Niukin-naukin vai yllin-kyllin?

Johanna Venho & Annastiina Syväjärvi: Yllin kyllin. 28 sivua. WSOY 2012. Graafinen suunnittelu Annastiina Syväjärvi.

Kulutushysteria ja tavaranpaljous ei juurikaan näy lastenkirjoissa. Ajatellaanpa vaikka Kristiina Louhen Aino- ja Tomppa-kirjoja, joissa vallitsee niukka ja Steiner-pedagogisesti esteettinen linja, mitä tulee lapsiperheen leluihin ja  kodin sisustukseen.

 

Tämä lastenhuoneen interiööri on selvässä vaikutevelassa Ilon Wiklandin kuvituksista löytyville lukuisille ruotsalaisille lastenhuoneille. Salla Savolaisen kuvitusta Riina Katajavuoren kirjaan Mennään jo kotiin. Tammi 2007. 

Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen Mennään jo kotiin –kuvakirjassa (Tammi 2007) tosin on ahtaitakin lapsiperheiden koteja, joissa tavarat ovat kodikkaasti sikin-sokin ja mullin-mallin.

Johanna Venho ja Annastiina Syväjärvi nostavat asian kuitenkin niin sanotusti pöydälle. Yllin kyllin kertoo osin samoista särmikkäistä eläinhahmoista kuin tekijäparin aiempi Kissanpissa (WSOY 2011).

Kyllin huone on jo muuttopäivänä kaaoksessa. Annastiina Syväjärvi on levittänyt koko pikkutyttöyden ytimen pienine tilpehööreineen huoneen lattialle. Syväjärven kuvitusta Johanna Venhon kuvakirjaan Yllin kyllin (WSOY 2012).

Kylli-koira perheineen muuttaa kerrostalosta omakotitaloon. Uusi koti tuntuu vieraalta, kun se on täynnä pahvilaatikoita. Muuton jälkeistä ahdistusta ja vierauden tuntua Kylli purkaa vanhempiinsa ja mankuu uutta puhuvaa ponilelua itselleen. 

Äidin mielestä ei voi aina saada kaikkea mitä haluaa. Tosin saman tien äitikin haaveilee hankkivansa uuden valkoisen sohvan nuhjautuneen vanhan sohvan tilalle.

Kylliä aikuisten tohotus kyllästyttää, ja hän lähtee ulos. Raikkaassa pakkasilmassa onkin äkkiä hauska katsoa uutta kotia ulkoa päin ja huomata kuinka viihtyisältä sisältä loistavat valot näyttävät.

Tavarakaaoksen jälkeen Kyllin mieli lepää uutta kotitaloa ja sisältä huokuvaa lämmintä valoa katsellessa. Annastiina Syväjärven kuvitusta kuvakirjaan Yllin kyllin (WSOY 2012).  

Pulkkamäessä Kylli tutustuu myös Oiva-oravaan, joka näyttää oman salamajansa. Siellä on upea käpytalli hevosineen!

Johanna Venhon teksti on lapsentahtista ja mikä parasta, tekstiosuudet ovat riittävän lyhyitä ja ne on taitettu aukeamille sopivina kokonaisuuksina, jotka seurustelevat yksi-yhteen Syväjärven runsaiden kuvien kanssa. 

Syväjärven omintakeista tyyliä voisi luonnehtia retro-ornamentiikaksi. Sininen väri tiukkuu pakkasta, keltainen huokuu lämpöä , vaaleanpunainen tyttöenergiaa ja valkoinen rajaa näitä värejä rauhoittaen kokonaisuutta.

Jo hiljalleen lukutaitoa haltuunsa ottavalle lapselle kuviin on siroteltu myös lyhyitä tekstipätkiä esim. pahvilaatikoihin ja kuvista löytyy usein pieniä puhekuplia. Hauskasti ja tilan käytön kannaltakin oivaltavasti tarina alkaa heti sisäetukannesta, jossa muuttokuorma saapuu Kyllin uuden kodin ovelle. 

Tarina lähtee liikkeelle jo ensimmäiseltä aukeamalta. Vasemmalla Kyllin muuttokuormaa tarkkailee Oiva-orava, josta tulee kirjan mittaan Kyllin uusi ystävä. Annastiina Syväjärvi leikittelee mittasuhteilla lumihiutaleiden ja käpyjen kokoa paisuttelemalla kuvakirjassa Yllin kyllin (WSOY 2012).

Ja viisaasti, ilman sormenheristystä, Venho ja Syväjärvi osoittavat, että yhteisiin leikkeihin ei aina tarvitakaan niitä sesonkileluja. Tärkeintä on yhteinen mielikuvitus ja yhdessä olemisen riemu.

Rouva Huulle tuli Yllin kyllin –kuvakirjaa lukiessa hauska muistuma oman lapsuuden lukuelämyksestä, Leena ja Inari Krohnin Tyttö joka kasvoi ja muita kertomuksia (Tammi 1973). "Tavaran Taara" -kertomuksen keskiössä on perheenäiti, joka rakastaa tavaraa enemmän kuin miestään ja lapsiaan:

Juoksuaskel-hyppy olisi Taaran olohuoneessa ollut mahdoton suoritus. Mikäli siellä ylipäänsä aikoi liikkua, oli vedettävä vatsa selkärankaan ja pujoteltava kylkimyyryä tammisten, tiikkisen ja jakarandapuisten sohvakalustojen viidakossa. Varjelkoon sitä vetoketjujen ja silkkikerrastojen, nuppineulakansioiden ja joustosukkahousujen määrää, mikä romahti niskaan nurkkakaapista, jos onnettomuudeksi sattui avaamaan sen oven.

Inari Krohn visuaalistaa Tavaran Taaran kodin esinemaailmaa. Nykypäivän näkökulmasta Taaran mieltymykset ovat kirppari- ja retrotyyliä parhaimmillaan! Kuvitusta Leena Krohnin kertomuskokoelmaan Tyttö joka kasvoi, Tammi 1973.

Taaran mies lapsineen on jo aikapäiviä sitten muuttanut ullakolle, sillä asuinhuoneistossa ei enää ole tilaa normaaliin elämiseen. 

Eräänä päivän Taaran päässä niin sanotusti kilahtaa ja hän rahtaa kaiken tavararyönän ulos. Hän päättää lahjoittaa omaisuutensa sitä oikeasti tarvitseville. 

Ja niin Tavaran Taarasta tuli Taara vain.