Lumoava satu rakkauden oikeudesta

Jarkko ja Laura Antikainen: Lumottu saari. 48 sivua. 40 sivua. Minerva 2013. Graafinen suunnittelu ja taitto Taittopalvelu Yliveto.

Minervan kustantamo ansaitsee vielä toisenkin peräkkäisen noston Lastenkirjahyllyssä. Kustantamon kotimainen lastenkirjatuotanto on nimittäin koko ajan vankistumassa ja monipuolistumassa!

Yksi tämän syksyn tenhovoimaisimmista kuvakirjoista on nimeäänkin myöten Lumottu saari. Se on hyvällä tavalla vanhanaikainen satutarina.

Tartuin siihen ensin vähän empivästi. Muistan 1960–70-luvun lauluduona tunnetun Jarkon ja Lauran hyvin hämärästi, ainoana muistilinkkinä toimii mummolan Apu-lehdistä leikattu ja jossain hyvässä jemmassa vielä tallella oleva Laura-paperinukke.

Valokuvakuvitus assosioi moneenkin suuntaan. Kirjan kansikuva toi ensimmäisenä mieleen amerikkalaisen Anne Geddesin yltiösuloiset vauvapotretit, joissa lapset on usein aseteltu kukkaan tai muuhun absurdiin kasvannaiseen.

Mutta sitten mielikuvat kääntyvät – jopa omaksi yllätyksekseni – ruotsalaisen jugend-kuvittajan John Bauerin ja surrealismin kautta suomalaisiin valokuvakuvitetun lastenkirjan pioneereihin: Yrjö Kokon Pessiin ja Illusiaan (WSOY 1944) ja lopulta Otso Pietisen Pikku Siljan unisatuun (Suomen kirja 1945).

Eleonoora yrittää keskustella hajamielisen ja hapertuvan puuvanhuksen kanssa.
Jarkko Antikaisen kuvitusta Laura Antikaisen kirjoittamaan satukuvakirjaan
Lumottu saari, Minerva 2013. 

Jarkko Antikainen on manipuloinut valokuvaa pieteetillä, muutamaa hieman teennäisempää kuvaa lukuun ottamatta. Vellamon hahmossa kuvissa poseeraa hänen siskonsa Laura. Parhaissa kuvissa on syvyysvaikutelmaa ja ne imaisevat kuvan katsojan sisälle kuvaan: vanha hyvä keino, joka tuntuu olevan hukassa monelta tietokonepohjaista kuvitusta suosivalta nykykuvittajalta!  

Laura Antikaisen sadunomainen tarina on sekin viehättävä ja toimii hyvin ääneen luettuna. Se kertoo kahdesta sisaruksesta, Virginiasta ja Eleonoorasta, joiden äiti sairastuu vakavasti.

Tytöt asuivat äitinsä kanssa pienessä talossa erään järven lähellä. Syvässä, tummavetisessä järvessä oli saari. Se ei ollut suuren suuri eikä kovin kaukana rannasta. Joskus se oli sumun peitossa, vaikka sää muuten oli kirkas ja aurinkoinen. Saaresta kuului toisinaan kaihoisaa laulua ja huilunsoittoa, vaikka tiettävästi kukaan ei asunut siellä. Saareen johti kaareva puusilta, mutta se oli rapistunut ja huonokuntoinen. Saari kiehtoi kovasti Virginiaa ja Eleonooraa. Heidän äitinsä oli kuitenkin kieltänyt tyttöjä menemästä sinne, sillä kerrottiin, että kauan sitten saareen oli mennyt lapsia leikkimään, eikä heistä sen koo[m]min ollut kuultu mitään.

Äidin tila huononee ja niin hän päättää lähettää tyttönsä uhkarohkealle matkalle Lumottuun saareen noutamaan parantavia marjoja. Rosso-kissa lähtee tyttöjen turvaksi mukaan.

Lumotun saaren pelätylle Minotauruksellekin käy lopulta hyvin,
kun se löytää itselleen uuden tanssikavaljeerin. Kuvassa on surrealistinen
ja huima syvyysvaikutelma. Jarkko Antikaisen kuvitusta
Laura Antikaisen kirjoittamaan satukuvakirjaan Lumottu saari, Minerva 2013. 

Sadussa vilahtelee hajamielisen ja rungoltaan jo hapertuneen Puuvanhuksen lisäksi monia myyttisiä hahmoja, muiden muassa suomalaisesta muinaistarinoista tuttu Vellamo ja Ilmatar sekä kreikkalaisen mytologian metamorfoosiolennot, Minotaurus ja kentauri. Kuuttarelta tytöt saavat suojakseen kuun valossa virkatut taikaviitat, joiden avulla tytöt pienenevät kyynärän kokoisiksi ja saavat selkäänsä läpikuultavat keijun siivet.

Kissa venytteli ja kiehnäsi itseään Vellamon sääriin. Kesti hetken, että Virginia ja Eleono[o]ra oppivat käyttämään upouusia siipiään. Pian he kuitenkin pyrähtelivät sinne tänne huudahdellen ihastuneina.

Unohduksen seitti ja kesän lämmöstä hyiseksi  talveksi kääntyvä säätilaovat koitua tyttöjen kohtaloksi, mutta onneksi prinssi Eerik ratsastaa kentauri Tolimanin kanssa paikalle. Tytöt löytävät kauan kadoksissa olleen Vuorenkuninkaan Vastausten kirjan, josta on myöhemmin apua, kun Minotaurus vahtii parantavien marjojen pensasta.

Ilmattaren luotsaama purjevene johdattaa tytöt turvallisesti takaisin kotiin Jarkko Antikaisen kuvitusta Laura Antikaisen kirjoittamaan satukuvakirjaan Lumottu saari, Minerva 2013. 

Ja – tietysti ! – tyttöjen vaiherikas seikkailu päättyy seesteiseen ja onnelliseen loppuratkaisuun. Pelätty Minotauruskin saa itselleen uuden tanssikavaljeerin ja kenenkään ei enää tarvitse pelätä joutuvansa sen hurjan tanssin pyöritykseen henkensä uhalla.