista, ja silti tähdet saa mut ajattelemaan äitiä. Samassa repivä kipu lävistää mun pallean, salpaa hengityksen. Suussa maistuu suola. Lopulta itku vain lakkaa. Pyyhin nenää ja naamaa hanskoihin. Tien päässä näkyvän talon ikkunoissa loistaa valo.

 
Näin kokemaansa äkillistä surua työstää 17-vuotias Joonatan Daniela Hakulisen romaanissa Kittilä rewind.  

Nuortenkirjatarjontaa on olut tapana jaotella karkeasti kolmeen ryhmään päähenkilöiden iän mukaan: varhaisnuorten kirjat kertovat yleensä 11–12-vuotiaista, nuortenkirjat 13–16-vuotiaista ja aikuistuvien nuorten kirjat toisen asteen opiskelijoista tai sitä vanhemmista. 
 

Lastenkirjainstituutin  Onnimanni-lehden kuluvan vuoden ykkösnumerossa kirjastonhoitaja-kirjailija Sini Helminen ja kirjailija Elina Rouhiainen kirjoittivat kantaa ottavassa artikkelissaan uudistuksesta, jonka takia kustantamoissa on luovuttu kokonaan kirjojen kaksoisluokituksista N84.2/ 84.2. 

Helmisen ja Rouhiaisen mielestä uudistus pikemminkin hankaloittaa kuin helpottaa kirjojen päätymistä lukijoiden käsiin. 

Taustalla on kaupallisista lähtökohdista luotu kansainvälinen Thema-luokitus, jolla halutaan mahdollistaa kirjan parempi löydettävyys esimerkiksi verkkokaupoissa ja lukuaikapalveluissa. 

 

Kyseisessä luokituksessa kirjalle annetaan

 
1) yksi tai useampi Thema-kategoria, joka kuvaa kirjan aihetta, 
2) kirjalle voidaan antaa myös mm. paikkaa ja aikaa kuvaavia lisämääreitä, mikäli ne liittyvät olennaisesti kirjan sisältöön. 
3) lisäksi kirjan kohderyhmä tai yleisö on voidaan määritellä aiempaa tarkemmin. 

 

Lasten ja nuorten kirjoilla ikäsuositus on pakollinen. Luokitus on kuitenkin poistanut aiemman mahdolisuuden antaa kirjalle ns. kaksoisluokitus, jota on viime aikoina käytetty erityisesti sellaisten teosten kohdalla, jotka voisivat kiinnostaa sekä varttuneempia nuoria että aikuisia. 

Kustantaja Tammi suosittelee Daniela Hakulisen keväällä ilmestynyttä romaania Kittilä rewind noin 17–29-vuotiaille lukijoille. Sen kerrotaan edustavan modernia kirjallisuutta ja nykykirjallisuutta. Teemoiksi on nostettu sateenkaari-ihmiset, kuolema, suru, menetys, rakkaus ja ihmissuhteet sekä identiteetin kuvaus. 

Elokuva- ja televisiokäsikirjoittaja Daniela Hakulinen kirjoitti Ilona Ahdin kanssa käsikirjoituksen Alli Haapasalon elokuvaan Tytöt tytöt tytöt, jonka pohjalta ilmestyi muutaman vuoden viiveellä myös samanniminen nuortenkirja. 

 
Kittilä rewind on Hakulisen ensimmäinen itsenäinen teos. 

Se on saanut nyt aikuisten kaunokirjallisuuden kirjastoluokan 84.2, vaikka romaani kertoo vasta lukioikäisestä, 17-vuotiaasta Joonatanista. 

Vaikea sanoa, tuoko aikuistenkirjan status teokselle nyt enemmän lisäarvoa ja näkyvyyttä. 

Muodoltaan ja teemoiltaan Kittilä rewind on mielestäni varsin perinteinen nuortenromaani.
 
Joonatanin äiti kuolee yllättäen ja poika lähtee Kittilään tapaamaan isäänsä. Vanhemmat ovat tavanneet Sodankylän elokuvajuhlilla ja eronneet, kun Joonatan on ollut pikkulapsi. 

Suhde isään on äidin kuoleman jälkeen luotava kokonaan uudelleen.
 
Ethan Hawken ja Julie Delpyn tähdittämästä, ohjaaja Richard Linklaterin Before sunrise -elokuvasta jatko-osineen tulee isä–poika-suhteen rakennuksessa tärkeä liima. 
 
Joonatan löytää Kittilästä uuden heimonsa. johon kuuluvat Susi, Mouka ja Derek. 

Sudella ja Moukalla on selvät suunnitelmat lähteä heti lukion päätyttyä Helsinkiin, toinen Teatterikorkeakouluun ja toinen lääketieteelliseen. 

Kaikilla kolmella on selvä käsitys sukupuolisesta suuntautumisestaan: Mouka on homo, Susi pan ja Derek hetero. Kolmikko on luonut omat selviytymisstrategiansa junttimaisten luokkakaverien, ”Raunojen, varalle. 
 
Joonatanin tunteet ovat äidin kuoleman vuoksi myllerryksessä ja yllätykseksi itselleenkin hän huomaa, että Susi aiheuttaa hänelle aivan erityistä sydämentykytystä.   

Hyvin vähäeleisesti Hakulinen kuvaa isän ja pojan vähittäistä surutyötä kohtauksessa, jossa he ripustavat joulukoristeita kuuseen:
 

–    Miten siitä pääsee yli?
–    Mistä?
–    Kun joku kuolee.
–     Ei kait siitä oikein pääsekään. Sitä vain ellää etteenpäin. 

Nyt isä ottaa käteensä punaisen pallon, ripustaa sen. 

– Mutta kyllä mie välillä tunnen niiden läsnäolon. Mettässä kesällä mie olen taas poika ja isä on siellä minun kanssa. 

Mua ärsyttää sen löpinä. Kuollut on kuollut, poissa.

 
Joonatan oivaltaa vähitellen, että ei voi ottaa vastuuta vanhempiensa tekemistä ratkaisuista. 

Joonatan ymmärtää, että hänen on löydettävä ja säilytettävä omat tärkeät yhteytensä itselleen tärkeisiin ihmisiin. 
 
Pohjoinen mielenmaisema näyttäytyy Joonatanille myös konkreettisesti pitkinä välimatkoina. Isä kyyditsee häntä silti mielellään kaverien luokse. 

Susi valmistelee Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin väkevän monologin, joka viittaa Kittilän originelliin taiteilijaan, Reidar Särestöniemeen: 
 

Meillä pohojosessa kasvaa väkeviä miehiä ja vereviä naisia. Miehiä, jokka ei liikoja puhu eikä pukaha, mutta puukkoa ne ossaa käyttää ja naistaan lujasti lempiä. Ja naisia, jokka pistää että vittu ja kertoo mistä kana pissii ja kukko kussee. Ja linnuista puhheen ollen mie synnyin samana päivänä ku isä näki taivaanjaaran rakentavan pessää joen rantaan ja piti sitä hyvänä merkkinä. Sillä isä on pohojosen poikia ja uskoo, että orava ei käpyä syyttä liikauta. Ja jos mietitte, mikä vittu on taivaanjaara, niin googlettakkaa. Löydätte ainakin viitteitä Särestöniemen tauluihin, hänhän oli homoseksuaali ja Kittilästä, ja nykyään voimme jo puhua siitä vaikka vieläkään meillä ei juuri homoja Kittilässä ole. Poroja kyllä on. – – 

 
Kittilä rewind kuvaa kauniisti läheisten kannattelua tilanteessa, jossa nuori joutuu traumaattisten tapahtumien jälkeen kokonaan tyhjän päälle. 

Joonatanin äidin vanhemmat joutuvat hyväksymään pojan päätöksen jäädä pohjoiseen. Eri tahoilta saadun tuen avulla Joonatan löytää tasapainon, vaikka mitään selkeää happy endiä romaani ei lukijalle ja Joonatanille tarjoakaan.
 

Maajoukkuelätkän hohdokasta glamouria, kanafileitä ja loikkimistreenejä

 

Annukka Salama: Sulamispiste. Kuvittanut Satu Ovaskainen. 259 sivua. WSOY 2025. Kansikuva Satu Ovaskainen.
 

 

Urheilussa pärjäämiseen – siis oikeasti pärjäämiseen kovalla tasolla – tarvitaan tietyllä tavalla vinksahtaneet aivot. Ei riitä, että on valmis tekemään omaehtoista treeniä seuran järjestämän harjoittelun lisäksi. Sitä on oltava valmis tekemään verenmaku suussa. Pitää rakastaa voittamista ja on pakko vihata sydämestään häviämistä. Niin paljon, että kakkoseksi jäämiselle ei ole tilaa. Ettei ole enää mitään, mitä oisi voinut tehdä lisää pärjätäkseen paremmin.

Näin ajattelee Annukka Salaman Sulamispisteen toinen keskushenkilö, tamperelainen 17-vuotias Oliver eli Olli. 

Hän on lupaava ampumahiihtäjä, mutta haaveilee silti, että voisi pelata jääkiekkoa myös muualla kuin yksinään kodin lähellä olevan kaivoksen jääkentällä.
 
Uskomattomien sattumien ja muiden onnenkantamoisten kautta Olli saa paikan ”jääkiekkolinjalta”, joka valmentaa lahjakkaita jääkiekkoilijoita nuorten maajoukkueeseen.  
 
Elämänmuutos on melkoinen ja Ollin on vaikea totutella uuteen rooliinsa: kaikki muut ovat olleet ammattimaisessa valmennuksessa kolmivuotiaasta lähtien ja hän kokee olevansa vain ”hiihtäjä, keskinkertainen hodarien paistaja ja lukiolainen”. 
 
Alkuhuuman jälkeen Olli saa huomata, että maajoukkuelätkä on hohdokkaan glamourin sijaan sittenkin enemmän kanafileiden syömistä ja loikkimistreeniä. 
 
 
Ollin äidillä on syynsä vastustaa poikansa lajin vaihtoa. 

Entinen luokka- ja poikakaveri Elias on aluksi Ollin ainoa tukija ja myötäeläjä uudessa elämänvaiheessa. Olli ja Elias vaihtavat taajaan puhelinviestejä, joissa Olli kertoo  tuoreimmat uutiset ja kokemukset jääkikekkokaukalosta ja sen ulkopuolelta. 
 
Sulamispisteen jännityskertoimet tihentyvät vähitellen Ollin ja hänen etäältä fanittamansa Ruotsin maajoukkueessa aiemmin pelanneen Niklaksen välille. 

Niklaksella on kaksoiskansalaisuus, koska hänen äitinsä on suomalainen, ja äidin vakavan sairauden takia Niklas saa siirron Suomen valmennukseen. 

Pienikokoinen ja olemukseltaan hintelä 
Niklas herättää alusta asti Ollissa tunnekuohaa.
Satu Ovaskaisen kuvitusta Annukka Salaman
nuortenromaaniin Sulamispiste (WSOY 2025).

Kun pojat joutuvat Ollin ankarasta vastustuksesta huolimatta jakamaan saman huoneen, lataus kasvaa entisestään. 

Poikien välisen alituisen nokkapokan ja verbaalisen kuittailun takaa kuultavat – tietenkin – ennen pitkää myös  suuremmat tunteet. 

Näiltä osin Salaman ketterä vuoropuhelu tuo kaikissa mausteissaan mieleen Jane Austenin romaanit, jos moinen epätodennäköinen vertauskohta sallitaan.
 
Salaman romaanin voi lukea myös modernina toisintona vanhoista sisäoppilaitosmiljööseen sijoittuvista nuortenkirjoista. Joukkueen jäsenten välinen lojaalisuus on horjumatonta ja hyvä yhteishenki kannattelee luonnollisesti sekä vapaa-ajalla koulun asuntolassa, treeneissä kuin tärkeissä otteluissakin. 

Joukkueen avarakatseisen kapteenin luonnekuva täydentyy myös
kuvituksessa. Satu Ovaskaisen kuvitusta Annukka Salaman nuortenromaaniin Sulamispiste (WSOY 2025).

 
Joukkueen mielialaa niin myötä- kuin vastamäessäkin kannatteleva kapteeni Härkönen eli Häikkä on tyyppinä hurmaava ja avarakatseisuutensa takia melkein liian hyvä ollakseen uskottava:

 

”Jääkiekkoa pidetään maskuliinisena lajina, enkä mä vänkää muuttaa sitä. Kyllä te saatte olla halutessanne miehisiä. Ei kukaan voi kieltää sellaista. Mutta me saadaan itse määritellä mitä maskuliinisuus on. Jos haluaa luistella mun joukkueessani, siihen ei kuulu homofobia, naisviha eikä mikään muukaan ennakkoluulo. Mä en voi määrätä mitä te ajattelette päänne sisälle, mutta näissä paidoissa te ette ilmennä tollasta paskaa ulospäin, vaan pidätte mölyt mahassanne. te olette vannoneet valan kunnioittaa ihmisiä kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella. Käyttäytykää sen mukaan.”

 

Satu Ovaskainen hyödyntää myös sarjakuvamaista kerrontaa.
 Ovaskaisen kuvitusta Annukka Salaman nuortenromaaniin 
Sulamispiste (WSOY 2025).

Sulamispiste kuvaa siekailematta poikien välistä rakkautta ja suoranaista kiihkoa.  

Sellaisena se on valovuosien päässä 1990-luvun ja vuosituhannen taitteen kotimaisista nuortenromaaneista, joissa homoseksuaalisuus näyttäytyi vielä pääosin päähenkilölle piiloteltavana ja hävettävänä asiana. 

Etenkin Ollin äidin luonteva suhtautuminen Niklakseen hakee vertaistaan kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa.
 
Jälkisanoissaan Salama kertoo, että halusi kirjoittaa eräänlaisen utopian siitä, millaista koppipuhe ja jääkiekkokulttuuri voisi olla. 

Hän inspiroitui Janne Puhakan (1995–2024) urasta jääkiekkoilijana ja oli Puhakkaan myös romaanin käsikirjotuksen alkuvaiheessa yhteydessä. 

Puhakka oli ensimmäinen SM-liigassa pelannut jääkiekkoilija, joka kertoi avoimesti homoseksuaalisuudestaan. Kun Puhakka joutui aiemman puolisonsa henkirikoksen uhriksi lokakuussa 2024, Salama koki aivan uudella tavalla tärkeäksi saattaa käsikirjoituksen loppuun asti.  
 

Kuvituksessa tulee oivaltavasti esille
jääkiekolle tyypillinen fyysisyys. Satu Ovaskaisen
kuvitusta Annukka Salaman nuortenromaaniin
Sulamispiste (WSOY 2025).

Sulamispisteen edustaman homoromanssi-genren kansainvälisenä esikuvana voi pitää brittiläisen Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvaromaaneita.  Sulamispisteen on kuvittanut itseoppinut kuvittaja Satu Ovaskainen (s. 2002). Hän otti yhteyttä Salamaan tehtyään fan artia tämän nuortenkirjojen pohjalta.  Ovaskaisen animestakin piirteitä ammentava tyyli taipuu niin intensiivisten poikien välisten tunnelatausten kuin kiihkeiden jääkkiekko-otteluidenkin kuvaukseen. 
 
Ovaskaisen kuvitus Sulamispisteeseen onkin taas yksi mainio todiste nuortenromaanin uudesta visuaalisuudesta.

Urheilusta on tullut yksi varteenotettava keino houkuttaa nuoria ja erityisesti poikia kirjojen pariin. 

Sulamispisteen kaltaista viihdyttävän ja nopealukuisen lukuromaanin kaavaa on hyödyntänyt myös Jukka Behm jalkapallomaailmasta kertovassa Ihmepoika-trilogiassaan (Tammi 2023–2015), jonka viimeinen osa Skorpionin isku, ilmestyi kesällä. 

Leonia ja Ollia yhdistää myös isättömyys ja vaatimattomat lapsuuden kasvuolot. 

Katu-uskottavassa säeromaanissa puretaan oletuksia lokeroista

 

Dess Terentjeva: Freestyle, 166 sivua, WSOY 2023. Kansikuva Kaisu Sandberg. 

Kotimaiset säeromaanit päihittävät jo rohkeassa kokeellisuudessaan käännökset mennen tullen. 

Säeromaanigenren kotimaiset tekijät, esim. Kirsti Kuronen, J. S. Meresmaa ja Dess Terentjeva, kirjoittavat huomattavasti ilmavampaa ja nuorta lukijaa parhaimmillaan hyvinkin stimuloivaa tekstiä verrattuna vaikkapa suomennoksina tuttuihin Elizabeth Acevedon ja Sarah Crossanin sivumäärältään paljon paksumpiin säeromaaneihin.

Terentjevan juuri ilmestynyttä uutuutta, Freestylea, voisi myös perustellusti kutsua sykeromaaniksi: sen rytminen poljento tarttuu nimittäin oitis lukijaan. 

Tanssiharrastuksen yhteisöllisyyys ja toisaalta
yksilösuoritukset havainnollistuvat myös graafisissa
ratkaisuissa Tess Terentjevan säeromaanissa
  Freestyle (WSOY 2023).  

Rytminen kerronta itsessään on perusteltua, sillä lapsuudesta saakka toisensa tunteneet Kai ja Mandi harrastavat katutanssia ja hengittävät hip-hop- ja rap-kulttuurin tahtiin. 

Kirjan alussa on sitaatti suomalaisen rap-artisti Yeboyahin kappaleesta ”Herkkä”:

Jos sä oot herkkä, joinaa messiin.

Oo ittellesi hellä, ei midii stressii. 

Jos sä oot herkkä, joinaa messiin

Tehään tunteiden näyttämisestä freshii.  

Näin pienellä, mutta merkittävällä nostolla voidaan nuori lukija vakuuttaa jo ensimmäisillä sivuilla teoksen ”katu-uskottavuudesta”! 

Tosin Terentjevalla taitaa jo olla edellisen säeromaaninsa Ihanan jäljiltä laaja fanijoukko. Esilehdellä Terentjeva on omistanut kirjansa  ”suomalaiselle kirjagramille” ja  lopussa hän kiittää ”suomalaista kirjagramia kirjojensa ihanasta vastaanotosta”. 

Säeromaanin alussa keskushenkilö Kai pitää lokeroita hyvinä, mutta pian selviää, että kyse on ennen muuta pojan omasta epävarmuudesta sen suhteen, mihin joukkoon, lokeroon, määritelmään, hän itse kuuluu. 

Terentjeva leikittelee ajoittain Kain nimellä, minkä voi tulkita heijastavan myös pojan epävarmuutta, sitä, että hän ei ole vielä lopullisesti itselleenkään määritellyt itseään, koska ei pohjimmiltaan ehkä edes koe sitä tarpeelliseksi. 

Freestyle käyttää kuvarunoudesta tuttua visuaalista ja nimenomaan graafista, kirjainten koon muunteluun perustuvaa tehokeinoa: kirjaimet esimerkiksi pienenevät, törmäävät toisiinsa, kun halutaan kuvata Kain omaa sisäistä kakofoniaa tai ahdistusta. 

Esimerkki siitä, kuinka keskushenkilön epävarmuutta 
havainnollistetaan myös graafisilla tehokeinoilla
 Dess Terentjevan säeromaanissa Freestyle (WSOY 2023). 

Aiemmissa säeromaaneissa on leikitelty enimmäkseen versaalikirjaimilla ja rivityksen variaatioilla. 

Terentjeva käyttää tehokeinoa onneksi maltillisesti, vain muutamassa kohdassa. 

Kai uskottelee itselleen, että ”kunhan tekee panssarin muita vastaan, kaikki on jees”.

Pojan neliportainen panssariluettelo liittyy sukupuoleen sidottuihin ennakkoluuloihin, ystävyyden pelisääntöihin ja sukupuoli-identiteetin moninaisuuteen. 

Kain äiti on kuraattori (jolla on työkansiossaan sateenkaarilipputarra!) ja äiti on ehkä myös työnsä takia erityisen herkkä aistimaan poikansa mielialat. Äidin aloitteesta poika uskaltaa puhua ääneen aavistuksistaan, siitä mikä hän uskoo olevansa: 

Kai ymmärtää,

Ihminen on taipuvainen lokeroimaan

Ja se on joskus hyväksi meille

Mutta jaksaaksemme panssareita

meidän on oltava freestyle-tanssijoita

sisimmässä

me

ollaan

see-kaa

freestyle-

tanssijoita

”Kaikki on niin seksiseksiseksiseksiä”, ajattelee Kai, ja tähän kiteytyy eittämättä  paljon tämän hetken nuorten suorituskeskeisestä elämästä. 

Aamulehdessä uutisoitiin tällä viikolla Tampereen Tesoman koulun oppilaskunnan suunnitelleen ystävänpäiväksi oppilaille pukeutumista koulupäivään tiettyjen ennalta sovittujen värikoodien mukaan. Värien kautta voitaisiin viestiä muille omasta parisuhdestatuksesta: punainen tarkoittaisi varattua, sininen sinkkua, musta ihastumista ja harmaa väri ”pientä säätöä”. 

Ala- ja yläkoulun rehtori kuitenkin peruutti ystävänpäivän teemapukeutumisen.  

Aamulehden toimittaja Niko Kilpelänaho haastatteli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Nuortennetti-kanavan suunnittelijaa ja sosiaalipsykologi  Eve-Linda Lassilaa.  

Lassila totesi, että monet saattavat kiinnostua seksuaalisuteen ja romanttisiin suhteisiin liittyvistä asioista jo hyvinkin varhain, ja tällainen värikoodaus voi tuntua hauskalta ja jännittävältä jutulta, mutta jotkut nuoret voivat kokea sen kuitenkin lokeroivana ja painostavana. Kaikki eivät välttämättä halua lokeroida itseään tällä tavoin tai viestittää omaa siviilisäätyään muille. Kukaan ei ole myöskään velvollinen niin tekemään. 

Ja jälleen kerran huomaan hykerteleväni suomalaisen nuortenromaanin ajankohtaisuutta! 

Neliödraamaa Kotkassa

Tuula Kallioniemi: Pitkä ja komee. 125 sivua. Otava 2023. Kansikuva Päivi Puustinen.

 

Otava on perustanut uuden Love-sarjan, jossa julkaistaan sekä kotimaisia että käännettyjä teoksia, erilaisia rakkaustarinoita. 

Sarja lupaa antaa ”rakkautta ensi sivulta”. 

Uuden sarjan kahden ensimmäisen kirjan perusteella kohderyhmäksi ajatellaan  etupäässä seurustelusuhteiden pähkäilyyn viehtyneitä tyttölukijoita.

 

Tuula Kallioniemi on viime vuosina kunnostautunut lyhyiden, vain hieman yli satasivuisten nuortenkirjojen tekijänä. 

 

Kahdeksasluokkalainen Vennu muuttaa vastentahtoisesti vanhempiensa työn perässä linnunnimiseen kaupunkiin eli Kotkaan. Isosisko jää täysi-ikäisyyteen ja opiskelupaikkaansakin vedoten asumaan perheen kotitaloa. 

 

Kotkan Karhulassa syntynyt Kallioniemi on selvästi ammentanut lapsuutensa kotipaikasta, Kymenlaakson murteesta ja merellisestä miljööstä.

 

Vennu yrittää aluksi pitää yllä etäsuhdetta tyttöystäväänsä Viiviin, jonka hän on tuntenut eskarista saakka. Mutta sitten pakkaa sekoittaa uuden kotikaupungin ailahtelevainen, mutta juuri siksi niin kiehtova Viivi kakkonen ja pian myös koripalloa pelaava pitkänhuiskea Lola.

Viimeinen niitti parisuhdedraamalle on entisen kotipaikan kaveriporukkaan kuuluva Suski, joka yllättäen romahduttaa Vennun alkuperäiset suunnitelmat. 

 

Lopulta ollaan nimittäin tilanteessa, joka tulee Vennulle täysin puskista.  

Viivi kakkonen kehottaa Vennua hieman avartamaan itseään ja turhan piintyneitä asenteitaan liittyen seurustelusuhteiden väljyyteen ja liikkumavaraan. 

 

Pitkä ja komee  leikittelee jo nimessäänkin stereotyyppisillä ennakko-oletuksilla.  

 

Seksuaalisuuteen ja seurusteluun liittyvät kliseet on jo moneen kertaan kumottu kotimaisissa nuortenkirjoissa… jopa siinä määrin, että huomaan jo hieman haikailevani Uolevi Nojosen ja Asko Martinheimon 1960-luvun nuortenkirjoissaan kuvaamaa poikien perinteisen kasvukipuilun kuvausta. 

 

Ihmissuhdepähkäilyjen ja uuden paikkakunnan reviirin valtaamiseen liittyvien haasteiden ohella Kallioniemen nuortenkirja kuvaa kauniisti ja luontevasti läsnä olevia vanhempia. 

Toinen Love-sarjan uutuus on Sari Luhtasen chick-litiin tyylilajinsa puolesta sopiva Tuhkimo tennareissa, joka ainakin kirjan alkuasetelmissa kuvaa ytimekkäästi nykyistä monile  eri elämän alueille ulottuvaa  nuorten suorituskeskeisyyttä. 

 

Kirjan minäkertoja Sini-Ella yrittää käyttää aikansa tehokkaasti: 

 

 

– Meillä alkaa yläkoulun vika luokka, aloitin. – Minun pitää keskittyä kouluun, että pääsen tosi hyvään lukioon. En voi haaskata aikaa poikaystävän etsimiseen enää syksyllä, ja jos lykkään sen myöhemmäksi, kaikki parhaat on jo viety. Niin kuin parhaat paikat leffateatterissa ja kaikkein siisteimmät topit. Pitää olla ajoissa, jonon kärjessä! 

Muffinseja ja pornotähtinimigeneraattoreita

Vilu Varento: Be Cool: Jäykkänä jenkeissä. 211 sivua. Karisto 2021. Kansikuva Apila Pepita Miettinen. 

 

Moni taho on huolestunut viime aikoina kotimaisen nuortenkirjallisuuden nimekemäärien vähentymisestä. 

Realistinen nuortenromaani on pian jo katoava lajityyppi, jonka potentiaalin näkevät enää vain pienet kustantamot.

 

Siihen nähden kirjailijanimi Vilu Varennon Be Cool -sarjaa on syytä pitää jopa valonpilkkuna: vielä löytyy uskoa pidäkkeettömästi teiniangstia, veijarikomediaa ja scifiä yhdistävälle omintakeiselle poikakirjallisuudelle! 

 

Sarjan avausosa Be Cool voitti Kariston ja Lastenkirjainstituutin Sytytä lukemisen vimma -kirjoituskilpailun, jolla etsittiin erityisesti 11–14-vuotiaita poikia kiinnostavia uudenlaisia, rohkeita tekstejä. 

 

Vilu Varennon kirjailijanimen takaa löytyy kolme naista: Matilda Ahlsten, Saara Honkanen ja Suvi Nurmi.

 

Be Cool: Jäykkänä jenkeissä jatkaa ensimmäisen osan reteää tyyliä: luvassa on pikkutuhmuuksia, väärinkäsityksiä ja miehistä uhoilua, joka peittää todellisuudessa alleen epävarmuuden ja kokemattomuuden.

 

Tassu ja Justus  pääsevät New Yorkiin, ja saavat esiliinakseen Tassun kummisedän, Jaakon. Tassun sisko Kisse, joka joutui edellisessä osassa lääketehtaan manipulaation uhriksi, opiskelee nyt samassa suurkaupungissa.

 

Pornotähtinimigeneraattorin ja nolouden tunteeseen liittyvän vippaskonstin avulla Tassu pääsee alaikäisyydestään huolimatta seksimessuille. 

Tassu kohtaa messuilla vloggaajana mainetta niittäneeseen seksitohtorin, joka selittää auliisti Tassulle klitoriksen toimintaperiaatetta:

 

Nainen selitti kärsivällisesti ihmiskehojen erilaisuudesta ja siitä, että Tassun oli vain opeteltava keskustelemaan tyttöystävänsä kanssa siitä, millaisesta kosketuksesta tämä piti. Sitten hän kaivoi salkustaan valtavankokoisen mallin naisen sukuelimistä.

 

Nainen lykkäsi silikonisen laitoksen Tassun käteen ja alkoi selittää innostuneesti siitä, miten klitoris levittäytyi itse asiassa laajalle ympäri vaginaa. Kasvotusten jättirömpsän kanssa joutuminen oli Tassulle liikaa. Hän näki, miten ohikulkevat ihmiset katselivat tilannetta kiinnostuneina, ja kuuli, miten terapeutti jatkoi hilpeää selostustaan, mutta sanat puuroutuivat hänen korvissaan kohinaksi, ja vähitellen äänet vaikenivat kokonaan. 

 

Tassu suunnittelee myös tyttöystävänsä kanssa nettiseksiä etäyhteydellä puhelimitse, mutta aikeet eivät vielä toteudu, sinnikkäästä halusta huolimatta. 

Romaanin kuvituksena on verkkouutisia sekä monimerkityksisiä älypuhelimella välitettyjä kuvaviestejä, joita Tassu  Justuksen ystävällisellä avustuksella lähettää tyttöystävälleen Hillalle.

 

Superlatiivien maassa myös muffinsit ovat jättikokoisia ja todella koukuttavia. 

Pojat tapaavat New Yorkissa  myös edellisestä osasta tutun vihollisensa, Sigismund von Fögerdorfin, joka on päässyt selville jättimuffinsien todellisesta luonteesta, ja niinpä pojat katsovat järkeväksi liittoutua hänen kanssaan.

 

Ja niin vain päädytään tilanteeseen, että Tassu huomaa hoilaavansa kovaan ääneen Erika Vikmanin Cicciolina-kappaletta pelastaakseen sekä itsensä että parhaat kaverinsa kiipelistä. 

 

Tapahtumat huipentuvat Yhdysvaltain itsenäisyyspäivään. Pojat selvittävät vaarallisen bioaseen kehittelyn… ja pääsevät Lady Gagan yksityiskoneella takaisin Suomeen. 

Antti Röngän viime vuonna ilmestynyt aikuisten romaani Nocturno 21:07 (Gummerus 2021) alkaa kuvauksella varhaismurrosikäisen minäkertojan ensimmäisestä masturbaatiosta ja siemensyöksystä sekä niiden aiheuttamasta häpeästä. 

Tassun ja Justuksen suhde omaan seksuaalisuuteen on Röngän romaaniin verrattuna avoimen utelias.

Ainoa häpeäntunne liittyy koulun kevätjuhlien ohjelmanumerona esiteltyyn Tassun äitien uusimpaan keksintöön, spermaboksereihin, "joiden etumuksessa on roisinnäköinen valkeanharmaa läikkä". Edellisessä osassa äidit toivat markkinoille jo veriroiskeiden täplittämät menkkapikkarit.

 

Viime vuosina on ilmestynyt kiitettävästi nuorille ja erityisesti pojille kohdennettuja tietokirjoja seksuaalisesta kehityksestä:

Nathalie Simonsson: Maailman tärkein kirja. Kehosta, tunteista ja seksistä. Suom. Ulla Lempinen. Otava 2021.

Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja. Kasvata pornolukutaitoasi ja seksuaalista älykkyysosamäärääsi. Kuv. Alessandra Bernard. Into 2020.

Tittamari Marttinen: Seksistä selkoa. Kuv. Jussi Jääskeläinen. Avain 2019. 

Inti Chavez Perez: Respektiä: seksikirja pojille. Suom. Juha Hurme. Gummerus 2019.  

Eino Nurmisto: Homopojan opas, Nemo 2019

Maiju Ristkari, Nina Suni & Vesa Tyni: Sukupuolena ihminen. Tietokirja transsukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Tammi 2018.

Raisa Cacciatore, Erja Korteniemi-Poikela, Juha Ryynänen, Antti Ryynänen, Dan Apter: Legopalikoista leopardikalsareihin. Pojan matka mieheksi. Tammi 2009. 5. uudistettu painos. 

Manne Forsberg: Kalun käyttöopas: johdatus rakkauteen, tunteisiin ja sukupuolielämään, suom. Outi Menna, WSOY 2005

Omana itsenään oleminen ei ole mikään uroteko

Nuortennäytelmä Amiraali. Kantaesitys Ahaa Teatterissa 2.2.2022. Perustuu Mila Teräksen samannimiseen nuortenromaaniin. Dramatisointi, ohjaus ja äänisuunnittelu Antti Viitamäki, lavastus- ja pukusuunnittelu Aino Koski, valosuunnittelu ja lavasterakennus Antti Kauppi, esitystekniikka Janne Liukku. Pääosissa Oskar Hartman, Reetta Hyreen, Roosa Lehtinen ja Teemu Mäkinen. Kesto 75 min. Suositusikä yläkouluikäisistä alkaen. Näytelmä on Ahaa Teatterin kiertueohjelmistossa. Esityksiä myös Tampereella, os. Hatanpään valtatie 6. 

 

Tamperelaisen Ahaa Teatterin ohjelmiston uutuus on nuortennäytelmä  Amiraali, joka pohjautuu Mila Teräksen samannimiseen nuortenromaaniin vuodelta 2020. 

 

Ahaa Teatteri on toiminut jo vuodesta 1971 kiertävänä ammattiteatterina: esitykset on suunniteltu siten, että niitä on helppo viedä kiertueille eri puolille Suomea. 

Teatterin kotinäyttämö sijaitsee Tampereella Hatanpään valtatiellä. 

Antti Viitamäen ohjauksessa ja dramatisoinnissa Teräksen nuortenromaanin alkuperäinen tyyli ja humaani viesti on säilynyt ihailtavan hyvin. 

Viitamäki on tuonut näyttämölle nuorten kansalaisaktivismin kautta vaikuttamisen halua ja kapinaa tekopyhää kunnallisbyrokratiaa vastaan, mutta samalla onnistunut tiivistämään kohtauksiin aidon oloisia, tunnepitoisia kohtaamisia. 

Niilo on jo lapsesta saakka kokenut syntyneensä väärään kehoon. 

Onnekseen hänellä on luottoystäviä, jotka tukevat ja kannustavat häntä olemaan rohkeasti oma itsensä.

Vähitellen Niilo oivaltaa, että omana itsenään oleminen ei ole mikään uroteko, vaan edellytys tasapainoiselle elämälle. 

Vaikka Niilon isovanhemmat ja varsinkin ukki kipuilevat ensin asian kanssa, niin vähitellen hekin oivaltavat, että lapsenlapsen tuntojen yli ei voi kävellä saati kieltää niitä vääriksi. 

 

Ahaa Teatterin nuortennäytelmän keskusteemaksi nousevat romaanin tavoin moniarvoisuuden, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen ja ystävyyden teemat.  

Vuorovaikutuksen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät haasteet kiinnostavat teini-ikäisiä – olipa kyse seurustelun aloittamisesta, ystävyydestä tai suhteista perheeseen. 

 

Oskar Hartmanin tulkitsemassa Niilossa herkkyys ja
voima kiteytyvät samanaikaisesti ilmeisiin ja olemuksiin. 
Valokuva © Jari Kivelä / Ahaa Teatteri. 

Ilmeikäs, kehon kielessä ja olemuksessaan monipuolinen Oskar Hartman tavoittaa hyvin Niilon vaihtelevat tunnetilat ja identiteettiin sekä seksuaalisuuteen liittyvän murroksen.

 

Reetta Hyreen näyttelee  Niilon luottoystävän, muodista ja kansalaisaktivismista yhtä palavasti kiinnostuneen Maran, suurisydämisen laitossiivooja Sinikan, kirppismyyjän ja perhosen roolit. 

Teemu Mäkisen repertuaarissa on Niilon jähmeän, mutta silti sydämellisen ukin, Niilon masentuneen ystävän Hermannin, poliitikon ja Hasan roolit. 

Roosa Lehtinen tulkitsee niin ikään laajalla skaalalla Niilon ihastuksen kohteen, Virnan, mumman, Iisan ja perhosen roolit.   

Näytelmän toiseksi keskushenkilöksi nousee Hermanni 
(Teemu Mäkinen), elämän ilonsa kadottanut Niilon ystävä,
 joka ahdistuu työvoimatoimiston painostuksesta.
Valokuva © Jari Kivelä / Ahaa Teatteri.

Näytelmään liittyy materiaalipaketti, joka toimitetaan esityksen tilanneille oppilaitoksille jo ennen vierailua.