Ilo hyppäs suoraan syliin – Loh angali ranudas

Helena Blomérus, Satu Blomérus, Helena Korpela, Irmeli Matilainen: Rassako reevos – Yökettu, 119 sivua, Opetushallitus 2017.

Seija Roth: Lokko Lamjaha – Kevein askelin. Poemi ta riimi kentenge – Runoja ja riimejä lapsille. Kuvittanut Tuuli Saarekas, 112 sivua, Opetushallitus 2015.

Romanikieli on Suomessa ennen muuta puhuttu kieli. Sen aktiivisten käyttäjien ja taitajien määrä on koko ajan vähentymässä.

Romanikieltä ei enää vaalita Suomessa romanien kotikielenä, ja tämä on johtanut siihen, että sitä yritetään tietoisesti ylläpitää muun muassa erityisissä "kielipesissä", joissa kokoonnutaan puuhailemaan arkisia asioita ja puhumaan romanikieltä.

Ensimmäinen painettu romanikielinen aapinen ilmestyi vasta vuonna 1982.

Opetushallituksen julkaisema kaksikielinen kuvakirjojen yhteislaitos ja kaksikielinen runokirja ovatkin  tästä näkökulmasta tarkasteltuna suoranaisia kulttuuritekoja!

Uusimmassa esikoulun opetussuunnitelmassa romanilasten esiopetuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten identiteettikehitystä ja tietoisuutta omasta historiastaan ja kulttuuristaan. Lisäksi tuetaan kaksikielisyyttä yhteistyössä lasten perheiden kanssa. Lapsille annetaan romanikielen opetusta mahdollisuuksien mukaan. Romanikielen opetuksessa tutustutetaan lapsia romanikieleen ja -kulttuuriin, laajennetaan sana- ja ilmaisuvarantoa sekä rohkaistaan käyttämään  kieltä erilaisissa kielenkäyttötilanteissa.

Kaksi ensimmäistä Yökettu-kirjaa Mitä säitä säkkiisi, yökettu?  ja Minne matka, Yökettu? ilmestyivät alunperin suomeksi Pieni Karhu –kustantamon kautta vuosina 2009 ja 2011. 

Yhteislaitokseen on nyt saatu vielä kolmas uusi osa Mitäs nyt, Yökettu? Kaikki kolme kuvakirjatarinaa on julkaistu kaksikielisenä laitoksena, romanin- ja suomenkielinen teksti rinnakkain.

Mitäs nyt, Yökettu? –tarinassa työstetään takakannen mukaan ”erilaisuuden kokemista ja siihen liittyviä, osin vaikeastikin ymmärrettäviä ilmiöitä”.

Mira on riitaantunut parhaan kaverinsa kanssa. Netta on haukkunut Miran lenkkareita ja tytöille on tullut siitä kärhämää, mikä painaa Miraa vielä koulupäivän jälkeenkin. Mira työstää asiaa ensin pehmolelunsa, Yöketun, kanssa ja myöhemmin hän keskustelee aiheesta vielä kotona. 

Miran pikkuveljellä Timillä  on niin ikään ollut nahistelua päiväkotikaverinsa kanssa.  Onneksi päiväkodin opettaja kuittaa poikien kärhämän kertomalla, että päiväkodissa lentelee välillä riitoja aiheuttava kiukkukirppu.  Näiltä osin kuvakirjan voi lukea tunnekasvatustaitoja yleiselläkin tasolla tukevana lastenkirjana.

Äiti ja Timi eivät ole tarjoilijan mielestä tervetulleita lounasravintolan
asiakkaiksi. Muut asiakkaat paheksuvat asiaa. Irmeli Matilaisen
kuvitusta Helena Bloméruksen, Satu Bloméruksen ja Helena Korpelan
tekstiin yhteislaitoksessa Yökettu –  Rassako reevos  (Opetushallitus 2017). 

Arkisen ja ohimenevän nahistelun rinnalla työstetään myös huomattavasti isompaa ongelmaa eli romanien kohtaamaa syrjimistä. Äiti ja Timi häädetään pois kotiruokaravintolasta. Tarjoilija ilmoittaa, että heitä ei palvella, koska äiti on pukeutunut romanien kansallisasuun.

Lukiessani kirjaa ensimmäisen kerran, olin närkästynyt siitä, että asiaa oikein alleviivataan romanilapsille suunnatussa lastenkirjassa. Kului pari viikkoa, ja monessa viestimessä uutisoitiin romaniperheen huoltoasemalla kokemasta syrjintätilanteesta.

Timin ja äidin kokemasta syrjintätapauksesta keskustellaan kotona perheen kesken. Vaari kertoo Timille, että hänkin kohtasi lapsuudessaan paljon ennakkoluuloja.

– Me romanit olemme joutuneet kiertämään paljon. Emme olleet yhdessä paikassa kauan, siksi me ja muut ihmiset emme aina voineet tutustua toisiimme kovin hyvin. Sen vuoksi me voimme vieläkin tuntua erilaisilta. 

- -  

– Maailmassa on monenlaisia ihmisiä, Timi. Jotkut pelkäävät sellaisia ihmisiä, jotka näyttävät jollakin lailla toisenlaisilta kuin he itse. Niin kuin vaikkapa sellaiset, joilla on romaniasu. Vaikka me kaikki olemme sydämissämme aika samanlaisia.

 Romanikulttuurissa arvostetaan vanhempien sukupolvien 
elämänkokemusta ja suullista kerrontaa. Vaari kertoo Timille 
sotamuistoistaan ja ikäpolvensa kohtaamasta syrjinnästä. Irmeli 
Matilaisen kuvitusta Helena Bloméruksen, Satu Bloméruksen ja 
Helena Korpelan tekstiin yhteislaitoksessa Yökettu – Rassako reevos  
(Opetushallitus 2017).

Yökettu-tarinat lisäävät myös kantaväestöön kuuluvien lasten ymmärrystä Suomen omia kielellisiä ja kulttuurisia vähemmistöjä kohtaan. Miran ja Timin koulun ja päiväkodin parhaat leikkikaverit kuuluvat kantaväestöön. Tämä todentuu keskushenkilölasten, Miran ja Timin, kantaväestöä edustavissa leikkikavereissa.  

Alkuperäisen romanikielisen lastenkirjallisuuden perinne on Suomessa edelleen käytännössä aivan olematonta. 

Seija Rothin Lokko Lamjaha – Kevein askelin on tiettävästi ensimmäinen moderni runo- ja lorukirja romanilapsille. 

Se on syntynyt tilaustyönä alakoulujen romanikielen opetuksen tueksi ja samannimisen tehtäväkirjan ohessa käytettäväksi. Kirjoihin liittyvää opettajien materiaalia löytyy verkosta Opetushallituksen sivuilta.

Tuuli Saarekkaan kuvitusta Seija Rothin runoon Tšelliboskiiri - Tanssiainen 
kaksikielisessä runo- ja lorukirjassa Lokko Lamjaha - Kevein askelin
(Opetushallitus 2015). 

Riimirunojen aihepiirit liittyvät lasten arkiseen elämään, vuodenkiertoon ja luontoon. Mukana on kansanrunoudelle tyypillisiä perinteisiä leikkiloruja, joissa opetellaan lukusanoja, värejä, kuukausia ja viikonpäiviä. 

Runokirjassa seikkailee romanilasten lisäksi myös sympaattinen Kotiainen:

Kulkee tietä önniäinen 

laukkuansa kantaen, 

pienen pieni kotiainen, 

astuu kevein askelin ---

Runoissa hyödynnetään mieleen painumisen kannalta riimejä. 

Rytmisesti lorut ja runot ovatkin tarttuvia ja täyttävät kyllä lastenlyriikan yleiset vaatimukset vallan mainiosti. 

Ilo todellakin hyppää niistä suoraan syliin, kuten Ilo-nimisessä runossa todetaan!

Tuuli Saarekkaan kuvitusta Seija Rothin runoon Tšenna - Kasvot 
kaksikielisessä runo- ja lorukirjassa Lokko Lamjaha - Kevein askelin 
(Opetushallitus 2015). 

Tuuli Saarekkaan (s. 1988) kuvitus on parhaimmillaan graafisesti melko pelkistetyissä kuvituskuvissa ja eloisissa potrettikuvissa. Romanikulttuuria tuodaan havainnollisin yksityiskohdin esille.

Saunassa ruotsinsuomalaisista tehdään suomalaisia

Päivi Hällström & Leila Gullblom: Resan till Finland/ Matka Suomeen, 48 sivua, Solrosens Förlag 2015.

Kaksikielinen kuvakirja Resan till Finland/ Matka Suomeen on takakantensa perusteella tehty auttamaan vanhempia ruotsinsuomalaisia muistamaan entisiä aikoja. Kirjan avulla halutaan myös kannustaa ruotsinsuomalaisia lapsia keskustelemaan omasta kulttuuritaustastaan.  Tällä kirjalla on siis kaksi kohderyhmää, lapset ja monen ikäiset aikuiset.

Heikki Himmeli on 8-vuotias tukholmalaispoika, joka käy kesälomamatkalla tervehtimässä isänsä isovanhempia Suomessa. Aluksi kerrotaan perheen kolmen lapsen näkökulmasta jännittävästä matkasta ”Suomenlaivalla” .

Suomenlaiva oli suuri kuin Himmelin kirkonkylä. Keskellä laivaa oli leveä kauppakatu. Se voi olla hyvin vaarallinen oleskelupaikka pienille lapsille. – –

Heikillä on mielikuvitusystävä Riku.

Ukki odotteli meitä rautatieasemalla. Hän sanoi: ”Tervetuloa!” ja halasi kaikkia. Riku kuunteli aikuisten puhetta ja ajatteli että kyllä se suomi on vaikea kieli! Hänen mielestään suomea puhuttiin hyvin kovalla äänellä ja kirjaimet heittelehtivät sinne tänne. Heikki ymmärsi ukkia kun tämä sanoi: ”Haloo, haloo! Joo, ne tuli jo. Laita vaan ruoka jo hellalle lämpiämään!”

Tekstit kulkevat kautta kirjan kahdella kielellä, aukeaman vasemmalla
puolella ruotsin- ja oikealla suomenkielellä. Leila Gullblomin kuvitusta
Päivi Hällströmin tekstiin kirjassa Resan till Finland / 
Matka Suomeen (Solrosens Förlag 2015). 

Suomalaiseen kesäidylliin kuuluvat kalakukko, kalan savustus, saunavihdan teko ja tietysti saunominen. Ukki vakuuttaa, että ”saunassa meistä ruotsinsuomalaisista tehdään kunnon suomalaisia.” Kirkossakin käydään ja sankarihaudalla ja kyläjuhlissa. Paluumatkalla tanssitaan vielä tangoa ja lauletaan karaokea.

Päivi Hällströmin tekstissä on nostalgiaa ja Suomi-kliseitä, joita Leila Gullblomin värikynää ja vesiväriä yhdistävä amatöörimäinen, selkeään esittämiseen keskittyvä kuvitus vahvistaa vielä entisestään.

Hällström (s. 1947) on työskennellyt lastentarhanopettajana ja lastentarhanopettajien kouluttajana Mälardalenin korkeakoulussa.

Paluumatkalla ennen Ruotsiin lähtöä herkistellään vielä tangon tahdissa! Leila Gullblomin kuvitusta Päivi Hällströmin tekstiin kirjassa Resan till Finland /
Matka Suomeen (Solrosens Förlag 2015). 

Suomenkielisen tekstin tavutuksessa on harmillista horjuntaa.

Siirtolaisuus Suomesta Ruotsiin kasvoi toisen maailmansodan jälkeen, ja kiivaimmillaan muuttoliike oli 1960–70-lukujen taitteessa. Suomesta lähdettiin Ruotsiin työn ja paremman toimeentulon toivossa.

Suomalaisissa lasten- ja nuortenkirjoissa Ruotsin siirtolaisuus on näkynyt eritoten 1970-luvulla.

Antti Jalava kirjoitti nuortenromaanin Jag har inte bett att få  komma (Bonniers 1976, suom. Kukaan ei kysynyt minulta, Finn-kirja 1978). Jo ennen Jalavan suomennosta ilmestyi Erkki Suomelan Muu maa mustikka (Gummerus 1976). Kuvakirjoista edelleen ajankohtainen ja kiinnostava on Camilla Mickwitzin Jason muuttaa maasta (Weilin+Göös 1978).

Uudempaa, sukupolvelta toiselle periytyvää siirtolaiskokemusta löytyy Susanna Alakosken lastenromaanista Päivän Harri (Schildts & Söderströms 2012), joka on arvosteltu Lastenkirjahyllyssä.